Siirry pääsisältöön

Zadie Smith: Risteymiä

"Kas vain: oikeanpuoleinen aita vetelee viimeisiään. Kerrostalon muratti tunkeutuu raoista ja tukahduttaa kaiken mitä Michel yrittää kasvattaa, lukuun ottamatta omenapuuta, joka kasvaa omin avuin heistä kenestäkään piittaamatta."
Zadie Smith: Risteymiä (WSOY 2013)
Englanninkielinen alkuteos NW julkaistu 2012
Suomentanut Irmeli Ruuska
347 sivua
Kun otin esiin Zadie Smithin teoksen, huomasin etukansiliepeestä, että Smith on kirjoittanut myös kirjan Valkoiset hampaat. Siinä on taas yksi kirja, joka kuulostaa etäisesti tutulta mutta jota en muista. Onneksi nykyään voin blogini ansiosta tarkastaa, onko joku kirja luettu vai ei! Valkoisista hampaista en sen sijaan ole edelleenkään varma, mutta jatkossa tiedän, että Risteymiä-romaanin olen lukenut.

Risteymiä on erikoinen romaani, joka sijoittuu Lontooseen. Erikoisen romaanista tekee se, että se on jotenkin tajunnanvirtamainen ja iloittelevan hyppelevä. Välillä en ole varma, olenko pysynyt aivan täysin perillä tapahtumien kulussa, mutta sitten totean, että ei sillä ole niin suurta väliäkään. Tärkeintä on tunnelma.

Kirja muodostuu luvuista Vierailu, Vieras, Isäntä, Risteys ja Vierailu. Ensimmäisessä luvussa päähenkilö on Leah, joka on naimisissa Michelin kanssa ja päätyy auttamaan Sharia, joka pyytää kolmeakymmentä puntaa. Tämä episodi kulkee mukana ensimmäisessä luvussa pitempäänkin. Natalie ja Nathan esiintyvät ensimmäisessä luvussa myös. Toisessa luvussa etualalle astuu Felix, joka on raitistunut ja haluaa saada elämänsä raiteilleen. Isäntä muodostuu lyhyistä katkelmista, joissa kerrataan Natalien ja Leah´n lapsuutta ja nuoruutta. Neljännessä luvussa Natalie ja Nathan tapaavat unenomaisessa vaeltelussa ja viimeisessä luvussa palataan tavallaan alkuun. Kaikkien neljän, Leah´n, Natalien, Felixin ja Nathanin tiet risteävät lopulta.

Risteymiä on herättänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja jopa hämmennystä. Hämmennystä tunsin minäkin, sillä en tosiaan aina pysynyt täysin mukana. Jollain tapaa kuitenkin nautin hyppelevästä rakenteesta ja rennon ilakoivasta otteesta. Rosoiseen Luoteis-Lontooseen sijoittuvaan tarinaan tyyli sopii mielestäni mainiosti. Aivan kuin minua ei olisi -romaanin jälkeen kaipasin kipeästi jotain kevyempää, vähemmän ahdistavaa luettavaa. Risteymiä täytti tarpeeni hyvin.

Tästä teoksesta ovat kirjoittaneet myös Kirjavinkkien Salla, Ilselän Minna ja Mafalalan Anna.

Kommentit

  1. Olipas mielenkiintoista lukea tämä kirjoituksesi. Luin tämän noin vuosi sitten englanniksi ja lukemiseen meni aika kauan aikaa, kun oli juuri silloin paljon muutakin. Mieltäni on vaivannut juurikin se, että en oikein pysynyt tämän suhteen kärryillä ja ajattelin, että johtui ehkä siitä, että tosiaan luin tätä niin hitaasti.

    On muutamia kirjoja, jotka haluan lukea uudestaan nähdäkseni, onko lukukokemuksen hajanaisuus miten pitkälti ollut kiinni minusta. Tämä on yksi niistä.

    Valkoisista hampaista pidin kovasti, mutta sitten taas Nimikirjoitusmiehen kanssa mulla oli myös vaikeuksia, enkä siitä innostunut. Kauneudesta on hieno, mutta senkin kohdalla on jonkunlainen mutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ajattelin, että tämä kirja voisi olla hyvä lukea joskus uudelleen. Luulen, että se voisi avautua toisella lukukerralla paremmin.
      Normaalisti en pidä kovin fragmentaarisista teoksista, mutta nyt joku tässä teoksessa viehätti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on