"Kas vain: oikeanpuoleinen aita vetelee viimeisiään. Kerrostalon muratti tunkeutuu raoista ja tukahduttaa kaiken mitä Michel yrittää kasvattaa, lukuun ottamatta omenapuuta, joka kasvaa omin avuin heistä kenestäkään piittaamatta."
Kun otin esiin Zadie Smithin teoksen, huomasin etukansiliepeestä, että Smith on kirjoittanut myös kirjan Valkoiset hampaat. Siinä on taas yksi kirja, joka kuulostaa etäisesti tutulta mutta jota en muista. Onneksi nykyään voin blogini ansiosta tarkastaa, onko joku kirja luettu vai ei! Valkoisista hampaista en sen sijaan ole edelleenkään varma, mutta jatkossa tiedän, että Risteymiä-romaanin olen lukenut.
Risteymiä on erikoinen romaani, joka sijoittuu Lontooseen. Erikoisen romaanista tekee se, että se on jotenkin tajunnanvirtamainen ja iloittelevan hyppelevä. Välillä en ole varma, olenko pysynyt aivan täysin perillä tapahtumien kulussa, mutta sitten totean, että ei sillä ole niin suurta väliäkään. Tärkeintä on tunnelma.
Kirja muodostuu luvuista Vierailu, Vieras, Isäntä, Risteys ja Vierailu. Ensimmäisessä luvussa päähenkilö on Leah, joka on naimisissa Michelin kanssa ja päätyy auttamaan Sharia, joka pyytää kolmeakymmentä puntaa. Tämä episodi kulkee mukana ensimmäisessä luvussa pitempäänkin. Natalie ja Nathan esiintyvät ensimmäisessä luvussa myös. Toisessa luvussa etualalle astuu Felix, joka on raitistunut ja haluaa saada elämänsä raiteilleen. Isäntä muodostuu lyhyistä katkelmista, joissa kerrataan Natalien ja Leah´n lapsuutta ja nuoruutta. Neljännessä luvussa Natalie ja Nathan tapaavat unenomaisessa vaeltelussa ja viimeisessä luvussa palataan tavallaan alkuun. Kaikkien neljän, Leah´n, Natalien, Felixin ja Nathanin tiet risteävät lopulta.
Risteymiä on herättänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja jopa hämmennystä. Hämmennystä tunsin minäkin, sillä en tosiaan aina pysynyt täysin mukana. Jollain tapaa kuitenkin nautin hyppelevästä rakenteesta ja rennon ilakoivasta otteesta. Rosoiseen Luoteis-Lontooseen sijoittuvaan tarinaan tyyli sopii mielestäni mainiosti. Aivan kuin minua ei olisi -romaanin jälkeen kaipasin kipeästi jotain kevyempää, vähemmän ahdistavaa luettavaa. Risteymiä täytti tarpeeni hyvin.
Tästä teoksesta ovat kirjoittaneet myös Kirjavinkkien Salla, Ilselän Minna ja Mafalalan Anna.
 |
| Zadie Smith: Risteymiä (WSOY 2013) Englanninkielinen alkuteos NW julkaistu 2012 Suomentanut Irmeli Ruuska 347 sivua |
Risteymiä on erikoinen romaani, joka sijoittuu Lontooseen. Erikoisen romaanista tekee se, että se on jotenkin tajunnanvirtamainen ja iloittelevan hyppelevä. Välillä en ole varma, olenko pysynyt aivan täysin perillä tapahtumien kulussa, mutta sitten totean, että ei sillä ole niin suurta väliäkään. Tärkeintä on tunnelma.
Kirja muodostuu luvuista Vierailu, Vieras, Isäntä, Risteys ja Vierailu. Ensimmäisessä luvussa päähenkilö on Leah, joka on naimisissa Michelin kanssa ja päätyy auttamaan Sharia, joka pyytää kolmeakymmentä puntaa. Tämä episodi kulkee mukana ensimmäisessä luvussa pitempäänkin. Natalie ja Nathan esiintyvät ensimmäisessä luvussa myös. Toisessa luvussa etualalle astuu Felix, joka on raitistunut ja haluaa saada elämänsä raiteilleen. Isäntä muodostuu lyhyistä katkelmista, joissa kerrataan Natalien ja Leah´n lapsuutta ja nuoruutta. Neljännessä luvussa Natalie ja Nathan tapaavat unenomaisessa vaeltelussa ja viimeisessä luvussa palataan tavallaan alkuun. Kaikkien neljän, Leah´n, Natalien, Felixin ja Nathanin tiet risteävät lopulta.
Risteymiä on herättänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja jopa hämmennystä. Hämmennystä tunsin minäkin, sillä en tosiaan aina pysynyt täysin mukana. Jollain tapaa kuitenkin nautin hyppelevästä rakenteesta ja rennon ilakoivasta otteesta. Rosoiseen Luoteis-Lontooseen sijoittuvaan tarinaan tyyli sopii mielestäni mainiosti. Aivan kuin minua ei olisi -romaanin jälkeen kaipasin kipeästi jotain kevyempää, vähemmän ahdistavaa luettavaa. Risteymiä täytti tarpeeni hyvin.
Tästä teoksesta ovat kirjoittaneet myös Kirjavinkkien Salla, Ilselän Minna ja Mafalalan Anna.
Olipas mielenkiintoista lukea tämä kirjoituksesi. Luin tämän noin vuosi sitten englanniksi ja lukemiseen meni aika kauan aikaa, kun oli juuri silloin paljon muutakin. Mieltäni on vaivannut juurikin se, että en oikein pysynyt tämän suhteen kärryillä ja ajattelin, että johtui ehkä siitä, että tosiaan luin tätä niin hitaasti.
VastaaPoistaOn muutamia kirjoja, jotka haluan lukea uudestaan nähdäkseni, onko lukukokemuksen hajanaisuus miten pitkälti ollut kiinni minusta. Tämä on yksi niistä.
Valkoisista hampaista pidin kovasti, mutta sitten taas Nimikirjoitusmiehen kanssa mulla oli myös vaikeuksia, enkä siitä innostunut. Kauneudesta on hieno, mutta senkin kohdalla on jonkunlainen mutta.
Minäkin ajattelin, että tämä kirja voisi olla hyvä lukea joskus uudelleen. Luulen, että se voisi avautua toisella lukukerralla paremmin.
PoistaNormaalisti en pidä kovin fragmentaarisista teoksista, mutta nyt joku tässä teoksessa viehätti.