Kirjakaapin kummitus

Toisena purjehduspäivänä ohitimme Kodiakin saaret auringon laskeutuessa horisontin taakse ja jatkoimme matkaamme pidem­mälle kohti Alaskan niemimaata. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan purjehdimme etelään – mutta vain sen verran, että voisimme taas kääntyä pohjoiseen. Tuuli oli yltynyt, ja kun aamunkoitteessa heräsin neljän tunnin uniltani, saavuimme Geographical Harbour -nimiseen ankkuripaikkaan reivatulla purjeella. Paikka tunnetaan suuresta ruskeakarhupopulaatiota. Karhut tulevat lasku­veden aikaan rannalle syömään simpukoita. Saavuimme juuri oikeaan aikaan, sillä näimme heti kaksi valtavaa ruskeakarhua rannalla lekottelemassa, kaivelemassa simpukoita kivien alta ja nautiskelemassa. Karhut eivät olleet alkuunkaan kiinnostuneita veneestämme, joten vietimme tovin seuraten heidän simpukankaiveluaan. Ruskeat möllykät löntystelivät rannalla etsien hiekan alta aina lisää purtavaa. Jylhät vuoret reunustivat maisemaa, ja hetki oli maaginen. Sohvi Kangasluoma: Sitten purjehdimme pohjoiseen –...

Jälkiteollisen yhteiskunnan ihanteeksi nousi yhteisön jäsenen sijasta yksilö, ja individualismista tuli yhteiskunnan läpileikkaava arvo. Yksilöllisyys tarkoitti ihmiselle vapautumista, mahdollisuutta päättää asioistaan ja elää omanlaistaan elämää. Individualismi voi kuitenkin mennä niin pitkälle, että vapautumisen sijasta siitä tulee uusi normi, ja suvaitsevaisuus, kyky ymmärtää muita ja tahto pitää huolta myös yhteiskunnan heikoimmista vähenevät. Positiivisen, ihmiselle hyviä asioita tuovan yksilöllisyyden sijasta siirrytään itsekkyyteen. Vaikka yhteiskunnan hyvinvointi kasvaa, se ei takaakaan enää psyykkistä hyvinvointia. Liisa Keltikangas-Järvinen: Itsekkyyden aika – Miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin WSOY 2026 kansi Nina Leino äänikirjan lukija Hannamaija Nikander kesto 6 t 49 min Psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen pureutuu Itsekkyyden aika  -teoksessaan nykyaikaan ajatuksia herätellen ja keskusteluun houkutellen. Hän sanoittaa...

Totta, heräämme huoneessa, jossa on pakkasta, ja monet meistä ovat nukkuneet huonosti, mutta eilinen ja punaviini ja päätös uudesta reitistä piristävät meitä huippuiskuun. Ryhmämme on optimistinen. ”Iloista vaeltajaa” hyräillään. Minua paleltaa. Hetkellisessä mielenhäiriössä vakuutun jopa siitä, että ulkona täytyy olla lämpimämpää. Täytyy päästä ulos! Pian! Huolehtimisvastaava muistuttaa varovasti, että hiihdämme tänään melkein yhtä pitkän matkan kuin eilen ja että hiertymät vain suurenevat ja pahenevat siitä. Muistutus ei kuitenkaan pure meihin. Laitamme teippiä ja laastaria ja pukeudumme ja menemme aamupalalle emmekä asetu väärään jonoon kertaakaan, we are on a roll , kiitämme kaikkia eilisestä, kaikki ovat ystäviä keskenään, tiedämme, mitä teemme termospulloillamme, pakkaamme eväämme, vastaanoton mies kiittää vierailusta ja kertoo, että häntä esittävän puuveistoksen on valmistanut paikallinen moottorisahataiteilija ja että se siirretään pian keskeisemmälle paikalle. Pääsemme ulkoilm...

Päättelin, että jäniksenpoika tarvitsi nyt enemmän vapautta ja avasin lammaskarsinan veräjän, jotta se pääsisi juoksemaan koko puutarhaan. Se näytti nauttivan takaa-ajoleikeistä suuremmassa tilassa. Se syöksyi minuun päin ja pinkoi pois, kiiti takaisin ja toisti saman, juoksi, väisteli ja kierteli minua loputtomasti auringonpaisteessa välkehtivällä ruoholla ja härnäsi minua lähdöillään. Se juoksi edestakaisin pensaiden viertä vauhdilla, jota oli mahdotonta seurata silmillä tai kameralla. Kun se kiihdytti, maa sen ympärillä muuttui silmissäni utuiseksi. Jäniksenpoika kääntyi aina paikallaan, ei koskaan kiertänyt kaarta, ja pystyi tekemään sen nopeassa vauhdissa. Leikkiemme aikana varoin seuraamasta sitä liian läheltä, jotta se ei pelästyisi. Useimmiten se leikki yksin, ponnahti ilmaan ja laskeutui jalat levällään kuin olisi sokissa ja kauhuissaan, ja laukkasi sitten ruohikolla edestakaisin jyrkkiä, samansuuntaisia linjoja. Chloe Dalton: Ystävänä jänis Atena 2025 alkuteos Raising Hare ...

Aina siihen saakka naisliike oli kasvanut. Susan Faludin vuonna 1991 ilmestynyt tietokirja  Takaisku  sekä Anita Hillin Yhdysvaltain senaatissa antama lausunto tuomari Clarence Thomasin ahdistelutapauksesta ja sen aiheuttama järkytys auttoivat feminismin kolmatta aaltoa löytämään muotonsa aidosti inklusiivisena, seksipositiivisena ja tulevaisuuteen toiveikkaasti suhtautuvana liikkeenä. Tehdessäni tätä kirjaa varten taustatutkimusta tyrmistyin siitä, kuinka tehokkaasti valtakulttuuri tukahdutti tämän energisen aktivismin. Musiikin maailmassa vihaiset naisrokkarit sysättiin vuosikymmenen mittaan syrjään ja heidän tilalleen nostettiin huomattavan nuoria ja huomattavasti sopuisampia popparityttöjä. Muodin maailmassa arvonsa mukaista palkkaa vaatineet ja toisiaan tukeneet vahvat supermallit korvattiin heikoilla ja passiivisilla teinitytöillä. 1990-luvun kuluessa feminismi määriteltiin kulttuurin saralla uudelleen kollektiivisesta taistelusta yksilölliseksi. Rodullisuuden, luokan ja...

Aurinko on juuri punnertanut esiin Kaukasuksen vuorten huippujen takaa. Se värjää yllämme kaartuvan taivaankannen kultaiseksi kupoliksi ja allamme olevat pilviryppäät vaaleanpunaiseksi hattaraksi. Siellä täällä pilvipeitettä puhkovat vuorten valkoisena kimaltavat kärjet. Satunnaiset aukot pilvien pehmoisessa hattaramatossa paljastavat alempien rinteiden harmaan kiven. Aamuvarhainen aurinko saa kallion syissä piilottelevan kiilteen kimaltamaan. Maisema hehkuu pastelliprisman sävyissä kuin yksisarvisen varsan turkki. Olisin näkymästä hurmaantunut, jos kaikki ei olisi kerta kaikkisen päin helvettiä. Janiina Lammi: Suuri huiputus Gummerus 2024 lukija Elina Varjomäki kesto 9 t 24 min En ole koskaan haaveillut suurten vuorten huiputtamisesta. Sen sijaan minua kiinnostavat ihmisten tarinat omien unelmien tavoittelemisesta. Sellaisesta juuri on kysymys Janiina Lammin omakohtaisessa tietokirjassa Suuri huiputus . Syyskuussa 2014 Janiina Lammi istui työseminaarissa. Takana oli ero tyttären isäst...

Onnellisuuden tunne hyökyy lävitseni. Seison hämärtyvässä kesäyössä Närängänvaaran laella ja katson koilliseen. Närängänvaaran-Virmajoen suojelualue jatkuu siellä 20 kilometrin mittaisena kaistaleena Venäjän rajaa myötäillen. Tämä metsä tuntuu suurelta ja väkevältä. Päivi Mattila & Teemu Saloriutta: Retki ikimetsään – Kohteet ja vinkit luontoon lähtijälle SKS 2025 ulkoasu Emmi Kyytsönen, Karppi Design 237 sivua Myönnän pitkään kuvitelleeni, että talousmetsä – siis sellainen voimakkaasti käsitelty metsä – on sitä metsää, jota pitää ihmisen lähettyvillä olla. Vasta myöhemmin tajusin, että metsien runsas hyödyntäminen teollisuuden tarpeisiin ja avohakkuut eivät ole oikeita tai kestäviä tapoja suhtautua metsiin. On tarpeen myös suojella metsiä ja niiden ainutlaatuisuutta. Päivi Mattila ja Teemu Saloriutta esittelevät Retki ikimetsään -teoksessaan totutusta poikkeavia metsiä, joita löytyy lopulta yllättävän läheltä. Suomen etelärannikolta löytyy erikoinen tammivyöhyke, Kainuusta aarnial...

Nyt hän nukkui. Tai ei hän nukkunut, vaan oikeasti hän oli sammunut. Hän makasi tummanharmaa puku päällään hieman vinossa valkoisten tyynyjen ja paksun peiton päällä. Pitkän miehen nilkat roikkuivat sängyn reunan yli. Pää retkotti tyynyllä niin, että leuka oli noussut korkealle. Takaraivo oli painunut hieman tyynyn reunan yli ja antoi päälle tilaa pudota anatomisesti parempaan asentoon. Se oli myös hyvä asia. Hänen ilmatiensä pysyisivät hyvin auki eikä kieli painuisi tukkimaan hengitysteitä. Silti huone täyttyi säännöllisistä korahduksenomaisista äänistä, ja mietin kuumeisesti mitä minun pitäisi tehdä. Kukaan ei ollut kokouksesta onneksi kysellyt hänen peräänsä eikä seuralaisillakaan ollut merkittyä ohjelmaa. Johanna Aatsalo: 2784 päivää WSOY 2025 kansi Nina Leino / PdeR äänikirjan lukija Johanna Aatsalo kesto 10 t 2 min Suomalaisten alkoholinkäyttö on muuttunut viime vuosina aiempaa maltillisemmaksi. Silti yhä edelleen olemme kansaa, jota vaivaa alkoholin ongelmakäyttö. THL:n reilu vu...

On sanottu, että tunnemme Kuun pinnan paremmin kuin meriemme pohjan. Samaan aikaa veden ymmärtäminen on tärkeämpää kuin kenties koskaan aiemmin. Vesikriisistä on ennustettu seuraavaa globaalia suurta kriisiä – joka on jo meneillään. Ilman puhdasta juomavettä elää yli kaksi miljardia ihmistä, ja ennusteen mukaan kaupungeissa asuvien ja vesipulasta kärsivien ihmisten määrä lisääntyy hälyttävää tahtia. Ilmastonmuutos kiihdyttää vesikriisiä, mikä näkyy luonnossa. Pitkät kuivuusjaksot rasittavat ekosysteemejä sekä kasvi- ja eläinlajeja. Jenni Räinä: Veden ajat – Matka läpi muuttuneen maiseman Like 2025 kansi  äänikirjan lukija Anna Kuusamo kesto 4 t 3 min Vesi on luonnonvara, josta Suomessa ei ole tarvinnut isommin huolehtia oikeastaan koskaan. Meillä on runsaasti makeaa vettä, asumme tuhansien järvien maassa eikä kuivuudesta ole ollut juurikaan haittaa. ”Polskimme yltäkylläisyydessä”, toteaa tietokirjailija Jenni Räinä teoksessaan Veden ajat  ja muistuttaa samalla, että olemme pil...

Vuodenajat voivat toimia puolestamme tai meitä vastaan, sen mukaan, annammeko niiden kannatella vai murjoa itseämme. Näennäisen vastavoiman voi muuntaa myötävoimaksi – niin kuin intialaisessa uskomuksessa, jonka mukaan riikinkukko saa sulkiensa väriloiston syömällä myrkkykäärmeitä. Kaikki alkaa siitä, että tutustumme aikoihin. Liikumme tutulla kentällä, ponnistella ei tarvitse. Jo planeetan ammoin asuttaneille syanobakteereille oli kehittynyt sisäinen kello elintoimintoja ajastamaan. Lämmön ja valon, kylmän ja pimeän tilkkutäkki kutoutuu ja purkautuu ennakoitavan, tutun rytmin mukaan. Kun tutustuu vuorokauden- ja vuodenaikoihin, huomaa niiden keskinäisen sukulaisuuden. Keväässä ja aamussa on samaa, niin kuin on kesässä ja päivässä, syksyssä ja illassa, yössä ja talvessa. Sama analogia ulottuu ihmisen ja jopa kulttuurien elinkaareen: esimerkiksi aamu tai kevät vertautuu lapsuuteen ja kulttuurien elinkaaressa niiden syntyvaiheeseen. Jokaisella vaiheella on kehitystehtävänsä, eikä mitään ...

Jo tuo ensimmäinen sivu teki minuun vaikutuksen ja nosti voimalla pintaan tunteen, joka oli jossain muodossa ollut minussa jo pitkään, mutta jota yhtäkkiä, pienessä baarissa Kreuzbergissä, en voinut enää sivuuttaa: halusin kirjoittaa enemmän. En vain päiväkirjaa, kirjeitä, runojen yritelmiä ja tarinoiden alkuja, vaan jotain kokonaista. Halusin kurottaa tekstin avulla pidemmälle, jonkin toiselle puolelle, luoda Leijojen kaltaisen tarinoiden kudoksen, joka paljastaisi ihmisistä sellaista, mitä muuten olisi mahdoton nähdä. Halusin kuvata pinnan alla liikahtelevia voimia, tunteita ja ajatuksia, kirjoittamalla tavoittaa jotain oleellista ihmisenä olemisesta ja perheestä. Mitä tuo oleellinen oli ja miksi juuri perheestä, sitä en vielä tiennyt, mutta halusin tietää. Helmi Kekkonen: Näin minä sen kirjoitin Kosmos 2025 167 sivua Olen tähän mennessä pitänyt oikeastaan kaikista Helmi Kekkosen teoksista, jotka olen lukenut. Vieraat  teki vuosia sitten suuren vaikutuksen ja viimeksi LIV! sai m...

Yksinvaeltaminen Lapissa kytkeytyy mielessäni voimallisesti luontoon. Se kiinnittyy erämaan seesteisyyteen ja asettuu kaupunkivilinän vastakohdaksi. Mutta minulle, havumetsiä, mustikkakankaita ja järvien rantoja vuosikymmeniä kolunneelle Kainuun kasvatille Lappi on muutakin, se on enemmän. Lapin luonto on minulle erityinen, erikoinen ja erilainen, oikeastaan eksoottinen. Anna Koikkalainen: Yksinvaeltaja – mitä olen oppinut tunturissa Gummerus 2025 224 sivua Anna Koikkalainen on yksinvaeltaja, toimija, yksintoimija , joka suunnistaa ja syö yksin sekä lepää yksin. Yksin vaeltaminen alkoi oikeastaan olosuhteiden pakosta, mutta sittemmin siitä on tullut Koikkalaiselle pääasiallinen tapa liikkua Lapissa, vaikkei yksin liikkumista tuntureilla oikeastaan suositellakaan. Hän ajattelee, että "erämaassa yksinolo tuntuu luonnontilalta", ei erikoiselta tai kummalliselta. Yksinvaeltaja  on kirja, jossa kirjoittaja kertaa vaelluskokemuksiaan ja kertoo yksin tekemistään retkistä. Se sisältä...

Silti usein muiden eläinten kohdalla ajatellaan, että se, että emme tapa heitä, tai jopa se, että tapamme ”nopeasti ja nätisti”, riittää. Kuvitellaan, että luonnonsuojelun korkein päämäärä on luonnon tuhoamisen lopettaminen, ja sekin on joillekin liikaa. Entä jos meidän tulisikin käyttäytyä ei-inhimillisten eläinten kanssa olennaisilta osin samankaltaisesti kuin muiden ihmisten kanssa? Mitä siis tarkoittaisi olla hyvä ihminen toisten eläinten ja muun luonnon näkökulmasta? Mia Takula: Eloonjäämisopas S&S 2024 äänikirjan lukija Laura Hänninen  kesto 12 t 4 min Muistan kettutyttökohun 1990-luvulla. Muistan myös sen, että ympäristössäni ”kettutytöt” eivät saaneet juuri sympatiaa. Heidän tempauksensa – isku turkistarhoille ja satojen kettujen vapautus – oli monen mielestä suurta typeryyttä. Iskusta ja sen seurauksista uutisoitiin laajasti, ja Mia Takulalle ja hänen kahdelle ystävälleen vaadittiin kovia rangaistuksia. Vähänpä silloin tiesin ja ymmärsin. Turkistarhaus oli minulle vier...

Sitä paitsi seksuaalinen häirintä on vain jäävuoren huippu. Pinnan alla lymyilee kilotonneittain RAKENTEELLISEN NAISVIHAN muita ilmenemismuotoja. Politiikka ja työelämä näiden keskellä… voi luoja. Jessi Jokelainen: Femokratia Suuri Kurpitsa 2024 126 sivua Jessi Jokelaisen Femokratia -sarjakuvateosta sai jonottaa kirjastosta pitkään. Kun sen vihdoin sain, uppouduin siihen parin illan ajan varsin intensiivisesti enkä enää lainkaan ihmetellyt pitkää jonotusta. Femokratia  on vaikuttava ja hyvin rakennettu teos naisen asemasta politiikassa mutta siinä ohessa myös laajemmin suomalaisessa yhteiskunnassa. Feministinen sarjakuva on vahvan omaääninen. Jokelainen kuvaa omien kokemustensa ja havaintojensa kautta sitä, minkälaista on tulla untuvikkona politiikkaan ja kokea olevansa vieraalla maalla. Omat kokemukset peilautuvat tietoon siitä, että politiikassa nainen kokee esimerkiksi seksuaalista häirintää ja saa osakseen vihapuhetta useammin ja todennäköisemmin kuin mies.  Ytimessä on vä...

Elämä loppui. Elämä jatkui. Arktinen tarina muuttui megafaunan tarinasta ihmisen tarinaksi. Sekin on kestänyt jo todella kauan. Eikä ihmisenkään tarinoista ole jäänyt paljon jäljelle, sillä oma historian muistimme on vain pieni osa niistä. Kierikissä, Yli-Iissä Oulun lähellä, on kivikautinen asuinpaikka, joka nyt on metsää, suota ja joenpenkkaa mutta jossa on ollut yhtäjaksoista asumusta muutaman tuhannen vuoden ajan, alkaen noin 7 000 vuoden takaa. Asukkaat siellä ovat siis aikanaan kantaneet mukanaan tuhansien vuosien historiaa. Tämän hetken Suomen vanhimmalla kaupungilla Turulla on ikää kaupunkina noin 800 vuotta. Mitä tarinoita ja myyttejä Kierikin esi-ihmisillä oli tuollaisessa paikassa? Kuinka he itsestään kertoivat? Kuinka pitkälle heidän kerrottu muistinsa ylsi? Jäljellä on asuinkuoppia ja pieniä esineiden paloja, joista ei voi paljon päätellä. Jotain tapahtui, elinolosuhteet muuttuivat, kaikki hiljeni. Markku Heikkilä: Arktisen maailman jäljillä Into 2023  äänikirjan lukij...

Jossakin korkealla leijuu mahtava kotka liikkumattomin siivin. Sen hartiat ja pyrstö hohtavat vitivalkeina tummaa pukua vasten, ja nokka on jykevä ja väriltään oranssinkeltainen. Se on kuningasmerikotka (Haliaeetus pelagicus), ja siitäkin Steller laatii ensimmäisen tieteellisen kuvauksen. Hän kirjoittaa ja vaeltaa, elää tässä ihmeellisessä, eristyneessä maailmassa, josta hän vielä jonakin päivänä kertoo muulle maailmalle... Aura Koivisto: Mies ja merilehmä – Luonnontutkija Georg Stellerin kohtalokas tutkimusmatka Into 2019 kansi Emmi Kyytsönen äänikirjan lukija Johanna Kokko kesto 12 t 32 min Kuunneltuani Aura Koiviston romaanin Harhamat  otin saman tien kuunteluun Koiviston tietokirjan Mies ja merilehmä , jota moni suositteli Iida Turpeisen Elollisten yhteydessä mutta johon en ole tullut aiemmin tarttuneeksi. Jokin Koiviston fiktiivisen romaanin luontosuhteessa houkutteli niin, että nyt oli hyvä aika kuunnella siitä, miten saksalaissyntyinen tiedemies Georg Steller purjehti 1740-...

Tässä tuleekin yksi tärkeä osa vammaisuuden suuresta valheesta: mielikuva siitä, että Suomi on vammaisten oikeuksien mallimaa. Rakkaassa lintukodossamme on tapana kuvitella, että täällä vammaisilla asiat rullaavat jo aivan mukavasti. Näin minäkin ennen ajattelin. Todellisuudessa olemme joissain asenteissa ja käytännöissä takapajuisempia kuin muu Eurooppa ja jopa Yhdysvallat. On kuvaavaa, että koko Suomen poliittisen historian aikana meillä on ollut vain yksi vammainen kansanedustaja, legendaarinen vammaisaktivisti Kalle Könkkölä. Kirja ei keskity kansainväliseen vertailuun, mutta tuomme esiin monia suomalaisen yhteiskunnan rakenteellisia tekijöitä, jotka painavat vammaisia syrjään päätöksenteosta, työelämästä ja yhdenvertaisesta osallisuudesta yhteiskunnan sisällä. Suomessa on toki myös monia hienosti toimivia järjestelmiä, ja usein vammaisia kohdellaan myös yhdenvertaisesti. Tästä saa olla ylpeä ja onnellinen, mutta ajatukseen ei pidä tuudittautua. Aivan kuten naistenkaan ei tarvitse ...

Päätän että sinisestä paidasta tulee mahdollisimman yksinkertainen. Sileää neuletta siis. Päätän aloittaa tummimmasta sinisestä, siitä melkein mustasta, ja neuloa sävy sävyltä ylös vaaleista vaaleimpaan siniseen. Paita liukuisi ukkospilvestä kesäpäivään. Tunnen oloni tavattoman runolliseksi ja innokkaaksi. Karin Erlandsson: Sininen lanka – Mitä tiedän neulomisesta S&S 2022 alkuteos  Det blå garnet: en bok om att sticka 2022 suomentanut Ulla Lempinen 189 sivua Karin Erlandssonin Sininen lanka – Mitä tiedän neulomisesta  oli viimeinen valintani Helmet-kirjastojen vuoden 2024 lukuhaasteeseen. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä -kohtaan teos valikoitui kirjaston suositushyllystä, jonka kirjojen välistä löytyi lyhyitä luonnehdintoja. Sinisen langan sivujen väliin oli sujautettu lappu, jossa luki: ”Hurmaava kirja neulonnan syvemmästä olemuksesta  ♡” Hyvin luonnehdittu! Sininen lanka  on tosiaan hurmaava kirja, ja neulonnan syvempään olemukseen se sukeltaa monin...

Äänikirjoihin valikoitui syksyn tullen kuunneltavaksi historiaa eri kulmista. Tämänkertaisessa kirjanelikossa on esillä menneisyyttä niin tieto- kuin kaunokirjallisuuden muodossa. Suomalaisia oli Titanicilla tosiaan jo aiemminkin mainittu 64 kappaletta. Toki Titanicin täydelliset matkustajaluettelot menivät aluksen mukana, joten aivan täysin varmaa tietoa ei ole. Pitkään ajateltiin, että suomalaisia olisi laivalla ollut 63, mutta sitten löydettiin yksi rouva, joka oli suomalainen. Tämä 64. matkustaja oli syntymänimeltään Alina Backberg, joka oli vaihtanut nimensä jo tuossa vaiheessa Alice Johnsoniksi. Hän oli Helsingissä syntynyt suomenruotsalainen, joka oli jo aikaisemmin lähtenyt siirtolaiseksi. Amerikassa hän oli mennyt ruotsalaisen miehen kanssa naimisiin, heillä oli kaksi lasta, ja he olivat nyt käymässä Suomessa, koska Alicen isä oli vaikeasti sairas ja he halusivat päästä tapaamaan tätä vielä ennen tämän kuolemaa. Valitettavasti isä kerkesi kuolla ennen kuin he pääsivät Helsinki...