Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2015.

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva (klassikkohaaste)

"Sitten oli tullut lordi Henry Wotton pitämään oudon ylistyspuheensa nuoruudelle, antamaan hirmuiset varoituksensa sen lyhyydestä. Se oli sävähdyttänyt häntä silloin, ja kun hän nyt seisoi tuijottamassa oman ihastuttavuutensa kuvajaista, tuo selostus rävähti koko totuudessaan hänen lävitseen. Niin, joskus koittaisi päivä, jolloin hänen kasvonsa olisivat kurttuiset ja kuihtuneet, silmänsä sameat ja kalvaat, sulokas vartalo sortunut ja rujo." Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva (Otava 2011) Alkuteos The Picture of Dorian Gray 1891 Suomentanut Jaana Kapari-Jatta 363 sivua Kirjabloggaajien klassikkohaasteessa päätettiin yhteisesti lukea klassikoita. Jokainen osallistuja sai valita haluamansa klassikkoteoksen oman mielensä mukaan, ja minun luettavakseni valikoitui Oscar Wilden romaani Dorian Grayn muotokuva oikeastaan kolmesta syystä: Olen jostain syystä usein törmännyt kirjaan tai viittauksiin Wilden klassikkoon, ja tarina on siten alkanut kiinnostaa. Oscar Wilde,

Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa

"Miehen katse oli niin läpitunkeva, että Arianna hämmentyi. Hän kiiruhti ulos ja alkoi kävellä mietteliäänä kohti asuntoaan. Uneliaassa pikkukapungissa oli tapahtunut henkirikos. Murhaaja ei välttämättä epäröisi toistaa tekoaan, jos kokisi olonsa uhatuksi. Auringonpaahteessa kylpevä katu hohkasi kuumuutta, mutta Ariannaa kylmäsi." Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa (Gummerus 2013, alkup. 2012) 359 sivua (pokkari) Kuolema sypressin varjossa  on Vera Valan ensimmäinen Arianna de Bellis -dekkari. Nuori leski, italialais-suomalainen yksityisetsivä Arianna saa pyynnön saapua Tolfan kylään tutkimaan amerikkalaisen Lilyn kuolemaa. Kutsun esittää Lilyn lanko, komea Luciano, joka herättää lämpimiä tunteita Ariannassakin. Realen hotelli, Lucianon ja hänen veljensä Claudion suvun yritys, työllistää koko perheen. Lily on uudistanut hotellitoimintoja reippaasti mutta onnistunut samalla herättämään myös kielteisiä tunteita. Eikä hän ole jättänyt muitakaan kyläläisiä kylmäksi, vaa

Mervi Heikkilä & Jussi Matilainen: Kummajaisten kylän kuuma kesä

"Heinäkuun puolivälissä aurinko porotti kuin hullu. Ei voinut muuta kuin syödä jäätelöä, uida tai löhöillä varjoissa kirjoja tai lehtiä lukien. Tai ajaa mopolla, jos sattui sellaisen omistamaan ja oli lupa ajaa." Mervi Heikkilä & Jussi Matilainen: Kummajaisten kylän kuuma kesä (Haamu 2015) Kuvitus Miranda Koskinen 135 sivua Kummajaisten kylän kuuma kesä on itsenäinen jatko-osa kirjalle Kummajaisten kylä , joka ilmestyi viime vuonna. Kun aloitusosa oli kokoelma tarinoita, on tämä toinen osa yhtenäisempi kokonaisuus, joka sijoittuu kuumaan kesään. Niko, Aino, Sara, Sampo ja Omppu viettävät kesälomaa, johon sisältyy tietenkin uimista ja kosolti vapaa-aikaa, ystävyyssuhteita ja vähän lämpimämpiäkin tunteita. Tavallista kesälomaa sekoittaa uusi opettaja, joka tuntuu viihtyvän Susi-Herkon autiolla mökillä ja joka katoaa yllättäen. Samalla esimerkiksi metsien ja lampien salaperäiset voimat tuntuvat tulevan helteessä kovin lähelle. Kummajaisten kylän kuuma kesä on le

Kolme kirjaa

Sain sekä Katjalta että Leenalta kolmen kirjan haasteen - kiitos! Ideana siis on nimetä kolme kirjaa, joista on kirjoittanut blogiin ja jotka haluaisi lukea uudelleen. Valintaa helpottaa suuresti tuo ensimmäinen ehto: jos saisi valita kaikista elämän aikana luetuista kirjoista, veisi prosessi varmasti aikaa. Tosin ei tässä nytkään helpolla päässyt: monta hyvää kirjaa ja hienoa lukukokemusta jää mainitsematta. Nykyään luen kirjoja uudelleen enää harvoin. Tuntuu, että kiinnostavaa uutta luettavaa tulee koko ajan niin paljon, että harvemmin maltan tarttua enää kirjoihin, jotka olen jo lukenut. Mutta silti on teoksia, joita lukiessani jo mietin, että haluaisin vielä palata niiden pariin. Mitkä kolme kirjaa minä siis lukisin vielä uudelleen? Melko itsestään selvä valinta on Victor Hugon Kurjat  (1862). Kertakaikkisen hieno romaani valosta ja varjosta, ihmisestä ja elämästä. Huikea elämys, jonka pohjalta tehty elokuva on edelleen kokematta - jälleen ihmettelen, miksi. To

Lena Andersson: Vailla henkilökohtaista vastuuta

"Päivällisestä tuli koettelemus. Aluksi Olof vastaili vaimonsa tekstiviesteihin sekä heidän odotellessaan ruokaa että suupalojen välissä. Hän hymyili lukiessaan viestejä, ja hymy viipyi huulilla, kun hän naputteli vastauksen. Silloin tällöin hän naurahti." Lena Andersson: Vailla henkilökohtaista vastuuta (Siltala 2015) Alkuteos Utan personligt ansvar 2014 Suomentanut Sanna Manninen 332 sivua Voi, Ester. Sinä älykäs ja itsenäinen nainen. Kuvittelin, että otit opiksesi, kun hullaantumisesi Hugo Raskiin päättyi kuten päättyi. Mutta ei: neljä vuotta myöhemmin hullaannut jälleen, tällä kertaa näyttelijä Olofiin, joka on naimisissa. Määrittelet itsesi eksistentialistiksi, ja onnettomuudeksesi Olof on fatalisti, joka antaa maailman valita puolestaan, jotta hänen itsensä ei tarvitse tehdä ratkaisuja eikä ottaa vastuuta omista tekemisistään. Sinä sen sijaan olet valmis toimimaan ja valitsemaan teidän molempien puolesta, sillä haluat kiihkeästi Olofin omaksesi. On kiinn

Anne Swärd: Kesällä kerran

"Et kai halua olla kuten kaikki muut, Kristian?" Kyllä. Sitä minä haluan. Ja haluan että sinäkin olisit kuten kaikki muut, Kaj. Silloin minulla olisi joskus mahdollisuus ymmärtää sinua. Anne Swärd: Kesällä kerran (Otava 2012) Alkuteos Polarsommar  2003 Suomentanut Katriina Huttunen 234 sivua Anne Swärdin romaani Kesällä kerran  keskittyy varsinaisesti erääseen kesään mutta kurkottaa myös kauas menneisyyteen, aikaan, kun veljekset Jens ja Kristian olivat lapsia ja muodostivat perheen vanhempiensa Ingridin ja Jackin kanssa ja kun perheeseen liittyi yllättäen ja odottamatta Kaj, tyttö, jota tuntuu olevan mahdoton rakastaa, saati ymmärtää. Tarinaa kerrotaan kaikkien edellä mainittujen sekä Lisetten, Jensin puolison, näkökulmasta. Kaj on voittanut kilpailusta matkan Floridaan ja antaa palkinnon Jensille, joka matkustaa toiselle mantereelle äitinsä kanssa. Kristian saapuu äitinsä ja Kajn kotiin pitämään nuoresta naisesta huolta, ja lopulta talosta muodostuu tukikohta, johon

Salla Simukka: Valkea kuin lumi

"Kun tyttö pääsi virkkeensä loppuun, kylmä oli hiipinyt helteestä välittämättä Lumikin selkärankaa pitkin niskaan saakka ja saanut ihokarvat nousemaan pystyyn. - Jag tror att jag är din syster ." Salla Simukka: Valkea kuin lumi (Tammi 2013) 152 sivua (e-kirja) Salla Simukan dekkari Valkea kuin lumi on Lumikki Andersson -trilogian toinen osa. Ensimmäisen osan, Punainen kuin veri , kuuntelin äänikirjana, ja nyt tähän toiseen perehdyin e-kirjan muodossa. Olisikohan viimeinen osa sitten perinteinen "p-kirja"? Trilogian avausosan tapahtumista on kulunut vain kuukausia, ja nyt, tarinan toisessa osassa, Lumikki on kesäisessä Prahassa. Siellä hänen luokseen astelee Zelenka, joka ilmoittaa olevansa Lumikin sisar. Ajatuksia sekoittaa myös Suomeen jäänyt Liekki, jota Lumikki kaipaa ja jolla on ollut parantava vaikutus koulukiusaajien tekemiin haavoihin. Samalla kun Liekin sanat saivat hänet tuntemaan hämmennystä, ihmetystä, liikutusta ja kiitollisuutta, tämän kosk

Grace McCleen: Ihana maa

"Maailman nimi on Ihana maa. Hesekielin kirjassa sanotaan, että Jumala vannoi tuovansa Israelin kansan vankeudesta ihmeelliseen maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. Sieltä ei puuttuisi mitään; se olisi ihme, paratiisi. Se oli niin erilainen verrattuna kaikkeen muuhun sen ympärillä, että se erottui joukosta kuin jalokivi, ja sitä kutsuttiin "maista ihanimmaksi". Kun suljen huoneeni oven perässäni, seinät laskostuvat auki ja esiin tulee planeettoja ja sateenkaaria ja aurinkoja." Grace McCleen: Ihana maa (Otava 2013) Alkuteos The Land of Decoration  2012 Suomentanut Marianna Kurtto 286 sivua (e-kirja) Grace McCleenin omaelämäkerrallinen esikoisteos kertoo kymmenenvuotiaasta Judithista, joka asuu pienessä tehdaskaupungissa isänsä kanssa. Äiti on kuollut, eikä tyttö muista hänestä mitään. Silti hän tietää kaivata äitiä. Judithin isä on Jehovan todistaja, mikä riittää tekemään pienestä perheestä kotikylän kummajaisen. Judith kiertää isänsä mukana julistamassa

Sjón: Skugga-Baldur

"Mies taisteli haukotuksia vastaan, jotka pyrkivät väkisin esiin. Sitten hän huomasi liikettä suoraan edessään: ketun muotoinen hahmo ilmestyi hänen silmiensä eteen yön pimeydessä. Se tanssi takajaloillaan eikä näyttänyt koskettavan maata; se kiemurteli kuin ankerias virrassa." Sjón: Skugga-Baldur (Like 2005) Alkuteos Skugga-Baldur  2003 Suomentanut Tuomas Kauko 112 sivua Kiinnostukseni Sjónin tuotantoon heräsi huikean Poika nimeltä Kuukivi -romaanin myötä, ja kun etsin islantilaista kirjallisuutta Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen, tartuin enemmän kuin mielelläni tähän Sjónin järjestyksessä toiseen suomennettuun teokseen. Ihka ensimmäinen suomennos, Sinun silmäsi näkivät minut , ja kolmas käännös,  Argon lastu , odottavat (onneksi) vielä lukemistani. Skugga-Baldur  sijoittuu 1880-luvun Islantiin, mystiselle saarelle, jossa luonto on voimakkaasti läsnä. Luonto onkin kuin yksi kirjan henkilöistä, punaruskeasta napaketusta puhumattakaan. Yksi kirjan tärkei

Blake Crouch: Wayward Pines - ei pakotietä

"Hän ajatteli Wayward Pinesin viktoriaanisia taloja ja niissä asuvia perheitä. Kuinka moni asukas - vanki - esitti päivät pitkät vahvaa ja huoletonta mutta valvoi öisin peloissaan, yritti kuumeisesti ymmärtää, miksi heidät oli suljettu tähän maisemavankilaan?" Blake Crouch: Wayward Pines - ei pakotietä (Tammi 2015) Alkuteos Pines  2012 Suomentanut Ilkka Rekiaro 330 sivua Jopas on vetävästi liikkeelle lähtevä dekkari! Wayward Pines - ei pakotietä  vie lukijansa suoraan keskelle tapahtumia, kun salaisen palvelun agentti Ethan Burke herää ulkosalta loukkaantuneena ja vailla minkäänlaisia henkilöpapereita, puhelimesta tai lompakosta puhumattakaan. Vähitellen muistikuvat palaavat: Burke on ajanut kollegansa Stallingsin kanssa Wayward Pines -nimiseen vuoristojen ympäröimään kylään etsimään kahta kadonnutta agenttia. Kaupunkiin saavuttuaan hän joutuu rajuun kolariin, jonka jälkeen kaikki on toisin. Yhteyttä ulkomaailmaan ei tunnu saavan ja myös kaupungista poistuminen tunt

Virpi Hämeen-Anttila: Käärmeitten kesä

"Liikkeellä oli murhaaja, joka oli paljon vaarallisempi kuin hän oli uskonut. Murhaaja, joka vainusi salassa pidetyt kalleudet kuin vihikoira ja raivasi niiden omistajat tieltään niin taitavasti, että murhien jäljet sekaantuivat toisiin jälkiin, jotka johtivat väärään suuntaan. Murhaaja, joka ei näyttänyt oikeita kasvojaan ja piilotti ryöstösaaliinsa yhtä huolellisesti kuin suunnitteli tekonsa." Virpi Hämeen-Anttila: Käärmeitten kesä (Otava 2015) 291 sivua (e-kirja) Tutustuin valtion virkamieheen ja sivutoimiseen yksityisetsivään Karl Axel Björkiin viime kesänä, kun luin uuden sarjan aloitusosan Yön sydän on jäätä , ja heti oli selvää, että perehdyn Björkin edesottamuksiin mielelläni jatkossakin. Käärmeitten kesä valikoitui lukemistooni kirjaston e-kirjavalikoimista ja vei jälleen kiehtovalle 1920-luvulle, kesään 1921. Björk saa toimeksiannon: hänen tulee selvittää Alina Jegoroffin kuolema, jonka virkavalta on sivuuttanut tavallisena sydänkohtauksena. Kuolemantapauks

Avioliittosimulaattori kirjana ja näytelmänä

"Koska kesäloma on pian alkamassa, sovimme, että muutan kuukaudeksi Jussin kotitilalle. Suunnitelma on kuin yhdistelmä Maajussille Morsianta, Unelmien poikamiestä ja Leidejä Landella. Selitän kaikille kavereilleni, miksi jätän väliin kaikki suunnitellut kesämenot. Kukaan ei kyseenalaista ratkaisuani. Saan lisää rakastan sinua, koska olet hyvin sekopäinen -tyyppistä kannustusta." Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori (Tammi 2013) 260 sivua Veera Niemisen romaani  Avioliittosimulaattori  on kertomus Ainosta, joka muuttaa itäisestä Suomesta toiselle puolelle maata. Pikarakastuminen Jussiin saa naisen pakkaamaan kassinsa ja ajamaan autollaan halki Suomen Varsinais-Suomeen tutustumaan paremmin mieheensä sekä tämän perheeseen. Sekä kokonaiseen uuteen maailmaan. Uuteen tapaan puhua ja uuteen tapaan toimia. - Laittaiskos se plikka vähä tota trekolia joku päivä, ko se o iha heitteil ollu mont vuotta, Unto kysyy ja vetää samalla navettavaatteita päälleen. Jussi on vessassa.

Jenni Kirves: Aino Sibelius - Ihmeellinen olento

"Minä luotan sinuun lujasti. Minä uskon sinuun. Minä olen kuin lasiprisma. Kaikki riippuu siitä missä valaistuksessa minut näkee. Sinä olet timantti. Sinä loistat pimeässäkin." (Jean Sibelius kirjoittaa vaimolleen Ainolle) Jenni Kirves: Aino Sibelius - Ihmeellinen olento (Johnny Kniga 2015) 288 sivua Ihmeellinen olento  -kirja kertoo Aino Sibeliuksesta (o.s. Järnefelt, 1871-1969), joka muistetaan suuren suomalaisen säveltäjän, Jean Sibeliuksen, puolisona. Kirjan ensimmäinen osa on nimeltään Rakkauden ensihuuma , ja nimi kuvaakin alkua hyvin. Aino ja Jean, Janne, ovat syvästi rakastuneita toisiinsa, eikä rakkauden roihua suinkaan vähennä se, että sulhasen oleskellessa ulkomailla suhdetta hoidetaan kirjeitse. Kirjeenvaihdosta käy ilmi suuri huuma ja halu tehdä toinen onnelliseksi - jos kohta Jean Sibelius kokee myös mustasukkaisuutta kauniista morsiamestaan, jolla on muitakin tavoittelijoita. Morsiamelleen mies toteaa: Minulla on oltava Sinut, jotta minun olentoni

Toisen vuosineljänneksen kirjoja

Kyllä on ollut mukavaa lukea. Huhti-kesäkuussa olen saanut perehtyä moneen kiinnostavaan teokseen, ja vuoden 2015 toisen neljänneksen saldo jää ehdottomasti positiiviseksi monin mittarein mitattuna. Hyviin lukukokemuksiin lukeutuu useita kirjoja, mutta mainittakoon tässä ainakin Celeste Ng'n Everything I never told you , Louise Doughtyn Kielletyn hedelmän kuja , Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta   ja Elina Hirvosen Kun aika loppuu .  Ja lisää seuraa: Toiseen maailmansotaan liittyviä kirjoja luin kaksi. Sekä Audrey Mageen Sopimus  että Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe  olivat vaikuttavia ja vakuuttavia mutta erilaisia katsauksia elämään sodan aikana. Kesäkuusta muodostui kuin huomaamatta Kate Atkinson -kuukausi, jos niin uskaltaa kahden luetun kirjan perusteella sanoa. Viime vuoden Blogistanian Globalia -voittaja Elämä elämältä  innosti lukemaan myös kirjailijan uusimman suomennoksen . Haasteisiin on tullut osallistuttua melko ahkerasti. André Brinkin muist