Siirry pääsisältöön

Nura Farah: Aavikon tyttäret

"Erikokoiset vuoret seisoivat vierekkäin ja vihreät huiput hipoivat pilviharsoa. Khadija kääri mekkonsa lantiolle ja kiipesi vuoren rinteelle. Hän näki sieltä suoraan syvenevään laaksoon, jossa oli leiri majoineen."
Nura Farah: Aavikon tyttäret
(Otava 2014)
236 sivua
Suomalainen maahanmuuttajakirjallisuus ei ole ollut kovin vahvasti esillä, joten oli ilo kuulla somalialaistaustaisen, 13-vuotiaana Suomeen muuttaneet Nura Farahin esikoisteoksesta, joka sijoittuu kirjoittajansa kotimaahan Somaliaan. Päähenkilö on somalityttö Khadija, jonka äiti, hooyo Fatima, pitää kovaa kuria. Isä Ali Geesi on kuollut ja Abdi-veljeä käärme puree kuolettavasti, kun poika on vain vähän toisella kymmenellä. Jäljelle jäävät vain Khadija ja Fatima, "arvottomat" naiset.

Tytön asema ei kirjan kuvaamassa maailmassa ole helppo. Khadija haluaisi olla veljensä tavoin huomionarvoinen ja hänelle on tärkeää voittaa kilpailuissa pojat, mutta äiti muistuttaa häntä alati siitä, että hän on tyttö. Tyttönä hän joutuu tuskalliseen ympärileikkaukseen, johon hän ympäristön asettamassa paineessa itsekin anelee. Hooyo Fatima ei säästele sanojaan surressaan menetettyä poikaansa: hän pahoittelee Khadijan kuullen sitä, että tyttö ei satu olemaan poika. Kotikylässään puoliorpo tyttö kuitenkin saa etuoikeuksia, koska "Allah rakastaa isättömiä", ja onneksi kylän suldaanin suhtautuminen on lempeää ja ymmärtävää.

Khadijalla ei itsellään ole minkäänlaista sananvaltaa, kun hänen avioliitostaan päätetään. Tyttö joutuu kammottavaan tilanteeseen, kun aviomiehellä on jo entuudestaan vaimo Luul, joka on - tietenkin - kateellinen ja mustasukkainen. Eikä tilanne Luulin kannalta ole yhtään sen helpompi. Aika kuitenkin auttaa ja hioo pahimpia särmiä pois.

Hooyo Fatima ei ole mitenkään miellyttävä persoona, sillä hän tuntuu olevan vihainen ja katkera. Hänen suurin onnettomuutensa lienee se, että hän on syntynyt väärän sukupuolen edustajaksi: tytöt ja naiset eivät hänen mielestään ole mitään, ja siitä hän jaksaa aina muistuttaa. Hän suree menettämäänsä miestä ja poikaa, ja tyttärelle hän painottaa, miten Daarood-klaanin jäsenet ovat vihollisia, joille tulee kostaa. Fatima unohtaa mainita, että hän on saanut klaanilta korvauksia miehensä menetettyään. Tällainen vihan ja katkeruuden ilmapiiri tuntuu vallitsevan laajemminkin. Khadijan aviomies Keyse unelmoi yhtenäisestä Somaliasta, kaikkien somalien mahtumisesta saman lipun alle, ja suree sitä, miten somalit riitelevät keskenään. Viimein päästään juhlimaan itsenäistä valtiota, mutta tarinan pääpaino on kuitenkin aavikon leireissä ja kylissä, tavallisissa ihmisissä.

Nura Farah on luonut kiinnostavan tarinan Somaliasta, josta lukisin kaunokirjallisuutta mielelläni lisää. Alussa teksti oli minun makuuni turhan luettelomaista, mikä vaikeutti pääsemistä tarinan sisälle. Kirjailija on kuitenkin rakentanut kiehtovan kokonaisuuden, jossa kulttuurinen kuva muodostuu uskonnon, taikauskon, vanhojen tapojen, tiiviin kyläyhteisön ja laajemminkin elinympäristön moniulotteista kudelmasta. Toivottavasti Nura Farah kirjoittaa lisää.

Aavikon tyttäret -romaanista ovat pitäneet Kirsi, Amma, Jane ja Mari A. Kristan mielestä jotain jäi puolitiehen, Maija koki ulkopuolisuutta, Sanna piti tarinaa aitona ja Susan mielestä kirja on huomionarvoinen.
Romaanista puhutaan myös Viikon kirjassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on