Siirry pääsisältöön

Maaliskuun luetut


Jälleen takana on upea lukukuukausi. Olen nähnyt kaksi kuuta, vaeltanut metsässä ja käynyt Islannissa. Olen ihmetellyt rajoja rikkovia äitejä ja juhlistanut Minna Canthin päivää ja 170-vuotisjuhlavuotta niin sarjakuvan kuin näytelmän jos toisenkin parissa. Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi piipahdin taas Muumilaaksossa.


Kirjakuukauden yhteinen nimittäjä on ollut menetys. Lukemissani kirjoissa on menetetty veljiäisä, unelma omasta lapsesta, hyvä elämä ja kokonainen perhe. Jotain menetetään myös sadussa, joka viehätti niin minua kuin perheemme 11-vuotiastakin.

Maaliskuu on antanut minulle paljon, sillä olen saanut lukea paljon ja upeita kirjoja, jotka ovat jääneet mieleen. Kuukauden aikana olen lukenut useita uutuusromaaneja, joiden perusteella näyttää siltä, että tästä on kaiken kaikkiaan tulossa loistava kirjavuosi.

Haasteista sen verran, että Ihminen sodassa -lukuhaaste on edennyt yhden kokonaisen ja yhden kolmasosan verran. Runohaaste 2014 eteni yhdellä teoksella ja omaa kirjahyllyä sain luettua selättämällä molemmat maaliskuulle asettamani kirjat. Viime viikolla vietin lisäksi Blogien lastenkirjaviikkoa 2014 kertomalla perheemme suosituista lastenkirjoista, lapsuuteni rakkaasta kirjastaperheemme lukuhetkestä ja kirjasta, jonka näimme myös lastenoopperana.

Huhtikuussa on tarkoitus lukea uutuusromaaneja sen verran, kuin kirjoja käsiini saan - ainakin Nura Farahin Aavikon tyttäret on odottamassa lukemistaan. Lisäksi luvassa on Ihminen sodassa -haasteeseen ainakin yhden kolmasosan verran täydennystä, kun Täällä Pohjantähden alla tulee päätökseensä. Varmasti tuohon haasteeseen tulee muutakin luettua. Myös runohaastetta ja oman kirjahyllyn kaivelua aion jatkaa, ja maaliskuussa lepäämässä ollut Vive la France! -haaste saa jatkoa. Upeiden naiskirjailijoiden, Minna Canthin ja Tove Janssonin, juhlavuotta on tarkoitus niin ikään jatkaa myös huhtikuussa.

Maaliskuussa luin yhteensä 27 teosta. Joukkoon mahtui kolme sarjakuvateosta, kolme lastenkirjaa, kaksi novellikokoelmaa, 12 romaania, yksi runokokoelma, kaksi näytelmää, kaksi humoristista kuvateosta ja kaksi tietokirjaa. Koska olen vauvan kanssa kotona, ehdin lukea paljon, paljon enemmän kuin "normaalisti", ja tätä aikaa tulen varmasti myöhemmin kaipaamaan.

Kommentit

  1. 27 luettua kirjaa kuukaudessa on pelkkä haave minulle. Tai sitten pitäisi unohtaa kaikki 150 sivua paksummat. :) Hieno saldo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tuossa joukossa on toki ohuitakin kirjoja, romaaneja on itse asiassa alle puolet. Tämä elämänvaihe on nyt ihmeellisen ihana, kun aikaa lukemiseen on niin paljon. Luen melkein kaiken ajan, kun vauva nukkuu, ja iltaisin tulee usein luettua sen sijaan, että katsoisin televisiota.
      Jossain vaiheessa lukuaika ja -into varmasti vähenevät, mutta nyt nautin tästä ajasta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…