Evalina seisahtui kalliolle, levitti kätensä. Koko maailma olisi heidän. Ei vain puutarhan syrjäiset polut myöhäisinä kesäiltoina tai raatihuoneen kellotapulin salainen vintti. Koko maailma. Evalina katseli saarta ja rakastui siihen heti. Paula Nivukoski: Mainingin varjo Otava 2020 381 sivua Mainingin varjo vie lukijan yksinäiselle saarelle ja vuoteen 1911. Evalina ja Anders rakastuvat, minkä seurauksena papin tytär karkaa kotoaan ja päätyy asumaan vaatimattomiin oloihin köyhän kalastajansa kanssa. Eikä aikaakaan, kun pariskunta odottaa perheenlisäystä, vaikka laillinen vihkiminen puuttuukin. Muutenkin tarinassa odotetaan paljon. Odotetaan vihkimistä, odotetaan miestä kala- tai kaupunkireissulta takaisin kotiin, odotetaan myrskyn tyyntymistä. Elämä on odottavaa ja ikään kuin jonkinlaisessa välitilassa olemista – muutos siintää jossakin – ja samalla hyvin verkkaista. Paljon ei saarella tapahdu, mutta sitä enemmän tapahtuu Evalinan päässä. Nykyhetkeen sekoittuvat muistot Evalinan me...