Siirry pääsisältöön

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (osa 3)

"Kesäillan hämyssä mies käveli kotiinsa verkkaisesti. Hän katseli polun ympäristöä: puita, myöhäisiä lintuja, jotka tirskuttivat puiden latvoissa, ruohoa ja muuta sellaista. Mitään hän ei ajatellut, mutta kevyt ja onnellinen olo hänellä oli."
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla, kolmas osa
(WSOY 1962)
544 sivua
Väinö Linnan romaanitrilogian päätösosa alkaa murheellisissa merkeissä. Sisällissota on jäänyt taakse, mutta muistot ja haavat ovat tuoreita. Kotiin palannut Koskelan Akseli on muuttunut mies:
Niin. Hän oli lyöty mies, sekä sielun että ruumiin puolesta. Hän oli palannut sinne, mistä oli lähtenyt, tämän pienen ja harmaan torpan piiriin. Täältä oli kaikki alkanut, tuvan lattialta, vaihe vaiheelta suurentuen, kunnes oli saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että mies oli ollut kuin lastu myrskyssä. Nyt oli jäljellä vain pirstaleita ja hän niiden keskellä sammuneena ja tyhjänä.
Kerran kuukaudessa entisen kapinajohtajan täytyy käydä ilmoittautumassa nimismiehelle, eikä pitäjän rajojen ulkopuolelle ole poistumista ilman lupaa. Eipä Akseli ihmisten ilmoille juuri kaipaakaan, vaan hoitaa asiansa ilmeettömänä ja sivuilleen vilkuilematta.

Elämään kuitenkin kuuluu toivo, ja valoa ilmaantuu vähitellen Koskelaankin. Torpparit saavat viimein lunastaa tilojaan itselleen, ja lisäksi Akseli saa hankittua kauan havittelemiaan lisämaita. Hyvien käänteiden myötä elämä alkaa vähitellen asettua uomiinsa, kunnes seuraa erään aikakauden päätös: isä-Jussin aika tulee. "Vanhan Koskelan" kautta Linna kuvaa upeasti elämän kiertokulkua, miten kaikella on aikansa. Kyyneliltä on mahdotonta välttyä, kun vanhan raivaajan, esi-isän, aika päättyy.
Sitten, yhtäkkiä, vallitsi hiljaisuus.
Maailma kuitenkin jatkaa menoaan, ja niin vakiintuu vähitellen Koskelan elokin uomiinsa. Perhe kasvaa, mutta menneisyys ei jätä Akselia rauhaan, ja lopulta hänen on uskallettava puhua siitä, mitä on tapahtunut. Mies tuntuu kaipaavan jonkinlaista hyväksyntää, synninpäästöä, ja tärkeimmiltä läheisiltään hän tukea saakin.

Pentinkulmalla eletään edistyksen vuosia. Pelloille alkaa ilmestyä vähitellen koneita, ja pian on vaikea ymmärtää, miten ilman autoa on ennen voitu tulla toimeen. 1930-luvun lähestyessä poliittinen ilmapiiri kiristyy: Lapuan liike herää eloon ja muilutukset alkavat, Mäntsälän kapina leimahtaa. Kansan kahtiajakautuminen ei ole vieläkään ohitse, ja vakaita aikoja on turha odottaa. Vaikka Koskelassa työ alkaa tuottaa tulosta ja ainainen kituuttaminen helpottaa, on edessä suuri mullistus, kun syksyllä 1939 Koskelan pojat kutsutaan astumaan palvelukseen. Sota syttyy, eikä Pentinkulmallakaan vältytä suru-uutisilta. Vaikeidenkin aikojen jälkeen elämä kuitenkin taas jatkuu, ihmiset vanhenevat ja nuoremmat astuvat esiin.

Näen, että kokonaisuudessaan Täällä Pohjantähden alla kertoo paljon paitsi historiastamme, myös meidän ajastamme. Toimeentulo vaihtelee, toiset elävät leveämmin kuin toiset, eikä eriarvoistumisen aika ole vieläkään ohitse. Linnan romaanitrilogian tenho onkin mielestäni sen ajattomuudessa. Vaikka Linna kuvaa historian tapahtumia, hän kertoo samalla ajattomasti ihmisestä, ihmisluonnosta ja elämästä. Emme me (valitettavasti) ole niin paljon muuttuneet. Mutta vaikka Linnan kuvaamat tapahtumat ovat raakoja ja surullisia, on kerronta niin lempeää ja ihmisluontoa ymmärtävää, että se auttaa myös lukijaa ymmärtämään.

Täällä Pohjantähden alla on suurromaani, joka ansaitsee asemansa kansakuntamme kaapin päällä. Se on upea kokonaisuus, joka koskettaa ja jonka seuraan toivoisin mahdollisimman monen lukijan asettuvan.

Ihminen sodassa -haasteeseen saan nyt tämän kolmannen osan luettuani taas yhden kokonaisen suorituksen. Olen yhden kirjan päässä luutnantin arvosta.

Kommentit

  1. Hieno kirjoitus ja hieno kirja. Alkuun lainaamasi katkelma on niitä huomaamattomia lyhyitä onnen hetkiä, joita kirja lavasti ympäristön kautta. Nyt ei oikein tiedä, miten tästä elämäänsä taas jatkaisi. :-)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Juha! ❁
    Kyllä Linnan trilogia vaikutti ja vakuutti, on klassikon asemansa ehdottomasti ansainnut.

    VastaaPoista
  3. Upeaa, että sait kirjan päätökseen. En muista, olenko lukenut mitään yhtä paljon itkettävää kirjaa ikinä. Koskettavaa ja sujuvaa luettavaahan tämä on, Suomen historia yksilöiden kautta tulee niin lähelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tässä historia elää hienolla tavalla eloon. TPTA on pitkään ollut luettavien kirjojen listallani, ja olen todella tyytyväinen, että vihdoin sain trilogian luettua. Hieno elämys!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on