Siirry pääsisältöön

Virpi Hämeen-Anttila: Marionetit

"Uljas jalo julkea jumalainen Julia, kuninkaallinen, keisarillinen Julia, Romeon romanttinen Julia. Hurmaa, turmaa, huippuja ja syvänteitä, jyrkkiä kulmia, päistikkaisia syöksyjä ja silmänräpäyksessä vaihtuvia näkyjä, niitä on Julia, vastakohta, vastapuoli, musta hänen valkoiselleen ja valkoinen hänen mustalleen. Outo ja vieras on Julia, kerta kaikkiaan toinen ja muu kuin Emma. Emma on mamma ja mummo, humma ja himmeli, homma ja amme ja mämmi ja kaikki mikä on kotoista, matalaa, pyöreää ja porvarillista."
Virpi Hämeen-Anttila: Marionetit
(Otava 2013)
317 sivua
Pidin paljon Virpi Hämeen-Anttilan romaaneista Suden vuosi, Sokkopeli ja Muistan sinut Amanda. Tapetinvärisen kanssa sen sijaan en päässyt oikein mitenkään sinuiksi, mutta Marionetit on taas helpommin lähestyttävä.

Heti kirjan alussa tuodaan esille kipeä ihmissuhdekuvio, jossa Emma tuntee olevansa altavastaaja, sisarensa Julian varjossa. Emma on rakastanut Mikaelia, joka puolestaan on rakastunut Juliaan, jolta ei saa vastarakkautta. Emma on saanut Jannen, joka ei ole prinssi vaan talonpoika, ja Emma ajattelee:
Sillä Janne ajattelee Juliaa. Hän näkee sen pienistä merkeistä. Hän on tottunut lukemaan pieniä merkkejä.
Julia on aurinko ja valo, jonka varjoon Emma jää. Juliaa rakastetaan ja hän vie kaiken tilan, kun taas tuttua ja turvallista, kotipiiriin jäänyttä Emmaa ei lapsia lukuun ottamatta oikein kukaan osaa arvostaa. Asetelmaa voi sanoa melko perinteiseksi mutta kiinnostavaksi. Tunteiden myrskyistä lähtee rakentumaan mielenkiintoinen tarina, jolta osaa jo varhain odottaa traagista käännettä. Tuo odotus ja vihjeet menneisyydestä pitävät lukijan vahvasti otteessaan.

Marionetit sijoittuu taidemaailmaan: Emma on nukketeatteritaiteilija, Mikael miimikko, Julia valokuvaaja ja Janne käsikirjoittaja. Lisäksi läsnä ovat niin tanssi, taikatemput, akrobatia kuin jönglööraus. Emma tekee marionettinukkeja, joilla hän näkee erilaiset luonteet ja joille hän puhuu, jotka tuntuvat olevan hänen tunteidensa tulkki. Nukketeatteriin Hämeen-Anttila on ilmeisesti pureutunut huolella, niin syvästi hän valitsemaansa maailmaa kuvaa. Realistisella tavalla taiteen tekemisestä on riisuttu turha gloria ja romantiikka: esimerkiksi Emma tienaa välillä ylimääräistä rahaa maatalouslomittajana, koska Suomessa nukketeatterin tekeminen ei ole kannattavaa. Marionetit on teoksen nimi, mutta samalla tulee Jannen tavoin ajatelleeksi, ovatko henkilötkin kuin marionetteja, joita joku liikuttelee.

Romaanin tarina etenee eri näkökulmista kerrottuna, mikä on mielestäni toimiva ratkaisu. Tarinaa vaivaa jonkinlainen ennalta arvattavuus, mutta kaiken kaikkiaan romaani on kuitenkin helposti luettava ja viihdyttävä. Taidemaailma miljöönä on hyvä valinta ja tuo peruskertomukseen hyvää lisävivahdetta.

Mari A. piti kirjasta, Henna koki lukiessaan monia miellyttäviä yllätyksiä ja Ina piti teosta pitkäveteisenä.

Kommentit

  1. Olen silmäillyt tätä kirjaston uutuushyllyssä, mutta en ole vielä lainannut. Vaikuttaa tutustumisen arvoiselta. Ainakin taidemaailma tuntuu semmoiselta tapahtumaympäristöltä, että se kiinnostaa. En ole Hämeen-Anttilalta lukenut vielä mitään, vaikka Suden vuosi odotteleekin kotihyllyssä lukuvuoroaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kaipaa kohtuullisen kepeää "välipalalukemista", on tämä kyllä hyvä vaihtoehto.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on