Siirry pääsisältöön

Virpi Hämeen-Anttila: Marionetit

"Uljas jalo julkea jumalainen Julia, kuninkaallinen, keisarillinen Julia, Romeon romanttinen Julia. Hurmaa, turmaa, huippuja ja syvänteitä, jyrkkiä kulmia, päistikkaisia syöksyjä ja silmänräpäyksessä vaihtuvia näkyjä, niitä on Julia, vastakohta, vastapuoli, musta hänen valkoiselleen ja valkoinen hänen mustalleen. Outo ja vieras on Julia, kerta kaikkiaan toinen ja muu kuin Emma. Emma on mamma ja mummo, humma ja himmeli, homma ja amme ja mämmi ja kaikki mikä on kotoista, matalaa, pyöreää ja porvarillista."
Virpi Hämeen-Anttila: Marionetit
(Otava 2013)
317 sivua
Pidin paljon Virpi Hämeen-Anttilan romaaneista Suden vuosi, Sokkopeli ja Muistan sinut Amanda. Tapetinvärisen kanssa sen sijaan en päässyt oikein mitenkään sinuiksi, mutta Marionetit on taas helpommin lähestyttävä.

Heti kirjan alussa tuodaan esille kipeä ihmissuhdekuvio, jossa Emma tuntee olevansa altavastaaja, sisarensa Julian varjossa. Emma on rakastanut Mikaelia, joka puolestaan on rakastunut Juliaan, jolta ei saa vastarakkautta. Emma on saanut Jannen, joka ei ole prinssi vaan talonpoika, ja Emma ajattelee:
Sillä Janne ajattelee Juliaa. Hän näkee sen pienistä merkeistä. Hän on tottunut lukemaan pieniä merkkejä.
Julia on aurinko ja valo, jonka varjoon Emma jää. Juliaa rakastetaan ja hän vie kaiken tilan, kun taas tuttua ja turvallista, kotipiiriin jäänyttä Emmaa ei lapsia lukuun ottamatta oikein kukaan osaa arvostaa. Asetelmaa voi sanoa melko perinteiseksi mutta kiinnostavaksi. Tunteiden myrskyistä lähtee rakentumaan mielenkiintoinen tarina, jolta osaa jo varhain odottaa traagista käännettä. Tuo odotus ja vihjeet menneisyydestä pitävät lukijan vahvasti otteessaan.

Marionetit sijoittuu taidemaailmaan: Emma on nukketeatteritaiteilija, Mikael miimikko, Julia valokuvaaja ja Janne käsikirjoittaja. Lisäksi läsnä ovat niin tanssi, taikatemput, akrobatia kuin jönglööraus. Emma tekee marionettinukkeja, joilla hän näkee erilaiset luonteet ja joille hän puhuu, jotka tuntuvat olevan hänen tunteidensa tulkki. Nukketeatteriin Hämeen-Anttila on ilmeisesti pureutunut huolella, niin syvästi hän valitsemaansa maailmaa kuvaa. Realistisella tavalla taiteen tekemisestä on riisuttu turha gloria ja romantiikka: esimerkiksi Emma tienaa välillä ylimääräistä rahaa maatalouslomittajana, koska Suomessa nukketeatterin tekeminen ei ole kannattavaa. Marionetit on teoksen nimi, mutta samalla tulee Jannen tavoin ajatelleeksi, ovatko henkilötkin kuin marionetteja, joita joku liikuttelee.

Romaanin tarina etenee eri näkökulmista kerrottuna, mikä on mielestäni toimiva ratkaisu. Tarinaa vaivaa jonkinlainen ennalta arvattavuus, mutta kaiken kaikkiaan romaani on kuitenkin helposti luettava ja viihdyttävä. Taidemaailma miljöönä on hyvä valinta ja tuo peruskertomukseen hyvää lisävivahdetta.

Mari A. piti kirjasta, Henna koki lukiessaan monia miellyttäviä yllätyksiä ja Ina piti teosta pitkäveteisenä.

Kommentit

  1. Olen silmäillyt tätä kirjaston uutuushyllyssä, mutta en ole vielä lainannut. Vaikuttaa tutustumisen arvoiselta. Ainakin taidemaailma tuntuu semmoiselta tapahtumaympäristöltä, että se kiinnostaa. En ole Hämeen-Anttilalta lukenut vielä mitään, vaikka Suden vuosi odotteleekin kotihyllyssä lukuvuoroaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kaipaa kohtuullisen kepeää "välipalalukemista", on tämä kyllä hyvä vaihtoehto.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Herman Koch: Lääkäri

"He haluavat että heidät tutkitaan . He eivät tyydy lääkärin monivuotiseen kokemukseen, hänen kliiniseen katseeseensa joka rekisteröi yhdellä silmäyksellä mikä jotakuta vaivaa, koska on nähnyt saman jo satatuhatta kertaa. Koska hän tietää kokemuksesta, ettei hänen sadannellatuhannennella ensimmäisellä kerralla tarvitse yhtäkkiä pukea kumihansikkaitaan." Herman Koch: Lääkäri Siltala 2013 Hollanninkielinen alkuteos Zomerhuis met zwembad  2011 Suomentanut Sanna van Leeuwen 447 sivua Herman Kochin Lääkäri -romaani tutustuttaa lukijansa yleislääkäri Marc Schlosseriin, joka on varsin omintakeinen tyyppi. Hän on onnistunut luomaan itsestään kuvan lääkärinä, jolla on aikaa. Hänen vastaanotolleen jonotetaan, vaikka hän yrittää olla kuuntelematta potilaitaan ja mieluummin vain katselee ja jättää tutkimatta. Suhtautuminen potilaisiin on kyynistä ja välinpitämätöntä. Heitä on potilaistani selvä enemmistö, useimpia ei vaivaa yhtikäs mikään. He voihkivat ja valittavat, ääntelystä

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Lucy Foley: Jahti

Kun hän on lähempänä, huomaan, että hänen piirteensä ovat jähmettyneet järkytyksestä. Tunnen ilmeen. Olen nähnyt sen ennenkin. Juuri tuollaiselta näyttää ihminen, joka on nähnyt jotakin kauhistuttavaa, jotakin, mikä ei kuulu ihmisen tavallisiin kokemuksiin. Avaan oven ja päästän hänet sisään. Hän tuo mukanaan jääkylmää ilmaa ja lunta. – Mitä on tapahtunut, kysyn häneltä. Lucy Foley: Jahti Otava 2020 alkuteos The Hunting Party suomentanut  Satu Leveelahti äänikirjan lukija Outi Vuoriranta kesto 10 h 24 min Jahdissa  uutta vuotta kokoontuu vastaanottamaan yhdeksänhenkinen kaveriporukka Lontoosta. Hyväosainen ja hieman elitistiseltä vaikuttava joukkio suuntaa Skotlantiin syrjäiseen lomakylään perinteitä kunnioittaen: joukkion tapana on ollut hakeutua aika ajoin yhteen vaihtamaan kuulumisia ja muistelemaan menneitä. Mukana on neljä pariskuntaa, yksi lapsi ja yksi sinkku. Aika pian selviää, että henkilöillä ei ole niin lämpimät ja läheiset välit kuin mitä ulospäin yritetään esittää. Muutama