Siirry pääsisältöön

Virpi Hämeen-Anttila: Marionetit

"Uljas jalo julkea jumalainen Julia, kuninkaallinen, keisarillinen Julia, Romeon romanttinen Julia. Hurmaa, turmaa, huippuja ja syvänteitä, jyrkkiä kulmia, päistikkaisia syöksyjä ja silmänräpäyksessä vaihtuvia näkyjä, niitä on Julia, vastakohta, vastapuoli, musta hänen valkoiselleen ja valkoinen hänen mustalleen. Outo ja vieras on Julia, kerta kaikkiaan toinen ja muu kuin Emma. Emma on mamma ja mummo, humma ja himmeli, homma ja amme ja mämmi ja kaikki mikä on kotoista, matalaa, pyöreää ja porvarillista."
Virpi Hämeen-Anttila: Marionetit
(Otava 2013)
317 sivua
Pidin paljon Virpi Hämeen-Anttilan romaaneista Suden vuosi, Sokkopeli ja Muistan sinut Amanda. Tapetinvärisen kanssa sen sijaan en päässyt oikein mitenkään sinuiksi, mutta Marionetit on taas helpommin lähestyttävä.

Heti kirjan alussa tuodaan esille kipeä ihmissuhdekuvio, jossa Emma tuntee olevansa altavastaaja, sisarensa Julian varjossa. Emma on rakastanut Mikaelia, joka puolestaan on rakastunut Juliaan, jolta ei saa vastarakkautta. Emma on saanut Jannen, joka ei ole prinssi vaan talonpoika, ja Emma ajattelee:
Sillä Janne ajattelee Juliaa. Hän näkee sen pienistä merkeistä. Hän on tottunut lukemaan pieniä merkkejä.
Julia on aurinko ja valo, jonka varjoon Emma jää. Juliaa rakastetaan ja hän vie kaiken tilan, kun taas tuttua ja turvallista, kotipiiriin jäänyttä Emmaa ei lapsia lukuun ottamatta oikein kukaan osaa arvostaa. Asetelmaa voi sanoa melko perinteiseksi mutta kiinnostavaksi. Tunteiden myrskyistä lähtee rakentumaan mielenkiintoinen tarina, jolta osaa jo varhain odottaa traagista käännettä. Tuo odotus ja vihjeet menneisyydestä pitävät lukijan vahvasti otteessaan.

Marionetit sijoittuu taidemaailmaan: Emma on nukketeatteritaiteilija, Mikael miimikko, Julia valokuvaaja ja Janne käsikirjoittaja. Lisäksi läsnä ovat niin tanssi, taikatemput, akrobatia kuin jönglööraus. Emma tekee marionettinukkeja, joilla hän näkee erilaiset luonteet ja joille hän puhuu, jotka tuntuvat olevan hänen tunteidensa tulkki. Nukketeatteriin Hämeen-Anttila on ilmeisesti pureutunut huolella, niin syvästi hän valitsemaansa maailmaa kuvaa. Realistisella tavalla taiteen tekemisestä on riisuttu turha gloria ja romantiikka: esimerkiksi Emma tienaa välillä ylimääräistä rahaa maatalouslomittajana, koska Suomessa nukketeatterin tekeminen ei ole kannattavaa. Marionetit on teoksen nimi, mutta samalla tulee Jannen tavoin ajatelleeksi, ovatko henkilötkin kuin marionetteja, joita joku liikuttelee.

Romaanin tarina etenee eri näkökulmista kerrottuna, mikä on mielestäni toimiva ratkaisu. Tarinaa vaivaa jonkinlainen ennalta arvattavuus, mutta kaiken kaikkiaan romaani on kuitenkin helposti luettava ja viihdyttävä. Taidemaailma miljöönä on hyvä valinta ja tuo peruskertomukseen hyvää lisävivahdetta.

Mari A. piti kirjasta, Henna koki lukiessaan monia miellyttäviä yllätyksiä ja Ina piti teosta pitkäveteisenä.

Kommentit

  1. Olen silmäillyt tätä kirjaston uutuushyllyssä, mutta en ole vielä lainannut. Vaikuttaa tutustumisen arvoiselta. Ainakin taidemaailma tuntuu semmoiselta tapahtumaympäristöltä, että se kiinnostaa. En ole Hämeen-Anttilalta lukenut vielä mitään, vaikka Suden vuosi odotteleekin kotihyllyssä lukuvuoroaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kaipaa kohtuullisen kepeää "välipalalukemista", on tämä kyllä hyvä vaihtoehto.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o