Vieraita tulee harvoin ja jos tulee, niin useimmiten sunnuntaisin. Tullessaan he näyttävät kirjekyyhkyiltä, joiden nokka on tulvillaan vihreitä oksia kaukomaalta, mutta samalla he ovat myös tuskallisia muistutuksia elämästä, joka jatkuu ilman heitä jotka ovat jääneet saarelle, vailla toivoa poispääsystä. Muistutuksia ajasta, joka kuohuu ohi. Menetetyistä vuosista. Kasvavista lapsista ja harmaantuvista rakastajista. Vanhemmista, jotka kuihtuvat heidän silmiensä edessä, ja sisaruksista, jotka vain kyllästyvät ja unohtavat tulla käymään. Äideille lasten välttelevät katseet ovat erityisen tuskallisia, vieraus joka asettuu lasten piirteisiin ja olemukseen. Heidän jäykät vastauksensa halauksiin, joista he toivovat pääsevänsä irti, kun taas ne jotka halaavat, haluavat vain jatkuvasti pitää kiinni. Niille naisille, joilla on lapsia, elämä käy melkein sietämättömäksi ja odotus lyhyiden vierailujen välissä aivan liian pitkäksi. Heidän silmänsä loistavat epätoivosta aina kun he katsovat lapsiaan....