Vien muistikirjan, tai sen mitä siitä on jäljellä, matkalaukkuun. Se mahtuu hyvin leveään sivutaskuun. En tarvitse sitä enää tällä matkalla. Kun istun nojatuolissa matkalaukku kaatuu. Säikähdän kkolahdusta; on painettava pitkään viimeisen muistikirjan kansilehteä ennen kuin aloitan. Se on taikuutta, jolla saan tulevat sanat pysymään paikallaan, etteivät ne karkaa minnekään mistä niitä olisi vaikea löytää takaisin. Riitta Jalonen: Omat kuvat Tammi 2022 kansi Laura Lyytinen 164 sivua Kirjailija Riitta Jalonen on ilmoittanut lopettavansa kirjailijan työnsä. Niinpä luen Omat kuvat -romaania eräänlaisena fiktiivisenä jäähyväiskirjeenä. Ja kaunis jäähyväiskirje se onkin. Kirjailija muistelee mennyttä, pohtii lapsuuttaan, katselee nykyhetkeä. Muistot ovat vahvasti läsnä, niin on myös kirjoittaminen. Minäkertoja pohtii kirjailijuuttaan ja sitä, miten omista kokemuksista tuli osa omaa tuotantoa, miten pienet hetket ja havainnot johtivat kohti kokonaisia teoksia. Olen yrittänyt kulkea fiktiivist...