Siirry pääsisältöön

Suvi Valli: Ohijuoksija


Suvi Valli: Ohijuoksija (Otava 2011)
113 sivua
Suvi Vallin runokokoelma Ohijuoksija ei kuulu helposti lähestyttävien runokokoelmien joukkoon. Ainakin minä koin monen runon jälkeen hämmennystä, koska en oikein tiennyt, ymmärsinkö. Mutta kohtasin myös runoja, joista syntyi selkeitä oivalluksia ja mielikuvia. Niiden myötä koin, ettei kaikkea tarvitsekaan ymmärtää - riittää, kun jotkut runot herättävät ajatuksia. Yksi kuvaksi mielessäni herännyt runo on Christkindlesmarkt:
Puunuket kiertyvät ympärille, korkkiruuvit kristallikupit porot kynttiläsarvet,
herneillä täytetyt
                            eläimet viinituvassa hehkuvat
suut rouhivat mantelit                  bratwurstit poskilihat, savu kiemurtaa nuken--
Näen mielessäni saksalaiset joulumarkkinat, ja ajatus saa mielen hehkuviinin lämpimäksi. Muutenkin Saksa näkyy runoissa voimakkaasti. Monessa runossa käytetään saksan kieltä, ja lopussa on selityksiä, mitä vieraskieliset tai muut sanat tarkoittavat.

Saksaan on viittauksia myös kokoelman osassa nimeltä Kleine Anni. Runon puhuja muistaa menneisyyden, kun rintamalta tuli viesti kaatuneesta puolisosta. Torpan tansseista löytyy uusi puoliso, jonka kanssa ehdittiin naimisiinkin, ja posti kulki hitaasti:
                                                                       ja pitäisikö
iloita: kuolleet eivät kirjoita
Runossa on läsnä toteavasti maailman suuria myllerryksiä, kun yhdessä yössä ystävästä tulee vihollinen ja syyttömästä syyllinen.

Tästä runoteoksesta on kirjoittanut myös Elina, joka nimittää oivalluksiaan hienosti kuviksi kaaoksessa. Ohijuoksijalla saan taas yhden suorituksen Runohaasteeseen ja oman kirjahyllyn lukemattomia teoksiakin on nyt yksi vähemmän.
Tunnisteet:

Kommentit

  2. Tämä oli hieno teos. Saksan kieli ja musiikki jäivät mieleen, samoin aukeaman yli juokseva teksti, eli runoja saattoi lukea eri tavoin. Saksalaissulhasen muuttuminen viholliseksi oli kuvattu riipaisevasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Tekstin asettelu on Ohijuoksijassa tosiaan mielenkiintoista.
      Juuri Kleine Anni -osasta pidin eniten, se herätti ajatuksia ja tunteita.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…
8 kommenttia
Lue lisää

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…
18 kommenttia
Lue lisää

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…
4 kommenttia
Lue lisää