Siirry pääsisältöön

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"

Kristin Hannah: Satakieli
WSOY 2019
Alkuteos The Nightingale 2015
Suomentanut Kaisa Kattelus
450 sivua

Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vianne on jo elämänsä ehtoopuolella ja katselee vuosikymmenten taakse.
Viime aikoina olen kuitenkin ajautunut ajattelemaan sotaa, omaa historiaani ja kaikkia lähteneitä.
Lähteneitä.
Pääosin eletään kuitenkin vuosissa 1939–44, kun elämä on hyvin erilaista kuin vuosituhannen loppua lähestyttäessä. Saksalaisia on niin Pariisissa kuin Loiren laaksossakin, ja säännöt ja ohjeet seuraavat toisiaan. Todentuntuisesti Kristin Hannah onnistuu maalaamaan lukijan eteen kuvan siitä, mitä on elää uhan ja pelon seassa.

Satakielen tarina on kiehtova ja mieleenpainuva. Henkilöhahmot ovat melko lailla yhden asian ihmisiä; hyvät ovat hyviä ja pahat pahoja. Keskiössä olevat sisarukset Vianne ja Isabelle ovat erilaisia, mutta heissä on silti paljon samaa: molemmat tarttuvat tarmolla tärkeinä pitämiinsä asioihin. Onko toinen kuitenkaan lopulta toista rohkeampi?

Satakieli on viihdekirjallisuutta mutta juoni ei ole liian ennalta arvattava. Kieli on paikoin kömpelön oloista mutta juoni kulkee ja imee mukaansa. Suosittelen kirjaa lukijalle, joka on kiinnostunut toisen maailmansodan ajasta ja haluaa sukeltaa aiheeseen viihteellisemmän kirjallisuuden kautta.

Kristin Hannahin romaanista ovat kirjoittaneet myös Leena Lumi ja Anne.

Helmet 2019: 25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin. Keski-kirjastojen lukuhaaste: 19. Kirjassa on sotilaita.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!

Kommentit

  1. Viihteellisyys on onneksi keino sukeltaa sodan maailmaan kevyemmin kuin pelkkä raaka sodan väkivallan kuvaaminen. Mieheni lukee toisinaan tuollaisia raakoja sotakirjoja. En pystyisi itse niitä lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että vuosi vuodelta kykenen huonommin lukemaan kovin raakoja kuvauksia. Viihteen keinoinkin tosiaan voi sukeltaa rankkoihin maailmoihin.

      Poista
  2. Tämä oli jotenkin ristiriitainen luettava: pelkistetty ja mustavalkoinenkin hyvä - paha samoin kuin rohkea-pelkuri akselilla. Jokin Hannahin tavassa kirjoittaa, ehkä juuri tuo pieni," herttainen" kömpelyys sai lukemaan loppuun asti ja toteamaan: yksi näkemys tuosta runsaasti käsitellystä ja analysoidusta ajanjaksosta, jolllaista ei koskaan olisi saanut tapahtua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ristiriitainen tosiaankin. Alussa minua häiritsi enemmän kielen kömpelyys, mutta sitten itse tarina onnistui kyllä vetämään mukaansa. Saksaan sijoittuvia tarinoita toisen maailmansodan ajalta olen lukenut paljonkin mutta vähemmän Ranskasta saksalaismiehityksen alla.

      Poista
  3. Komppaan Maita eli joskus viihtellisyys voi olla jopa plussaa, kun aihe on rankka. En minä tätä olisi kesken jättänyt eli oli todella kiinnostava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kummasti tarina piti mukanaan. Oli siis tosiaan kiinnostava.

      Poista
  4. Minulla tämä jäi viidennen luvun jälkeen kesken. Joskus mieli kaipaa viihdyttävää lukuromaania (joo, pidän lukuromaani-sanasta :D ), mutta tässä mikään ei ainakaan alussa puhutellut minua. Se on sikäli harmi, että tästä on selvästi pidetty aika lailla.

    T. Lumiomenan Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle alku oli vaikea, ja suurimpana ongelmana oli mielestäni kieli, josta en oikein pitänyt. Sitten tarina lähti vetämään.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat