Siirry pääsisältöön

Markus Zusak: Kirjavaras

"Paras kuitenkin ehättää myöntämään, että ensimmäisen kirjan jälkeen tuli melkoinen tauko ennen toisen kirjan varastamista. Lisäksi kannattaa muistaa, että ensimmäinen varastettiin lumesta, toinen tulesta. Unohtamatta sitä, että tyttö sai kirjoja myös lahjaksi. Kaikkiaan hän omisti neljätoista, mutta hänen omasta mielestään hänen tarinansa muodostui pääasiassa kymmenestä."
Markus Zusak: Kirjavaras (Otava 2008)
Englanninkielinen alkuteos The Book Thief 2005
Suomentanut Pirkko Biström
556 sivua
Kirjavaras on ollut viime aikoina vahvasti esillä blogeissa, sillä tämän kuun alussa tuli ensi-iltaan kirjan pohjalta tehty elokuva. Minun hyllyssäni romaani on lojunut jo jonkun aikaa, ja ajattelin, että siihen on hyvä tarttua nyt, kun elokuvakin on juuri ilmestynyt. Jossain lukemisen vaiheessa ajattelin, että en ehkä halua katsoa elokuvaa, koska koin jo kirjankin niin surulliseksi. Mutta sitten mieli muuttui, ja nyt tuntuu, että kirjan tapahtumien näkeminen valkokankaalla sittenkin kiinnostaa.

Kirjavarkaan päähenkilö on nuori tyttö, Liesel, joka on tarinan alussa junassa äitinsä ja veljensä kanssa. Äidin poliittinen tausta on arveluttava, ja lapsia ollaan viemässä sijaisperheeseen. Matkalla pikkuveli kuitenkin kuolee, ja hänet haudataan jäiseen maahan. Lumen seasta Liesel nappaa mukaansa ensimmäisen kirjansa, Haudankaivajan käsikirjan. Hän ei osaa lukea, mutta kirjan merkitys koostuukin hänelle alkuun aivan muusta kuin sanoista: kirja merkitsee hänelle viimeistä kertaa, kun hän näki äitinsä ja veljensä.
Tyttö oli kirjavaras vailla kirjojen sanoja.
Sijaisperheessä ovat mama Rosa ja papa Hans. Mama on paha suustaan, kiroaa ja noituu, mutta kuitenkin taustalla on rakkaus läheisiin. Papa on vakaa peruskallio, joka on läsnä joka yö, kun Liesel herää painajaisiinsa. Papan avulla Liesel oppii viimein lukemaan. Himmelstrasselle saapuu myöhemmin myös juutalainen Max, jota piilotellaan talon kellarissa. Maxin kanssa Liesel jakaa sanat ja lukemisen. Naapurin Rudy, jolla on sitruunankeltaiset hiukset, on Lieselin paras ystävä.

Kirjassa kuvataan elämää natsi-Saksassa, jossa edellinen sota on tuoreessa muistissa ja jossa aate jakaa perheitä. Nuorempi Hans on vannoutunut natsi, joka pitää isäänsä, papa Hansia, pelkurina. Isä kuitenkin osoittaa suurta ihmisyyttä, kun kaupunkilaiset kokoontuvat katsomaan nälkiintyneiden ja murrettujen juutalaisten marssittamista kaupungin halki. Papa auttaa kaatunutta vanhusta tilanteessa, josta seuraa pelkoa ja raskaita päätöksiä. Samalla tavoin Liesel osoittaa omaa humaaniuttaan myöhemmin.

Sodan ja vainojen keskellä paljastuu ihmisen halu elää ja selviytyä. Samalla henkiin jääminen voi kuitenkin aiheuttaa suurta tuskaa.

Monessa blogissa on kiitelty romaanin kertojaratkaisua, ja siitä minäkin pidin. Kertojana on itse Kuolema, josta muodostuu teoksessa inhimillinen kuva. Kuolema rakastaa värejä ja kiertää keräämässä sieluja. Kerronta pitää lukijaa hyvin otteessaan, sillä lukijalle annetaan aika ajoin vihjeitä tulevasta:
Se oli vain pieni hetki, mutta enteili tulevia vaikeuksia.
Kertoja kuvaa asioita hyvin viehättävällä tavalla ajassa, jossa ei ole juuri mitään viehättävää.
Kun olin päässyt loppuun, taivas oli keltainen kuin palava sanomalehti.
Romaanissa on kysymys monesta tärkeästä asiasta. Yksi merkittävä asia, jota ei sovi unohtaa, on sanojen voima.

Natsien ajan kauheuksista on kerrottu paljon. Mutta voiko niistä kertoa koskaan liikaa? Kirjavaras on mielestäni hyvä lisä toisesta maailmansodasta kertovaan kirjallisuuteen, koska me tarvitsemme muistutuksia siitä, mitä on tapahtunut voidaksemme estää historian toistumisen. En kuitenkaan hurmioitunut romaanista niin paljon kuin odotin, vaikka teoksesta keskivertoa enemmän pidinkin.

Ihminen sodassa -haasteessa etenen tämän kirjan myötä majuriksi.

Kirjavarkaasta on pidetty paljon, mutta seuraavista löytyy myös vähemmän innostuneita arvioita: Sara, Joana, Susa, Salla, KatriEerika ja Annami. Lisäksi moni muu on teoksesta kirjoittanut.

Kommentit

  1. Olimme katsomassa Le Week-Endin ja sen alussa näin Kirjavarkaan traielerin. Ostan filmin, sillä se oli aika vakuuttavaa. Toivon nyt vain, että ei liian surullista...

    Kaunista pääsiäistä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin, että elokuvan voisi hankkia omaksi. Kyyneliltä ei tosin taida sen parissa välttyä.

      Kiitos Leena, ja kaunista pääsiäistä myös Sinulle! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o