Siirry pääsisältöön

Markus Zusak: Kirjavaras

"Paras kuitenkin ehättää myöntämään, että ensimmäisen kirjan jälkeen tuli melkoinen tauko ennen toisen kirjan varastamista. Lisäksi kannattaa muistaa, että ensimmäinen varastettiin lumesta, toinen tulesta. Unohtamatta sitä, että tyttö sai kirjoja myös lahjaksi. Kaikkiaan hän omisti neljätoista, mutta hänen omasta mielestään hänen tarinansa muodostui pääasiassa kymmenestä."
Markus Zusak: Kirjavaras (Otava 2008)
Englanninkielinen alkuteos The Book Thief 2005
Suomentanut Pirkko Biström
556 sivua
Kirjavaras on ollut viime aikoina vahvasti esillä blogeissa, sillä tämän kuun alussa tuli ensi-iltaan kirjan pohjalta tehty elokuva. Minun hyllyssäni romaani on lojunut jo jonkun aikaa, ja ajattelin, että siihen on hyvä tarttua nyt, kun elokuvakin on juuri ilmestynyt. Jossain lukemisen vaiheessa ajattelin, että en ehkä halua katsoa elokuvaa, koska koin jo kirjankin niin surulliseksi. Mutta sitten mieli muuttui, ja nyt tuntuu, että kirjan tapahtumien näkeminen valkokankaalla sittenkin kiinnostaa.

Kirjavarkaan päähenkilö on nuori tyttö, Liesel, joka on tarinan alussa junassa äitinsä ja veljensä kanssa. Äidin poliittinen tausta on arveluttava, ja lapsia ollaan viemässä sijaisperheeseen. Matkalla pikkuveli kuitenkin kuolee, ja hänet haudataan jäiseen maahan. Lumen seasta Liesel nappaa mukaansa ensimmäisen kirjansa, Haudankaivajan käsikirjan. Hän ei osaa lukea, mutta kirjan merkitys koostuukin hänelle alkuun aivan muusta kuin sanoista: kirja merkitsee hänelle viimeistä kertaa, kun hän näki äitinsä ja veljensä.
Tyttö oli kirjavaras vailla kirjojen sanoja.
Sijaisperheessä ovat mama Rosa ja papa Hans. Mama on paha suustaan, kiroaa ja noituu, mutta kuitenkin taustalla on rakkaus läheisiin. Papa on vakaa peruskallio, joka on läsnä joka yö, kun Liesel herää painajaisiinsa. Papan avulla Liesel oppii viimein lukemaan. Himmelstrasselle saapuu myöhemmin myös juutalainen Max, jota piilotellaan talon kellarissa. Maxin kanssa Liesel jakaa sanat ja lukemisen. Naapurin Rudy, jolla on sitruunankeltaiset hiukset, on Lieselin paras ystävä.

Kirjassa kuvataan elämää natsi-Saksassa, jossa edellinen sota on tuoreessa muistissa ja jossa aate jakaa perheitä. Nuorempi Hans on vannoutunut natsi, joka pitää isäänsä, papa Hansia, pelkurina. Isä kuitenkin osoittaa suurta ihmisyyttä, kun kaupunkilaiset kokoontuvat katsomaan nälkiintyneiden ja murrettujen juutalaisten marssittamista kaupungin halki. Papa auttaa kaatunutta vanhusta tilanteessa, josta seuraa pelkoa ja raskaita päätöksiä. Samalla tavoin Liesel osoittaa omaa humaaniuttaan myöhemmin.

Sodan ja vainojen keskellä paljastuu ihmisen halu elää ja selviytyä. Samalla henkiin jääminen voi kuitenkin aiheuttaa suurta tuskaa.

Monessa blogissa on kiitelty romaanin kertojaratkaisua, ja siitä minäkin pidin. Kertojana on itse Kuolema, josta muodostuu teoksessa inhimillinen kuva. Kuolema rakastaa värejä ja kiertää keräämässä sieluja. Kerronta pitää lukijaa hyvin otteessaan, sillä lukijalle annetaan aika ajoin vihjeitä tulevasta:
Se oli vain pieni hetki, mutta enteili tulevia vaikeuksia.
Kertoja kuvaa asioita hyvin viehättävällä tavalla ajassa, jossa ei ole juuri mitään viehättävää.
Kun olin päässyt loppuun, taivas oli keltainen kuin palava sanomalehti.
Romaanissa on kysymys monesta tärkeästä asiasta. Yksi merkittävä asia, jota ei sovi unohtaa, on sanojen voima.

Natsien ajan kauheuksista on kerrottu paljon. Mutta voiko niistä kertoa koskaan liikaa? Kirjavaras on mielestäni hyvä lisä toisesta maailmansodasta kertovaan kirjallisuuteen, koska me tarvitsemme muistutuksia siitä, mitä on tapahtunut voidaksemme estää historian toistumisen. En kuitenkaan hurmioitunut romaanista niin paljon kuin odotin, vaikka teoksesta keskivertoa enemmän pidinkin.

Ihminen sodassa -haasteessa etenen tämän kirjan myötä majuriksi.

Kirjavarkaasta on pidetty paljon, mutta seuraavista löytyy myös vähemmän innostuneita arvioita: Sara, Joana, Susa, Salla, KatriEerika ja Annami. Lisäksi moni muu on teoksesta kirjoittanut.

Kommentit

  1. Olimme katsomassa Le Week-Endin ja sen alussa näin Kirjavarkaan traielerin. Ostan filmin, sillä se oli aika vakuuttavaa. Toivon nyt vain, että ei liian surullista...

    Kaunista pääsiäistä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin, että elokuvan voisi hankkia omaksi. Kyyneliltä ei tosin taida sen parissa välttyä.

      Kiitos Leena, ja kaunista pääsiäistä myös Sinulle! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on