Kirjakaapin kummitus

"-Puolustavatko kaikki lakimiehet neekereitä, Atticus? - Tietenkin puolustavat. - Miksi Cecil sitten sanoo, että sinä puolustat neekereitä? Hän sai sen kuulostamaan samalta kuin jos sinä olisit keittänyt viinaa." Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen (Gummerus 2015) Alkuteos To Kill a Mockingbird  1960 Suomentanut Maija Westerlund 408 sivua On taas kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika, ja nyt emäntänä toimii  Tuija . Ensimmäiseen klassikkohaasteeseen viime kesänä luin Oscar Wilden hienon Dorian Grayn muotokuvan , ja tällä kertaa päätin tarttua Harper Leen romaaniin Kuin surmaisi satakielen , josta otettiin hiljattain uusintapainoksia - kenties yhtenä innoittajana toimi tieto Leen salatusta toisesta romaanista, jota ehdittiin odottaa puoli vuosisataa. Kaikki taivaan linnut  ilmestyi suomeksi viime vuonna. Mutta asiaan. Kuin surmaisi satakielen  -romaanin minäkertoja on tyttö nimeltä Scout. Hän on poikamainen ja seuraa veljeään Jemiä niin paljon kuin ehtii. Hä

"Israelin siirtokuntien levittäytymisestä ja uhkaavista vartiotorneista huolimatta perhe eli elämäänsä ravintonaan meren auliit lahjat, arjen askareet ja aherrus, huhut ja juorut, politiikka ja vastarinta, rakkaus. Sitä mukaa kun kaikki hajje Nazmiyen pojat menivät naimisiin ja alkoivat saada lapsia, hänen ympärilleen kertyi joukko lastenlapsia, jotka hellivät häntä ja kilpailivat hänen kiintymyksestään." Susan Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja veden Alkuteos The Blue Between Sky and Water  2015 Suomentanut Terhi Kuusisto 319 sivua Susan Abulhawan romaani Sininen välissä taivaan ja veden  on kertomus palestiinalaissuvusta ja erityisesti suvun naisista. Erityisesti valokeilaan asettuvat Nazmiye ja Nur, jotka edustavat eri sukupolvia, ovat erilaisia ja ponnistavat erilaisista taustoista. Silti yhteiset juuret yhdistävät naisia. Nazmiye on kotoisin Beit Darasista, jonka "halki virtasi joki Jumalan kaloja ja kasvillisuutta pullollaan". Mystiikkaa realismin

"Kauan sitten sydämeeni jäi tyhjä kohta ja niin minusta tuli rakkaudenhirviö. Minä pakenin. Lähdin juoksemaan ja juoksen vieläkin, sillä rakkaudenhirviö on sellainen, joka juoksee. Se juoksee aina vaan, sillä se etsii jotain paikkaa, jonne se kuuluisi, ja ihmistä, joka sitä rakastaisi niin paljon, että tyhjä kohta sen sydämessä täyttyisi. Mutta tyhjä kohta ei koskaan täyty, ei vaikka sinne kaataisi kaiken rakkauden maailmasta." Saara Turunen: Rakkaudenhirviö (Tammi 2015) 320 sivua (e-kirja) Rakkaudenhirviö  on Saara Turusen esikoisteos, ja kirjailija voitti romaanillaan viime vuonna Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Teos on minäkertojan kasvutarina, kuvaus eletystä elämästä ja siitä, miten naisesta kasvaa pakenija, rakkaudenhirviö. Pakomatka vie maasta toiseen, palauttaa välillä kotimaahan ajaakseen kohta taas ulkomaille. Tarinan minäkertoja etsii paikkaansa lapsuudenympäristössä, joka vaatii olemaan samanlainen kuin muut. Joukosta ei saa erottua, erilaisuus

"En ole päässyt vieläkään täysin irti saamistani potkuista enkä varmaan ikinä anna anteeksi. Potkut voin ehkä vielä joskus antaa anteeksi, mutta missään nimessä en sitä tapaa, jolla potkut annettiin. Ei ihmisiä voi kohdella miten tahansa."  Lasse Norres Pekka Hämäläinen ja Jukka-Pekka Vuorinen: Potkut - Haaksirikko vai uusi mahdollisuus (Minerva 2014) 162 sivua (e-kirja) Pekka Hämäläisen ja Jukka-Pekka Vuorisen kokoama teos Potkut - Haaksirikko vai uusi mahdollisuus  koostuu lähinnä haastatteluista, joissa irtisanotut, pätkätyöläiset ja potkujen antajat kertovat omista kokemuksistaan. Mukana on useita julkisuuden henkilöitä ex-kansanedustaja Marja Tiurasta näyttelijä Merja Larivaaraan ja jääkiekkovalmentaja Hannu Aravirrasta "Suomen kuuluisimpaan potkujen antajaan", Hjallis Harkimoon. Mukana on heitä, joiden työhön kuuluu projektimaisuus ja määräaikaisuus, heitä, jotka ovat joutuneet hyvinkin yllättäen huomaamaan olevansa työttömiä, ja heitä, jotka päättävät

"- No niin, se siitä. Joko Eckert on kertonut tarkemmin, mitä minä haluan teidän tekevän? Vastasin kieltävästi. - Minä haluan teidän hankkivan tietoja siitä, paljonko Viipuriin tuodaan viinaa, mistä se tulee ja ketkä sen tuovat. Lisäksi täällä varastellaan paljon, ja haluan tietää, mihin tuo omaisuus joutuu: kuka sen myy eteenpäin ja kenen lukuun. Jos kaupungissa on meneillään jotain erikoista, minun pitää tietää siitä ensimmäisenä eikä viimeisenä." Mikko Porvali: Sinisen kuoleman kuva (Atena 2015) 255 sivua (e-kirja) Sinisen kuoleman kuva on Mikko Porvalin uusi aluevaltaus: aiemmin historiallisia tietokirjoja kirjoittanut rikoskomisario ja historioitsija toimii tällä kertaa dekkaristina. Historia ja historiantuntemus ovat edelleen vahvasti läsnä, sillä teos sijoittuu 1920-luvun Viipuriin, nuoren itsenäisyyden ja kieltolain aikaan. Tarinan minäkertojana toimii Jussi Kähönen, keskisuomalaisen pappilan poika, joka on kiinnostunut oikeustieteestä ja päätyy eräid

Kuva: imdb David Nichollsin romaani Sinä päivänä  (suom. 2012, alkuteos 2009) oli minulle viime keväänä mieluisa yllätys. En kirjaan tarttuessani juuri tiennyt, mitä tuleman pitää, mutta pidin paljon sekä tarinasta että kirjailijan tyylistä. Niinpä asetuin mieluusti sohvalle katselemaan kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa One Day (2011), joka löytyi Netflixistä. Anne Hathaway pääroolissa viehättävänä Emmana kuulosti jo etukäteen hyvältä. Perusidea on sama kuin kirjassa: Emma ja Dexter tapaavat vuonna 1988. Sitten elämä kuljettaa heitä eri poluille, mutta joka vuosi samana päivänä - heinäkuun viidestoista - päivitetään kuulumisia ja ehkä myös tavataan. Dexterin vauhti on hurjaa, kun hän kiitää kohti menestystä, kun Emma elää hillitympää arkea. Ystävyys kuitenkin pysyy, ainakin melkein. Muutenkin elokuva noudattelee tunnollisesti kirjan tarinaa. Toki paljon on jouduttu karsimaan, mutta paljon olennaista on myös mahdutettu mukaan. Toisaalta kirjan lukeneelta jää iso yllätysmomentti pu

Jälleen on aika Blogistania-äänestysten. Kirjabloggaajat äänestävät vuoden 2015 parhaita kirjoja neljässä eri kategoriassa: kotimaisessa kaunokirjallisuudessa, käännetyssä kaunokirjallisuudessa, tietokirjallisuudessa sekä lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Mnä luin niin vähän viime vuonna julkaistua tietokirjallisuutta, että sen osalta jätän äänestämättä. Mutta tässä tulevat omat listani Finlandia-, Globalia- ja Kuopus-mittelöissä. Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian Finlandia -sarjassa äänestän seuraavasti: 3 pistettä saa Laura Lindstedtin Oneiron 2 pistettä menee Emmi Itärannan romaanille Kudottujen kujien kaupunki yhden pisteen saa Katja Ketun Yöperhonen Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian Globaliassa taisto kärkisijoista oli todella tiukka, mutta lopulta päädyin jakamaan pisteeni näin: 3 pistettä menee John Williamsin romaanille  Stoner   2 pistettä Audrey Mageen romaanille Sopimus yhden pisteen saa Louise Doughtyn Kielletyn hedelmän kuja . Logo:

"Eräänä iltana vuoden 1927 keväällä William Stoner käveli myöhään kotiin. Kosteassa ilmassa leijui avautuvien kukkien tuoksu. Sirkat sirittivät varjoissa. Jossain kaukana yksinäinen auto nostatti pölyä ja rämisytti hiljaisuutta uhmaavasti. Hän kulki hitaasti nuoren vuodenajan pauloissa ja hämmästeli pieniä virheitä nuppuja, jotka loistivat pensaiden ja puiden varjoista." John Williams: Stoner (Bazar 2015) Alkuteos Stoner  1965 Suomentanut Ilkka Rekiaro 306 sivua John Williamsin Stoner -romaanilla on jo ikää. Alun perin kirja julkaistiin vuonna 1965, mutta tuolloin se ei herättänyt paljoakaan huomiota. Romaanin uusi tuleminen alkoi kymmenisen vuotta kirjailijan poismenon jälkeen. Romaanin etuliepeessä kirjailija Ian McEwan ihmettelee, että näin hyvä romaani jäi ilman laajaa huomiota niin pitkäksi aikaa. Samaa ihmettelen minä. Stoner  on todella, todella hyvä romaani, joka koskettaa, herättää tunteita ja vavahduttaa. Päähenkilö on mies nimeltä William Stoner, joka pon

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää." Laura Lindstedt: Oneiron (Teos 2015) 440 sivua Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron  tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään. Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron  on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa. Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämä

Keltainen kirjasto näkyy lukusuunnitelmissani vahvasti. Kun kurkistin olan yli taaksepäin vuoteen 2015 , totesin, että minun kohdallani lukusuunnitelmien tekeminen ei välttämättä tarkoita sitä, että suunnitelmani toteutuisivat läheskään aiotulla tavalla. Silti on hauskaa hieman ennakoida tulevaa ja pohtia, millainen lukuvuosi on edessä. Tässä siis joitakin ajatuksiani. Lukuhaasteisiin olen ilmoittautunut mukaan. Omaksi ilokseni tartuin Helmet-lukuhaasteeseen , jossa yritän saada jonkun kirjan ainakin 25:een kohtaan. Samantapainen haaste oli viime vuonna tuo 50 kategoriaa , jossa tavoitteeni saavutinkin. Kirjahillan blogin  joulukoosteesta  bongasin  From Fiction to Reality  -haasteen, jota ajattelin myöskin lähteä omaksi ilokseni selättämään - jospa tämän myötä tulisi luettua enemmän tietokirjallisuutta, jonka osuus viime vuoden lukemisissani oli nolostuttavan vähäinen. Ideana siis on lukea pareittain kauno- ja tietokirjallisuutta niin, että niissä on jokin yhdistävä teema, aih

Aika viime tippaan jäi tämän Reading the Rainbow -haasteen kanssa, vaikka alku sujui jopa vauhdikkaasti. Sitten kuitenkin muut lukemiset ajoivat sateenkaarihaasteen kirjojen ohitse, ja joulukuussa huomasin, että kaksi raitaa vielä puuttuu. Mutta niin vain sain haasteen kirjat luettua, kun eilen postasin viimeisestä teoksesta, Anu Holopaisen romaanista Ilmestyskirjan täti . Haasteeseen lukemani kirjat ovat tässä: Punainen  Naguib Mahfouz: Midaqq-kuja Oranssi  Tommy Tabermann: Vernazzan valot Keltainen  Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli Vihreä  Tove Jansson:  Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia Vaaleampi sininen:  Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta Tummempi sininen:  Colm Toíbín: Brooklyn Lila:  Anu Holopainen: Ilmestyskirjan täti Oli hauskaa viime vuoden alussa valikoida kirjoja selkämysten mukaan haasteeseen! Samalla tuli luettua oman kirjahyllyn lukemattomia kirjoja, joista erityisesti mieleen jäivät Colm Toíbínin Brooklyn ja Frank McCourtin Sei

"En edes aivan ymmärtänyt kaikkea mitä he höpisivät, en jaksanut keskittyä siihenkään, sillä mietin pääasiassa Liilaa. Se sietämätön, moppipäinen, viinalta ja tupakalta löyhkäävä nahkasäkki varjosti ajatuksiani kuin taivaanrannassa sojottava jättiläismäinen keskisormi." Anu Holopainen: Ilmestyskirjan täti (Myllylahti 2014) 293 sivua Anu Holopaisen romaani Ilmestyskirjan täti  päätyi luettavakseni Kristalta , jonka kanssa taannoin vaihdoimme kirjoja. Kiitos kirjasta, Krista! Romaanin päähenkilö ja minäkertoja on Airi Kivikko, jonka elämä kahden pojan äitinä, Jarmon puolisona ja hoitovapaalta töihin palaavana it-työntekijänä olisi aika lailla mallillaan, ellei mielenrauhaa sekoittaisi Jarmon täti, omalaatuinen Liila. Suvun yhteisissä tapaamisissa Liila herättää poikkeuksetta huomiota seuralaisineen tai ainakin suorasukaisine puheineen, mutta Airia lukuun ottamatta kukaan ei juurikaan tunnu Liilasta häiriintyvän. Tilannetta ei suinkaan paranna se, että pian Airin t

Vuosi on taas vaihtunut! Niin on taas aika hieman vilkaista menneeseen: mitä tulikaan luettua vuonna 2015? Jo vuodenvaihteessa ennakoin, että lukutahtini tulee laskemaan entisestä huomattavasti, joten varovaiseksi tavoitteekseni asetin 80 luettua kirjaa. Tavoitteeni saavutin mukaasti, sillä luin yhteensä 104 kirjaa. Tässä hieman infografiikkaa vuoden 2015 lukemisistani: Luin kaikkiaan 82 romaania, 9 lasten- ja nuortenkirjaa, 6 novellia, novelli- tai kirjoituskokoelmaa, yhden runokokoelman ja kuusi tietokirjaa. Lisäksi kirjoitin blogiini yhdestä, vaikuttavasta kuunnelmasta. Käännettyä kirjallisuutta luin hieman kotimaista enemmän, mutta suhde 54-50 on aika tasaväkinen. Naisten kirjoittamat teokset olivat vähän miesten kirjoittamia laajemmin edustettuina, mutta tässäkään suhteessa erot eivät olleet suuria. Uutta kirjallisuutta luin todella paljon: yhteensä 60 kirjaa on julkaistu vuonna 2015. Mitä viime vuonna sitten tuli luettua? Säästelen joitakin ajatuksia Blogist

"Ja sitten hän oivalsi, että hänestä tuntui nyt jo siltä että hänen pitäisi muistaa tämänvuotisen sisarensa, tämä kohtaus niin kuin jostain etäältä. Hän tajusi, että siinä pitkittyneessä hiljaisuudessa oli jotenkin sanattomasti sovittu, että hän, Eilis, lähtisi Amerikkaan. Isä Flood oli kutsuttu käymään siksi, että Rose tiesi hänen voivan järjestää asian." Colm To í b í n: Brooklyn (Tammi 2011) Alkuteos Brooklyn  2009 Suomentanut Kaijamari Sivill Keltainen kirjasto 419. 313 sivua Colm Toíbínin romaanin  Brooklyn  päähenkilö on Eilis, joka lähtee Irlannista Amerikkaan etsimään parempaa elämää ja toimeentuloa. Kotiin jäävät äiti ja Rose-sisar; veljet ovat lähteneet aiemmin Iso-Britanniaan. Äidistä jää huolehtimaan sisar, joka ei kerro läheisilleen kaikkea itsestään mutta haluaa huolehtia siitä, että pikkusisko pääsee parempien mahdollisuuksien äärelle. Elämä kaukana kotoa soljuu omia uomiaan, kunhan koti-ikävä helpottaa ja arki löytää tavanomaisuutensa. On töitä,