Kirjakaapin kummitus

"Mikäpä tässä väsyttäisi. Paitsi talvisota, evakkoonlähtö, toisten nurkissa eläminen, kotiinpaluu, kivijalkaan palaneen talon löytäminen, uuden rakentaminen, talon työt, lasten kaitsimiset, kahden synnyttäminen, uusi lähtö, uuden paikan paska akka ja ymmärrys siitä, että turhaa oli kaikki." Antti Heikkinen: Jauhot Johanna Catani ja Lari Mäkelä (toim.): Toinen tuntematon (WSOY 2017) 376 sivua Kyllä täytyy heti alkuun todeta, että ilolla tervehdin ideaa, jonka Toinen tuntematon  toteuttaa: Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen  kätkeytyvät naishahmot pääsevät nykykirjailijoiden kautta esille kokoelmassa, joka sisältää 2 2 novellia. Kokoelmassa ovat mukana seuraavat kirjailijat:  Laura Gustafsson,  Joel Haahtela,  Antti Heikkinen,  Venla Hiidensalo,  Mikko Kalajoki,  Katja Kettu Tommi Kinnunen,  Tapio Koivukari,  Juha-Pekka Koskinen,  Tuomas Kyrö,  Sirpa Kähkönen, Taina Latvala, Jenni Linturi,  Laura Lähteenmä...

"Mitähän niin kauheaa olen sinulle tehnyt, että olet oirekavalkadia kootessasi kajonnut oman äitisi pyhimpään. Ehkä olen rakastanut sinua liikaa. Niin sen täytyy olla." Maria Peura: Tunkeilijat (Teos 2017) 222 sivua Maria Peuran novellikokoelmaa Tunkeilijat *  tuli luettua pitkään ja hartaasti. Kevyestä teoksesta ei tässä kohtaa voi puhua, vaan novellit vaativat ympärilleen tilaa ja aikaa. Välillä kokoelma jäi sivuun odottamaan, että pystyin taas keskittymään lukemiseen kunnolla. Keskittymistä tekstit mielestäni tarvitsivat. Kokoelman nimi Tunkeilijat  on onnistunut ja kuvaava. Erilaisista tunkeutumisista nimenomaan on kysymys: välillä tunkeutuminen on fyysistä, usein henkistä - ja ehkä sellaisena vielä ahdistavampaa. Novelli Kirje tyttärelle  on hyvä esimerkki siitä, miten äiti suhteessaan tyttäreensä ylittää sovinnaiset rajat ja tunkeutuu niiden ylitse ja lävitse. Ihailen sitä, miten vaivatta Peura onnistuu kertojansa erilaisiin rooleihin sovittamaan. Näkö...

Ompun novellihaaste on tullut päätökseensä. Ihan en ennättänyt niin paljoa novelleja lukea kuin etukäteen ajattelin, mutta mukavasti haaste innosti taas tarttumaan proosan lyhyeen muotoon. Haasteeseen luin yhteensä 23 novellia : Christian Rönnbackan Hautalehdon joulu  oli äänikirjana mukavaa kuunneltavaa joulukuussa, Tuuve Aron Lihanleikkaajan  kaksitoista tarinaa nautiskelin perinteisenä painettuna kirjana ja Maritta Lintusen kymmenestä tekstistä koostuva  Takapiru  puolestaan oli e-kirja. Sattumalta tulin siis lukeneeksi novelleja useassa eri muodossa. Olipas kiva uutinen Ompun blogissa: novellihaaste jatkuu! Toivon, että seuraava haaste innoittaa minut vielä mittavampaan novellisaldoon. Reader, why did I marry him -blogin haastekoonti löytyy täältä .

"Puistatus vilistää selkääni pitkin. En halua muistaa isän sanomisia. Isä on Jaska Myyrysen ystävä ja minä häpeän sitä. Eikä opettaja ole paha eikä juoruilija. Opettaja osaa yhdellä viivanvedolla erottaa oikean ja väärän. Paratiisin ja helvetin."  (Novellista Sielunpesä ) Maritta Lintunen: Takapiru. Novelleja (WSOY 2016) 107 sivua (e-kirja) Takapiru on kymmenen novellin kokoelma, joka kuvaa ihmisiä rosoineen kaikkineen. Kokoelma marssittaa lukijan eteen ihmisiä, jotka eivät aina ole erityisen miellyttäviä - malliesimerkki moisesta on avausnovelli Kylkiäisen minäkertoja, joka päätyy toimimaan tavalla, jota on vaikea puolustella. Toki kertoja itse yrittää toimiaan perustella, itselleenkin, mutta onko asioita, joita ei voi perustella? Epämiellyttävä mutta myös kiinnostava on Hymypatsaan  päähenkilö, joka toimii useaan kertaan vastoin ihanteitaan. On mukana myös henkilöitä, joiden puolelle voi asettua. Niin kuin vaikkapa Veriveljien  isoisä, joka palaa kipeisiin men...

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostetta...

"Virve yski keikkaa partioille, edelleen etenkin Pasilan suuntaan. Uutissivuilla kerrottiin joulun alkaneen maistua pettymykseltä, kun tilatut joulupukit eivät ilmestyneetkään jakamaan lahjoja Pasilassa. Kaikki järjestyspoliisille annetut tehtävät tuntuivat liittyvän jollain tapaa joulupukkeihin." Christian Rönnbacka: Rikospaikka Pasila - Hautalehdon joulu (Crime Time 2016) Äänikirjan kesto 46 minuuttia Lukija Ville Tiihonen Elisa Kirja tarjoaa joululahjalukemiseksi tai -kuuntelemiseksi Christian Rönnbackan novellin hautalehdon joulu  - tarinan ehtii vielä 31.12. saakka ladata täältä . Kolme varttia kestävän kertomuksen kuuntelee kätevästi vaikka automatkalla tai kinkunsulatuslenkillä, ja vaikka joulu meni jo, ei varmasti haittaa ole siitä, vaikka joulumieltä saa vielä lähempänä vuodenvaihdettakin pienen annoksen. Tarinassa eletään jouluaattoa. Toinen toistaan erikoisemmat joulupukit seikkailevat Helsingissä, kuka enemmän ja kuka vähemmän takakenossa tai etukumara...