Kirjakaapin kummitus

On sanottu, että tunnemme Kuun pinnan paremmin kuin meriemme pohjan. Samaan aikaa veden ymmärtäminen on tärkeämpää kuin kenties koskaan aiemmin. Vesikriisistä on ennustettu seuraavaa globaalia suurta kriisiä – joka on jo meneillään. Ilman puhdasta juomavettä elää yli kaksi miljardia ihmistä, ja ennusteen mukaan kaupungeissa asuvien ja vesipulasta kärsivien ihmisten määrä lisääntyy hälyttävää tahtia. Ilmastonmuutos kiihdyttää vesikriisiä, mikä näkyy luonnossa. Pitkät kuivuusjaksot rasittavat ekosysteemejä sekä kasvi- ja eläinlajeja. Jenni Räinä: Veden ajat – Matka läpi muuttuneen maiseman Like 2025 kansi  äänikirjan lukija Anna Kuusamo kesto 4 t 3 min Vesi on luonnonvara, josta Suomessa ei ole tarvinnut isommin huolehtia oikeastaan koskaan. Meillä on runsaasti makeaa vettä, asumme tuhansien järvien maassa eikä kuivuudesta ole ollut juurikaan haittaa. ”Polskimme yltäkylläisyydessä”, toteaa tietokirjailija Jenni Räinä teoksessaan Veden ajat  ja muistuttaa samalla, että olemme pil...

Nuori nainen rivitaloasunnossa, huoneessa jonka ikkunasta näkyy vihreitä nurmikkoja joilla keltaisia aurinkovarjoja avataan ja suljetaan, mutta pitkää intiaanikesää seuraa pian kunnon syksy, jääkylmä syksy kovine tuulineen ja räntäsadetta jo lokakuun lopussa ja aurinkovarjo nostetaan talveksi sisään, laitetaan säilöön ”varastotilaan”, joka on samalla saunan pukuhuone ja erillään itse asunnosta ja jonka sisäänkäyntikatos toimittaa autotallin virkaa Maxin mallikkaalle Morris Minille. Tässä ”varastotilassa” maalipurkkien, tikkataulujen ja krokettipallojen sekä muiden kevät- ja kesävarusteiden keskellä olevalla laverilla nukkuu Prinssi palatessaan syksyllä kotiin yömyöhällä, tai joskus ihan muutenkin, sillä saattaahan se tuntua myös rajan vetämiseltä itsensä ja muun perheen välille. Monika Fagerholm: Eristystila – Kapinoivia naisia Teos 2025 alkuteos Döda trakten / Kvinnor i revolt  Förlaget suomentanut Hannimari Heino kansi Sanna Mander 396 sivua En ole jostain syystä tullut lukeneeks...

Olin palannut sisään sairaalaan ja tarkkailin odotusaulan potilaiden vointia. Jos joku vaikutti todella huonovointiselta, mittasin sykkeen ja tunnustelin kuumetta. Aulassa vellovista keskustelun pätkistä sain koottua jonkinlaisen kokonaiskäsityksen siitä, mitä lähistöllä oli tapahtunut. Kinnilän kylässä punikit olivat olleet jumissa pitkiä aikoja eivätkä tienneet ulkomaailmasta yhtään mitään. Joku rohkea postipoika oli halunnut auttaa ja oli käynyt hakemassa ja viemässä sanomalehtiä ylittäen taistelurintaman mennen tullen, eikä kukaan ollut ampunut häntä. Ei kukaan. Se tarina ilahdutti sairaalani vastaanottoaulassa, potilaat taputtivat ja naureskelivat. Kyllä tämä vielä tästä , he sanoivat ja nyökyttelivät. Ei tämä olekaan niin paha. Petra Rautiainen: Puuntappajat Otava 2025 kansi Tuomo Parikka 217 sivua Kevättalvi 1918 on kaoottinen. Nuori Suomi elää keskellä sekasortoa, kahtiajakautuneisuuden aikaa, ja eräässä saaressa keskellä Saimaata sijaitseva sairaala on otettu Punaisen Ristin k...

Annabelin ympärillä oli sekä hänen perheensä jumalaisuuden että oman valovoimansa takia niin hehkuva auta, että kaikki janosivat sen lämpöön, mutta kyllä minuakin liehiteltiin. Olin hyvä keksimään leikkejä ja organisoimaan pelejä, joten en jäänyt Annabelin varjoon. Se, että yhdistimme voimamme, teki meistä entistä kadehdittavampia. Annina Holmberg: Annabel Lee Siltala 2025 kansi Jenni Saari 378 sivua Annabel Lee aloittaa Häpeämättömät-romaanisarjan, jonka keskiössä on aikuiseksi kasvava naisnelikko: Annabel, Angelika, Lolita ja Lara löytävät toisensa koulutyttöinä: ensin 1970-luvulla ystävystyvät Annabel ja Angelika, sitten Lolitan myötä kahdesta tulee kolme. Vuosikymmenen vaihteessa Lara täydentää triosta kvartetin, ja alkaa vuosikymmenten yhteinen matka. Avausosan kertojana toimii Angelika, joka tarkastelee tapahtumia jälkikäteen. Hän siis tietää, mitä tulee tapahtumaan, ja tarjoileekin lukijalle vihjeitään. Mutta hän myös eläytyy siihen, miten tytöistä kasvoi teinejä ja sitten aikui...

Dolores Parkissa istuskelun jälleen kävelin Airan kanssa takaisin Harvey Milk Plazalle, varmistin vielä kerran, että hän osaisi siitä kämpille, laskeuduin portaat alas suuren sateenkaarilipun kohdalta ja matkustin Montgomery Stationille. Sitten kävelin Market Streetiä eteenpäin, kiertelin Westfieldin ostoskeskuksessa, joka on kaikesta päätellen sulkeutumassa, kuten monet keskustan merkkiliikkeistä, katselin ostoskärryjään työntäviä kodittomia, joita oli keskustassa vielä enemmän kuin Castron kulmilla ja mietin, miten yhteiskunta, joka näyttää pinnalta niin kehittyneeltä, voikin olla pohjimmiltaan täysi kehitysmaa. Tiina Tuppurainen: Jossain on aina San Francisco Avain 2025 310 sivua Nykyajassa Emmi matkustaa tätinsä Airan kanssa San Franciscoon. Aira on jäänyt hiljattain puolisonsa hylkäämäksi ja on allapäin – ensialkuun on epävarmaa, lähteekö Emmin täti lainkaan matkaan kauas valtameren taakse, vaikka on pitkään reissusta haaveillut. 1980-luvulla Tony elää riemukasta vapauden aikaa Sa...

Mummi oli kertonut minulle kuinka ensimmäinen yritys pystyttää silta tammikuussa 1870 oli mennyt ihan päin helvettiä. Amanda oli ollut silloin neljätoistavuotias ja raatanut jo lähes kaksi vuotta Luuradalla. Ristikkosilta oli tilattu paloina Englannista, rakennelma oli valettu keittoraudasta. Keskijänne mitattiin kokoon Kymijoen rannalla, se oli yhteen liitettynä valtavan painoi yli kolme ja puolisataa tonnia ja oli kuusikymmentäviisi metriä pitkä. Säät oli olleet tammikuussa lauhat ja joki virtasi vuolaana, rajajääkärikomppanian oli joutuneet pystyttämään virtaavaan veteen telineitä joiden päällä silta saataisiin siirrettyä paikoilleen. Juuri kun telineet oli valmiit ja rautaristikko piti siirtää joen yli, olikin tullut yllättäen paukkupakkanen. Rannat oli hetkessä jäätyneet ja vuolas virta oli tempaissut mukaansa jähmettyneitä jäävuori rantatöyräiltä ja ne jäävuoret ja niiden lohkareet törmäsi puisiin rakennustelineisiin ja pirstoi ne kuin tellinkejä olisi ammuttu tykeillä. Ne miehet...

Kun lähdemme pois kun menemme talveen / saari sytyttää puihin punaiset valot. Tuija Välipakka: Saari josta olen poissa Siltala 2024 113 sivua Sain keskellä surua arvokkaan vinkin lukea joskus Tuija Välipakan runokokoelma Saari josta olen poissa . Onneksi sain. Olen keskittynyt runoihin välillä pidätellen kyyneliä, välillä henkeä. Olen nauttinut kokoelman säkeistä suunnattomasti ja ihmetellyt, miten kauniisti ja koskettavasti runoilija voi pukea surun ja ikävän sanoiksi. Saari josta olen poissa  oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Se oli minulle sitä, mitä olin tietämättäni kaivannut. Runojen ja runoilijan perässä lukija saa kulkea saareen, joka on ollut osa elämää oikeastaan aina. Siellä on paljon tuttua ja paljon muistoja, ja isä on siellä vieläkin, vaikka hän onkin poissa. Ajatuksessa menetetyistä rakkaistamme osana meille tärkeitä paikkoja on jotain suunnattoman lohdullista. Kuoleman aikamuoto ei ole perfekti. / Ei, vaikka minulle soitetaan sairaalasta: / isäsi on kuollut. / / Hän o...

Iltaisin leirintäalueella tuli eristäytynyt ja maailmasta irrallinen olo. Rajanpinnassa nettiyhteys oli välillä huono, välillä olematon. Minkä tahansa sivun lataaminen kesti niin kauan, että käytin puhelinta oikeastaan vain kellona. En seurannut uutisia, en tiennyt mitä maailmassa tapahtui. Se oli oikeastaan rauhoittavaa. Kun yhteys toisinaan palasi, puhelimeen tippui viestejä. Luin niitä huolimattomasti, aivan kuin minulla olisi ollut kiire. Välillä lähetin viestin jonnekin jollekin tai sain viestejä, joissa kysyttiin mitä minulle kuului. Ystävällisiä viestejä, joissa ei ollut mitään erityistä sisältöä, vain elonmerkki tai ajatus yhteydestä. Elli Salo: Keräilijät Otava 2025 kannen maalaus Pipsu Isola  kannen taitto Piia Aho 206 sivua Heini asettuu rajaseudulle tutkimaan sotien aikaista jäämistöä. Kainuulaisella leirintäalueella Heini tutustuu petokuvaaja Aniin, kirjastonhoitaja Ljudmilaan ja koiraan, joka kantaa nimeä Ystävä. Tarkoitus on löytää sotien aikaisia hautoja, ja Heini h...

Kalla näki kuusten röpelöisten oksien takaa, kuinka Hukkalinnan valot kutsuivat häntä luokseen. Viimeinkin kotona. Hänen jalkansa tuntuivat raskailta, nälkä kurni vatsassa. Kotimatkan aikana Kallaa oli alkanut harmittaa, ettei hän ollut mökissä sanonut mitään, vaan oli juonut teensä omissa ajatuksissaan ja pötkinyt tiehensä. Häntä lohdutti ajatus, että oli jo myöhä ja kun hän huomenna näkisi kontiopojan, he voisivat jutella kaikessa rauhassa. Kimmo Ohtonen: Soturin tie Otava 2018 335 sivua Kun etsiskelin kirjaa, jota voisin lukea yhdessä kuopuksen kanssa, osui kirjastossa vastaan luontotoimittaja Kimmo Ohtosen nuortenromaani Ikimaa – Soturin tie , joka avaa Ikimetsä -fantasiatrilogian. Romaani sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, joka ei vaikuta erityisen viehättävältä. Luonto ei kukoista ja yleisilme on kohtuullisen ankea. Teini-ikäinen Oliver asuu Kuusilaaksossa, missä hänen isänsä toimii plantaasinvartijana. Äiti on erikoisen ihmisen maineessa, ja kun hän katoaa, Oliver jää etsint...

Pari isää sitten se olisi ällistyttänyt minua, mutta nyt minulle on alkanut selvitä, että isät ovat kuin säätila tai kasvukivut: ei voi valita milloin ne alkavat ja päättyvät, edes äideillä ei ole mitään välitöntä vaikutusta isien läsnäoloon, niitä vain tulee ja sitten sinnitellään tai purraan hammasta, kyllähän ne aikanaan taas häipyvät. Andrev Walden: Miehenpuolet Gummerus 2025 alkuteos Jävla karlar  2023 suomentanut Jaana Nikula kansi Jussi Karjalainen 345 sivua Intiaani, Kasvivelho, Taiteilija, Varas, Pappi, Murhaaja, Meloja. Kaikki he ovat isiä, jotka tulevat ja menevät. Andrev saa 7-vuotiaana kuulla, että hänen isänsä ei olekaan se, jota hän on isäkseen luullut. Andrev ei ole tiedosta pahoillaan, pikemminkin päinvastoin. Hän haluaa tietää, kuka hänen oikea isänsä on, mutta uutisen myötä hän saa elämäänsä liudan muitakin miehiä, jotka sovittelevat isän viittaa harteilleen. Seitsemän vuoden aikana Andrev kohtaa seitsemän miestä, jotka saapuvat osaksi hänen perhettään, kuka tiiv...

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Doris kiiruhti takaisin tiskin taakse ja silmäili lomakkeen läpi. Se oli juuri sellainen kuin piti, sinistä mustetta oikeissa laatikoissa ja suttuinen nimikirjoitus tyhjässä tilassa viivan yllä. Doris oli allekirjoittanut samankaltaisen sopimuksen kuukausia aiemmin lyhyen työhaastattelunsa päätteeksi. Paperin allekirjoittaminen perustui molemminpuoliseen ymmärrykseen, ettei mustaa valkoisella merkinnyt mitään. Laillinen työskentely maassa edellytti tyhjien ruutujen ja viivojen täyttämistä. Mutta elämä oli lyhyt, ja joskus onni oli otettava omiin käsiin. Vielä samana iltapäivänä sopimuksen allekirjoittamisesta Doris oli saanut rintaansa kultaisen nimikyltin, jossa luki kuka hän oli. Sitä vartenhan hän oli tullut New Yorkiin, tullakseen joksikin. Doris kuulosti siihen tarkoitukseen sopivalta nimeltä. Katri Naukari: Hienon elämän illuusio WSOY 2025 239 sivua Televisiosta tutun taikurin Scott Demonin tähtiloiste on himmentymässä. Hänen vaimonsa Rafaela tekee töitä, jotta legendaariset esit...

Jo tuo ensimmäinen sivu teki minuun vaikutuksen ja nosti voimalla pintaan tunteen, joka oli jossain muodossa ollut minussa jo pitkään, mutta jota yhtäkkiä, pienessä baarissa Kreuzbergissä, en voinut enää sivuuttaa: halusin kirjoittaa enemmän. En vain päiväkirjaa, kirjeitä, runojen yritelmiä ja tarinoiden alkuja, vaan jotain kokonaista. Halusin kurottaa tekstin avulla pidemmälle, jonkin toiselle puolelle, luoda Leijojen kaltaisen tarinoiden kudoksen, joka paljastaisi ihmisistä sellaista, mitä muuten olisi mahdoton nähdä. Halusin kuvata pinnan alla liikahtelevia voimia, tunteita ja ajatuksia, kirjoittamalla tavoittaa jotain oleellista ihmisenä olemisesta ja perheestä. Mitä tuo oleellinen oli ja miksi juuri perheestä, sitä en vielä tiennyt, mutta halusin tietää. Helmi Kekkonen: Näin minä sen kirjoitin Kosmos 2025 167 sivua Olen tähän mennessä pitänyt oikeastaan kaikista Helmi Kekkosen teoksista, jotka olen lukenut. Vieraat  teki vuosia sitten suuren vaikutuksen ja viimeksi LIV! sai m...

Kirjoittamisessa vaikeinta on sisään pääseminen, kalvon puhkaiseminen joka päivä. Toiseksi vaikeinta on ulos pääseminen. Välillä minä uppoan liian syvälle ja nousen pintaan liian nopeasti. Jälkeenpäin tuntuu että on apposen auki ja ihoton. Koko maailma tuntuu kostealta ja taipuisalta. Kun nousen työpöydän äärestä, suoristan kaiken. Maton pitää olla samassa linjassa lattialautojen kanssa. Hammasharjan pitää olla kohtisuoraan hyllyn reunaa kohti. Vaatteet eivät saa olla nurinpäin. Äidin safiirin pitää olla sormen keskellä. Lily King: Kirjoittajia & rakastajia Johnny Kniga 2025 alkuteos Writers & Lovers  2020 suomentanut Salla Voutilainen kansi People’s 335 sivua Eletään 1990-luvun loppua. Caseyn elämä ei ole erityisen auvoisaa: hän on menettänyt äitinsä äkillisesti ja parisuhdekin on päättynyt. Elämä ulkomailla on vaihtunut arkeen kotiseudulla, missä hän työskentelee tarjoilijana. Palkasta ei jää paljoakaan käteen, vaikka vuokra ankeasta ”asunnosta” ei ole suuri. Isoimman osa...

Haluaisin itsekin kysyä, miksi neljä ihmistä irtisanottiin ohjelman vuosi, jonka toimivuutta ei ole testattu. Ovatko kaikki menettäneet järkensä, onko sitä ollutkaan? Tyydyn kuitenkin vain kallistelematta päätäni puolelta toiselle, koska en halua heti ensimmäisenä Television työpäivänäni saada taas potkuja.  Miia Saari: Toimenpidepäivät Enostone 2025 kansi Iiva Vilvas 327 sivua Miia Saaren esikoisteos Toimenpidepäivät  vie Taloon, jonka viereen nousee pilvenpiirtäjätalo Pilvi. MediaTalon toimitukset muuttavat Pilveen, kunhan se saadaan valmiiksi. Pilvi tulee olemaan jotain uutta ja hohtavaa vanhan ja rapistuneen Talon jälkeen, ja toimitusten työntekijät odottavat innolla rakennustöiden valmistumista. Ongelma vain on se, että kaikki työntekijät eivät tulee mahtumaan upeaan Pilveen. Yt-neuvottelut tulevat ulottumaan jokaiseen mediatalon toimitukseen, lehdet Lapsesta Ihmiseen ja Televisioon ovat mullistumassa. Ilmapiiri muuttuu jännittyneeksi ja pelokkaaksi.  Toimenpidepäivi...

Yksinvaeltaminen Lapissa kytkeytyy mielessäni voimallisesti luontoon. Se kiinnittyy erämaan seesteisyyteen ja asettuu kaupunkivilinän vastakohdaksi. Mutta minulle, havumetsiä, mustikkakankaita ja järvien rantoja vuosikymmeniä kolunneelle Kainuun kasvatille Lappi on muutakin, se on enemmän. Lapin luonto on minulle erityinen, erikoinen ja erilainen, oikeastaan eksoottinen. Anna Koikkalainen: Yksinvaeltaja – mitä olen oppinut tunturissa Gummerus 2025 224 sivua Anna Koikkalainen on yksinvaeltaja, toimija, yksintoimija , joka suunnistaa ja syö yksin sekä lepää yksin. Yksin vaeltaminen alkoi oikeastaan olosuhteiden pakosta, mutta sittemmin siitä on tullut Koikkalaiselle pääasiallinen tapa liikkua Lapissa, vaikkei yksin liikkumista tuntureilla oikeastaan suositellakaan. Hän ajattelee, että "erämaassa yksinolo tuntuu luonnontilalta", ei erikoiselta tai kummalliselta. Yksinvaeltaja  on kirja, jossa kirjoittaja kertaa vaelluskokemuksiaan ja kertoo yksin tekemistään retkistä. Se sisältä...

Tilalliset istuttivat puuvillan siemenet rutikuivaan maaperään siinä toivossa, että sateet pian palaisivat. Mutta ensimmäinen pölymyrsky on jo nousemassa. Pian tasanko peittyy hiekan ja tomun alle. Eeva Meltio: Hiekka Kraft Ink 2024 224 sivua Eeva Meltion sarjakuvaromaani Hiekka  voitti vuoden 2025 sarjakuva-Finlandian. Toimittaja Arto Nyberg valitsi teoksen kymmenen finalistin joukosta ykköseksi, eikä ihme. Hiekka  on vaikuttava ja ajatuksia herättävä teos, joka tuo vavahduttavasti näkyville kymmenvuotisen kuivuuden vaikutuksia ja seurauksia. Sarjakuva perustuu tositapahtumiin. 1930-luvulla Keskilännessä kärsittiin kuivuuskaudesta, joka sai nimekseen Dust Bowl. Vesi kävi vähiin, kaivot kuivuivat ja elämästä tuli hankalaa. Hiekkamyrskyt vaurioittivat laajalti preeriaa niin Yhdysvalloissa kuin Kanadassa.  Tästä kaikesta kertoo Hiekka , jonka päähenkilö Olive eli Ollie elää keskellä kuivuutta. Hän työskentelee öljykentällä poraajan apurinsa mutta haaveilee muusta. Ennen kai...

Hammer Cottagen yleisö kohahti aina, kun Leon koski palloon. Hän siirteli sitä yhdellä kosketuksella eteenpäin ja pari kertaa niin yllättävästi, että keräsi raikuvat aplodit. Kun Leon sai riistettyä pallon keskialueella, hän näki, että Southallin maalivahti oli noussut maalilta. Oli pakko kokeilla. Hän laittoi pallon leijailemaan kohti korkeuksia. Jukka Behm: Enkelin nyrkki Tammi 2024 kansi Laura Lyytinen 344 sivua Enkelin nyrkki  jatkaa siitä, mihin Ihmepoika Leon  jäi: jalkapallolahjakkuus Leon Brown on asettunut Hammersmith Unitedin jalkapalloakatemiaan ja arki täyttyy koulunkäynnistä sekä harjoittelusta että peleistä. Arki ei kuitenkaan ole erityisen tasaista, vaan Leon joutuu varsin tiukkojen paikkojen eteen. Hän saa outoja uhkauksia ja päätyy keskelle varkaustapauksia. Eikä siinä vielä kaikki, sillä ystävä Amadou on muuttunut oudon etäiseksi eikä Leonin kotiseuran tilanteessakaan ole hurraamista. Hammersmith United -jalkapalloseurasta ja Leon Brownista kertovan trilogian...

Samalla tavalla minä voin ottaa materiaalia menneestä, yhdistää ne uudeksi, valehdella, taivuttaa aikaa. Minä voin ja minun täytyy tehdä, mitä tarina vaatii. Kirjan sivuille minä voin rakentaa ystävän, jolla on norsun kokoinen, kasvohierontalaitteen syönyt koira. Ystävän, joka aloitti taas laihdutuskuurin ja kertoi minulle siitä niin kuin hän aina kertoo: "Et arvaa, mutta mähän aloitin taas laihdutuskuurin." Voin rakentaa ystävän, joka uskoo Jumalaan niin paljon, että uskaltaa polttaa säännöllisesti tupakkaa ja jonka äidin muistisairautta ei ole voitu diagnosoida, koska hänen äitinsä ei muista mennä muistitestiin, mikä on traagista ja hauskaa. Soili Pohjalainen: Perätilassa Atena 2025 kansi Elina Warsta 206 sivua On tytär, joka saa syntyessään kuusi pistettä ja jonka isä säikähtää vastasyntyneen pään muotoa. On kuuma kesä kaalisopanhajuisessa kaupungissa  ja pian syntyvä pikkuveli, joka ehkä otettiin pöydän alta. On tyttärellä tytär, joka ojentaa äidilleen kuoressa ultraäänik...

Katsoessani äänen suuntaan näen sohvalla vieraan naisen. Hän on asettunut sohvannurkkaan ja lehteilee jotakin mikä näyttää partituurilta. Hänellä on yllään kaftaanimekko ja päässään silmälasit, ja hän on kietonut pitkät hiuksensa nutturalle. Olemuksessa on jotakin tuttua, mutten saa palautetuksi mieleen, missä olen nähnyt hänet aiemmin. Pauliina Vanhatalo: Diiva sohvallani S&S 2025 kansi Jenni Saari 280 sivua Kirjailijan kotiin kannetaan flyygeli. Se on kirjailijan hankinnoista kaikkein huikentelevaisin , niin yletön että sen haluaisi piilottaa, jos kätkeminen olisi mitenkään mahdollista. Flyygeli tuo mukanaan kuitenkin jotain piilotettua: yhtäkkiä soittimen koskettimia käsittelee tottuneesti suurisilmäinen nainen, joka samalla rikkoo talon hiljaisuuden ja vie kirjailijalta rauhan, joka yleensä vallitsee silloin, kun hän on yksin kotona. Mutta nyt hän ei olekaan yksin, vaan on saanut kutsumattoman vieraan, joka soittaa, istuu sohvalla ja avaa ääntään. Kutsumaton vieras on Maria Cal...