Siirry pääsisältöön

Reetta Meriläinen ja Johanna Pentikäinen: Lautasellinen iloa

"Kun isä kantoi illalla tupaan pitkiä koivuhalkoja ja teki männynoksista uuniluudan, alkoi odotus. Äiti nosteli esiin leivontakalut ja pyysi minua hakemaan taikinajuuren vintiltä. Juuren päälle hän kaatoi hieman vettä ja jauhoja." (Hannu-Pekka Björkman: Leipäpäivä.)
Reetta Meriläinen ja Johanna Pentikäinen (toim.):
Lautasellinen iloa. Kirjallinen keittokirja
(Kirjapaja 2013)
126 sivua
Sinisen linnan kirjastosta bongasin vinkin tästä kiinnostavasta kirjallisesta keittokirjasta, joka kantaa nimeä Lautasellinen iloa. Nimivalinta on varsin onnistunut, sillä kirjasta jää jotenkin kovin iloinen mieli: teos on värikäs ja kiva katsella,  eivätkä nuo kuvassa näkyvät, kirjan reseptin mukaan leivotut suklaahullun supermuffinitkaan saaneet suupieliä kääntymään alaspäin, päinvastoin!

Kirjallisen keittokirjasta tekevät kaunokirjalliset tekstit. Monessa tekstissä nousevat esille lapsuuden suloiset makumuistot: Esimerkiksi Hannu-Pekka Björkman muistelee viehättävässä tekstissään Leipäpäivä sitä, miten hänen lapsuudessaan äiti leipoi leipää. Pojan tärkeä tehtävä oli käydä viemässä lämpimiä leipiä naapureihin. Laura Honkasalo muistaa Maikki-tädin tekemän täydellisen toffeen, Jari Tervon tekstissä taas rinnastuvat vallankumous ja gulassi. Kirjallisen panoksensa kirjaan ovat antaneet myös Leena Lehtolainen, Irja Askola, Sinikka Nopola, Ilpo Tiihonen ja Aki Ollikainen.

Kirjan tuotoista osa suunnataan Naisten Pankille, ja kirjan reseptit ovat peräisin yhteisön jäsenten arkistoista. Reseptivalikoima on kirjan tapaan värikäs, sillä tarjolla on niin karjalanpiirakoita kuin guatemalalaista tomaattikastiketta. Reseptit vaikuttavat pääasiassa kohtuullisen helpoilta, ja ainakin minä löysin teoksesta monta kiinnostavaa ohjetta, joita aion vielä kokeilla.
Äitini, periaatteessa hurahtamaton luonne, hurahti gulassiin. Pörkölt olisi ollut maineikkaista unkarilaisherkuista helpompi rovaniemeläisen lausua ja luultavasti myös kokata, mutta ulkomaanruoka taivutettiin heti suussasulavaan muotoon: kulassi. (Jari Tervo: Kulassi.)

Kommentit

  1. Ihana postaus ja ihanat muffinssit! Tällaisia kirjoja lukisin mielelläni enemmänkin; siis vastaava idea mutta ruokareseptien sijasta esim. käsityöohjeita (en tee käsitöitä, mutta noin esimerkkinä) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maria! Nuo muffinssit olivat kyllä ihania. Nyt ne ovat enää muisto vain. :)
      Totta, olisi kiva lukea enemmän tämäntyyppisiä teoksia! On hyvä idea sekoittaa tietoa ja fiktiota.

      Poista
  2. Iloista puuhaa syömisen pitäisi ollakin, makuja ja nautiskelua. Nykyään vaan tuntuu, että siitä on tullut käsittämättömän monimutkaista puuhaa... kalorien laskeminen ei ole enää mitään kunnon ruokahifistelijöiden rinnalla. Minulle riittää, että tulee kylläinen olo eikä tarvitse nälässä kuilottaa. En juuri kokkaile, mutta noin fiilistasolla tämä voisi olla minulle sopiva kirja - ja noista muffineista valuu suklaa melkein tänne ruudun toiselle puolelle, ihania ovat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen hyvin samaa mieltä kanssasi! Monet muotiruokavaliot ovat mielestäni hyviä keinoja tehdä oma elämä hankalaksi. Minusta on kiva laittaa ruokaa, ja syöminen vasta onkin kivaa. ;)

      Poista
  3. Tämä kirja vaikuttaa syötävän suloiselta. Pitääpä katsoa, jos tulisi vastaan kirjastossa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua. Syötävän suloinen on osuvasti sanottu. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat