Siirry pääsisältöön

Reetta Meriläinen ja Johanna Pentikäinen: Lautasellinen iloa

"Kun isä kantoi illalla tupaan pitkiä koivuhalkoja ja teki männynoksista uuniluudan, alkoi odotus. Äiti nosteli esiin leivontakalut ja pyysi minua hakemaan taikinajuuren vintiltä. Juuren päälle hän kaatoi hieman vettä ja jauhoja." (Hannu-Pekka Björkman: Leipäpäivä.)
Reetta Meriläinen ja Johanna Pentikäinen (toim.):
Lautasellinen iloa. Kirjallinen keittokirja
(Kirjapaja 2013)
126 sivua
Sinisen linnan kirjastosta bongasin vinkin tästä kiinnostavasta kirjallisesta keittokirjasta, joka kantaa nimeä Lautasellinen iloa. Nimivalinta on varsin onnistunut, sillä kirjasta jää jotenkin kovin iloinen mieli: teos on värikäs ja kiva katsella,  eivätkä nuo kuvassa näkyvät, kirjan reseptin mukaan leivotut suklaahullun supermuffinitkaan saaneet suupieliä kääntymään alaspäin, päinvastoin!

Kirjallisen keittokirjasta tekevät kaunokirjalliset tekstit. Monessa tekstissä nousevat esille lapsuuden suloiset makumuistot: Esimerkiksi Hannu-Pekka Björkman muistelee viehättävässä tekstissään Leipäpäivä sitä, miten hänen lapsuudessaan äiti leipoi leipää. Pojan tärkeä tehtävä oli käydä viemässä lämpimiä leipiä naapureihin. Laura Honkasalo muistaa Maikki-tädin tekemän täydellisen toffeen, Jari Tervon tekstissä taas rinnastuvat vallankumous ja gulassi. Kirjallisen panoksensa kirjaan ovat antaneet myös Leena Lehtolainen, Irja Askola, Sinikka Nopola, Ilpo Tiihonen ja Aki Ollikainen.

Kirjan tuotoista osa suunnataan Naisten Pankille, ja kirjan reseptit ovat peräisin yhteisön jäsenten arkistoista. Reseptivalikoima on kirjan tapaan värikäs, sillä tarjolla on niin karjalanpiirakoita kuin guatemalalaista tomaattikastiketta. Reseptit vaikuttavat pääasiassa kohtuullisen helpoilta, ja ainakin minä löysin teoksesta monta kiinnostavaa ohjetta, joita aion vielä kokeilla.
Äitini, periaatteessa hurahtamaton luonne, hurahti gulassiin. Pörkölt olisi ollut maineikkaista unkarilaisherkuista helpompi rovaniemeläisen lausua ja luultavasti myös kokata, mutta ulkomaanruoka taivutettiin heti suussasulavaan muotoon: kulassi. (Jari Tervo: Kulassi.)

Kommentit

  1. Ihana postaus ja ihanat muffinssit! Tällaisia kirjoja lukisin mielelläni enemmänkin; siis vastaava idea mutta ruokareseptien sijasta esim. käsityöohjeita (en tee käsitöitä, mutta noin esimerkkinä) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maria! Nuo muffinssit olivat kyllä ihania. Nyt ne ovat enää muisto vain. :)
      Totta, olisi kiva lukea enemmän tämäntyyppisiä teoksia! On hyvä idea sekoittaa tietoa ja fiktiota.

      Poista
  2. Iloista puuhaa syömisen pitäisi ollakin, makuja ja nautiskelua. Nykyään vaan tuntuu, että siitä on tullut käsittämättömän monimutkaista puuhaa... kalorien laskeminen ei ole enää mitään kunnon ruokahifistelijöiden rinnalla. Minulle riittää, että tulee kylläinen olo eikä tarvitse nälässä kuilottaa. En juuri kokkaile, mutta noin fiilistasolla tämä voisi olla minulle sopiva kirja - ja noista muffineista valuu suklaa melkein tänne ruudun toiselle puolelle, ihania ovat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen hyvin samaa mieltä kanssasi! Monet muotiruokavaliot ovat mielestäni hyviä keinoja tehdä oma elämä hankalaksi. Minusta on kiva laittaa ruokaa, ja syöminen vasta onkin kivaa. ;)

      Poista
  3. Tämä kirja vaikuttaa syötävän suloiselta. Pitääpä katsoa, jos tulisi vastaan kirjastossa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua. Syötävän suloinen on osuvasti sanottu. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on