Elin maalasi mallejaan mielellään vastavalossa ja tutki valon avulla heidän olemustaan, kehojensa muotoja, hiuksiaan, jopa gestiikkaansa. Nytkin hän kaikissa kuvissa asettui itse niin, että valo lankeaisi viistosti takaa vasemmalta, jolloin se osuisi hiuksiin ja nostaisi esiin kaulan kaaren. Tumma omakuva on luonteeltaan henkilökohtaisin. Hämärä tila voisi kertoa talvesta, mutta ei paljasta onko kysymyksessä joku kodin huoneista vai ateljee eikä anna viitteitä ammatista tai roolista elämässä. Vapautuneen oloinen Elin on kääntänyt päänsä katselijaa kohden, mutta näyttää itse katsovan hieman ohi ja nauraa. Leikkisä Elin, yksityinen Elin. Luultavasti juuri se Elin, jonka hänen lähimpänsä tunsivat. Salla Leponiemi: Niin kauan kuin tunnen eläväni – taidemaalari Elin Danielson-Gambogi Gummerus 2021 285 sivua äänikirjan lukija Ella Pyhältö kesto 11 t 18 min Taidehistorioitsija Salla Leponiemi tutustuttaa kirjassaan Niin kauan kuin tunnen eläväni lukijan taidemaalari Elin Danielson-...