Kirjakaapin kummitus

Takana on vuosi, joka taitaa jäädä mieleen monin tavoin. Moneen kertaan olen miettinyt, kuinka hyvä on, etten osaa ennustaa. Jos olisin vuosi sitten tammikuussa tiennyt, kuinka raskas vuosi oli edessä, olisin varmasti hautautunut peiton alle piiloon. Onneksi en tiennyt vaan päädyin ottamaan vastaan asian kerrallaan. Nyt taaksepäin katsoessa ihmettelen, että monesta on selvitty ja eteenpäin päästy. Toki vuoteen mahtui myös paljon hyvää. Oli isoja ja pieniä elämyksiä, suuria ja minikokoisia ilon hetkiä ja kaikkea siltä väliltä. Ehkä on niin, että kun on riittävän tummaa, huomaa pienetkin valon välähdykset tavallista herkemmin. Väsymys ja raskaat ajat näkyivät blogissani siten, että luin tavallista vähemmän ja välillä kirjoitin lukemisistani hyvinkin harvakseltaan. Ensimmäistä kertaa kolmevuotisen blogihistoriani aikana kävi niin, että en kirjoittanut kaikista lukemistani kirjoista. Moni blogiteksti odottaa yhä luonnoksissa, joten joitakin vuonna 2016 luettuja kirjoja käsittelen ...

Kesäinen lukuhetki. Huhti-kesäkuussa kirjoitin blogiin yhteensä 23 kirjasta. Jälleen bloggaaminen laahaa hieman perässä, sillä kaikista lukemistani teoksista en ole ehtinyt vielä kirjoittaa. Kaunokirjallisuutta luin tuttuun tapaan enemmän kuin tietokirjallisuutta. Tietokirjoja luin yhteensä 5, ja niissä näkyi yksi esseekirja, yksi elämäkerta, yksi ujoutta käsittelevä tietokirja ja kaksi omakohtaisiin kokemuksiin perustuvaa teosta. Kaunokirjallisuutta kului 18 kirjan verran. Käännetyn ja suomalaisen kirjallisuuden suhteeksi muodostui 8-15 siten, että kotimainen kirjallisuus oli enemmän esillä. Olen oikeastaan aina ajatellut, että luen enemmän nais- kuin mieskirjailijoiden teoksia, mutta usein on käynyt niin, että pitkällä aikavälillä suhde on aika tasainen. Nyt kuitenkin lukemistossani on ollut selvästi enemmän naispuolisten kirjailijoiden teoksia. Naiskirjailijoiden kirjoja 17, mieskirjailijoiden teoksia 6. Kirjaston palveluja tuli jälleen hyödynnettyä siten, että kir...

Huh, vuoden ensimmäinen neljännes on takana! Taas kerran voisin ihmetellä, mihin aika oikein rientää, ja voisin vastata, että aikaa uppoaa ainakin kotona, töissä, matkatessa paikasta a paikkaan b ja niin edelleen. Jätän nyt kuitenkin taivastelut sikseen ja silmäilen, mitä alkuvuonna 2016 on tullut luettua. Bloggaaminen on kulkenut viime kuukaudet koko ajan vähän jälkijunassa lukemisiini nähden. Nytkin moni kirja odottaa, että kirjoittaisin niistä sanasen blogiini. Niinpä on oikeampaa puhua kirjoista, joista olen vuoden ensimmäisen neljäsosan aikana blogannut, kuin kirjoista, jotka olen lukenut. Viimeksi mainittuja tipahtelee tänne verkkomaailmaan sitä mukaa, kun ehdin niistä kirjoittamaan. Alkuvuonna bloggasin yhteensä 26 kirjasta. Eniten joukossa oli romaaneja: Kotimaisen ja ulkomaisen kirjallisuuden suhde näyttää tällaiselta: Kirjoittajien sukupuolta kuvaava jakauma on seuraavanlainen: Kirjojen alkuperä taas näyttää tältä: Eniten tuli luettua tänä tai viime vuonn...

Vuosi on taas vaihtunut! Niin on taas aika hieman vilkaista menneeseen: mitä tulikaan luettua vuonna 2015? Jo vuodenvaihteessa ennakoin, että lukutahtini tulee laskemaan entisestä huomattavasti, joten varovaiseksi tavoitteekseni asetin 80 luettua kirjaa. Tavoitteeni saavutin mukaasti, sillä luin yhteensä 104 kirjaa. Tässä hieman infografiikkaa vuoden 2015 lukemisistani: Luin kaikkiaan 82 romaania, 9 lasten- ja nuortenkirjaa, 6 novellia, novelli- tai kirjoituskokoelmaa, yhden runokokoelman ja kuusi tietokirjaa. Lisäksi kirjoitin blogiini yhdestä, vaikuttavasta kuunnelmasta. Käännettyä kirjallisuutta luin hieman kotimaista enemmän, mutta suhde 54-50 on aika tasaväkinen. Naisten kirjoittamat teokset olivat vähän miesten kirjoittamia laajemmin edustettuina, mutta tässäkään suhteessa erot eivät olleet suuria. Uutta kirjallisuutta luin todella paljon: yhteensä 60 kirjaa on julkaistu vuonna 2015. Mitä viime vuonna sitten tuli luettua? Säästelen joitakin ajatuksia Blogist...

Hiljaista, kovin hiljaista on ollut blogissani viime aikoina. Epätavallisen hiljaista, kun vertaa normaaliin menoon, mutta luotan siihen, että jossain vaiheessa taas virkistymme, sekä minä että blogi. On ollut kiirettä monenlaista, perhe-elämää uhmaikää tapailevan taaperon sekä muiden perheenjäsenten kanssa ja ihan klassista syysväsymystä. Sitä muuten tuntuu olevan ilmassa yleisemminkin, niin moni on viime aikoina huokaissut, että kylläpäs väsyttää. Minua on väsyttänyt niin, että lukeminen on viime aikoina jäänyt hyvin, hyvin vähäiseksi. Mutta uskon siinäkin suhteessa elämän jossain vaiheessa virkistyvän, stressiä en suostu lukemisistani tai lukemattomuuksistani ottamaan. Mutta: miltäs näyttääkään vuoden kolmas neljännes koostettuna? Arvostelukappaleita tulin lukeneeksi epätavallisen paljon, lähes puolet luetuista kirjoista. Kirjastolainoja luin kahdeksan kappaletta, enkä kirjaston omaisuuteen olisi kajonnut noinkaan paljon, ellen olisi ilokseni löytänyt kirjastostamme e-kir...

Kyllä on ollut mukavaa lukea. Huhti-kesäkuussa olen saanut perehtyä moneen kiinnostavaan teokseen, ja vuoden 2015 toisen neljänneksen saldo jää ehdottomasti positiiviseksi monin mittarein mitattuna. Hyviin lukukokemuksiin lukeutuu useita kirjoja, mutta mainittakoon tässä ainakin Celeste Ng'n Everything I never told you , Louise Doughtyn Kielletyn hedelmän kuja , Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta   ja Elina Hirvosen Kun aika loppuu .  Ja lisää seuraa: Toiseen maailmansotaan liittyviä kirjoja luin kaksi. Sekä Audrey Mageen Sopimus  että Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe  olivat vaikuttavia ja vakuuttavia mutta erilaisia katsauksia elämään sodan aikana. Kesäkuusta muodostui kuin huomaamatta Kate Atkinson -kuukausi, jos niin uskaltaa kahden luetun kirjan perusteella sanoa. Viime vuoden Blogistanian Globalia -voittaja Elämä elämältä  innosti lukemaan myös kirjailijan uusimman suomennoksen . Haasteisiin on tullut osallistuttua melko ahker...

Viime vuonna tein jonkinlaisen lukukoosteen kuukausittain, mutta jossain vaiheessa väsähdin, kun koosteen kirjoittamisen aika tuntui tulevan aina vain nopeammin. Vuodenvaihteen muutosten myötä lukuaikani väheni reilusti, joten koin, että on hyvä siirtyä lukukoosteiden osalta harvempaan tahtiin. Kolmen kuukauden väli tuntuu aika mukavalta ajatukselta, ja tässä nyt siis ajatuksiani vuoden ensimmäisestä neljänneksestä. Kirjan vuosi 2015 on käynnistynyt ennakkoon odottamallani tavalla. Viime vuoden määriin luettujen kirjojen suhteen en mitenkään tule pääsemään, koska tammikuussa alkanut työ vaatii osansa. Mutta olen silti ehtinyt aivan mukavasti kirjojen pariin: tammikuussa luin kahdeksan kirjaa, helmikuussa yksitoista  ja maaliskuussa 11, joista tosin yksi oli novelli. Naisten ja miesten kirjoittamien teoksien määrä meni muuten sattumalta tasan: molempien lukumäärä on 14. Lukemistani teoksista kahdella oli useampia kirjoittajia. Hiljattain urakoin kaikkiin postauksiini tie...

Ei kirjakuva vaan tunnelmaa Huopanankoskelta Viitasaarelta vuodenvaihteen lähellä. Vuosi 2014 päättyy aivan pian, ja nyt onkin hyvä hetki vilkaista hieman olan taakse ja palauttaa mieleen, mitä sisälsi kirjavuosi 2014 tässä blogissa. Kuten alkuvuodesta ennakoin, ehdin ilokseni lukea tänä vuonna paljon. Melkein nolostuttavan paljon. Aikuisille suunnattuja romaaneja luin 110, jos oikein laskin. Olen kuvitellut, että luen sattumalta enemmän kotimaista kuin käännöskirjallisuutta, mutta tässä kohtaa luvut menevät melko tasan: käännöksiä luin 53 ja suomalaisia teoksia 57. Naisten kirjoittama kirjallisuus sen sijaan painottuu lukemistossani: luin 68 naisen kirjoittamaa kirjaa, miehen kirjoittamia teoksia listaltani löytyy siis 42. Novelleja tai novellikokoelmia luin 14. Näistä kymmenen oli kokonaan suomalaista alkuperää. Näytelmiä luin kolme (kaikki Minna Canthin) ja runokokoelmia viisi (neljä kotimaista, yksi käännös). Sarjakuvateoksia vuoteen mahtui 12. Tietokirjoja luin vuoden aik...

Marraskuu on ollut odotusten mukaisesti harmaa ja aika väsyttäväkin. Kun ulkona ei ole luonnonvaloa juuri ole ollut tarjolla, olen sisustanut kotia ja pihaa jouluvaloin. Tiedän, että joillekin jouluvalot ovat kauhistus, mutta minun mielestäni ne tuovat lempeää lämpöä syksyn pimeyteen. Karo Hämäläinen julisti lokakuussa marraskuun lukuhaastekuukaudeksi: tarkoitus oli lukea vähintään 30 sivua päivässä kaunokirjallisuutta. Haaste innoitti tarttumaan kirjaan niinäkin päivinä, kun lukeminen ei olisi kovin paljon maittanut. Minä raportoin urakastani lähinnä vain Twitterissä kertomalla päivittäin luettujen sivujen määrän, joka vaihteli melkoisesti: vaisuimpina päivinä sain hädin tuskin tuon vaaditun 30 sivua kasaan, eilen haasteen viimeisenä päivänä otin loppukirin ja luin 204 sivua. Yhteensä tulin lukeneeksi 2769 sivua. Kun näiden perinteisten kirjojen lisäksi lasketaan mukaan kuukauden aikana kuunnellut äänikirjat, muodostui maraaskuusta lopulta vallan mainio kirjallisuuskuukausi. Mi...

Vaikka muuta etukäteen kuvittelin, ehdin lokakuussakin lukemaan mukavasti. Aivan parhaiden kuukausien tahtiin en enää mitenkään pääse, sillä lapsi ei kunnioita äidin lukurauhaa enää entiseen tapaan pitkillä päiväunilla, ja töiden alkamisen lähestyessä on paljon puuhaa, mikä tietenkin myös verottaa potentiaalista lukuaikaa. Lokakuussa perheen flunssakierre vei vielä voimia niin, että iltaisin ei juuri jaksanut lukea, vaikka aikaa ja rauhaa olisi ollut. Lokakuussa bloggasin yhteensä viidestätoista kirjasta. Erityisesti mieleen jäivät Haruki Murakamin odotettu uutuusteos Värittömän miehen vaellusvuodet  ja Cormac McCarthyn hieno Rajatrilogian avaava Kaikki kauniit hevoset . Tietokirjallisuuden puolelta lämmitti Merete Mazzarellan uutuusteos Sielun pimeä puoli , joka sukeltaa Mary Shelleyn ja Frankensteinin maailmaan. Lastenkirjoista pitää erikseen mainita Suvi-Tuuli Junttilan Minne matka, lapanen? joka onnistui yllättämään minut viehättävyydellään. Koska valikoin itse luettava...

Syyskuussa saatiin nauttia luonnon upeista väreistä. Syyskuu on jäänyt taakse, ja on taas aika luoda pieni katsaus menneeseen lukukuukauteen. Tällä kertaa lukemistossani painottuivat uutuuskirjat ja kotimainen kirjallisuus. Kirjoitin yhteensä 13 kirjasta, joista ulkomaisia oli vain kaksi: Gayle Formanin nuortenromaani Jos vielä jään ja Nadifa Mohamedin hieno, Somalian historiaan kurkistava Kadotettujen hedelmätarha .  Kotimaisia kirjoja luin siis yksitoista kappaletta, ja kahta lukuun ottamatta kirjat on julkaistu tänä vuonna. Varsinainen uutukaisten kuukausi syyskuusta siis muodostui! Kotimaisista teoksista haluan erityisesti nostaa esille Sirpa Kähkösen vaikuttavan  Graniittimiehen , Helmi Kekkosen kauniin  Suojattoman , Tanja Pohjolan hienon Lintu pieni -esikoisen ja Heli-Maija Heikkisen vahvan esikoisteoksen Viestikyyhkyupseeri . Näiden mieleeni painuneiden uutuusteosten lisäksi luin upean klassikon, Leena Krohnin Tainaronin , jonka pariin haluan joskus vielä ...

Elokuussa sain nauttia paitsi ihanista kesäsäistä ja virkistävistä sateista, myös hyvistä kirjoista. Bloggasin yhteensä viidestätoista kirjasta: joukossa oli yksi sarjakuvateos (Cyril Pedrosan upea Kolme varjoa ) ja yksi tietokirja (lukupiireistä kiinnostuneen ehdoton must-teos Lukupiirien aika ). Romaaneista suosikikseni nousi Sari Pullisen kaunis esikoinen Kohta kaikki alkaa . Sen lisäksi sain lukea muitakin syksyn uutuuksia, ja niitä on lisää luvassa syyskuussa. Elokuuta ilahdutti Emilien  mainio Kirjakuva päivässä -haaste, johon osallistuin lähinnä Instagramissa ja Facebookissa. Olipa hauskaa päästä miettimään omia kuvauskohteita ja samalla katsella, millaisia kuvia someen tunnisteella #kirjakuvapäivässä laitettiin. Elokuussa päättyi myös toinen kuvallinen haaste, Elinan  Kesän paras lukuhetki, johon osallistuin tällä kuvalla  jo heinäkuussa. Vaikka en ennustajan lahjoja omaakaan, uskallan väittää, että syyskuusta on tulossa mielenkiintoinen kirjakuukausi. On t...

Heinäkuusta muodostui suunnittelematta isojen kirjojen kuukausi. Sain lukea kirjoja, jotka olivat suuria niin kooltaan kuin sisällöltään. Kuukauden alussa kirjoitin Sarah Watersin teoksesta Vieras kartanossa , joka oli hieman yli 500-sivuinen, vaikuttava ja vakuuttava lukuelämys. Edelleenkin on helppo palata mielessä kirjan tunnelmaan, joka oli mystisyydessään todella kiehtova. Myös Jhumpa Lahirin uutuusteos Tulvaniitty  nousi vakuuttavuudessaan yhdeksi kesän tärkeistä lukuelämyksistä. Heinäkuussa osallistuin elämäni ensimmäiseen lukumaratoniin , ja kokemus oli niin hyvä, että toivon pääseväni mukaan vastaavanlaiseen yhteiseen lukutapahtumaan uudelleenkin. Päädyin lukemaan maratonilla Leo Tolstoin klassikkoteoksen Anna Karenina , joka yllätti myönteisesti vetävyydellään. Suuri teos oli myös Eleanor Cattonin Valontuojat , joka jäljittelee viktoriaanista romaania eikä päästä lukijaansa helpolla. Silti romaania ei voi pitää muuta kuin hienona. Heinäkuun luettujen kirjojen...

Kesäkuu oli kirjojen määrässä mitattuna kuluneen vuoden hiljaisin kuukausi. Luin yhteensä 12 kirjaa ja yhden artikkelin. Kirjoista neljä oli romaaneja, kaksi dekkaria, kaksi lasten- ja nuortenkirjaa ja kaksi novellikokoelmaa, sarjakuvateoksia ja tietokirjoja oli molempia yksi. Kirjojen vähäiseen määrään on varmaan useita syitä. Ehkä tärkein on se, että vauva on kasvanut niin, että lukuaikaa hän ei ole äidilleen enää entiseen tapaan sallinut. (Lapsen kasvun ja kehityksen seuraaminen on kuitenkin ollut kovin antoisaa!) Kesän tultua ovat päivät lisäksi täyttyneet niin monenlaisesta puuhasta, että lukeminen on ihan huomaamatta vähentynyt. Kiireiden takia en pystynyt osallistumaan lukumaratoniinkaan, vaikka kovasti olisin halunnut maratonkestävyyttäni päästä ensimmäistä kertaa kokeilemaan. Onneksi mukana kuitenkin oli monia innokkaita lukijoita: koosteen voi lukea kesälukumaratonia emännöineen Annamin blogista . Kesäkuun kirjojen sykähdyttävimmän lukukokemuksen tarjosi Harold Fr...

Kotikaupunkini katu maalattuine räsymattoineen voisi kutsua lukijaa tänä kesänä. Toukokuussa vaivasi väsymys ja bloggaamiseen tuli pieni tauko. En oikein saanut keskeneräisiä kirjoja luettua vaan kärsin jonkinlaisesta lukujumista. Liikaa en halunnut asiasta stressata vaan ajattelin, että ehkä pieni huilaaminen tekisikin hyvää. Niin tekikin: nyt on taas mukavaa lueskella ja suunnitella tulevia lukemisia. Suunnitelmista hetken kuluttua lisää. Yksi toukokuun lukuelämyksistä oli kirja, jonka sain odottamatta äitienpäivälahjaksi: Joël Dickerin Totuus Harry Quebertintapauksesta osoittautui mainioksi lukuromaaniksi, jonka jännite piti mukavasti otteessaan. Islantilaisen Sjónin  Poika nimeltä Kuukivi oli maagisen mystinen. Klassikkorintamalla viehätyin Victor Hugon Kurjista ja kirjabloggareiden kunnioittaessa huhtikuussa menehtyneen Gabriel García Márquezin muistoa luin teoksen Mamá Granden hautajaiset . Ulkomaisista romaaneista myös Jennifer Clementin Varastettujen ...