Kirjakaapin kummitus

Viimeisenä perjantaina ennen katoamistaan Xaskia käveli Naumin kanssa Viisjoen läpi. Auringonvalo pujotteli alas maan pinnalle lukemattomien puiden ja köynnöskasvien vehreiden kerrosten lomasta. Ilma oli lämmin ja kostea, vielä sateesta märkä aluskasvillisuus pyyhki paljaita jalkoja. Viiksiapinat rymysivät korkealla oksiston sokkeloissa ja säikäyttivät lentoon parven tuohtuneita kultasiipiä. Siiri Enoranta: Keskusteluja kukkasten kanssa WSOY 2026 kansi Riikka Turkulainen 332 sivua Viisjoen maailma on ihmeellinen ja ihastuttava. Hyväntahtoisesti hyrisevät leelia-kukkaset ovat kaiken keskipiste, ja niiden kukinta on muutaman kerran vuodessa kaikkia kiinnostava ilmiö. Tai melkein kaikkien: muualta saapunut Sona ei oikein ymmärrä, miksi kukista kohistaan niin paljon. Ei hän oikein ymmärrä Xaskiaakaan, joka opiskelee leelittareksi ja on varsin ärhäkkä tapaus. Toisaalta sekä Xaskia että tämän heila Naum kiinnostavat Sonaa suuresti. Xaskia on paneutumassa leeliansa hoitamiseen, kun hän jo...

Jeanne katseli tarkasti nuorta miestä. Katse oli lempeä, vaikka kulmakarvat olivatkin tiukasti kurtussa. Poika herätti hänessä luottamusta, mutta kuten Pierre niin usein muistutti, hän oli liian hyväuskoinen. Kun hän viimeksi oli avannut ovensa tuntemattomalle, hän oli päätynyt kymmenosaisen tietosanakirjasarjan omistajaksi. Virgine Grimaldi: Saman katon alla Otava 2024 alkuteos  Il nous restera ça  2022 suomentanut Susanna Tuomi-Giddings kansi Studio Lgf. äänikirjan lukija Satu Paavola kesto 6 t 49 min Jeanne on seitsemänkymppisenä jäänyt yllättäen leskeksi. Surun lisäksi arkea painaa huoli taloudesta, sillä elämä on kallista Pariisissa eikä pieni eläke riitä kattamaan menoja. Vähäisiä vaihtoehtojaan punnittuaan Jeanne päättää etsiä vuokralaisen asuntonsa ompeluhuoneeseen, joka on tätä nykyä joutilaana. Ompeleminen ei ole oikein vetänyt leskirouvaa puoleensa aikoihin. Asunnoille on kysyntää, sen Jeanne saa pian huomata. Hän ehtii hädin tuskin asettaa vuokrailmoituksen es...

Sage laittaa puhelimensa pois ja hymyilee ystävälleen. Ei uhri ole välttämättä Merritt, hän ajattelee. Hän seuraa Laurenin katsetta ravintolan ikkunasta ulos. Näköala on kerta kaikkiaan upea. Satamassa kimmeltää sininen meri, siellä on purjeveneitä, lokkeja ja kaukaisuudessa Shawkemon jyrkänteet. Miten täällä muka voisi tapahtua mitään pahaa? Elin Hilderbrand: Täydellinen pari Bazar 2024 alkuteos The Perfect Couple   suomentanut Jade Haapasalo äänikirjan lukija Ville Tiihosen kesto 12 t 51 min Nantucketin saari vaikuttaa olevan varsinainen paratiisi, ja siellä ollaan valmistelemassa idylliin upeasti sopivia häitä, kun Benju ja Celeste ovat saamassa toisensa. Nuoripari on elämässä unelmaansa ilman rahahuolia, sillä sulhasen perheellä riittää maallista mammonaa. Morsiamen laita ei ole aivan samoin, mutta Celesten isä ainakin tietää, miten pukeutua. Häät saavat kuitenkin odottamattoman käänteen, kun juhlapäivän aamuna rannalta löytyy ruumis. Päivä muuttuu aivan toisenlaiseksi kuin odo...

Kun murku nousee, ei tehdä mitään. Silloin pitää olla ihan hiljaa paikoillaan ja odottaa, että murku menee ohi. Vasta kun taivas on selvinnyt, mietitään mitä seuraavaksi tehdään, Humu sanoo. Nousen istumaan ja nojaan pääni kultamiehen olkapäähän. Olen lähtenyt uutta kohti niin monesti, että voin tehdä sen vielä tämän kerran ja ehkä ihan uudella tavalla, mitään keksimättä ja kenellekään valehtelematta. Minna Rytisalo: Sylvia WSOY 2025 kansi Ville Laihonen 296 sivua Hollantilainen Sylvia Petronella van der Moer saapui vuonna 1949 Suomen Lappiin. Hän vietti siellä vain vähän aikaa mutta hurmasi tapaamansa ihmiset niin, että Lemmenjoelta löytyvät edelleen naisen mukaan nimetyt Petronellankukkulat. Jokin Lapissa jäi pysyvästi 25-vuotiaan Sylvian mieleen, sillä hänen tahdostaan osa hänen tuhkastaan on ripoteltu Lemmenjoelle ja Inariin. Sylvia Petronella on Minna Rytisalon romaanin päähenkilö. Romaanin aikana hän tekee pitkää matkaa jalan Lemmenjoelle: Jäkäläpään tunturijonoilla taivaltaessaa...

Vieraita tulee harvoin ja jos tulee, niin useimmiten sunnuntaisin. Tullessaan he näyttävät kirjekyyhkyiltä, joiden nokka on tulvillaan vihreitä oksia kaukomaalta, mutta samalla he ovat myös tuskallisia muistutuksia elämästä, joka jatkuu ilman heitä jotka ovat jääneet saarelle, vailla toivoa poispääsystä. Muistutuksia ajasta, joka kuohuu ohi. Menetetyistä vuosista. Kasvavista lapsista ja harmaantuvista rakastajista. Vanhemmista, jotka kuihtuvat heidän silmiensä edessä, ja sisaruksista, jotka vain kyllästyvät ja unohtavat tulla käymään. Äideille lasten välttelevät katseet ovat erityisen tuskallisia, vieraus joka asettuu lasten piirteisiin ja olemukseen. Heidän jäykät vastauksensa halauksiin, joista he toivovat pääsevänsä irti, kun taas ne jotka halaavat, haluavat vain jatkuvasti pitää kiinni. Niille naisille, joilla on lapsia, elämä käy melkein sietämättömäksi ja odotus lyhyiden vierailujen välissä aivan liian pitkäksi. Heidän silmänsä loistavat epätoivosta aina kun he katsovat lapsiaan....

Oliko hän tosiaan matkustanut yhtäkkiä yksin Britannian länsirannikolle vain lapsuutensa hevoskirjojen innoittamana? Oliko siitä vasta muutama päivä, kun hän oli ilmoittanut pomolleen Elsalle, että halusi pitää kaikki talven aikana kertyneet ylityöpäivät nyt, siis mieluummin heti, ja ostanut siltä istumalta lentolipun? Hän, järkevä, rauhallinen ja kaiken tarkasti etukäteen suunnitteleva Sini Järvi, josta työkaverit sanoivat, että hän oli täsmällinen ja ennustettava kuin sveitsiläinen kello. Mitähän töissä puhuttiin hänen äkillisestä lomastaan? Tiina Lifländer: Merta edemmäs Gummerus 2026 äänikirjan lukija Henna Mäki-Filppula kesto 7 t 52 min Tiina Lifländer tutustuttaa lukijan Järven Siniin, joka on aina ollut kovin järkevä. Se isosisko, johon voi luottaa; vastuullinen ihminen, joka tekee taatusti työnsä.  Mutta sitten Sini repäisee ja yllättää niin läheisensä kuin ehkä jopa itsensäkin. Loma työstä muotoutuu irtiotoksi ja suoranaiseksi loikaksi uuteen, kun Sini matkaa Walesiin ja j...