Linja-autopysäkillä on vain yksi ihminen. Menen seisomaan hänen vierelleen. Tekisi mieli sanoa jotakin, mutta en sano. Sanat ovat arkoja ja takkuisia. Kun kirjoitan, jokin takkujen selvittämisessä hävettää. Kynä yrittää tehdä isoja lauseita, korkeita kaaria, mutta aikomukset katkeavat pieniksi palasiksi. Riitta Jalonen: Henkivakuutus Tammi 2026 kansi Laura Lyytinen 139 sivua Kirjailijan elämän on täyttänyt kirjoittaminen, mutta nyt on muutoksen aika. Kirjoittaminen saa jäädä, niin kirjailija päättää. Vuosikymmenten ajan elämä jatkui kirjasta seuraavaan kirjaan , mutta nyt elämä saa jatkua toisin. Mutta voiko kirjoittaja ja sanoista elävä lopettaa kirjoittamisen noin vain, yhdellä päätöksellä? Entä, kun elämässä ei enää olekaan keskeneräisiä lauseita ja kirjojen asettamia askelmerkkejä? Missä on silloin merkitys? Kirjailija ei oikein tiedä itsekään, miksi pyytää puolisoaan ostamaan kynän. Olisi pitänyt jo tottua elämään ilman kirjoittamiseen sopivaa kynää. Kynä ei pysy kotelossaan,...
Isoäiti menetti muistinsa ennen kuolemaa. Hänet vietiin vanhainkotiin sen jälkeen, kun hän löytyi pakkasesta yöpaitasillaan etsimästä lapsiaan. Kun Lili ensimmäisen kerran meni hänen luokseen vierailulle, huone oli hiljainen. Kädet, jotka olivat talvisin tehneet ristipistotöitä ja nyplänneet pitsiä ja kesäisin nikkaroineet, maalanneet, istuttaneet, siirtäneet kaksin multaisin kourin palstanaapurin käsiin joriinin juuria, liljan sipuleita, nostaneet maasta perunaa. Nuo kaiken osanneet kädet olivat tarttuneet hänen käsiinsä hauraina ja viileinä, ja isoäiti oli sanonut: ”Nyt minulla on vielä yks tehtävä. Muuttua semmosesta joka on semmoseks jota ei ennee oo.” Sirpa Kähkönen: Marius Siltala 2026 äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn kesto 5 t 48 min On kaunis kesäpäivä, ja Lili viettää sitä oleillen pienessä mökissä pääkaupunkiseudulla. Hän odottaa Mariusta, nuorta ranskalaismiestä, joka saattaa tulla vielä käymään Lilin luona ennen lähtöään pois. Tai sitten ei. Seuranaan kuusikymppis...