Ahma istuu takaisin tuolilleen ja läiskäyttää ison möykyn margariinia perunoilleen. Astrid katsoo ihmisiä pöytänsä ympärillä ja yrittää löytää tyytyväisyyden sisältään. Tämä on hieno hetki, kaikki nämä tutut ja vieraat ihmiset tässä, spontaanisti syömässä hänen kasvattamaansa ja laittamaansa ruokaa. Täytyy olla kiitollinen. Astrid vetää syvään henkeä nenän kautta ja ulos suun kautta. Hän on kiitollinen. Hyvin kiitollinen. Siina Tiuraniemi: Marjaniemi Docendo 2026 kansi Sanna-Reeta Meilahti 263 sivua Kirjastoihmiset ovat päätyneet jo parhaat päivänsä nähneeseen taloon Lempilään. Asiakasjoukko on sekalainen mutta heitä yhdistää pääpiirteissään kirjastolaisuus. Eräänlaisena emäntänä ja joukon kaitsijana voinee pitää Astridia, jolle muun muassa vuokraemäntä Salome soittaa silloin, kun on asiaa. Astridilla on sinitukkainen teinilapsi Ahma, ja kellarin ikkunattomaan huoneeseen jäänyt Nelli on Astridin tavoin kirjastoihmisiä. Niin on myös Ville, joka kaipaa vain rauhaa mutta joutuu houkuttele...
Pakkasyö oli tiivistynyt huurteeksi lasin alareunaan. Kylmästä kosteat oranssit verhot peittivät osan ikkunaa mutta kajastava valo löysi tiensä pirttiin. Se siivilöityi puiden runkojen ja oksien välistä, loi hirsiseiniin pilven muotoisia varjokuvia. Taitoin kädet niskan taakse ja tuijotin vinoon lyötyjä kattonauloja. Kuuntelin katolta sulavaa lunta, miten se litisi räystäässä, lorisi ränniä pitkin alas ja imeytyi lopulta riitteen ja sohjon peittämään maahan. Ääni toi mieleen Vuokon syntymän. Sofia Herala: Nukkuvien kukkien joki Atena 2026 kansi Laura Noponen äänikirjan lukija Anna Saksman kesto 7 t 6 min Sofia Heralan romaani sijoittuu pohjoiseen 1900-luvun puoliväliin. Alatornion Kourilehdon kylän läpi virtaa Liakanjoki, jota kyläläiset osaavat varoa. Jos on varomaton, joki ottaa kyllä omansa. Kertomuksen alussa eletään 1950-luvulla. Sota-ajat ovat takana ja on lupa toivoa, että rauha säilyy. Oiva ja Elna luottavat uuteen aikaan ja ovat perustaneet perheen. Pojat saavat seuraa pikkusi...