Siirry pääsisältöön

Tekstit

Ihmisiä käännekohdissa

Äänikirjakoosteessa on tällä kertaa erilaisia henkilöitä jonkinlaisessa elämänsä taitekohdassa tai eräänlaisella tilinpäätöshetkellä. Kun yksi tietää olevansa maallisen taipaleensa ehtoopuolella, on toiselle avautumassa tervehtymisen myötä uudenlainen näkymä edessä odottaviin vuosiin. Yksi taas joutuu yllättäen keskelle parisuhdekriisiä, kun toinen on ehtinyt hautoa eropäätöstä jo jonkin aikaa. Jouduin lopulta lähtemään tälle matkalle yksin. Se saattoi hyvinkin johtua siitä, etten kyennyt pyytämään Äpärältä anteeksi. Tai ehkä hän vain oli päättänyt olla leppymättä, mistä sen tietää. Joillekin kiistan ja nykyhetken väliin mahtuvilla vuosilla kun ei näköjään ole mitään merkitystä. Kymmenen, kolmekymmentä, neljäkymmentäviisi vuotta... enpä minä tästä lähtien enää anelekaan. En anteeksiantoa enkä matkakumppaniksi. Pirjo Hassinen: Päiväretki varjojen maahan Otava 2024 kansi Piia Aho äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi kesto 6 t 58 min Pirjo Hassisen Päiväretki varjojen maahan  kuvaa lähe...
Uusimmat tekstit

Leena Paasio: Meren koskettamat

Nouseva aurinko alkoi hiljalleen polttaa merenpinnalla leijuvaa usvaa tieltään. Ruohonkorsissa kimalteleva kaste tuntui päkiöissä viiltävän kylmältä, mutta en viitsinyt hakea kenkiä, sillä rakastin maan tuntua paljaiden jalkojen alla. Kello ei ollut seitsemääkään sunnuntaiaamuna, ja mummi ja vaari nukkuivat vielä. Olin noussut jo kuudelta kurjan yön jälkeen ja onnistunut hiipimään ulos herättämättä kumpaakaan. En ollut saanut unta, sillä olin miettinyt valkoisia ruusuja. Olin listannut mielessäni kaikki ihmiset, jotka tiesivät minun käyvän äidin haudalla aina lauantaisin: mummi ja vaari, Valon perhe ja muut kyläläiset. Leena Paasio: Meren koskettamat WSOY 2024 kansi Riikka Turkulainen 302 sivua Louna on jäänyt lapsena orvoksi, sillä Milla-äiti on menehtynyt pian tyttärensä syntymän jälkeen. Isä ei ole kuvioissa ollutkaan, ja Louna on päätynyt kasvamaan adoptiovanhempiensa huostassa Utön saarella. Häntä kuitenkin vaivaa oma tausta, ja asia alkaa pohdituttaa entistä enemmän, kun äidin ha...

Salla Simukka: Poika ullakolla, poika kellarissa

Max ja Alexis tuijottivat hetken toisiaan kykenemättä saamaan sanaakaan suustaan. Alexis oli lopettanut soiton. Max oli täysin pöllämystynyt siitä, ettei luukun takaa ollutkaan auennut näkymä tyhjälle ullakolle vaan ullakkohuoneeseen, jossa seisoi hänen ikäisensä pyjama-asuinen poika viulunkaltainen soitin kädessään! Salla Simukka: Poika ullakolla, poika kellarissa kuvitus JP Ahonen Tammi 2024 200 sivua On kolmikerroksinen, vihreä puutalo. On kaksi poikaa, Max ja Alexis, joita talo yhdistää heidän tiedostamattaan. Molemmat pojat ovat kymmenvuotiaita ja heille entuudestaan vieras talo tarkoittaa heille erikoista seikkailua. Alexis muuttaa uuteen kotiin leipuri-äitinsä ja unienkerääjä-isänsä kanssa. Maxin perhe on paljon suurempi, sillä Maxilla on vanhempien lisäksi kaksi vanhempaa ja kaksi nuorempaa sisarusta. Max on perheen lapsista ”pariton”, ja niinpä hänelle sopii paremmin kuin hyvin tutustua Alexiin, jonka olemassaolo tosin on ensin täysi mysteeri. Alexis ja Max nimittäin elävät er...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Menettämisestä, säilyttämisestä

On kysymys haaveissasi. / On kysymys rohkeudesta olla lapsellinen / rakastaa satuja. Ilman mielikuvitusta ei pärjäile / tarvitsemme näkyjä. Vilja-Tuulia Huotarinen: Menettämisestä, säilyttämisestä Siltala 2024 62 sivua Vilja-Tuulia Huotarisen kuudes runokokoelma Menettämisestä, säilyttämisestä  tuli vastaan kirjasomessa ja herätti mielenkiintoni. Kokoelma on jaettu kahteen osaan – menettämiseen ja säilyttämiseen – ja ensimmäisessä osassa korostuvat muistot, mennyt, myös kuolema, ja samalla yhteydet ihmisiin – siskoon, sukuun. Huomaan, että toinen osa – Säilyttämisestä  – puhuttelee minua enemmän kuin ensimmäinen. Ehkä osin siksi, että se todella puhuttelee: ”Sinä näet / meistä unia, uskot uniin, et siihen että ne ovat sinä / vaan siihen että ne ovat me kaikki. – –” Mutta myös siksi, että osassa on kenties alkua enemmän tarttumapintaa, jotain joka herättää ajatuksia.  Runoissa on vahvaa yhteiskunnallisuutta. Niissä otetaan kantaa kirjallisuuden ja kulttuurin puolesta, tuod...

Annie Lyons: Eudora Honeysett voi hyvin, kiitos

Seuraavan viikon kuluessa Eudoran valtaa levoton odotus. Hänen sydämensä alkaa läpättää kiivaammin aina, kun hän kuulee postiluukun kolahtavan, sitten toivo sammuu, kun eteisen matolla on vain mainoksia. Toivo on kuitenkin tuonut hänelle lohtua, toivo sujuvasta prosessista, jonka avulla hänen elämänsä tulee päättymään hänen omilla ehdoillaan. Annie Lyons: Eudora Honeysett voi hyvin, kiitos Aula & Co 2024 alkuteos Eudora Honeysett is Quite Well, Thank You 2020 suomentanut Anna-Mari Raaska kansi Laura Noponen 349 sivua Neiti Eudora Honeysett on kahdeksankymmentäviisivuotias ja yksinäinen. Hän tuntee voimiensa olevan hupenemassa ja pelkää joutuvansa kärsimään huonosti hoidettuna elämänsä viimeiset hetket. Niinpä hän päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä: hän haluaa itse päättää, milloin ja missä vetää viimeisen henkäyksensä. Eudora ottaa yhteyttä sveitsiläiselle klinikalle päästäkseen määränpäähänsä. Prosessi ei etene kädenkäänteessä, mutta Eudora toivoo kovasti voivansa pian varata matk...

Vuoden 2024 Helmet-lukuhaaste on valmis!

Vuoden 2024 Helmet-lukuhaaste on nyt valmis! Se valmistui melko vaivatta – haastekohdat täyttyivät ilman suurempaa pohdintaa, ja lopulta tein vain muutamaan kohtaan täsmävalinnan.  Haastelistallani on sekä kauno- että tietokirjallisuutta. Muutenkin tuntuu, että sain mukavan monipuolisen otannan luettelooni, joka näkyy tuossa alempana.  Erityisesti ilahduttaneina teoksina haluan nostaa esille seuraavat: Lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolelta sain listalle useamman teoksen, ja niitä lukiessani olen jälleen kerran ollut vaikuttunut siitä, miten monipuolista ja hyvää lanua meillä Suomessa julkaistaan. Ursula Mursun Myrtti ja nuuskiva kinuski  päättää kerrassaan upean fantasiatrilogian ja Jukka Behmin Ihmepoika Leon  puolestaan avaa erittäin kiinnostavan Hammersmith United -sarjan. Sarjan kakkososa Enkelin nyrkki on lukulistalla. Laura Lähteenmäen Laske salaa kymmeneen  asettuu kauniisti lapsuuden ja nuoruuden rajamaille, ja se antoi hienosti ajateltavaa niin laps...

Karin Erlandsson: Sininen lanka – Mitä tiedän neulomisesta

Päätän että sinisestä paidasta tulee mahdollisimman yksinkertainen. Sileää neuletta siis. Päätän aloittaa tummimmasta sinisestä, siitä melkein mustasta, ja neuloa sävy sävyltä ylös vaaleista vaaleimpaan siniseen. Paita liukuisi ukkospilvestä kesäpäivään. Tunnen oloni tavattoman runolliseksi ja innokkaaksi. Karin Erlandsson: Sininen lanka – Mitä tiedän neulomisesta S&S 2022 alkuteos  Det blå garnet: en bok om att sticka 2022 suomentanut Ulla Lempinen 189 sivua Karin Erlandssonin Sininen lanka – Mitä tiedän neulomisesta  oli viimeinen valintani Helmet-kirjastojen vuoden 2024 lukuhaasteeseen. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä -kohtaan teos valikoitui kirjaston suositushyllystä, jonka kirjojen välistä löytyi lyhyitä luonnehdintoja. Sinisen langan sivujen väliin oli sujautettu lappu, jossa luki: ”Hurmaava kirja neulonnan syvemmästä olemuksesta  ♡” Hyvin luonnehdittu! Sininen lanka  on tosiaan hurmaava kirja, ja neulonnan syvempään olemukseen se sukeltaa monin...