Kirjakaapin kummitus

Briitta Mickelsson käveli maantien reunaa kädessään kimppu sinivuokkoja. Eri oli poiminut vuokot hänelle ladon takaa lehdosta ja sanonut, että ne olivat kuin hänen silmänsä, ja se sininen oli maailman kaunein väri. Briitan mieleen olivat enemmän Erikin lämpimän ruskeat silmät. Sinisiä silmiä nimittäin näki melkein jokaisella, mutta Erikin lisäksi vain Mattilan väellä oli Vaaralan kylässä ruskeat silmät. Virpi Hämeen-Anttila: Sarastus Otava 2023 kansi Piia Aho, Päivi Puustinen äänikirjan lukija Panu Vauhkonen kesto 10 t 41 min Sarastus  käynnistää viihteellisen Synnyinmaa-sarjan vetävästi, kuten historiallisen romaanin taitajalta Virpi Hämeen-Anttilalta sopii odottaakin. Erik on köyhän torpan poika, jolle ei syntyperän perusteella ole suurta menestystä luvassa. Päijäthämäläinen kyläyhteisö ei katso hyvällä, kun Erik pyrkii itseään parempaan seuraan: rakkaus vauraan talon tyttäreen on niin epätasapainoinen kuin olla voi. Erikin pitäisi monen mielestä muistaa asemansa ja tyytyä siihen...

On vaikea sanoa, mikä asia tapahtui ensimmäisenä vuonna, mikä toisena, mikä kolmantena. On vaikea erottaa aiempi myöhemmästä, yksi kesä seuraavasta. Ensimmäinen sana, ensimmäinen ateria, ensimmäinen kiukuttelu. Järjestys auttaisi minua jäsentelemään tätä tarinaa. Voisin edetä askel askelelta, tunti tunnilta, harppomatta aiheesta toiseen, ajatuksesta seuraavaan.  Alia Trabucco Zerán: Puhdas Tammi 2026 espanjankielinen alkuteos Limpia  2022 suomentanut Emmi Ketonen kansi Tuomo Parikka 241 sivua Chileläistä kirjallisuutta tulee harvemmin luettua, mutta kiitos kirjasomen, tämä Alia Trabucco Zeránin teos löysi tiensä käsiini. Tammen Keltaisen kirjaston 562. romaani tarjoaa kiehtovan näkymän erään perheen elämään. Santiagossa elää varakas perhe, jonka palvelijaksi päätyy maaseudulta parempia tienestejä etsimään lähtenyt Estela García. Estela on kertomuksen minäkertoja, joka paljastaa melkein ensitöikseen, että tyttö kuolee. Hän tekee paljastuksensa saadakseen kuulijassa aikaan jonki...

Katoamisen tunne alkaa tuntua uudella tavalla voimakkaana kahdeksannen kuukauden alussa. Se ei ole epämukava tunne. Välillä nainen makoilee sängyllä, tuijottelee kattoon ja tunnustelee, onko katoamisen tunne jollain tavalla inhottava tai ahdistava, mutta hän ei löydä itsestään sellaisia tuntemuksia. Vain jonkinlaista välinpitämätöntä keveyttä, mikä on oikeastaan virkistävää kaiken sen fyysisen painon rinnalla. Sanni Vaarnila: Kaapissa on joku ja muita kertomuksia Momentum Kirjat 2026 kansi Iiris Kallunki 153 sivua Sanni Vaarnilan novellikokoelma Kaapissa on joku ja muita kertomuksia  tarjoaa monenlaisia kurkistuksia ihmisten mielenmaisemiin ja erilaisiin – niin konkreettisiin kuin mielensisäisiin – tiloihin, joissa me tässä maailmanajassa saatamme liikkua. Novelleja yhdistää erityinen tunnelma, joka saa milloin kiinnostumaan, milloin innostumaan, joskus myös yllättymään. Kokoelman avaa niminovelli Kaapissa on joku . Sen päähenkilö herra Ishikawa alkaa epäillä, että kodissa olevassa...

Thyra katseli ympärilleen ja yritti epätoivoisesti keksiä jotakin keskustelunaihetta. Seinät oli päällystetty ruskealla rintapaneelilla ja pullonvihreällä paperilla. Keittiönpuoleista sivuseinää hallitsi korkea tummapuinen kaappi, jossa oli esillä porsliinikannuja, sinikuvioisia lautasia ja tinavateja. Vastakkaisella sivuseinällä riippui kaksi potrettia. Toinen niistä esitti keski-ikäistä, ankarakatseista ja parrakasta miestä, jonka sotilaspuvun rintapieli oli täynnä kunniamerkkejä. Pään asento oli ylväs. Toinen kuva esitti nuorta kaunotarta, jolla oli lähes mustat suortuvat kammattuina ylös ja vaaleanpunainen ruusu korvan takana. Naisen hiusten väri ja nenän muoto olivat samat kuin Thyralla, mutta muuta yhdennäköisyyttä ei ollut. Thyra vilkaisi isoäitiä. Ehkä muotokuvat esittivät heidän isovanhempiaan, mutta hän ei uskaltanut kysyä. Ann-Christin Antell: Kätketty tähti Gummerus 2026 äänikirjan lukija Sanna Majuri kesto 10 t 4 min Adelin tyttäret -sarjan kakkososa keskittyy Thyra Adelii...

Toisena purjehduspäivänä ohitimme Kodiakin saaret auringon laskeutuessa horisontin taakse ja jatkoimme matkaamme pidem­mälle kohti Alaskan niemimaata. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan purjehdimme etelään – mutta vain sen verran, että voisimme taas kääntyä pohjoiseen. Tuuli oli yltynyt, ja kun aamunkoitteessa heräsin neljän tunnin uniltani, saavuimme Geographical Harbour -nimiseen ankkuripaikkaan reivatulla purjeella. Paikka tunnetaan suuresta ruskeakarhupopulaatiota. Karhut tulevat lasku­veden aikaan rannalle syömään simpukoita. Saavuimme juuri oikeaan aikaan, sillä näimme heti kaksi valtavaa ruskeakarhua rannalla lekottelemassa, kaivelemassa simpukoita kivien alta ja nautiskelemassa. Karhut eivät olleet alkuunkaan kiinnostuneita veneestämme, joten vietimme tovin seuraten heidän simpukankaiveluaan. Ruskeat möllykät löntystelivät rannalla etsien hiekan alta aina lisää purtavaa. Jylhät vuoret reunustivat maisemaa, ja hetki oli maaginen. Sohvi Kangasluoma: Sitten purjehdimme pohjoiseen –...

Epäilemättä kenellä tahansa Gilleshielin linnan asukkaista olisikin ollut jokin enne kerrottavana siitä, mitä vuoden toisen aamun aurinkoisuus merkitsi tulevaisuuden kannalta – hyvää tai pahaa. Useimmiten tietysti pahaa, sillä Agnes ei muistanut montakaan ylämaalaista ennustusta, jotka eivät olisi ehdottomasti tienneet jonkun kuolemaa. Hän oli kerran kysynyt keittäjätär Lobbanilta, eikö jokin tapahtuma voisi joskus ennustaa jotakin hyvää, mutta saanut tältä pöyristyneen katseen. Kaisa Viitala: Klaanin tulevaisuus Karisto 2026 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Elina Keinonen kesto 15 t 12 min Kaisa Viitalan historiallisen  Nummien kutsu  -sarjan kolmas varsinainen osa oli yksi eniten tänä keväänä odottamiani romaaneja: Skotlantiin sijoittuvan sarjan aiemmat osat Klaanin vieraana  ja  Klaanin suojeluksessa  saivat minut vakuuttumaan paitsi romaanien vetävyydestä myös siitä, että näiden romaanien maailmaan kannattaa heittäytyä. Kirjailija Kaisa Viitala tod...