Kirjakaapin kummitus

Linja-autopysäkillä on vain yksi ihminen. Menen seisomaan hänen vierelleen. Tekisi mieli sanoa jotakin, mutta en sano. Sanat ovat arkoja ja takkuisia. Kun kirjoitan, jokin takkujen selvittämisessä hävettää. Kynä yrittää tehdä isoja lauseita, korkeita kaaria, mutta aikomukset katkeavat pieniksi palasiksi. Riitta Jalonen: Henkivakuutus Tammi 2026 kansi Laura Lyytinen 139 sivua Kirjailijan elämän on täyttänyt kirjoittaminen, mutta nyt on muutoksen aika. Kirjoittaminen saa jäädä, niin kirjailija päättää. Vuosikymmenten ajan elämä jatkui kirjasta seuraavaan kirjaan , mutta nyt elämä saa jatkua toisin. Mutta voiko kirjoittaja ja sanoista elävä lopettaa kirjoittamisen noin vain, yhdellä päätöksellä? Entä, kun elämässä ei enää olekaan keskeneräisiä lauseita ja kirjojen asettamia askelmerkkejä? Missä on silloin merkitys? Kirjailija ei oikein tiedä itsekään, miksi pyytää puolisoaan ostamaan kynän. Olisi pitänyt jo tottua elämään ilman kirjoittamiseen sopivaa kynää.  Kynä ei pysy kotelossaan,...

Isoäiti menetti muistinsa ennen kuolemaa. Hänet vietiin vanhainkotiin sen jälkeen, kun hän löytyi pakkasesta yöpaitasillaan etsimästä lapsiaan. Kun Lili ensimmäisen kerran meni hänen luokseen vierailulle, huone oli hiljainen. Kädet, jotka olivat talvisin tehneet ristipistotöitä ja nyplänneet pitsiä ja kesäisin nikkaroineet, maalanneet, istuttaneet, siirtäneet kaksin multaisin kourin palstanaapurin käsiin joriinin juuria, liljan sipuleita, nostaneet maasta perunaa. Nuo kaiken osanneet kädet olivat tarttuneet hänen käsiinsä hauraina ja viileinä, ja isoäiti oli sanonut: ”Nyt minulla on vielä yks tehtävä. Muuttua semmosesta joka on semmoseks jota ei ennee oo.” Sirpa Kähkönen: Marius Siltala 2026 äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn kesto 5 t 48 min On kaunis kesäpäivä, ja Lili viettää sitä oleillen pienessä mökissä pääkaupunkiseudulla. Hän odottaa Mariusta, nuorta ranskalaismiestä, joka saattaa tulla vielä käymään Lilin luona ennen lähtöään pois. Tai sitten ei.  Seuranaan kuusikymppis...

Loppumatka sujui hiljaisuuden vallitessa. Ripsen Streetillä Max ajoi autonsa taas kerran lähemmäs minun Corollaani kuin olisi ollut tarpeen ja sammutti moottorin, mutta ei tehnyt elettäkään noustakseen autosta. Käännyin katsomaan häntä. Hän tuijotti eteensä. Oli niin hiljaista, että saatoin kuulla hänen hengityksensä pihinän. ”Gail”, hän sanoi sitten, ”kun sinä sanoit, että Debbien täytyy voida luottaa Kennethiin ehdottomasti, että hänen täytyy voida ottaa todesta Kennethin jokainen sana elämänsä loppuun asti, tarkoititko sitä kirjaimellisesti?” Anne Tyler: Kolme kesäkuun päivää Otava 2026 alkuteos Three Days in June  2025 suomentanut Markku Päkkilä kannen suunnittelu Kelly Blair 152 sivua Gail Baines on eronnut vuosia sitten miehestään Maxista. Nyt hän yllättää itsensäkin eroamalla työstään, vaikka suunnitelmissa oli ennemminkin saada ylennys kuin päätyä työnhakijaksi. Samaan aikaan lähestyvät ainoan tyttären Debbien häät, ja niiden kunniaksi Max saapuu majailemaan Gailin luokse m...

Vaimon kuolemasta kertovassa kirjassaan Lewis kirjoittaa: "Kukaan ei koskaan kertonut minulle, että suru muistuttaisi näin paljon pelkoa. En pelkää mutta tunne on sama kuin jos olisin peloissani.Sama vapina vatsassa, sama levottomuus ja haukottelu, nieleskelen jatkuvasti." Luettuani sen olin hämmentynyt. Oliko suruni pelkoa? Mistä ihmeestä voin tietää, kumpi on kumpaa? Tara Menon: Upoksissa Siltala 2026 alkuteos Under Water   suomentanut Kaisa Kattelus äänikirjan lukija Johanna Valle kesto 5 t 2 min Lokakuussa 2012 Yhdysvaltoja koettelee hurrikaani Sandy, ja New Yorkissa kaikki tuntuvat valmistautuvan hirvittävään myräkkään. Mutta ei Marissa. Hän vaeltaa kaupungin kaduilla ja miettii haaksirikkoja ja vaaroja. Hänellä kun on kokemusta elämän epävarmuudesta ja katoavaisuudesta jo entuudestaan. Toisella aikatasolla eletään vuonna 2004 Thaimaassa. Marissa elää siellä biologi-isänsä kanssa, ja molemmilla on surua kannettavanaan: isä on menettänyt onnettomuudessa puolisonsa, Mariss...

Coran äidillä oli tapana sanoa, että tuuli lietsoi lapset kiihdyksiin, että tuulisella säällä hljaisimmatkin palasivat pihaleikeistään sisään villeinä. Cora tuntee nyt itsessään samaa rauhattomuutta. Ulkona talon takana tuulenpuuskat vääntelevät kuusia ja pyyhältävät välikön läpi portin kimppuun. Sisällä myös huolet kieppuvat ja syöksähtelevät sinne tänne. Koska huomenna – jos huominen koittaa, jos myrskyn raivo laantuu – Cora rekisteröi poikansa nimen. Tai ehkä, mikä onkin hänen todellinen huolensa, hän virallistaa sen, millainen pojasta tulee. Florence Knapp: Nimet WSOY 2026 alkuteos The Names  2025 suomentanut Irmeli Ruuska kansi The Orion Publishing Group 346 sivua On vuosi 1987, ja Cora on pienen pojan äiti. Pojalla on isosisko Maya mutta nyt lapsen nimeäminen on isompi pulma kuin ensimmäisen lapsen kohdalla: Coran puolison mielestä pojan nimeksi tulee ilman muuta isänsä mukaan Gordon, sillä niin suvussa on ollut tapana toimia. Cora kuitenkin epäröi. Hän tietää, että puolison ...

Katson verta valuvaa kumpua ja vihdoin ymmärrän: Minä olen Tarinoiden kumpu, olen kaikki saamelaisnaiset. Niin kauan kuin Tarinoiden kumpu vuotaa verta, minäkin vuodan verta. Minä tosiaan vuodan verta. Veri valuu tippoina lumeen. Suvi West: Syntien kummun naiset S&S 2025 äänikirjan lukija Suvi West kesto 10 tuntia Suvi Westin on määrä kirjoittaa vahvoista saamelaisnaisista tietokirja, joka on jo ennen syntyään niin merkittävä, että sille on myönnetty apuraha. Kirjoittaminen kuitenkin takkuaa. Edes paluu kotiseudulle Saamenmaalle ei auta, sillä kirjoittamisen eteen tunkevat nuoruusmuistot ja vanhat tuttavuudet sekä pohdinnat siitä, minkälainen saamelaisen pitäisi olla. Työtä sotkee vielä kaiken lisäksi Flow-Suvi, joka juhlii ja vie kirjahanketta aivan omaan suuntaansa. Eikä kirjoittamista varsinaisesti edistä kustantajakaan, jolla on omien vaatimustensa ohella epäilyksiä hankkeen etenemisestä. Kun hän matkaa Saamenmaalle passattavaksi, ei kirjoittamiselle ole tilaa juuri lainkaan, j...