Kirjakaapin kummitus

Kun murku nousee, ei tehdä mitään. Silloin pitää olla ihan hiljaa paikoillaan ja odottaa, että murku menee ohi. Vasta kun taivas on selvinnyt, mietitään mitä seuraavaksi tehdään, Humu sanoo. Nousen istumaan ja nojaan pääni kultamiehen olkapäähän. Olen lähtenyt uutta kohti niin monesti, että voin tehdä sen vielä tämän kerran ja ehkä ihan uudella tavalla, mitään keksimättä ja kenellekään valehtelematta. Minna Rytisalo: Sylvia WSOY 2025 kansi Ville Laihonen 296 sivua Hollantilainen Sylvia Petronella van der Moer saapui vuonna 1949 Suomen Lappiin. Hän vietti siellä vain vähän aikaa mutta hurmasi tapaamansa ihmiset niin, että Lemmenjoelta löytyvät edelleen naisen mukaan nimetyt Petronellankukkulat. Jokin Lapissa jäi pysyvästi 25-vuotiaan Sylvian mieleen, sillä hänen tahdostaan osa hänen tuhkastaan on ripoteltu Lemmenjoelle ja Inariin. Sylvia Petronella on Minna Rytisalon romaanin päähenkilö. Romaanin aikana hän tekee pitkää matkaa jalan Lemmenjoelle: Jäkäläpään tunturijonoilla taivaltaessaa...

Vieraita tulee harvoin ja jos tulee, niin useimmiten sunnuntaisin. Tullessaan he näyttävät kirjekyyhkyiltä, joiden nokka on tulvillaan vihreitä oksia kaukomaalta, mutta samalla he ovat myös tuskallisia muistutuksia elämästä, joka jatkuu ilman heitä jotka ovat jääneet saarelle, vailla toivoa poispääsystä. Muistutuksia ajasta, joka kuohuu ohi. Menetetyistä vuosista. Kasvavista lapsista ja harmaantuvista rakastajista. Vanhemmista, jotka kuihtuvat heidän silmiensä edessä, ja sisaruksista, jotka vain kyllästyvät ja unohtavat tulla käymään. Äideille lasten välttelevät katseet ovat erityisen tuskallisia, vieraus joka asettuu lasten piirteisiin ja olemukseen. Heidän jäykät vastauksensa halauksiin, joista he toivovat pääsevänsä irti, kun taas ne jotka halaavat, haluavat vain jatkuvasti pitää kiinni. Niille naisille, joilla on lapsia, elämä käy melkein sietämättömäksi ja odotus lyhyiden vierailujen välissä aivan liian pitkäksi. Heidän silmänsä loistavat epätoivosta aina kun he katsovat lapsiaan....

Oliko hän tosiaan matkustanut yhtäkkiä yksin Britannian länsirannikolle vain lapsuutensa hevoskirjojen innoittamana? Oliko siitä vasta muutama päivä, kun hän oli ilmoittanut pomolleen Elsalle, että halusi pitää kaikki talven aikana kertyneet ylityöpäivät nyt, siis mieluummin heti, ja ostanut siltä istumalta lentolipun? Hän, järkevä, rauhallinen ja kaiken tarkasti etukäteen suunnitteleva Sini Järvi, josta työkaverit sanoivat, että hän oli täsmällinen ja ennustettava kuin sveitsiläinen kello. Mitähän töissä puhuttiin hänen äkillisestä lomastaan? Tiina Lifländer: Merta edemmäs Gummerus 2026 äänikirjan lukija Henna Mäki-Filppula kesto 7 t 52 min Tiina Lifländer tutustuttaa lukijan Järven Siniin, joka on aina ollut kovin järkevä. Se isosisko, johon voi luottaa; vastuullinen ihminen, joka tekee taatusti työnsä.  Mutta sitten Sini repäisee ja yllättää niin läheisensä kuin ehkä jopa itsensäkin. Loma työstä muotoutuu irtiotoksi ja suoranaiseksi loikaksi uuteen, kun Sini matkaa Walesiin ja j...

Poikkeuksen muodostivat myös Žítkován naiset. Heidän tuomionsa koostuivat synnintekojen luetteloista, joiden sisältö oli hyvin epäselvä ja kumpusi epäilemättä syyttäjien kiihtyneestä mielikuvituksesta, joka perustui epäselvään kuvaan naisten todellisista taidoista, eikä Dora ollut ainoastaan lukenut sitä olemassa olevista kirjoituksista, vaan hän tiesi asian myös omasta kokemuksestaan. Naisia, jotka oli viety oikeuden eteen Bojkovicessa, ei nimittäin olisi pitänyt voida syyttää mistään. Ellei sitten rikollista ollut se, että tiesi jotain, mikä oli muille tuntematonta. Kateřina Tučková: Viimeiset jumalattaret Kairaamo alkuteos Žitkovské bohyn ě  2012 suomentanut Susanna Räty kansi Risto Viitanen 449 sivua Dora Idesová on etnologi, joka haluaa saada selvää sukunsa saloista. Kun salaisen poliisin asiakirjat tulevat 1990-luvun lopulla saataville, päätyy Dora viettämään tuntikausia arkistossa. Erityisesti hän on kiinnostunut tädistään, jumalatar Surmenasta, ja tämän kohtalosta. Olihan D...

Ääni kuului kovempana ja sitten se yhtäkkiä katkesi. Aivan kuin valittaja olisi menettänyt voimansa. Hildur värähti ja vilkaisi ympärilleen. Oli niin myöhä, että pihalla ei ollut muita, ja Hildur mietti, pitäisikö hänenkin mennä takaisin sisälle. Ääni saattoi olla peräisin juopuneesta miehestä, joka oksensi seinää vasten. Tai kissasta, Hildur palasi aiempaan ajatukseensa. Katarina Wennstam: Kuolleet naiset eivät anna anteeksi Gummerus 2026 alkuteos  Döda kvinnor förlåter inte  2023 suomentanut Christine Thorel äänikirjan lukija Sanna Majuri kesto 14 t 6 min Alkuvuodesta kirjasomesyötteeseeni ponnahti useita kertoja Katarina Wennstamin historiallinen dekkari Kuolleet naiset eivät anna anteeksi . Talletin sen myötä kirjan nimen itselleni muistiin kesäistä dekkariviikkoa varten, ja kertomuksen kuunneltuani voin todeta: hyvä niin. Kiitos kirjasomelle kiinnostukseni herättämisestä! Romaanin liikkeellepaneva henkilö on heti kertomuksen alussa kuollut. Krukmakargatanilla sijaits...

Kun pääsin takaisin Green Parkin aseman kohdalle, ohitin jälleen saman sanomalehtikojun. "Miehen ja vaimon raaka hotellimurha", luki täälläkin kojun kylkiin kiinnitetyissä julisteissa. Harkitsin hetken jonkin makean herkun ostamista ja katselin kojun valikoimaa, kun huomioni kiinnittyi karamellien sijaan johonkin muuhun. Evening Standard, iltapäivälehti. Helena Steen: Aviomiehen salaisuus Docendo 2025 kansi Timo Numminen 331 sivua Tämänvuotiselle dekkariviikolleni osuu toinenkin sarja-avaus Kovaonnisen hatuntekijän tapaan: Aviomiehen salaisuus  aloittaa Ilona Berg ja englantilaiset murhat -sarjan ja sijoittuu 1920-luvun Lontooseen. Suomalaissyntyinen Ilona saapuu sinne tuoreen aviomiehensä Wernerin kanssa tavatakseen tämän sukulaisia ensimmäistä kertaa. Lontooseen saavuttuaan Ilonan mies poistuu hotellista mennäkseen omille asioilleen. Kun mies viipyy asioillaan, Ilona lähtee miehensä varoitteluista huolimatta ulos ja saa yllättäen huomata olevansa leski. Aviomies on nimittäi...