Vaimon kuolemasta kertovassa kirjassaan Lewis kirjoittaa: "Kukaan ei koskaan kertonut minulle, että suru muistuttaisi näin paljon pelkoa. En pelkää mutta tunne on sama kuin jos olisin peloissani.Sama vapina vatsassa, sama levottomuus ja haukottelu, nieleskelen jatkuvasti." Luettuani sen olin hämmentynyt. Oliko suruni pelkoa? Mistä ihmeestä voin tietää, kumpi on kumpaa? Tara Menon: Upoksissa Siltala 2026 alkuteos Under Water suomentanut Kaisa Kattelus äänikirjan lukija Johanna Valle kesto 5 t 2 min Lokakuussa 2012 Yhdysvaltoja koettelee hurrikaani Sandy, ja New Yorkissa kaikki tuntuvat valmistautuvan hirvittävään myräkkään. Mutta ei Marissa. Hän vaeltaa kaupungin kaduilla ja miettii haaksirikkoja ja vaaroja. Hänellä kun on kokemusta elämän epävarmuudesta ja katoavaisuudesta jo entuudestaan. Toisella aikatasolla eletään vuonna 2004 Thaimaassa. Marissa elää siellä biologi-isänsä kanssa, ja molemmilla on surua kannettavanaan: isä on menettänyt onnettomuudessa puolisonsa, Mariss...
Coran äidillä oli tapana sanoa, että tuuli lietsoi lapset kiihdyksiin, että tuulisella säällä hljaisimmatkin palasivat pihaleikeistään sisään villeinä. Cora tuntee nyt itsessään samaa rauhattomuutta. Ulkona talon takana tuulenpuuskat vääntelevät kuusia ja pyyhältävät välikön läpi portin kimppuun. Sisällä myös huolet kieppuvat ja syöksähtelevät sinne tänne. Koska huomenna – jos huominen koittaa, jos myrskyn raivo laantuu – Cora rekisteröi poikansa nimen. Tai ehkä, mikä onkin hänen todellinen huolensa, hän virallistaa sen, millainen pojasta tulee. Florence Knapp: Nimet WSOY 2026 alkuteos The Names 2025 suomentanut Irmeli Ruuska kansi The Orion Publishing Group 346 sivua On vuosi 1987, ja Cora on pienen pojan äiti. Pojalla on isosisko Maya mutta nyt lapsen nimeäminen on isompi pulma kuin ensimmäisen lapsen kohdalla: Coran puolison mielestä pojan nimeksi tulee ilman muuta isänsä mukaan Gordon, sillä niin suvussa on ollut tapana toimia. Cora kuitenkin epäröi. Hän tietää, että puolison ...