Kirjakaapin kummitus

Päättelin, että jäniksenpoika tarvitsi nyt enemmän vapautta ja avasin lammaskarsinan veräjän, jotta se pääsisi juoksemaan koko puutarhaan. Se näytti nauttivan takaa-ajoleikeistä suuremmassa tilassa. Se syöksyi minuun päin ja pinkoi pois, kiiti takaisin ja toisti saman, juoksi, väisteli ja kierteli minua loputtomasti auringonpaisteessa välkehtivällä ruoholla ja härnäsi minua lähdöillään. Se juoksi edestakaisin pensaiden viertä vauhdilla, jota oli mahdotonta seurata silmillä tai kameralla. Kun se kiihdytti, maa sen ympärillä muuttui silmissäni utuiseksi. Jäniksenpoika kääntyi aina paikallaan, ei koskaan kiertänyt kaarta, ja pystyi tekemään sen nopeassa vauhdissa. Leikkiemme aikana varoin seuraamasta sitä liian läheltä, jotta se ei pelästyisi. Useimmiten se leikki yksin, ponnahti ilmaan ja laskeutui jalat levällään kuin olisi sokissa ja kauhuissaan, ja laukkasi sitten ruohikolla edestakaisin jyrkkiä, samansuuntaisia linjoja. Chloe Dalton: Ystävänä jänis Atena 2025 alkuteos Raising Hare ...

Meillä on kalliit aineet / niitä ei jätetä maahan. / Me valmistamme jätettä / se kannattaa kaataa mereen. Paula Sankelo: Katoava jää Warelia 2024 103 sivua Paula Sankelon runokokoelma ylistää katoavaa jäätä ja puolustaa luontoa. Katoava jää  on kaunis ja surullinen teos siitä, mitä tapahtuu juuri nyt. Ei ole yllätys, että Sankelon esikoisrunokokoelma liikkuu ilmastonmuutoksen ympärillä, kokoelman nimestä sen voi jo päätellä. Mieluisa yllätys on, miten kauniisti ja monipuolisesti, vavahduttavasti, kokoelma sanoittaa maailmamme muuttumista: Huippuvuorillakin asunut runoilija on varmasti nähnyt ilmaston lämpenemisen seuraukset vahvemmin kuin moni muu, ja hän osaa pukea havaintonsa sanoiksi, jotka kuvaavat niin huolta kuin myös toivoa. Piirrän huoneeni seinään kuvan voimasta: / / se on puun kuva. Kokoelma on miellyttävän vaihteleva. Osa runoista on vain parin säkeen mittaisia, osa ulottuu sivun mittaan. Mukana on pantoum-muotoa, vapaata mittaa ja riimittelyä. Tiira pesii siellä, missä ...

Loppukeväästä olin huomannut, että minun oli joka päivä päästävä metsään ja tehtävä nuotio. Se oli ihan fyysinen tarve, samanlainen kuin nukkuminen, syöminen tai seksin harrastaminen. Vain metsässä tunsin itseni normaaliksi, tuli toimi sekä meditaationa että määränpäänä. Luulen että jossain syvällä meissä kaikissa on yhä tallessa tieto siitä, että kunhan on tulta, pysymme hengissä, ja että se antaa meille rauhan. Tein tulen ja tunsin itseni hyvinkin reippaaksi, olkoonkin että apunani oli pitkiä tulitikkuja, sytytysnestettä ja klapeja huoltsikalta. Ja sitten minä istuin siellä, tuijotin liekkeihin, ja asiat tuntuivat siedettäviltä. Annika Norlin: Keko WSOY 2025 alkuteos Stacken suomentanut Sirje Niitepõld kansi Ville Laihonen äänikirjan lukija Emilia Howells kesto 12 t 6 min Emelie saa tarpeekseen arjen oravanpyörästä, toistuvista pätkätyösopimuksista, jatkuvasta kiireestä ja kaupungin aistiärsykkeistä. Vaikka hän ei ole oikeastaan edes pitänyt ulkona olemisesta, hän yhtäkkiä huomaa its...

Aina siihen saakka naisliike oli kasvanut. Susan Faludin vuonna 1991 ilmestynyt tietokirja  Takaisku  sekä Anita Hillin Yhdysvaltain senaatissa antama lausunto tuomari Clarence Thomasin ahdistelutapauksesta ja sen aiheuttama järkytys auttoivat feminismin kolmatta aaltoa löytämään muotonsa aidosti inklusiivisena, seksipositiivisena ja tulevaisuuteen toiveikkaasti suhtautuvana liikkeenä. Tehdessäni tätä kirjaa varten taustatutkimusta tyrmistyin siitä, kuinka tehokkaasti valtakulttuuri tukahdutti tämän energisen aktivismin. Musiikin maailmassa vihaiset naisrokkarit sysättiin vuosikymmenen mittaan syrjään ja heidän tilalleen nostettiin huomattavan nuoria ja huomattavasti sopuisampia popparityttöjä. Muodin maailmassa arvonsa mukaista palkkaa vaatineet ja toisiaan tukeneet vahvat supermallit korvattiin heikoilla ja passiivisilla teinitytöillä. 1990-luvun kuluessa feminismi määriteltiin kulttuurin saralla uudelleen kollektiivisesta taistelusta yksilölliseksi. Rodullisuuden, luokan ja...

Sen sijaan hän kaipaa, siinä istuessaan pöydässä aterialta jääneiden ruokien ääressä – hän kaipaa talvea, itse talvea. Hän kaipaa talven heltymättömyyttä, ei tätä harmaan mitäänsanomattomuuden puolinaista vuodenaikaa. Hän kaipaa oikeaa talvea, jossa metsät ovat lumivaipassaan, puut piirtyvät esiin valkeudesta, joka korostaa niiden paljautta ja saa ne hohtamaan, luminen maa jalkojen alla on kuin jäätyneiden höyhenien tai repaleisten pilvien peitossa, siellä täällä kultaisia viiruja, joita puiden läpi siivilöityvä matala talviaurinko heittää hangelle, ja tuskin erottuvan tien päässä, painaumassa joka kielii puiden väliin piiloutuvasta polusta, metsä ja koko maisema avautuvat yhtäkkiä valoon, joka on koskematon, koskaan tahriutumaton, laaja kuin luminen meri, ja sen yllä on lupaus taas uudesta lumesta, joka odottaa aikaansa taivaankannen tyhjyydessä. Ali Smith:Talvi Kosmos 2022 alkuteos Winter  2017 suomentanut Kristiina Drews kannen suunnittelu Anna-Mari Tenhunen kannen kuva Eeva Kar...

Yhtäkään vekkiä ei saa jäädä. Käsi tärisee vähän raudan painosta, patalappu yrittää lipsahtaa välistä, ja lasken raudan hetkeksi hellalle. Kun oikein höristän, kuulen miten tohtori liikkuu salin puolella. Tuo on keinutuolin ääni, tuo yskäisy. Pelkään ja toivon, että hän tulisi tähän, hakisi jotakin ja näkisi miten näppärästi saan hihatkin silitettyä, kehuisi sitä miten hyvin olen selviytynyt enkä ole rikkonut mitään vielä kertaakaan, mutta ei hän koskaan tule. Kello lyö puoli seitsemän lyönnin. Vien silitetyt takit vastaanottohuoneeseen ja nenäliinan kellariin pukuhuoneen pöydälle. Ihan viimeiseksi lakaisen kellarin portaat, niissä rahisee hiekanmuruja. Niina Niskanen: Harakanmuna Otava 2026 äänikirjan lukija Krista Kosonen kesto 16 t 39 min Amilda – Milda – on matkalla Helsinkiin etsiäkseen elannon mahdollisuuksia, ja juuri ennen perille saapumistaan hän yllättyy. Junassa onkin myös pikkusisko Ellida, Lelu, joka suuntaan sojottavana ja tuhruissaan . Sitä Milda ei ole osannut odottaa, ...