Siirry pääsisältöön

Tekstit

Äänikirjoja miehistä ja naisista

Jouluaaton valoisimpana tuntina avantoon vievällä laiturilla havaittiin kaksi hotellin valkoisiin froteekylpytakkeihin sonnustautunutta henkilöä, mies ja nainen. He olivat syventyneet keskusteluun ja koskettivat toisiaan hellästi ja kevyesti mutta myös tottuneesti. Joulupäivänä heitä ei näkynyt mutta tapaninpäivänä heidät nähtiin taas samaan aikaan. Lena Andersson: Miehiä ja naisia Siltala 2026 alkuteos Män och kvinnor suomentanut Sanna Manninen lukija Anni Tani kesto 6 t 45 min Ystävättärien on määrä kokoontua perinteiseen tapaan tapaninpäivänä pitkälle lounaalle. Mutta Ester Nilsson ei saavukaan tällä kertaa paikalle. Hän on nimittäin onnellisesti rakastunut – vihdoin. Olisiko Omavaltaista menettelyä  ja Vailla henkilökohtaista vastuuta  -romaaneista tuttu Ester viimein löytämässä avaimensa onneen? Entä mitä kuuluu Esterin ystävättärille?  Miehiä ja naisia tarjosi kiintoisan lukukokemuksen, jossa aikuisten ihmisten rakkaus yhdistyy henkilöitä ympäröivään maailmaan. Roma...
Uusimmat tekstit

Siina Tiuraniemi: Marjaniemi

Ahma istuu takaisin tuolilleen ja läiskäyttää ison möykyn margariinia perunoilleen. Astrid katsoo ihmisiä pöytänsä ympärillä ja yrittää löytää tyytyväisyyden sisältään. Tämä on hieno hetki, kaikki nämä tutut ja vieraat ihmiset tässä, spontaanisti syömässä hänen kasvattamaansa ja laittamaansa ruokaa. Täytyy olla kiitollinen. Astrid vetää syvään henkeä nenän kautta ja ulos suun kautta. Hän on kiitollinen. Hyvin kiitollinen. Siina Tiuraniemi: Marjaniemi Docendo 2026 kansi Sanna-Reeta Meilahti 263 sivua Kirjastoihmiset ovat päätyneet jo parhaat päivänsä nähneeseen taloon Lempilään. Asiakasjoukko on sekalainen mutta heitä yhdistää pääpiirteissään kirjastolaisuus. Eräänlaisena emäntänä ja joukon kaitsijana voinee pitää Astridia, jolle muun muassa vuokraemäntä Salome soittaa silloin, kun on asiaa. Astridilla on sinitukkainen teinilapsi Ahma, ja kellarin ikkunattomaan huoneeseen jäänyt Nelli on Astridin tavoin kirjastoihmisiä. Niin on myös Ville, joka kaipaa vain rauhaa mutta joutuu houkuttele...

Sofia Herala: Nukkuvien kukkien joki

Pakkasyö oli tiivistynyt huurteeksi lasin alareunaan. Kylmästä kosteat oranssit verhot peittivät osan ikkunaa mutta kajastava valo löysi tiensä pirttiin. Se siivilöityi puiden runkojen ja oksien välistä, loi hirsiseiniin pilven muotoisia varjokuvia. Taitoin kädet niskan taakse ja tuijotin vinoon lyötyjä kattonauloja. Kuuntelin katolta sulavaa lunta, miten se litisi räystäässä, lorisi ränniä pitkin alas ja imeytyi lopulta riitteen ja sohjon peittämään maahan. Ääni toi mieleen Vuokon syntymän. Sofia Herala: Nukkuvien kukkien joki Atena 2026 kansi Laura Noponen äänikirjan lukija Anna Saksman kesto 7 t 6 min Sofia Heralan romaani sijoittuu pohjoiseen 1900-luvun puoliväliin. Alatornion Kourilehdon kylän läpi virtaa Liakanjoki, jota kyläläiset osaavat varoa. Jos on varomaton, joki ottaa kyllä omansa. Kertomuksen alussa eletään 1950-luvulla. Sota-ajat ovat takana ja on lupa toivoa, että rauha säilyy. Oiva ja Elna luottavat uuteen aikaan ja ovat perustaneet perheen. Pojat saavat seuraa pikkusi...

Tanja Brummer: Mitä en kertonut kenellekään

Kävellessäni lokakuisia katuja ajattelen menneitä vuosia, jotka täyttyivät Raunan häiden jälkeen lasten syntymistä ja kaikesta hälystä, mitä perhe tuo mukanaan. Minne ne vuodet katosivat niin nopeasti, ja minne katosi minun elämäni siinä taustalla? Tanja Brummer: Mitä en kertonut kenellekään Avain 2026 kansi Anna Makkonen 261 sivua Elise on 45-vuotias ja jollain tapaa sivustakatsoja elämässä, jonka kai olisi pitänyt olla toisenlaista kuin mitä siitä loppujen lopuksi tuli. Vai olisiko? Ainakin se olisi voinut olla toisenlaista. Väistämättä toisenlaiset mahdollisuudet käyvät mielessä viimeistään silloin, kun lukija katselee Elisen rinnalla Raunaa, Elisen ihmeellistä ystävää jo vuosikymmenten takaa. Rauna on sitä, mitä Elise ei ole: hän on keskipiste, joka osaa ottaa tilan haltuun, hän on matkustanut ja asunut Italiassa, hänellä on puoliso ja lapsia. " Raunassa oli liikaa valoa, minussa liikaa hämärää ." Ja usein Elise on se, joka saapuu paikalle katsomaan Raunan toteutuneita un...

Sophie Stava: Kaikki nuo valheet

Olen hyvä valehtelemaan, mutta toisinaan minulle sattuu lipsahduksia tai joku paljastaa valheeni, jolloin jään kiinni. Joskus vähennän valehtelua joksikin aikaa, yleensä sen jälkeen kun olen jäänyt kiinni. Yritän muuttua ja olla rehellinen mutta muutaman viikon kuluttua huomaan, etten pysy totuudessa vaan valehtelen jostain mistä en edes aikonut valehdella ja sujahdan takaisin vanhoihin tapoihini, vähän kuin lempipaitaani. Paita sopii minulle kuin nakutettu. Se on mukava, kotoisa ja paljon käytetty.  Sophie Stava: Kaikki nuo valheet Gummerus 2025 alkuteos Count my Lies  2025 äänikirjan lukija Sanna Majuri kesto 11 t 39 min Sloane Caraway valehtelee minkä ehtii. Hän muuntelee totuutta silloinkin, kun se ei olisi mitenkään tarpeellista, mutta eipä hän oikein muutoinkaan osaa olla. Niinpä ei ole ihme, että Sloane päätyy livauttamaan suustaan valheen myös leikkipuistossa, missä hän kohtaa itkevän pikkutytön ja tämän viehättävän isän Jayn. Sloane väittää olevansa sairaanhoitaja ja ...

Pirjo Hassinen: Taivaista putoamisen ääni

Laura mietti, pitäisikö Railikin kutsua juhliin. Tai bileisiin; mieluummin hän yhä ajatteli niitä bileinä – nopeatempoisena, kiihkeänä massaliikahteluna, jossa kehenkään ei erityisesti tarvinnut keskittyä ja pitää hyvänä. Siksi ihmisiä tuli olla paljon! Talon ja pihan täydeltä, niin että jokainen varmasti löytäisi oman rupatteluryppäänsä, johon liittyä. Pirjo Hassinen: Taivaista putoamisen ääni Otava 2026 kansi Jenni Saari 303 sivua Raili on isän tyttö. Isä on ymmärtänyt maailmasta jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole käsittänyt. Hän ottaa kymmenvuotiaan tyttärensä mukaan salaisuuteensa, kun hän valmistelee teoriansa julkistamista. Vain Raili tietää, mistä isä on päässyt perille, mutta kaikkea hän ei ymmärrä, ei voi mitenkään käsittää. Mutta onneksi isä tietää. Ja tulee hetki, kun muillakin on mahdollisuus päästä osallisiksi isän ymmärryksestä, vieläpä Railin omalla koululla. Mikään ei kuitenkaan mene niin kuin jännittynyt tyttö olettaa. Isä viedään pois, eikä Raili tapaa häntä enä...

Äänikirjoista lyhyesti

Yhteysalus jarruttaa laituriin saapuessaan niin, että jäälautat iskeytyvät sen laitoihin. Sanne kietoo vaaleanruskean mohairtakin tiukemmin ympärilleen suojaksi helmikuun hyiseltä tuulelta. Miksei hän ottanut pipoa? Saaristo on talvenharmaa, on kuin joku olisi pyyhkäissyt kaikki värit pois. Hän erottaa usvan läpi Ågrenin punaisessa lippiksessä. Mies seisoo melkein kuin asennossa ja tervehtii häntä lyhyesti nyökäten. Michaela von Kügelgen: Kotiin saaristoon S&S 2026 alkuteos Hem till Halsterö  2026 suomentanut Susanna Hirvikorpi äänikirjan lukija Rosanna Kemppi kesto 9 t 29 min Michaela von Kügelgenin Kotiin saaristoon  -romaani on osa Villa Hilda -sarjaa. Tätä en tiennyt, ennen kuin olin jo kuunnellut romaanin, mutta hyvin sarjan kakkososa toimi itsenäisenäkin romaanina. Ja se myös innoitti tarttumaan sarjan avausosaan, joka jo odottaa sovelluksessa kuuntelijaa. Sanne on saanut unelmiensa työpaikan Norjasta. Hän on kuitenkin päätynyt palaamaan kotisaarelleen Tukholman saar...