Sen sijaan hän kaipaa, siinä istuessaan pöydässä aterialta jääneiden ruokien ääressä – hän kaipaa talvea, itse talvea. Hän kaipaa talven heltymättömyyttä, ei tätä harmaan mitäänsanomattomuuden puolinaista vuodenaikaa. Hän kaipaa oikeaa talvea, jossa metsät ovat lumivaipassaan, puut piirtyvät esiin valkeudesta, joka korostaa niiden paljautta ja saa ne hohtamaan, luminen maa jalkojen alla on kuin jäätyneiden höyhenien tai repaleisten pilvien peitossa, siellä täällä kultaisia viiruja, joita puiden läpi siivilöityvä matala talviaurinko heittää hangelle, ja tuskin erottuvan tien päässä, painaumassa joka kielii puiden väliin piiloutuvasta polusta, metsä ja koko maisema avautuvat yhtäkkiä valoon, joka on koskematon, koskaan tahriutumaton, laaja kuin luminen meri, ja sen yllä on lupaus taas uudesta lumesta, joka odottaa aikaansa taivaankannen tyhjyydessä. Ali Smith:Talvi Kosmos 2022 alkuteos Winter 2017 suomentanut Kristiina Drews kannen suunnittelu Anna-Mari Tenhunen kannen kuva Eeva Kar...
Yhtäkään vekkiä ei saa jäädä. Käsi tärisee vähän raudan painosta, patalappu yrittää lipsahtaa välistä, ja lasken raudan hetkeksi hellalle. Kun oikein höristän, kuulen miten tohtori liikkuu salin puolella. Tuo on keinutuolin ääni, tuo yskäisy. Pelkään ja toivon, että hän tulisi tähän, hakisi jotakin ja näkisi miten näppärästi saan hihatkin silitettyä, kehuisi sitä miten hyvin olen selviytynyt enkä ole rikkonut mitään vielä kertaakaan, mutta ei hän koskaan tule. Kello lyö puoli seitsemän lyönnin. Vien silitetyt takit vastaanottohuoneeseen ja nenäliinan kellariin pukuhuoneen pöydälle. Ihan viimeiseksi lakaisen kellarin portaat, niissä rahisee hiekanmuruja. Niina Niskanen: Harakanmuna Otava 2026 äänikirjan lukija Krista Kosonen kesto 16 t 39 min Amilda – Milda – on matkalla Helsinkiin etsiäkseen elannon mahdollisuuksia, ja juuri ennen perille saapumistaan hän yllättyy. Junassa onkin myös pikkusisko Ellida, Lelu, joka suuntaan sojottavana ja tuhruissaan . Sitä Milda ei ole osannut odottaa, ...