Siirry pääsisältöön

Tekstit

Margaret Atwood: Orjattaresi

"Olen ollut näissä tilaisuuksissa vain kerran aiemmin, kaksi vuotta sitten. Naisten pelastajaisia ei pidetä kovinkaan usein. Niihin ei ole yhtä paljon tarvetta. Näinä aikoina me käyttäydymme niin hyvin.
En halua kertoa tätä tarinaa."


Margaret Atwoodin Orjattaresi on klassikko, joka on viettänyt lukulistallani paljon aikaa. Kesällä katsoin Atwoodin romaanin pohjalta luodun televisiosarjan, joka Suomessakin kantaa nimeä The Handmaid’s Tale, ja häikäistyin. Samalla tosin mietin, rohkenenko kirjaan tarttuakaan, niin vaikuttavasti televisiosarja sukelsi ihon alle ja jäi mieleen. (Kuitenkin toisen kauden päätyttyä mietin, onko tarinaa enää syytä pitkittää kolmannelle kaudelle.) Parikin tuttavaa rohkaisi tarttumaan kirjaankin, joten viimein päädyin lataamaan teoksen Storytelin kautta kuunneltavaksi.

Perusidea Atwoodin romaanissa lienee monelle tuttu: Eletään tulevaisuudessa, kun Yhdysvalloissa on koettu vallankumous ja uusi valtio, Gilead, pitää kansalaisiaan tiukassa otteessa. Ilma…
Uusimmat tekstit

Belinda Bauer: Snap

"But the next day her picture was on the front of all the papers that came through the door. The headline was: Abandoned Joy. It tortured Jack."


Jack jää siskoineen rikkinäisen autoon odottamaan äitiä, joka lähtee hakemaan apua. Kun äiti ei ilmaannu takaisin, ottaa Jack siskot mukaansa vihaisena äidilleen, joka jätti palaamatta. Yksitoistavuotias poika etsiytyy ihmisten ilmoille mukanaan pienempi sisarensa Joy ja Merry-vauva ja vauvalle vaippa, jotta äiti voisi sen vaihtaa. Äiti ei kuitenkaan koskaan enää vaihda vaippaa, sillä hän on kuollut.

Kuka tappoi kolmen lapsen äidin, joka oli vieläpä raskaana? Kuka esti äidin pääsyn takaisin lastensa luokse? Kysymykset eivät jätä Jackia rauhaan, ja kolmen vuoden kuluttua hän haluaa edelleen tietää, mitä tapahtui. Edelleen hän myös huolehtii sisaristaan, sillä isää ei tunnu lapsiperhe-elämä pahemmin kiinnostavan.

Eräänä aamuna toisaalla raskaana oleva Catherine löytää sänkynsä vierestä terävänä veitsen ja viestin, jossa sanotaan: Olis…

Leïla Slimani: Kehtolaulu

"Mitä pidemmälle viikot kuluvat, sitä etevämmin Louise tekee itsensä sekä näkymättömäksi että välttämättömäksi. Myriam ei enää soita hänelle ilmoittaakseen myöhästymisistään, eikä Mila enää kysele, milloin äiti tulee. Louise on läsnä ja kannattelee haurasta rakennelmaa."



Kehtolaulu alkaa tavalla, joka ei jätä heti rauhaan. Ensimmäisessä luvussa kuvataan toteavasti tilanne, joka on kammottava: vauva on kuollut, hänen isosiskonsa on pelastajien saapuessa vielä elossa mutta kuolee hänkin pian ja lasten hoitaja – hän ei ollut osannut kuolla.

Tarina alkaa tilanteesta, joka on oikeastaan kaikki loppu. Kun lukijalle on kerrottu lopputulos, palataan aikaisempiin tapahtumiin. Vähä vähältä keritään auki sitä, miksi päädyttiin murhanäyttämölle. Miksi Louise, jota kutsutaan herttaiseksi, joka on aiemmille hoitolapsilleen kuin toinen äiti, päätyy tappamaan kaksi pientä lasta, joista hänen on ollut määrä huolehtia? Ja hän onkin huolehtinut, niin että lasten äidin Myriamin mielestä Louise o…

Domenico Starnone: Solmut

"Ja sinäkö sitten olisit uhri? Millä perusteella? Siksikö, että tulisin korottaneeksi hieman ääntäni? Siksikö, että paiskasin lattialle vesikarahvin? Myönnä pois, että minulla oli siihen omat perusteeni."


Solmut kuvaa erään avioliiton tarinan. Vuosikymmenien mittaiselle aikajanalle ulottuva kertomus on elämänmakuinen kaikessa traagisuudessaan. Keskeistä on, mitä tapahtuu, kun naisen ja miehen roolit muuttuvat, kun ihannoitu perheidylli menettää merkitystään. Perheenisä katsoo, että uuden ajan myötä hänellä on oikeus vapauteensa, ja tuota oikeuttaan hän toteuttaa varsin kiihkeästi. Tekojen seuraukset eivät aina tule ymmärretyiksi, vaikka Vanda-vaimo niitä varsin terävästi romaanin alkuosassa kirjeissään miehelle kuvaakin. Aldo luo uraansa, jättää perheensä, muuttuu lastensa silmissä vieraaksi.

Yllättävä käänne onkin se, että Aldo ja Vanda palaavat yhteen. Miksi, siihen lukija saa etsiä vastauksia rivien väleistä. Selvää kuitenkin on, että aivan kivutonta yhteiselämä ei ole myö…

Mariette Lindstein: Ehdoton valta

"Pienelle sumuiselle saarelle Bohoslänin rannikolle on juurtunut new age -liike. He lupaavat parempaa yhteiskuntaa ja uutta toivoa ihmiskunnalle. Liikkeen nimi on ViaTerra, ja heidän mottonsa on: 'Me kuljemme maantietä.' Heidän johtajansa, 28-vuotias opintonsa Lundin yliopistossa keskeyttänyt Franz Oswald väittää, että tavoite on pelastaa ihmiskunta, myrkyltä, stressiltä ja muultakin pahalta." (Katkelma lehtiartikkelista.)


Outo lahko, jota hallitsee karismaattinen Franz Oswald, saa pauloihinsa monen muun ohella myös nuoren Sofia Baumanin. Sofia ottaa vastaan lahkon työtarjouksen ja asettuu ViaTerran hallitsemalle saarelle huomatakseen lopulta, ettei aivan tarkkaan tiennyt, mihin ryhtyi.

Alkuun kaikki kuitenkin on hyvin. Franz Oswald osaa puhua, saarella käy julkkiksia tutustumassa liikkeen oppeihin ja lahkolaiset muodostavat yhteisön, jossa on hyvä olla. Vähän aikaa.

Sitten tunnelma alkaa muuttua. ViaTerran julkisuuskuva on hyvin erilainen kuin se todellisuus, jossa …

Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta

"– – John Lennon laulaa niin hellästi Nothing's gonna change my world, ja silti kaikki muuttuu, mutta niin hitaasti, että me ei vain nähdä sitä. me tajutaan se vasta, kun asiat on jo hyvän aikaa olleet toisin.
Veera katsoo minua uteliaan kauhun vallassa.
– Mutta miten toi on muka hellä ja lohdullinen ajatus?"


Riikka Pulkkisen Lasten planeetta hämää ensin sekä nimellään että ulkoasullaan. Kun kirjaa katselee, ei tule ensimmäisenä mieleen, kuinka isoja aiheita siinä käsitellään. Ensi silmäys ei paljasta, että tarinassa nousevat esille sekä avioero että mielenterveysongelmat, varsin raskaat aiheet siis.

Alussa eletään vielä varsin auvoisassa vaiheessa elämää. Pienen tyttären vanhemmat Frederika ja Henrik päättävät erota. Eropäätöstä seuraa hyväntuulinen joulunvietto, jota puolestaan seuraa ajanjakso, joka on kuin suvantovaihe ennen kaiken muuttumista: pari asuu vielä jonkin aikaa yhteisessä kodissa, ennen kuin tulee aika pakata tavarat ja muuttokuorma.

Alkuun epäilyttää. Tätä…

Pirjo Hassinen: Parit

Kun ei voinut pyytää toista rakastamaan elämän loppuun asti, piti pyytää rakastamaan edes nyt: tulemaan petiin. Ja kun ei saanut sanoa, että en voi elää ilman sinua, piti sanoa että haluan, minä niin haluan.”


Pirjo Hassinen piirtää romaanissaan Parit komean kaaren, jolle asettuvat kauniisti niin Grahnin suvun tarina kuin myös kertomus Jyväskylän kaupungin muutoksesta ja kasvusta. Vuosikymmenien aikajänteellä kulkevasta tarinasta muodostuu ehyt kokonaisuus, joka vie mukanaan.

Keskiössä on Leena, joka on Parien alkaessa nuori tyttö. Hänen raskaana tehtävänään on saattaa äiti Kinkomaan keuhkoparantolaan, joka ei ole erityisen mieltä ylentävä paikka. Kun äiti jää parantolaan, tytär asettuu äitinsä sisaren luokse Jyväskylään. Entinen kotikaupunki Kuopio jää muistoihin, kun Leena pääsee niin opiskelemaan kuin autokouluun ja jää kiitollisuudenvelkaan hyväntekijäsukulaisilleen, Grahneille, jotka ovat kivunneet yhteiskunnan portaissa paljon Leenan lapsuudenperhettä korkeammalle.

Samalla, kun …