Siirry pääsisältöön

Tekstit

JP Koskinen: Ukkoslintu

Pääni oli tyhjä ja sydämeni raskas. Muutamat viikot Olgan kanssa tuntuivat kokonaiselta elämältä, ne olivat mittaansa suurempia ja hautasivat alleen paljon. Kaikki oli pirstaloitunut jollain omituisella tavalla Eurooppaan saavuttuani. Olin elänyt lyhyessä ajassa monta erilaista elämää, eikä niillä tuntunut olevan paljoakaan tekemistä toistensa kanssa. Ainoastaan sodan lohduton maisema pysyi taustalla, se oli kuin alati humiseva tuuli tai sävellyksen läpi soiva teema. Tulevaisuutta ei kannattanut miettiä, kaikki muuttui niin nopeasti. JP Koskinen: Ukkoslintu Like 2024 kansi Tommi Tukiainen 400 sivua Ukkoslintu  täydentää JP Koskisen Tulisiipi -trilogian. Nyt eletään 1900-luvun alkua ja tapahtumia niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa tarkastellaan Janne Kuuran eli James Frostin silmin. Hän haluaa Duluthista maailmalle ja suuntaa New Yorkiin haaveillen toimittajan pestistä New York Timesissa. Henkilöt luovat selkeän jatkumon Haukansilmälle , trilogian kakkososalle. Pelkkä paikallistapahtum
Lähetä kommentti
Lue lisää
Uusimmat tekstit

JP Koskinen: Haukansilmä

Olin kuvitellut, ettei Nyy Jorkiin tulisi talvea lainkaan, mutta kyllä sielläkin satoi vähän lunta. Joulukuussa äidin maitohinkki jäätyi keittiön seinäkomerossa ennen kuin isä muisti tukkia tuuletusluukun. Veikon jobi päättyi, hedelmäkauppias häipyi toiseen kaupunkiin eivätkä muut kauppiaat tarvinneet juoksupoikaa. Kävimme Veikon kanssa kansopissa katsomassa aseita, mutta siellä ei ollut samanlaista revolveria kuin Dianalla, muita kylläkin. JP Koskinen: Haukansilmä Like 2021 kansi Tommi Tukiainen 467 sivua Luin vuosia sitten Tulisiiven , joka aloitti Kuuran suvusta kertovan trilogian. Kun avausosa sijoittui 1930–40-luvulle ja vei Amerikasta Neuvosto-Karjalaan, ollaan nyt 1800-luvun loppupuolella ja varsin tiiviisti unelmien maassa, jossa kaiken pitäisi olla mahdollista. Kuuran perhe matkustaa Amerikkaan ja asettuu ”Nyy Jorkiin”, mistä matka jatkuu länteen, siellä kun mahdollisuuksia pitäisi olla vielä enemmän. Kuuran perheen tarinaa kerrotaan Yrjön silmin. Amerikassa hän saa nimekseen
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vigdis Hjorth: Toisto (naistenviikko 2024)

Tätä en osannut selittää Unnille, sitä miten syvällä se oli, en ymmärtänyt sitä itsekään mutta nyt ymmärrän, mökissä metsässä neljäkymmentäkahdeksan vuotta liian myöhään, miten syvällä se oli, miten syvällä se on. Unni ei olisi ymmärtänyt, sillä hän ei ollut nähnyt äitiä toiminnassa, äitiä huutamassa hysteerisesti, epätoivoisena, raivoissaan ja oveani hakaten, jos olin onnistunut pääsemään sen sisäpuolelle ajoissa ja sulkemaan sen ja painautumaan sitä vasten. Unni luuli että äiti pelkäsi puolestani niin kuin useimmat äidit pelkäävät tytärtensä puolesta, raiskauksia ja pahoinpitelyjä, mutta minun äitini pelkäsi sitä mitä keksisin itse tehdä vapaaehtoisesti. Tätä en osannut selittää edes itselleni, tunsin sen vahvasti mutta minulla ei ollut sille sanoja, ja jos minulla olisi ollut sanoja, Unni ei olisi sittenkään ymmärtänyt niitä, hänen kotiolonsa olivat niin radikaalisti erilaiset kuin minulla. Vigdis Hjorth: Toisto S&S 2024 alkuteos Gjentakelsen  2023 suomentanut Katriina Huttunen
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tiina Raevaara: Tulevaisuuden aaveet (naistenviikko 2024)

Joku huutaa kellonajan ääneen. Hissin pitäisi olla pian perillä, Anahitan Maassa. Järvelle lasti tuotaisiin helikopterilla. Me saisimme nähdä kuinka säiliö aukenisi, Anahita ilmestyisi meille uudessa olomuodossaan, tervehtisi meitä ja Takht-i Suleimanin pintaa, laskeutuisi sen syvyyksiin ja ottaisi sen asumuksekseen. Ja pelastaisi meidät siinä sivussa, karkottaisi kuumuuden ja kuivuuden ja niiden mukana seuranneen tuhon. Tiina Raevaara: Tulevaisuuden aaveet Novelleja Haamu 2024 kansi Karoliina Norontaus 220 sivua En varsinaisesti ole dystopioiden saati kauhun ystävä. Mutta niin vain piti tarttua Tiina Raevaaran novellikokoelmaan Tulevaisuuden aaveet  – ensinnäkin koska pidän Raevaaran kirjallisesta otteesta, johon voi aina luottaa, ja toiseksi koska jokin kauhun ja tieteen yhdistämisessä kiinnostaa. Kokoelmassa on kahdeksan novellia, jotka kaikki esittelevät aivan omanlaisensa maailman. Kokoelman avaavassa Yhteydessä  ollaan hyvin apokalyptisissa tunnelmissa, kun pieni seurue taittaa m
1 kommentti
Lue lisää

Tove Ditlevsen: Aikuisuus (naistenviikko 2024)

Minä puolestani olen jättänyt Barndommens gaden käsikirjoituksen kustantamoon, ja nyt kun en enää kirjoita, tunnen sisimmässäni suurta tyhjyyttä jota mikään ei voi täyttää. Tuntuu kuin kaikki menisi sisääni ilman että mikään tulee ulos. Lise sanoo että nyt minun on nautittava jonkin aikaa elämästä, ansaitsen sen kaiken raadannan jälkeen. Mutta minulle elämä on nautintoa vain silloin kun kirjoitan. Tove Ditlevsen: Aikuisuus S&S 2022 alkuteos  Gift  1971 suomentanut Katriina Huttunen kansi Elina Warsta 222 sivua Ei liene yllätys, että Tove Ditlevsenin omaelämäkerrallinen trilogia jatkuu. Lapsuuden  ja Nuoruuden  jälkeen otin tietenkin luettavaksi Aikuisuuden , joka jatkaa samalla linjalla aiempien teosten kanssa. Tyyli on edelleen analyyttista ja toteavaa, paikoin humorististakin. Mutta kun kertomus etenee, käy tunnelma tummemmaksi, jopa synkäksi. Kun Aikuisuus alkaa, päähenkilö on julkaissut kirjailija, joka kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan. Hän on naimisissa mutta liitossa ei ole
1 kommentti
Lue lisää

Tove Ditlevsen: Nuoruus (naistenviikko 2024)

Olin ensimmäisessä työpaikassani vain yhden ainoan päivän. Lähdin kotoa puoli kahdeksalta ollakseni siellä hyvissä ajoin, sillä alussa oli tehtävä hyvä vaikutus, sanoi äitini, vaikka hän ei ollut itsekään ikinä viihtynyt nuorena yhdessäkään palveluspaikassaan alkua pidemmälle. Minulla oli ylläni Rosalia-tädin ompelema arkimekko. Se oli vaaleansinistä villaa, ja sen rinnuksissa oli pieniä laskoksia, niin että en näyttänyt yhtä laudalta kuin yleensä. Kävelin ohuessa terävässä auringonpaisteessa Vesterbrogadea alas, ja mielestäni kaikki ihmiset näyttivät vapailta ja onnellisilta. Kun he olivat kävelleet Pile Allén portin alta, heidän käyntinsä muuttui tanssahtelevan kevyeksi, ja siitä päättelin että onni asui jossakin Valby Bakken tuolla puolen. Tove Ditlevsen: Nuoruus S&S 2022 alkuteos  Ungdom  1967 suomentanut Katriina Huttunen kansi Elina Warsta 191 sivua Tove Ditlevsenin omakohtainen romaani Nuoruus  jatkaa varsin suoraan siitä, mihin Lapsuus  jäi. Kun Kööpenhamina-trilogian avauk
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tove Ditlevsen: Lapsuus (naistenviikko 2024)

Lapsuus on pitkä ja kapea kuin arkku eikä siitä pääse pois omin avuin. Se vain on siinä koko ajan ja kaikki näkevät sen yhtä selvästi kuin Kaunis-Ludvigin huulihalkion. Hän on samanlainen kuin Kaunis-Lili, niin ruma ettei voi kuvitellakaan että hänellä on koskaan ollut äitiä. Kaikkea rumaa tai onnetonta sanotaan kauniiksi eikä kukaan tiedä syytä. Lapsuudesta ei pääse pois, se tarttuu kuin haju. Sen huomaa muista lapsista, koska jokaisella lapsuudella on oma hajunsa. Omaa hajua ei voi haistaa, ja joskus pelottaa että se on pahempi kuin muiden. Kun jututan toista tyttöä jonka lapsuus haisee tuhkalta ja hiileltä, hän ottaa yhtäkkiä askeleen taaksepäin, sillä hän on haistanut minun lapsuuteni hirveän löyhkän. Tove Ditlevsen: Lapsuus S&S 2021 alkuteos Barndom  1967 suomentanut Katriina Huttunen kansi Elina Warsta 142 sivua Tove Ditlevsenin Kööpenhamina-trilogia on pitkään odottanut hyllyssäni lukemistaan, ja onpa se muutamaan kertaan vilahdellut jossain TBR-postauksessani. Nyt tuli vihd
4 kommenttia
Lue lisää