Kirjakaapin kummitus

Sitten kaikki ovat hiljaa. Muistan, miten Laurittulan emäntäpiika sanoi, että tämä on huonojen naisten paikka. Kaipa hän vähäsen oikeaan osui, kun Henrika on istunut linnassa, Karoliina joutunut kuvernöörin eteen tekemään tiliä riettaasta elämästään ja moni muukin meistä tehnyt asioita, jotka lasketaan synniksi. Myös minä, ainakin jos emäntäpiialta kysytään. Mutta sen kyllä haluaisin tietää, mitä hän tuumaisi Liisistä, jonka isäpuoli oli semmoinen kuin oli, tai Florinasta, joka on kuulemma ollut heitteillä pikkutytöstä saakka. Oikeastaan haluaisin tietää myös, mitä mieltä emäntäpiika on Laurittulan isännästä, sillä enhän minä yksin siellä riihessä ollut. Johanna Annola: Langenneiden naisten talo Siltala 2026 kansi Stiina Hovi 336 sivua Johanna Annolan ensimmäinen historiallinen romaani Valkenee kaukainen ranta  oli niin hieno lukuelämys, että sen itsenäinen jatko-osa Langenneiden naisten talo  nousi itseoikeutetusti lukulistalleni. Hyvä, että nousi! 1800-luvun kääntyessä kohti...

Totta, heräämme huoneessa, jossa on pakkasta, ja monet meistä ovat nukkuneet huonosti, mutta eilinen ja punaviini ja päätös uudesta reitistä piristävät meitä huippuiskuun. Ryhmämme on optimistinen. ”Iloista vaeltajaa” hyräillään. Minua paleltaa. Hetkellisessä mielenhäiriössä vakuutun jopa siitä, että ulkona täytyy olla lämpimämpää. Täytyy päästä ulos! Pian! Huolehtimisvastaava muistuttaa varovasti, että hiihdämme tänään melkein yhtä pitkän matkan kuin eilen ja että hiertymät vain suurenevat ja pahenevat siitä. Muistutus ei kuitenkaan pure meihin. Laitamme teippiä ja laastaria ja pukeudumme ja menemme aamupalalle emmekä asetu väärään jonoon kertaakaan, we are on a roll , kiitämme kaikkia eilisestä, kaikki ovat ystäviä keskenään, tiedämme, mitä teemme termospulloillamme, pakkaamme eväämme, vastaanoton mies kiittää vierailusta ja kertoo, että häntä esittävän puuveistoksen on valmistanut paikallinen moottorisahataiteilija ja että se siirretään pian keskeisemmälle paikalle. Pääsemme ulkoilm...

  Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2025 Kotimaiset kirjavaikuttajat valitsivat vuoden 2025 parhaat kirjat! Kirjasomen Blogistania -kirjallisuuspalkinnon voittajista äänestettiin jo 15. kertaa. Parhaat kirjat valittiin kaikkiaan viidessä kategoriassa. Perinteinen Kirjasomen Blogistania -palkinto nostaa esille suomalaisten sosiaalisen median kirjavaikuttajien arvostamia teoksia. Äänestykseen osallistui 69 blogeissa, podcasteissa, Instagramissa, TikTokissa, YouTubessa, Goodreadsissa ja Storygraphissa toimivaa kirjavaikuttajaa.  Blogistanian Globalia 2025 -palkinto nostaa esille kirjavaikuttajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestykseen osallistui yhteensä 49 kirjatoimijaa ja ääniä jaettiin 61 eri kirjalle. Seitsemän ääntä jouduttiin hylkäämään toimimattomien linkkien tai väärän julkaisuvuoden vuoksi. Blogistanian Globalia 2025 -palkinnon voitti belgialaisen Jacqueline Harpmanin romaani En ole koskaan tuntenut miehiä , jonka alkuteos on julkaistu vuonna 1995 nimellä  Moi qui...

Päättelin, että jäniksenpoika tarvitsi nyt enemmän vapautta ja avasin lammaskarsinan veräjän, jotta se pääsisi juoksemaan koko puutarhaan. Se näytti nauttivan takaa-ajoleikeistä suuremmassa tilassa. Se syöksyi minuun päin ja pinkoi pois, kiiti takaisin ja toisti saman, juoksi, väisteli ja kierteli minua loputtomasti auringonpaisteessa välkehtivällä ruoholla ja härnäsi minua lähdöillään. Se juoksi edestakaisin pensaiden viertä vauhdilla, jota oli mahdotonta seurata silmillä tai kameralla. Kun se kiihdytti, maa sen ympärillä muuttui silmissäni utuiseksi. Jäniksenpoika kääntyi aina paikallaan, ei koskaan kiertänyt kaarta, ja pystyi tekemään sen nopeassa vauhdissa. Leikkiemme aikana varoin seuraamasta sitä liian läheltä, jotta se ei pelästyisi. Useimmiten se leikki yksin, ponnahti ilmaan ja laskeutui jalat levällään kuin olisi sokissa ja kauhuissaan, ja laukkasi sitten ruohikolla edestakaisin jyrkkiä, samansuuntaisia linjoja. Chloe Dalton: Ystävänä jänis Atena 2025 alkuteos Raising Hare ...

Meillä on kalliit aineet / niitä ei jätetä maahan. / Me valmistamme jätettä / se kannattaa kaataa mereen. Paula Sankelo: Katoava jää Warelia 2024 103 sivua Paula Sankelon runokokoelma ylistää katoavaa jäätä ja puolustaa luontoa. Katoava jää  on kaunis ja surullinen teos siitä, mitä tapahtuu juuri nyt. Ei ole yllätys, että Sankelon esikoisrunokokoelma liikkuu ilmastonmuutoksen ympärillä, kokoelman nimestä sen voi jo päätellä. Mieluisa yllätys on, miten kauniisti ja monipuolisesti, vavahduttavasti, kokoelma sanoittaa maailmamme muuttumista: Huippuvuorillakin asunut runoilija on varmasti nähnyt ilmaston lämpenemisen seuraukset vahvemmin kuin moni muu, ja hän osaa pukea havaintonsa sanoiksi, jotka kuvaavat niin huolta kuin myös toivoa. Piirrän huoneeni seinään kuvan voimasta: / / se on puun kuva. Kokoelma on miellyttävän vaihteleva. Osa runoista on vain parin säkeen mittaisia, osa ulottuu sivun mittaan. Mukana on pantoum-muotoa, vapaata mittaa ja riimittelyä. Tiira pesii siellä, missä ...

Loppukeväästä olin huomannut, että minun oli joka päivä päästävä metsään ja tehtävä nuotio. Se oli ihan fyysinen tarve, samanlainen kuin nukkuminen, syöminen tai seksin harrastaminen. Vain metsässä tunsin itseni normaaliksi, tuli toimi sekä meditaationa että määränpäänä. Luulen että jossain syvällä meissä kaikissa on yhä tallessa tieto siitä, että kunhan on tulta, pysymme hengissä, ja että se antaa meille rauhan. Tein tulen ja tunsin itseni hyvinkin reippaaksi, olkoonkin että apunani oli pitkiä tulitikkuja, sytytysnestettä ja klapeja huoltsikalta. Ja sitten minä istuin siellä, tuijotin liekkeihin, ja asiat tuntuivat siedettäviltä. Annika Norlin: Keko WSOY 2025 alkuteos Stacken suomentanut Sirje Niitepõld kansi Ville Laihonen äänikirjan lukija Emilia Howells kesto 12 t 6 min Emelie saa tarpeekseen arjen oravanpyörästä, toistuvista pätkätyösopimuksista, jatkuvasta kiireestä ja kaupungin aistiärsykkeistä. Vaikka hän ei ole oikeastaan edes pitänyt ulkona olemisesta, hän yhtäkkiä huomaa its...