Keskellä salia on samppanjatorni, johon kireästi hymyilevä tarjoilija kaataa kuplivaa nestettä kullansävyisellä nahalla päällystetystä pullosta. Hänellä on kädessään valkoiset hanskat, enkä muista milloin olisin viimeksi nähnyt jotain niin yliampuvaa. Kännykät kuvaavat, laseja poimitaan, minäkin tartun laakeaan lasiin ja silmäilen tilaa. Mariannea ei näy ja hetken olen helpottunut. Minulla on aikaa tarkkailla hänen maailmaansa, niin kuin olen tehnyt jo pitkään etäältä. Johanna Forss: Pidot Tammi 2026 kansi Markko Taina 195 sivua Maria ja Marianne. Parivaljakko, joka piti aikanaan yhtä mutta jonka vuodet ovat sittemmin erottaneet. Nyt Maria saa keskelle perhearkea kutsun Mariannen juhliin. Pikkukaupungin tytöt ovat päätyneet eri suuntiin: Maria työskentelee museossa mutta häntä polttelee haave jostain muusta; Mariannesta on tullut laajalti verkostoitunut ja menestynyt vaikuttaja, joka osaa miehensä kanssa brändätä. Uteliaisuus ja kenties myös jonkinlainen kaipaus vetävät Mariaa juhliin,...
Olin alkanut ymmärtää, mitä Helmi oli tarkoittanut ensimmäisenä työpäivänäni varoittaessaan, että tämä paikka oli hullu. Olin kyllä kunnaneläinlääkärin sijaisuuksia tehdessäni tottunut päivystysvuoroihin ja siihen, että niiden aikana yöunet usein jäivät lyhyeksi. Olin tottunut tasaisin väliajoin omistamaan myös arkiyöt ja viikonloput työlle tavalliseen tapaan pyörivän päiväpraktiikan lisäksi. Siihen en ollut tottunut, että tuon päivystyksen lisäksi jokainen ilta ja viikonloppu oli joka tapauksessa omistettu ensisijaisesti työlle, sillä porotöihin oli oltava valmis lähtemään milloin vain, ja niitä riitti. Vapaa-aika oli sitä aikaa, mitä sattui jäämään yli. Venla Jyrkinen: Eläinlääkärinä revontulten mailla Otava 2025 239 sivua Venla Jyrkinen kertoo omaelämäkerrallisessa Eläinlääkärinä revontulten mailla -teoksessaan siitä, miten nuori eläinlääkäri tuntee pohjoisen kutsun ja siirtää elämänsä Helsingistä Lappiin. Vuodenkierron mukaan rakentuvassa teoksessa kuljetaan kaamoksesta yöttömään y...