"He olivat kahvilassa sinä päivänä, kun mies esitti vaimolle kysymyksen. Milloin olet ollut kaikista onnellisin? Vaimon olisi pitänyt huomata jotakin. Ilmeestä miehen kasvoilla, siitä miten ilma sillä hetkellä muuttui."
Jenny Offillin esikoisromaani Syvien pohdintojen jaosto tutkii erästä avioliittoa. Pari tutustuu ja rakastuu, kirjoittaa toisilleen kirjeitä, joiden palautusosoite on aina Syvien pohdintojen jaosto. Rakennetaan ja eletään yhteistä elämää, on koti ja tytär. Ja sitten yllättäen ollaan Loukattujen tunteiden pikku teatterissa, tilanteessa jota kumpikaan ei osannut odottaa.
Syvien pohdintojen jaosto on hämmentävä ja hämmästyttävä. Se on yhtä aikaa tarkka ja epämääräinen, se on samaan aikaan arkinen ja erityinen. Se luo armottoman valon parisuhteeseen, joka ei olekaan unelmien täyttymys vaikka niin piti olla. Palasista muodostuu kokonaisuus, jota lukija saa itse täydentää: asioita ei sorruta selittämään puhki ja välillä käy niin, että jonkin ilmaisun merkityksen ymm…
Jenny Offillin esikoisromaani Syvien pohdintojen jaosto tutkii erästä avioliittoa. Pari tutustuu ja rakastuu, kirjoittaa toisilleen kirjeitä, joiden palautusosoite on aina Syvien pohdintojen jaosto. Rakennetaan ja eletään yhteistä elämää, on koti ja tytär. Ja sitten yllättäen ollaan Loukattujen tunteiden pikku teatterissa, tilanteessa jota kumpikaan ei osannut odottaa.
Syvien pohdintojen jaosto on hämmentävä ja hämmästyttävä. Se on yhtä aikaa tarkka ja epämääräinen, se on samaan aikaan arkinen ja erityinen. Se luo armottoman valon parisuhteeseen, joka ei olekaan unelmien täyttymys vaikka niin piti olla. Palasista muodostuu kokonaisuus, jota lukija saa itse täydentää: asioita ei sorruta selittämään puhki ja välillä käy niin, että jonkin ilmaisun merkityksen ymm…