Kirjakaapin kummitus

"Sylvia, hurmaava, huikea, hujoppi Sylvia. -- Tuija, ihana, matala, pörheä Tuija." Heli Laaksonen: Sylvia, Tuija ja laulava patja (Kynälä 2016) 95 sivua Runoilija Heli Laaksosen uusi aluevaltaus on näytelmäkirjallisuus - ja kelpo aluevaltaus onkin. Sylvia, Tuija ja laulava patja  tutustuttaa nimensä mukaisesti Sylviaan ja Tuijaan, seniorikansalaisiin, seitsemänkymppisiin ikäihmisiin, jotka piilottelevat välttyäkseen perhejuhlalta, muistavat mennyttä ja katsovat tulevaan. Tähän syrämenkuva. Laaksoselle tuttuun tapaan teos on murteen juhlaa. Toki lounaissuomalaisen kielen lukeminen on välillä kankeaa, kun tämä lukija on enemmän savonkieliseen ilmaisuun kallellaan, mutta kyllä murre tuo tekstiin aivan oman säväyksensä ja luo näytelmän henkilöistä omanlaisiaan. Ja hupia, sitä kahden naisihmisen dialogi tarjoaa. SYLVIA Pitipiti meijä elämänmuutos tehrä, mut mää olin ajatellu jotta sivistyneemppä. TUIJA Juur ja juur kerkke alkoholisoituma, ko äkki alotta. SYLVIA ...

Klassikkohaasteen kolmas osa on täällä! Haastetta emännöi tällä kertaa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogi . Keijukaisten valtias, Helena on täällä, kas! Häntä seuraa pyydellen noitumani miekkonen. Nähkääs ilveet ihmisten! Hulluus suur' on suvun sen! William Shakespeare: Kesäyön unelma (Otava 1999) Alkuteos A Midsummer Night's Dream 1600-luku Suomentanut Yrjö Jylhä 95 sivua Päätin jo hyvissä ajoin lukea seuraavaan Klassikkohaasteeseen Shakespearea, jonka tuotantoa olen hieman tarkastellut vuosia sitten. Herran kynäilyt ovat kiinnostaneet myöhemminkin, mutta en vain ole tullut teoksiin tarttuneeksi. Alkukesästä päätin ottaa lukuun Kesäyön unelman , kun bongasin useamman kiittävän arvion teoksen Suomenlinnassa tänä vuonna pyörivästä kesäteatteriversiosta. Arvelin, että aikaa teos on kestänyt hyvin, kun sitä vielä 2010-luvulla teattereissa nähdään. Mielelläni olisin Suomenlinnaan suunnannut minäkin, mutta valitettavasti Helsingin-matkani ajankohdalle ei sat...

"SYLVI Pyytäisitkö sinä eroa, jos minä olisin sinulle uskoton? AKSEL (nauraen). Mitä hullua? Sinä uskoton? Ei, kissimirri, siitä ei pelkoa. Minna Canth: Sylvi (1893) Elisa Kirja 2010 58 sivua Minna Canthin näytelmän Sylvi  nimihenkilö on nuorena orvoksi jäänyt nainen, joka on sittemmin mennyt naimisiin itseään reilusti vanhemman Akselin kanssa. Avioliitto vaikuttaa varsin onnistuneelta, kunnes kuvioihin ilmaantuu vuosien takainen ystävä, Viktor. Sylvi ymmärtää tai ainakin luulee ymmärtävänsä, että hän ei rakasta aviomiestään. Akselin ja Sylvin suhteen laatu muuttuu lukijan silmissä toisenlaiseksi, kun Sylvi haluaa keskustella miehensä kanssa mahdollisesta avioerosta. Mies tekee selväksi, että ero ei tule kysymykseen, ja niin Sylvi päätyy tekemään ratkaisun, jonka seuraukset ovat traagiset. Sylvi  on kertomus onnettomasta avioliitosta ja nuoresta naisesta, joka on valmis toimimaan saadakseen sen, mitä haluaa. Samalla hän on hyvin ajattelematon eikä ymmärrä, että tar...

"Mutta katsopas, se poika pakana - hänellä - kyllä on terävä pää ja hyvä sydän, mutta hänellä on sen ohessa vähän kummallisia - miksi sitä nyt sanoisin - kummallisia ennakkoluuloja." Hän on Sysmästä  -näytelmä ei ole tyyliltään aivan tutuinta Minna Canthia. Kyseessä on yksinäytöksinen huvinäytelmä, joka on luonteeltaan varsin kepeä. Asia taustalla on kuitenkin tärkeä: näytelmän teemoiksi voidaan lukea esimerkiksi tasa-arvo ja ennakkoluulot. Näytelmässä on vain kuusi henkilöä. Kauppaneuvos Ryynäsen vieraiksi Helsinkiin saapuvat sisaren tytär Kerttu Virnes ja tämän ystävä Toini Manner. Kauppaneuvoksen luona on myös Valter, hänen veljensä poika ja varatuomari, joka on velkaa sedälleen. Lisäksi näytelmässä esiintyvät kauppaneuvoksen konttoristi Heikki Hellstén ja emännöitsijä rouva Oksman. Kertun ja Valterin varalle on suunniteltu avioliittoa, joka pelastaisi Valterin veloistaan, mutta samalla Valterin pään menoksi on suunniteltu juoni, joka paljastaa hänen ennakkoluuloisen...

"Edistystä, sanon minä, sillä tiellä, joka kadotukseen vie. Minä ne tunnen, nuo alasrepivät, hajoittavat pyrinnöt. Ei ole ensi kertaa, kun ihmishenki tekee kapinaa Jumalaa vastaan." Minna Canthin näytelmässä Papin perhe  on nimensä mukaisesti kysymys papin perheestä. Pastori Henrik Valtarilla ja hänen vaimollaan Elisabethilla on kolme lasta: Jussi, Hanna ja Maiju. Hanna ja Jussi saapuvat käymään kotonaan ja tuovat mukanaan uusia ajatuksia. He  ovat kiinnostuneita niin naiskysymyksestä kuin työväen asioistakin, mutta tyttärensä suun isä pyrkii tukkimaan tylysti vetoamalla siihen, että tämä edustaa naissukupuolta eikä voi ymmärtää asioita, jotka eivät hänelle kuulukaan. Isä toivoisi poikansa mukaan lehtityöhön, mutta poika kieltäytyy ja lähtee mieluummin työskentelemään aatteiltaan liberaalimman sanomalehden leipiin. Tästä isä ei pidä vaan ajaa poikansa pois kotoa. Hanna liittyy veljensä seuraan, ja kotiin jää Maiju, joka haluaa toteuttaa omia unelmiaan. Niiden hän tietää s...

"Sä olet ainoa johon mä voisin ikinä luottaa." Pasi Lampela: Meidän poika (Kirja kerrallaan, 2011) 98 sivua Pasi Lampelan näytelmää lukiessa ei voi olla miettimättä vuonna 2002 tapahtunutta Myyrmannin pommi-iskua: Meidän poika  kertoo Villestä, joka marssii kauppakeskukseen repussaan omatekoinen pommi. Miksi 18-vuotias lukiolainen päätyy dramaattiseen ja epätoivoiseen tekoon? Mitä Ville oikein haluaa? Pohjimmiltaan näytelmässä on mielestäni kysymys pahoinvoinnista ja kohtaamattomuudesta. Meidän pojan  henkilöt, erityisesti Ville, tahtoisivat tulla kuulluiksi. Mutta henkilöt puhuvat toistensa ohitse, eivät tule kuulluiksi tai eivät saa sanotuksi asiaansa. Tilaisuudet menevät ohitse, kunnes on liian myöhäistä. Jäljelle jää pelkoa, kauhua, surua ja menetyksiä. Näytelmän henkilögalleria on sopivan kokoinen, jotta lukija pysyy helposti perillä, kuka kukin on. Kieli on nykyaikaista ja tapahtumat sijoittuvat tähän aikaan. Siten Meidän poika  sopii myös lukijalle, jo...