Siirry pääsisältöön

Tatiana de Rosuay: Mokka

"Tajusin jo, ettei mikään olisi enää koskaan ennallaan. Että elämäni tasapaino oli järkkynyt. Noin vain. Yhdessä hetkessä. Matka sairaalaan oli loputon."
Tatiana de Rosuay: Mokka
(Bazar 2012)
Ranskankielinen alkuteos Moka 2010
Suomentanut Pirkko Biström
278 sivua
Mokka-romaanin minäkertoja on nelikymppinen Justine, joka joutuu kauheaan tilanteeseen. Hän saa tiedon poikansa Malcolmin vakavasta loukkaantumisesta liikenneonnettomuudessa. Punaisia päin ajanut auto on törmännyt poikaan ja paennut paikalta, ja Malcolm on päätynyt sairaalaan makaamaan koomassa. Kun poliisi ei tunnu saavan oikein mitään aikaiseksi syyllistä etsiessään, Justine ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Tatiana de Rosuay kuvaa uskottavasti ja todentuntuisesti sitä tuskaa, jonka vanhempi kohtaa lapsen jouduttua onnettomuuteen. Usko ja pelko vaihtelevat, itsesyytöksiltä ei vältytä, kostonhimo vaivaa.
Miksi ihmistä ei aamulla varoiteta, että pian tapahtuu kauheita? Miksi hän ei aavista pahaa käydessään suihkussa, keittäessään teevettä, avatessaan postia, lukiessaan sähköpostiviestejä? Miksi hän ei saa jonkinlaista merkkiä, miksi hän ei tunne mitään erityistä, vaikka kohta taivas putoaa niskaan, vaikka kohta puhelin pirisee ja soittaja kertoo pahimman mahdollisen uutisen?
Justine kertaa elämäänsä ja huomaa, että mikään ei ole entisellään. Ilo katoaa, elämän rutiineihin astuvat sairaalavierailut. Oma työ tuntuu turhanpäiväiseltä, kun poika taistelee elämästään sairaalassa.
Mikään ei näköjään ollut tärkeämpää kuin tämä parfyymi. Koko maailma pyöri tämän parfyymin ympärillä. Nämä ihmiset pystyivät maksamaan minulle pienen omaisuuden pelkästään siitä hyvästä, että kääntäisin heille typerän kuvauksen tästä parfyymista.
Romaanin jännite säilyy hyvin, kun lukijakin haluaa tietää, kuka Malcolmin yli ajoi. Samalla tietenkin haluaa tietää myös sen, kuinka pojan käy. Kirja on helppolukuinen, sillä se ei vaadi suurta keskittymistä ja kieli on varsin tavanomaista. Mitään suurta, elämyksellistä muistijälkeä kirja ei kuitenkaan minuun jätä. Lillin teksti voisi kuvata myös minun lukukokemustani - minua muuten häiritsi suomennoksessa sama nimen taivutusvirhe kuin Lilliä.

Susa piti Mokasta, Annin mielestä kirja oli "ihan ok" ja Karoliinan mielestä keskinkertainen, Annika K. ei ihastunut.

Tatiana de Rosuay on taustaltaan ranskalais-englantilainen ja asuu Pariisissa. Siten tämä romaani on toinen suoritukseni Vive la France! -haasteeseen. Olen nyt saavuttanut Ranskan lipusta sinisen raidan.

Kommentit

  1. Tämä on minusta kirja, jossa Justinen tunne ja kärsimys ei tunnu, eikä siten välity myöskään lukijalle. Jätin tämän kesken. Otin kirjan uteliaisuudesta ja hienon kannen takia, mutta koin musertavan pettymyksen. Nämä kokemusket ovat tietenkin subjektiivisa ja meillä jokaisella on omat odotuksemme lukemistemme suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiheen kuultuani minäkin odotin tältä kirjalta enemmän. Taitavasti kirjailija kirjoittaa, mutta jotenkin tarina tosiaan jää etäälle. Tuntuu jo nyt siltä, että tämä on niitä kirjoja, joita ei ollenkaan muista jonkun ajan kuluttua.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on