Siirry pääsisältöön

Haastevastaus: Muumikirjat ja minä

Pahviset muumikirjat ovat palanneet perheemme käyttöön.
Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa haastoi minut muistelemaan historiaani muumikirjojen parissa. Muumikirjat ja minä -haaste on alun perin peräisin Opuscolo - kirjasta kirjaan -blogista. Haasteeseen vastaaminen on minun osaltani kestänyt, mutta nyt päätin tarttua tuumasta toimeen.

Lapsuudessani muumit eivät oikein olleet muodissa. Heräsin muumien maailmaan joskus yläasteella: muistan, että pidin äidinkielen tunnilla esitelmän muumeista. Mistä puhuin, sitä en muista, mutta ainakin näytin katkelman Muumit-tv-sarjaa.

Lasteni myötä olen perehtynyt paremmin niin tv-sarjaan kuin muumikirjoihinkin. Muumi-animaatioita meillä katsottiin johonkin aikaan aivan jatkuvasti. Muistan, kuinka esikoiseni meni sohvan taakse piiloon, kun Mörkö ilmaantui televisioruutuun. Erilaiset muumikirjat kuluivat pikku kätösissä vuosia sitten, ja nyt pahviset kirjat ovat vauvan myötä palanneet lukemistoomme.
Näistä kirjoista kirjoitan lähitulevaisuudessa blogiini.
Vaikka tosiaan esitelmöin yläasteella muumeista, on varsinainen kiinnostus muumikirjoihin herännyt vasta aikuisiällä. Jossain vaiheessa tajusin, kuinka moniulotteisia muumikirjat ovat, ja aloin lukea niitä aivan uudella otteella. Hämmästyin, kuinka hienoja toteamuksia muumikirjoista löytyy, ja nykyään viljelen muumisitaatteja mielelläni esimerkiksi onnittelukorteissa ja vuosikalenterissa, jonka teen vanhemmilleni joka joulu lahjaksi.

Millaisia viisauksia kätkeytyykään esimerkiksi seuraaviin lausahduksiin:

- Minä nukun hetken. Kysymykset ratkeavat usein unen aikana. Pää toimii paremmin, jos se saa olla levossa. (Muumipappa teoksessa Muumipappa ja meri.)
- Tänään meidän täytyy tehdä jotain aivan erikoista, sillä nyt tulee kaunis päivä. (Nuuskamuikkunen teoksessa Taikurin hattu.)

Muumilaakson asukkaiden elämänasenteessa on jotain äärimmäisen ihastuttavaa. Pohjalla kulkee ajatus toisten ja itsen hyväksymisestä sellaisenaan, jos kohta elämä on Muumilaaksossakin arkista murheineen ja riitoineen. Muumien humaanista maailmasta soisi jokaisen ottava oppia.

Tämä haaste on kiertänyt blogeissa niin paljon, että en tällä kertaa haasta enää ketään.

Kommentit

  1. Mukavaa, että ehdit Muumi-haasteen pariin. Toisten muumimuistoja on niin kiva lukea. Minäkin ole aikuismuumeilija, ja luulen, että moni muumien hienous avautuu kunnolla vasta näin 'varttuneemmalla' iällä. :)

    Ihania muumimukeja, minulla on noista vain tuo rakkaus-muki. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle haasteesta!
      Muumit ovat kyllä ihanan moniulotteisia, kun niissä riittää oivallettavaa niin lapsille kuin aikuisillekin.
      Lapseni juuri kyselivät, saavatko he perinnöksi kaikki muumimukimme. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o