Siirry pääsisältöön

Haastevastaus: Muumikirjat ja minä

Pahviset muumikirjat ovat palanneet perheemme käyttöön.
Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa haastoi minut muistelemaan historiaani muumikirjojen parissa. Muumikirjat ja minä -haaste on alun perin peräisin Opuscolo - kirjasta kirjaan -blogista. Haasteeseen vastaaminen on minun osaltani kestänyt, mutta nyt päätin tarttua tuumasta toimeen.

Lapsuudessani muumit eivät oikein olleet muodissa. Heräsin muumien maailmaan joskus yläasteella: muistan, että pidin äidinkielen tunnilla esitelmän muumeista. Mistä puhuin, sitä en muista, mutta ainakin näytin katkelman Muumit-tv-sarjaa.

Lasteni myötä olen perehtynyt paremmin niin tv-sarjaan kuin muumikirjoihinkin. Muumi-animaatioita meillä katsottiin johonkin aikaan aivan jatkuvasti. Muistan, kuinka esikoiseni meni sohvan taakse piiloon, kun Mörkö ilmaantui televisioruutuun. Erilaiset muumikirjat kuluivat pikku kätösissä vuosia sitten, ja nyt pahviset kirjat ovat vauvan myötä palanneet lukemistoomme.
Näistä kirjoista kirjoitan lähitulevaisuudessa blogiini.
Vaikka tosiaan esitelmöin yläasteella muumeista, on varsinainen kiinnostus muumikirjoihin herännyt vasta aikuisiällä. Jossain vaiheessa tajusin, kuinka moniulotteisia muumikirjat ovat, ja aloin lukea niitä aivan uudella otteella. Hämmästyin, kuinka hienoja toteamuksia muumikirjoista löytyy, ja nykyään viljelen muumisitaatteja mielelläni esimerkiksi onnittelukorteissa ja vuosikalenterissa, jonka teen vanhemmilleni joka joulu lahjaksi.

Millaisia viisauksia kätkeytyykään esimerkiksi seuraaviin lausahduksiin:

- Minä nukun hetken. Kysymykset ratkeavat usein unen aikana. Pää toimii paremmin, jos se saa olla levossa. (Muumipappa teoksessa Muumipappa ja meri.)
- Tänään meidän täytyy tehdä jotain aivan erikoista, sillä nyt tulee kaunis päivä. (Nuuskamuikkunen teoksessa Taikurin hattu.)

Muumilaakson asukkaiden elämänasenteessa on jotain äärimmäisen ihastuttavaa. Pohjalla kulkee ajatus toisten ja itsen hyväksymisestä sellaisenaan, jos kohta elämä on Muumilaaksossakin arkista murheineen ja riitoineen. Muumien humaanista maailmasta soisi jokaisen ottava oppia.

Tämä haaste on kiertänyt blogeissa niin paljon, että en tällä kertaa haasta enää ketään.

Tunnisteet:

Kommentit

  1. MarikaOksa2. huhtikuuta 2014 klo 19.24

    Mukavaa, että ehdit Muumi-haasteen pariin. Toisten muumimuistoja on niin kiva lukea. Minäkin ole aikuismuumeilija, ja luulen, että moni muumien hienous avautuu kunnolla vasta näin 'varttuneemmalla' iällä. :)

    Ihania muumimukeja, minulla on noista vain tuo rakkaus-muki. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna3. huhtikuuta 2014 klo 7.45

      Kiitos sinulle haasteesta!
      Muumit ovat kyllä ihanan moniulotteisia, kun niissä riittää oivallettavaa niin lapsille kuin aikuisillekin.
      Lapseni juuri kyselivät, saavatko he perinnöksi kaikki muumimukimme. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…
10 kommenttia
Lue lisää

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…
8 kommenttia
Lue lisää

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…
4 kommenttia
Lue lisää