Siirry pääsisältöön

Haastevastaus: Muumikirjat ja minä

Pahviset muumikirjat ovat palanneet perheemme käyttöön.
Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa haastoi minut muistelemaan historiaani muumikirjojen parissa. Muumikirjat ja minä -haaste on alun perin peräisin Opuscolo - kirjasta kirjaan -blogista. Haasteeseen vastaaminen on minun osaltani kestänyt, mutta nyt päätin tarttua tuumasta toimeen.

Lapsuudessani muumit eivät oikein olleet muodissa. Heräsin muumien maailmaan joskus yläasteella: muistan, että pidin äidinkielen tunnilla esitelmän muumeista. Mistä puhuin, sitä en muista, mutta ainakin näytin katkelman Muumit-tv-sarjaa.

Lasteni myötä olen perehtynyt paremmin niin tv-sarjaan kuin muumikirjoihinkin. Muumi-animaatioita meillä katsottiin johonkin aikaan aivan jatkuvasti. Muistan, kuinka esikoiseni meni sohvan taakse piiloon, kun Mörkö ilmaantui televisioruutuun. Erilaiset muumikirjat kuluivat pikku kätösissä vuosia sitten, ja nyt pahviset kirjat ovat vauvan myötä palanneet lukemistoomme.
Näistä kirjoista kirjoitan lähitulevaisuudessa blogiini.
Vaikka tosiaan esitelmöin yläasteella muumeista, on varsinainen kiinnostus muumikirjoihin herännyt vasta aikuisiällä. Jossain vaiheessa tajusin, kuinka moniulotteisia muumikirjat ovat, ja aloin lukea niitä aivan uudella otteella. Hämmästyin, kuinka hienoja toteamuksia muumikirjoista löytyy, ja nykyään viljelen muumisitaatteja mielelläni esimerkiksi onnittelukorteissa ja vuosikalenterissa, jonka teen vanhemmilleni joka joulu lahjaksi.

Millaisia viisauksia kätkeytyykään esimerkiksi seuraaviin lausahduksiin:

- Minä nukun hetken. Kysymykset ratkeavat usein unen aikana. Pää toimii paremmin, jos se saa olla levossa. (Muumipappa teoksessa Muumipappa ja meri.)
- Tänään meidän täytyy tehdä jotain aivan erikoista, sillä nyt tulee kaunis päivä. (Nuuskamuikkunen teoksessa Taikurin hattu.)

Muumilaakson asukkaiden elämänasenteessa on jotain äärimmäisen ihastuttavaa. Pohjalla kulkee ajatus toisten ja itsen hyväksymisestä sellaisenaan, jos kohta elämä on Muumilaaksossakin arkista murheineen ja riitoineen. Muumien humaanista maailmasta soisi jokaisen ottava oppia.

Tämä haaste on kiertänyt blogeissa niin paljon, että en tällä kertaa haasta enää ketään.

Kommentit

  1. Mukavaa, että ehdit Muumi-haasteen pariin. Toisten muumimuistoja on niin kiva lukea. Minäkin ole aikuismuumeilija, ja luulen, että moni muumien hienous avautuu kunnolla vasta näin 'varttuneemmalla' iällä. :)

    Ihania muumimukeja, minulla on noista vain tuo rakkaus-muki. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle haasteesta!
      Muumit ovat kyllä ihanan moniulotteisia, kun niissä riittää oivallettavaa niin lapsille kuin aikuisillekin.
      Lapseni juuri kyselivät, saavatko he perinnöksi kaikki muumimukimme. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...