Siirry pääsisältöön

Haastevastaus: Muumikirjat ja minä

Pahviset muumikirjat ovat palanneet perheemme käyttöön.
Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa haastoi minut muistelemaan historiaani muumikirjojen parissa. Muumikirjat ja minä -haaste on alun perin peräisin Opuscolo - kirjasta kirjaan -blogista. Haasteeseen vastaaminen on minun osaltani kestänyt, mutta nyt päätin tarttua tuumasta toimeen.

Lapsuudessani muumit eivät oikein olleet muodissa. Heräsin muumien maailmaan joskus yläasteella: muistan, että pidin äidinkielen tunnilla esitelmän muumeista. Mistä puhuin, sitä en muista, mutta ainakin näytin katkelman Muumit-tv-sarjaa.

Lasteni myötä olen perehtynyt paremmin niin tv-sarjaan kuin muumikirjoihinkin. Muumi-animaatioita meillä katsottiin johonkin aikaan aivan jatkuvasti. Muistan, kuinka esikoiseni meni sohvan taakse piiloon, kun Mörkö ilmaantui televisioruutuun. Erilaiset muumikirjat kuluivat pikku kätösissä vuosia sitten, ja nyt pahviset kirjat ovat vauvan myötä palanneet lukemistoomme.
Näistä kirjoista kirjoitan lähitulevaisuudessa blogiini.
Vaikka tosiaan esitelmöin yläasteella muumeista, on varsinainen kiinnostus muumikirjoihin herännyt vasta aikuisiällä. Jossain vaiheessa tajusin, kuinka moniulotteisia muumikirjat ovat, ja aloin lukea niitä aivan uudella otteella. Hämmästyin, kuinka hienoja toteamuksia muumikirjoista löytyy, ja nykyään viljelen muumisitaatteja mielelläni esimerkiksi onnittelukorteissa ja vuosikalenterissa, jonka teen vanhemmilleni joka joulu lahjaksi.

Millaisia viisauksia kätkeytyykään esimerkiksi seuraaviin lausahduksiin:

- Minä nukun hetken. Kysymykset ratkeavat usein unen aikana. Pää toimii paremmin, jos se saa olla levossa. (Muumipappa teoksessa Muumipappa ja meri.)
- Tänään meidän täytyy tehdä jotain aivan erikoista, sillä nyt tulee kaunis päivä. (Nuuskamuikkunen teoksessa Taikurin hattu.)

Muumilaakson asukkaiden elämänasenteessa on jotain äärimmäisen ihastuttavaa. Pohjalla kulkee ajatus toisten ja itsen hyväksymisestä sellaisenaan, jos kohta elämä on Muumilaaksossakin arkista murheineen ja riitoineen. Muumien humaanista maailmasta soisi jokaisen ottava oppia.

Tämä haaste on kiertänyt blogeissa niin paljon, että en tällä kertaa haasta enää ketään.

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Mukavaa, että ehdit Muumi-haasteen pariin. Toisten muumimuistoja on niin kiva lukea. Minäkin ole aikuismuumeilija, ja luulen, että moni muumien hienous avautuu kunnolla vasta näin 'varttuneemmalla' iällä. :)

    Ihania muumimukeja, minulla on noista vain tuo rakkaus-muki. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Kiitos sinulle haasteesta!
      Muumit ovat kyllä ihanan moniulotteisia, kun niissä riittää oivallettavaa niin lapsille kuin aikuisillekin.
      Lapseni juuri kyselivät, saavatko he perinnöksi kaikki muumimukimme. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…
8 kommenttia
Lue lisää

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…
18 kommenttia
Lue lisää

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…
4 kommenttia
Lue lisää