Kirjakaapin kummitus

Tilalliset istuttivat puuvillan siemenet rutikuivaan maaperään siinä toivossa, että sateet pian palaisivat. Mutta ensimmäinen pölymyrsky on jo nousemassa. Pian tasanko peittyy hiekan ja tomun alle. Eeva Meltio: Hiekka Kraft Ink 2024 224 sivua Eeva Meltion sarjakuvaromaani Hiekka  voitti vuoden 2025 sarjakuva-Finlandian. Toimittaja Arto Nyberg valitsi teoksen kymmenen finalistin joukosta ykköseksi, eikä ihme. Hiekka  on vaikuttava ja ajatuksia herättävä teos, joka tuo vavahduttavasti näkyville kymmenvuotisen kuivuuden vaikutuksia ja seurauksia. Sarjakuva perustuu tositapahtumiin. 1930-luvulla Keskilännessä kärsittiin kuivuuskaudesta, joka sai nimekseen Dust Bowl. Vesi kävi vähiin, kaivot kuivuivat ja elämästä tuli hankalaa. Hiekkamyrskyt vaurioittivat laajalti preeriaa niin Yhdysvalloissa kuin Kanadassa.  Tästä kaikesta kertoo Hiekka , jonka päähenkilö Olive eli Ollie elää keskellä kuivuutta. Hän työskentelee öljykentällä poraajan apurinsa mutta haaveilee muusta. Ennen kai...

Sitä paitsi seksuaalinen häirintä on vain jäävuoren huippu. Pinnan alla lymyilee kilotonneittain RAKENTEELLISEN NAISVIHAN muita ilmenemismuotoja. Politiikka ja työelämä näiden keskellä… voi luoja. Jessi Jokelainen: Femokratia Suuri Kurpitsa 2024 126 sivua Jessi Jokelaisen Femokratia -sarjakuvateosta sai jonottaa kirjastosta pitkään. Kun sen vihdoin sain, uppouduin siihen parin illan ajan varsin intensiivisesti enkä enää lainkaan ihmetellyt pitkää jonotusta. Femokratia  on vaikuttava ja hyvin rakennettu teos naisen asemasta politiikassa mutta siinä ohessa myös laajemmin suomalaisessa yhteiskunnassa. Feministinen sarjakuva on vahvan omaääninen. Jokelainen kuvaa omien kokemustensa ja havaintojensa kautta sitä, minkälaista on tulla untuvikkona politiikkaan ja kokea olevansa vieraalla maalla. Omat kokemukset peilautuvat tietoon siitä, että politiikassa nainen kokee esimerkiksi seksuaalista häirintää ja saa osakseen vihapuhetta useammin ja todennäköisemmin kuin mies.  Ytimessä on vä...

On vuosi 1986. Vanha kaupunki on ollut jo vuosia hylätty. Sen ovat hylänneet kaikki paitsi ne, joilla ei ole muuta paikkaa minne mennä. Täällä rakennukset ovat enää vain tyhjiä kuoria.  Mika Lietzen: Pnuk Asema Kustannus 2024 120 sivua Sarjakuvia tulee luettua turhan harvoin, mutta jostain – en enää muista, mistä, pahoittelut – sain vinkin Mika Lietzenin teoksesta  Pnuk . Se vie taaksepäin vuoteen 1986, vaihtoehtoiseen dystopiseen menneisyyteen.  Sarjakuvan päähenkilö elää rauniokaupungissa, joka on jäänyt uuden ja upean moottoritien alle. Sieltä ovat lähteneet pois lähes kaikki. Jäljelle ovat jääneet ne, jotka eivät halua vastata yhteiskunnan tehokkuusvaatimuksiin, ne jotka haluavat elää omanlaistaan elämää vaikka sitten raunioiden keskellä. Päähenkilö kiertää ottamassa valokuvia rakennuksista, jotka ovat kauniita ja samalla ränsistyviä. Hän tallentaa kaupunkikuvaa, joka on katoamassa ja muuttumassa arkkitehtuuriksi, joka ennemmin lannistaa kuin ihastuttaa. Vanhaan kaupu...

Pitäis keksiä joku keino kertoo Lädelle, et oon ihastunu siihen. En uskalla sanoo sille suoraan tai edes tekstarilla. Se tuntuis nololta. Mietin, et jos vihjaisin Kaitsun kautta Lädelle. Saija Ketola: Pari suhdetta Suuri Kurpitsa 2024 188 sivua Ai että. Saija Ketolan sarjakuvateos Pari suhdetta  vie varsinaiselle nostalgiamatkalle nuoruuteen ja niihin aikoihin, kun tunteet leiskuivat suuntaan jos toiseen. Se muistuttaa siitä, minkälaista on ihastua ja odottaa merkkejä mahdollisesta vastakaiusta, se muistuttaa nuoruuden hehkusta ja kaihosta. Pari suhdetta -kokoelman Saikun tunneherääminen aiheuttaa varsin tiuhaan vaihtuvaa tunneilotulitusta. Hän nimittäin rakastuu alkuun tämän tästä, rakkauden kohteet vain vaihtuvat. Ja miten ihanaa sekin on, että saa rakastua ja kuiskuttaa kavereiden kanssa, toivoa parasta ja vain olla rakastunut . Ja mitä sitten seuraakaan, kun kaikki ei jääkään vain perhosiin vatsanpohjassa vaan edessä on ensimmäinen oikea seurustelusuhde? Miten löytää omanlaiset...

Ulomman portin pielessä aseman alueella oli kaksi pengerviljelmää, joilla kasvoi kurpitsoja, kaalia ja jotain mitä Hamza ei tunnistanut. Erillisosasto odotti siellä upseerin mennessä tervehtimään lähetyssaarnaajaa ja tämän perhettä ja siirtyessä näiden seurassa sisään. Jonkin ajan päästä afrikkalainen mies tuli ulos talosta ja kutsui heidät aidatulle sisäpihalle. Miehellä oli syviä uurteita otsassaan ja kasvoissaan ja rosoinen arpi kaulansa oikealla sivulla. Hän puhui sujuvaa swahilia.  Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät Tammi 2022 alkuteos After Lives suomentaja Einari Aaltonen kansi Juri Patrikainen 345 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 11 t 37 min Nobelisti Abdulrazak Gurnahin Loppuelämät  vie 1900-luvun alkupuolen Itä-Afrikkaan. Siellä Hamza päätyy saksalaishallinnon sotilaspalvelijaksi, Afiya puolestaan raataa kotikylässään sukulaistensa vastentahtoisen hoivan varassa. Hamza ja Afiya kohtaavat, ja heidän kauttaan rakentuu kuva siirtomaavallan ajasta ja sotien varjo...

Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald: Scandorama Teos (2018) Suomentanut Raija Rintamäki 64 sivua Hannele Mikaela Taivassalon kirjoittama ja Catherine Anyango Grünewaldin kuvittama sarjakuvaromaani Scandorama  herätti kiinnostukseni heti, kun teoksesta kuulin. En ole aiemmin törmännyt dystopiaan sarjakuvissa. Sarjakuvaromaani kertoo voimakkaasti kahteen kastiin jakautuneista ihmisistä. Stohome on paikka, mihin halutaan, mutta eliitin asuinsijoille ei kuka tahansa pääse. Lahden toisella puolella sijaitsee Helsingy City, joka on rapistunut ja parhaat päivänsä nähnyt – siis Stohomen vastakohta. Siellä asuu Miskatt, joka on naisen ja kissan hybridi. Hän saa tehtäväkseen hakea paenneet kaksoset Arktikselta ja saa seurakseen Gustafin, joka on Miskattin tavoin joutunut geenikokeiluihin. Kuvitusta. Scandoramassa  on vaikuttava tunnelma, joka jää päällimmäiseksi mieleen ja johon olisin mielelläni uppoutunut enemmänkin. Muutoinkin olisin toivo...

"Chester kiltti... Sano että rakastat minua." Chester Brown: En koskaan pitänyt sinusta (Huuda Huuda 2012) Alkuteos I never liked you  1994 Suomentanut ja tekstannut Hans Nissen 194 sivua Pitkästä aikaa tuli luettua sarjakuvaa, kun tartuin Elinan innoittamana Chester Brownin omaelämäkerralliseen teokseen En koskaan pitänyt sinusta . Tarinan päähenkilö on teini-ikäinen Chester, joka kasvaa kohti aikuisuutta ikävaiheeseen kuuluvien myllerrysten keskellä. Chester vaikuttaa myllerrysten keskellä varsin välinpitämättömältä. Hän on se kummajainen, joka ei koskaan kiroile, vaikka kuinka käsketään, ja tyynesti hän suhtautuu myös rakkaudentunnustuksiin, joita tyttöjen suunnalta tulee. Ystävyys omanikäisten kanssa on melko luontevaa, kunnes tunteet astuvat peliin. Rakkaus ei tietenkään toimi ennakko-oletusten mukaisesti, joten jännitteitä on tiedossa. Kuinka vaikeaa on rakkaus tunnustaa? Sanojen vaikeuteen Chester törmää useammin kuin kerran, ja viilipyttypintaan tulee sis...

Henrik Lange: 90 kirjaklassikkoa kiireisille (WSOY 2009) Alkutes 90 Classic Books for People in a Hurry 2008 Suomentanut Saara Pääkkönen 187 sivua Hugleikur Dagsson: Kuvitetut klassikot - maailmankirjallisuuden helmiä Hugleikurin tapaan (Atena 2014) Suomentanut Ville Lähteenmäki 96 sivua Sekä Henrik Langen 90 kirjaklassikkoa kiireisille että Hugleikur Dagssonin Kuvitetut klassikot - maailmankirjallisuuden helmiä Hugleikurin tapaan ammentavat maailmankirjallisuuden klassikoista. Lähestymistavat kuitenkin poikkeavat toisistaan: Lange tiivistää klassikkoteosten ytimen neljään sarjakuvaruutuun, kun taas Dagsson tekee klassikoista aivan omanlaisiaan, yhteen ruutuun tiivistyviä tulkintoja. Langen teoksen takakannessa mainostetaan, että kirjan avulla voi lukea klassikot yhdessä vilauksessa. Kirjan tosiaan lukee vilauksessa, ja ironinen ote takaa sen, että jotkut sarjakuvat naurattavat tai saavat ainakin hymyilemään. Spoilaaminen tuntui joissakin sarjakuvissa hieman ikävältä ratk...

"Äiti nukkuu vieressäni... Hän ei näe mitään... Mutta varjot ovat silti täällä... ne odottavat... vuoteeni vierellä kuin kolme korppikotkaa oksalla haluaisin huutaa mutta en pysty." Cyril Pedrosa: Kolme varjoa (WSOY 2010) Ranskankielinen alkuteos Trois ombres  2007 Suomentanut Saara Pääkkönen 268 sivua Bongasin Cyril Pedrosan sarjakuvan Kolme varjoa Oksan hyllyltä -blogin arviosta ja kiinnostuin. Kuin sattuman oikusta kirja osui pian silmiini kirjastosta ja tarttui mukaani. Sarjakuva kertoo pienestä Joachimista ja hänen perheestään. Joachim alkaa pelätä kolmea varjoa, jotka tuntuvat seuraavan häntä. Lise-äiti lähtee hakemaan neuvoja pelottavaan tilanteeseen, ja lopulta Louis-isä ja poika lähtevät pakomatkalle, jonka aikana he kohtaavat niin uusia tuttavuuksia kuin erilaisia vaaroja. Mutta voiko väistämätöntä välttää tai paeta? Sarjakuva-albumi on väritykseltään musta-valkoinen. Cyril Pedrosa piirtää vivahteikkaasti ja hienosti. Hahmojen ilmeet ja eleet kertova...

"Tämä tapahtui silloin, kun isänne isä, Jussi-vainaa, oli nuori mies. Juhannusaatto oli ollut oikein lämmin ja kaunis, niin kuin tänäänkin..." Reetta Niemensivu: Saniainen kukkii juhannuksena (Suuri Kurpitsa 2013) 96 sivua Juhannuksen lähestyessä lukemistoon istuu oikein hyvin Reetta Niemensivun sarjakuva-albumi Saniainen kukkii juhannuksena . Tarina alkaa vuodesta 1987, kun juhannusta mummulassa viettäessä alkaa ukkostaa. Mummu alkaa kertoa tarinaa vuosikymmenten takaa, juhannuksesta vuonna 1928. Loppuosa sarjakuvasta sijoittuukin tuohon kaukaiseen keskikesän juhlaan. Vuoden 1928 juhannusaatto on koko kylän juhla, ja Parkanon kirkko on ääriään myöten täynnä. Joukko kylän tyttöjä on pääsemässä ripille ja tuore pappi jännittää ensimmäistä saarnaansa. Helle tekee olon tukalaksi ja enteilee ukkosmyrskyä, mutta ennen sitä itse kukin miettii juhannusaattoa. Helteen mukana kasvaa myös tarinan jännite, joka pitää hyvin otteessaan. Lopulta myrsky puhkeaa ja ukkonen lyö...

"Issakainen kuuluu niihin ihmisiin, joita voitaisiin luonnehtia psykologisella termillä synnyntä-hapannaamat. Hänen mielestään kaikki on mennyt päin mäntyä, kaikki menee päin mäntyä ja kaikki tulee menemään päin mäntyä."  (Sarjakuvasta Issakaisen hyvä mieli .) Kimmo Taskinen: Herra ja moukka (Arktinen Banaani 2001) 48 sivua Kimmo Taskisen kuvittama sarjakuva-albumi Herra ja moukka  kuvaa maaseutua ja maalaisia värikkään herkullisesti. Taskinen on muovannut uuteen uskoon Juhani Ahon, Aapelin, Unto Eskelisen ja Joel Lehtosen tekstejä, ja lopputulos on varsin onnistunut. Teoksesta löytyvät sarjakuvasovituksina Juhani Ahon Tuomiokello , Aapelin Issakaisen hyvä mieli , Joel Lehtosen Herra ja moukka  sekä Unto Eskelisen Tulukintavaekeoksia . Tulukintavaekeoksia -tarinan kuvitus on värikästä. Tarinoissa kuvataan ihmisluontoa hykertelevän ymmärtäväisesti, ja sama näkyy myös teoksen kuvituksessa. Henkilöhahmot eivät ole silotellun kauniita vaan pikemmin päinvastoin:...

"Minulle tämä 24 tuntia vuorokaudessa itsensä muiden vuoksi uhraava nainen oli ennenkaikkea osoitus siitä, että rakkautta oli todella olemassa. Täydellistä, ehdotonta rakkautta." Hanna Koljonen: Syliinvaellus Intiaan (Asema 2011) 70 sivua Hanna Koljonen kertoo esikoisteoksessaan Syliinvaellus Intiaan  paitsi matkasta Intiaan, myös matkasta omaan itseen. Tarina on tosi, sillä Hanna Koljonen kertoo siinä itsestään ja henkisestä tiestään värikylläisin kuvin ja itseironisin maustein. Sarjakuvantekijä kertoo olleensa aina jonkinlainen etsijä. Hän toteaa tutustuneensa niin hindulaisuuteen kuin shamanismiin, mutta: En koskaan voinut hyväksyä ajatusta Yhdestä Ainoasta Oikeasta Uskonnosta. Teos on värikylläinen - kuin Intia. Viimein koittaa käänteentekevä hetki Helsingissä. 2 päivää myöhemmin kävelin kohti Helsingin Kaapelitehdasta, koska olin kuullut että joku hullu hyväntekijänainen Intiasta aikoi halata siellä ihmisiä koko yön. Halaamisen hetki on pysäyttävä: S...

"- Mitä me nyt teemme? - Mennään syömään siitä puusta. Saamme ymmärrystä." Ville Ranta: Paratiisisarja (WSOY 2010) 72 sivua Ville Rannan Paratiisisarja  kertoo uudelleen Raamatun lankeemuskertomuksen. Tarina sijoittuu paratiisiin, josta ihminen joutuu tekojensa takia lähtemään. Aadam ja Eeva nauttivat elämän iloista paratiisissa, jossa myös Jumala käyskentelee ja puhuttelee ihmisiä. Käärme viekoittelee Aadamin ja Eevan syömään elämän puun hedelmiä, jotta he ymmärtäisivät paremmin. Ja niin tietenkin Raamatusta tutun kertomuksen mukaan käy, että ihmiset lankeavat käärmeen puheisiin, syövät hedelmiä ja Jumala suuttuu. Jumala kuvataan sarjakuva-albumissa hyvin inhimilliseksi olennoksi, joka suuttuu, kiroilee, on mustasukkainen ja ylpeä. Sarjakuvan maailmassa on enkeleitä, jotka puuttuvat asioihin ja joista eräiden tehtävänä on vartioida porttia, josta pääsisi toiselle puolelle. Kuolema viikatteineen käy myös tapaamassa Aadamia ja Eevaa ja ohjaa heidät pois paratiisist...

"Sikamaisen huono idea! Edes 110 vuotta kuolemani jälkeen te miehenpuolet ette ole viisastuneet pennin vertaa." Minna & miehet. Minna Canthia sarjakuvina (Asema ja Pohjois-Savon taidetoimikunta 2010) 118 sivua Minna & miehet. Minna Canthia sarjakuvina  -teos on Pohjois-Savon taidetoimikunnan projekti, jossa kuusi savolaissyntyistä sarjakuvataiteilijaa tulkitsee Canthia ja hänen tekstejään. Sarjakuva-albumin aloittaa Jyrki Nissisen tulkinta  Köyhää kansaa -romaanista, joka oli minulle aikanaan ensimmäinen ja järisyttävä kosketus Canthin tuotantoon. Nissinen on tuonut köyhän Marin ja hänen tarinansa nykyaikaan. Jyrki Nissisen sarjakuvassa Köyhää kansaa  tuodaan nykyaikaan. Minä itse pysyttelen mieluusti vaan paikallani. En kunnolla nukuksissa, enkä kunnolla valveilla. Tsiikailen vain umpi crazyjä näkyjäni. Hullunhoureita! Hirviöitä ja sen sellaista. Perustarina kuitenkin on kuta kuinkin sama. Lopussa on romaanistakin tuttu keskustelu, jossa pappi ja lä...

"Ei isä voi oikeasti olla kadonnut kokonaan, koska mie olen vasta kymmenen ja pikkusisko vasta alle vuoden. Ja mitä mummi ja ukkikin tekevät kun isä on heille niin tärkeä! Äiti tarvitsee isän kaverikseen." Hanneriina Moisseinen: Isä (Huuda Huuda 2013) 155 sivua Hanneriina Moisseisen sarjakuva-albumi kertoo todellisen ja surullisen tarinan isästä, joka katosi. Hanneriina Moisseisen isä Seppo katosi työpaikan rantakalaillasta elokuussa 1989, eikä häntä koskaan löydetty. Isän katoamisilta kuvataan tummin sävyin. Sarjakuvassaan Hanneriina Moisseinen kuvaa illan, jona isä katosi. Sitten hän siirtyy kuvaamaan elämää ennen ja jälkeen isän katoamisen. Elokuinen viikonloppu on selvä vedenjakaja, joka muutti Hanneriinan, hänen äitinsä ja perheen pienen vauvan koko elämän. Isä kuvataan sarjakuvassa lempeäksi mieheksi, joka on tyttärelleen läheinen ja rakas. Tyttärelleen hän sanoo: Kauniita asioita sitä pitääkin vaalia tässä elämässä. -- Se on hyvä pysähtyä ajattelemaan ...

"-Voitko kamu kertoa miten minä saisin helpoiten timmin kropan?  - Käy varkaissa ruumishuoneella." Kris, Rob, Matt & Dave: Onnea & syanidia. Näytän sulle keskaria (Sammakko 2010) 160 sivua. Alun perin netissä julkaistujen Onnea & syanidia -sarjakuvien kokoelma koettelee hyvän maun rajoja ja välillä ylittääkin rajat vauhdilla ja rytinällä. Hakematta sarjakuvista tulee mieleen islantilaisen Hugleikur Dagssonin vuonna 2005 julkaistu teos  Saako tälle edes nauraa? ja muu tuotanto. Huumori on sekä Onnea & syanidia  -kokoelmassa että Dagssonin tuotannossa niin mustaa, että molempien kohdalla tulee miettineeksi, onko jutuille soveliasta nauraa. Ei kaikki naurata, kaikki Onnea & syanidia -teoksen stripit eivät minulle edes avaudu. Mutta joitakin nauruhermoja kutkuttavia sarjakuvia kokoelmasta löytyy. Kuten kansikuvastakin näkee, albumin piirrostyyli on hyvin yksinkertainen, naivistinen. Monen stripin kohdalla pääpaino onkin vahvasti tekstissä, eikä p...

"Hän saarnaa sivistystä ja tietoa vastaan! Hän sanoo, että tietämättömyys on kristitylle hyve!" Ville Ranta: Kyllä eikä ei (WSOY 2013) 261 sivua Jos jäi Ville Rannan sarjakuvavihkonen Ohjeita rakastaville  välipalatekeleen oloiseksi, on Kyllä eikä ei  jotain aivan muuta. Se asettuu samaan sarjaan Kajaanin  kanssa: molemmissa kurkotetaan ajassa taaksepäin ja kuvataan todellisia henkilöitä - toki taiteilijan vapaudella. Sarjakuvaromaanissa ei ole tarkkoja kuvaruutuja. Tämän sarjakuvaromaanin päähenkilö on pappi ja opettaja Hans Nyman, joka on jäänyt leskeksi. Vaikka hän saarnaa uskonnon ja oikeiden elämäntapojen puolesta, ei hänen oma elämänsäkään ole puhtoista. Sallan tavoin ihailenkin sitä, miten Ranta kuvaa henkilöitään ristiriitaisina, tavallisen heikkoina ihmisinä. Aukeamien hallitsevat värit vaihtelevat. Paula toteaa, että "värein Ranta luo tunnelmia ja maisemia, joita katselee mielellään".  On totta, että värit tuovat teokseen lisää nautitta...

"- Kulta. Mua pelottaa tuo 'parisuhde', jota sä niin multa vaadit. - Etkö rakasta mua?! - Rakastan varmana." Ville Ranta: Ohjeita rakastaville (Asema 2010) 44 sivua Ville Rannan sarjakuvassa Ohjeita rakastaville  seikkailevat rakastuneet nallet. Piirrostyyli on melko Piirrostyyli on luonnosmaista. luonnosmaista, värejä ei ole käytetty lainkaan. 44-sivuinen vihkonen on olemukseltaan viimeistelemättömämpi kuin Rannan muut sarjakuvat, joihin olen tutustunut. Kirjainten virrassa -blogin Hannan tavoin minäkin mietin kirjan nimeä. Jos lukija jää odottamaan sarjakuvalta parisuhdeohjeita, hän pettyy. Ennemminkin kyseessä on hieman kyyninen kuvaus parisuhteen ensimmäisistä ajoista, kun rakastuminen vie ja rakastunut vikisee. Kyyneliltä ja mustasukkaisuudelta ei vältytä, kun tunteet kuohuvat. Luen ja kirjoitan -blogin Paula ei tästä sarjakuvasta pitänyt. En voi minäkään sanoa ihastuneeni.

"Mikä on arvokkainta elämässä? Ei runous. Olisi sikamaista ihmiskunnan arvon alentamista sanoa niin. Velvollisuudet lähimmäisiä, sukulaisia ja isänmaata kohtaan." Ville Ranta: Kajaani (Asema 2008) 284 sivua Ville Rannan sarjakuvaromaanissa seikkailee mies, jolla on tuttu nimi. Hän on Elias Lönnrot, joka on asettunut Kajaaniin hoitamaan lääkärin toimea. Sarjakuvaromaanin kuvitus on mustavalkoinen. Teoksessa tuodaan esille haasteita, joiden parissa Lönnrot painii. Välimatkat ovat pitkiä, lähellä asuvat vanhemmat tarvitsevat maatilan töissä apua, eikä huikentelevaisuuteen taipuvaisesta veljestä oikein ole iloa. Rahatilanne on huono, käräjillä kinastellaan maanomistuksesta eikä rakkauselämäkään ole oikealla tolalla. Vanhemmat eivät viihdy Kajaanissa, eikä viihdy päähenkilökään: Haluaisin takaisin rannikolle, sivistyksen pariin. En kuulu tänne. Löytyykö onni sitten kuitenkaan mistään muualtakaan? Vai onko se löydettävä itsestä? Runonkeruumatkoilta Lönnrot päätyy He...

"Tämä tapahtui vuosikymmeniä sitten." Reetta Niemensivu: Aavepianisti ja muita kertomuksia (Suuri Kurpitsa 2011) 40 sivua Nelivärisen albumin väritys on tasapainoinen. Tutustuin Reetta Niemensivun sarjakuviin ensimmäistä kertaa viime kesänä, kun luin hänen esikoisalbuminsa Lempi ja rakkaus (2010). Viehätyin selkeästä ja väreiltään tasapainoisesta tyylistä, ja sama tyyli jatkuu myös tässä käsillä olevassa sarjakuva-albumissa. Albumissa on neljä kummitusjuttua. Lukija pääsee tutustumaan esimerkiksi yksinään kolisevaan Amerikan arkkuun ja pappilaan, jossa piano soi salaperäisesti keskellä yötä. Vaikka albumi perustuu kummitusjutuille, on ote lempeän humoristinen.