Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2018.

Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto

"He olivat kahvilassa sinä päivänä, kun mies esitti vaimolle kysymyksen. Milloin olet ollut kaikista onnellisin?  Vaimon olisi pitänyt huomata jotakin. Ilmeestä miehen kasvoilla, siitä miten ilma sillä hetkellä muuttui." Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto Gummerus (2018) Alkuteos Dept. of Speculation  2014 Suomentanut Marianna Kurtto 237 sivua Jenny Offillin esikoisromaani Syvien pohdintojen jaosto  tutkii erästä avioliittoa. Pari tutustuu ja rakastuu, kirjoittaa toisilleen kirjeitä, joiden palautusosoite on aina Syvien pohdintojen jaosto. Rakennetaan ja eletään yhteistä elämää, on koti ja tytär. Ja sitten yllättäen ollaan Loukattujen tunteiden pikku teatterissa, tilanteessa jota kumpikaan ei osannut odottaa. Syvien pohdintojen jaosto  on hämmentävä ja hämmästyttävä. Se on yhtä aikaa tarkka ja epämääräinen, se on samaan aikaan arkinen ja erityinen. Se luo armottoman valon parisuhteeseen, joka ei olekaan unelmien täyttymys vaikka niin piti olla. Palasista m

Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä

"Jotta ikäisestäni naisesta saa hyvän päähenkilön, hänen tulee erota, pettää tai tulla petetyksi, menettä lapsi tai ratkaista murhia. En minäkään jaksaisi sarjaa, jonka keskushahmo vain ajattelee ja lukee, pesee pyykkiä ja täyttää tiskikonetta." Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä S & S (2018) 206 sivua Toisen elämän  alaotsikko on Muistiinpanoja , joka kuvaa kirjaa minun mielestäni hyvin. Kokonaisuus on fragmentaarinen, välähdyksistä koostuva, vaikka jonkinlainen koronologia merkintöjä yhteen sitookin. Muistiinpanoista oli kysymys myös Keskivaikeassa vuodessa , joka ilmestyi 2016 ja josta pidin paljon. Väkisinkin tulin lukeneeksi Toista elämää   Keskivaikean vuoden  jatkona, ikään kuin jonkinlaisena sisarena. Enkä usko suuresti vääryyttä tehneeni, sillä kirjoissa on kyllä paljon samaa. Henkilökohtainen ote, sujuva eteneminen ja tapa havainnoida elämää ovat läsnä tässäkin teoksessa. Nyt ei kuitenkaan puhuta masennuksesta. Sen sijaan keskiössä ovat pohdinnat siitä,

Juha Hurme: Niemi

"Suomalaisten ja saamelaisten geenistöt ovat muodostuneet 11 000 vuoden maahanmuuttovirran tuloksina. Suomalaiset eivät saapuneet Niemelle valmiina kansana, ei sinne päinkään! Semmoista ei ole kuin "valmis kansa". Suomalaisuus kuten kaikki muutkin -laisuude ja -läisyydet ympäri maapallon ovat tietenkin yhä liiketilassa, ihmiset kulkevat ja sekoittavat geenejään. Se on ihanaa ja terveellistä! Mixing The Colours, kuten Iggy Pop laulaa." Juha Hurme: Niemi Teos (2017) 448 sivua Juha Hurmeen Niemi  tuli luettua jo aikoja sitten, mutta blogiin en saanut hetimiten kirjoitettua mitään. Jäin hauduttelemaan, jotta pääsisin selvyyteen siitä, millaisia tuntoja Finlandia-palkinnon voittanut teos minussa oikein lopulta herättää. Ihan kuukausitolkulla ei ollut tarkoitus haudutella, mutta väliäkös tuolla, kun tuntemukset ovat joka tapauksessa tässä matkan varrella hyvinkin selkiytyneet. Sanottakoon se heti alkuun: Niemi  ei ole minun kirjani. Ei ollenkaan. Tunnistan kyll

Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja

"Hän kirjoittaa muutaman sanan, lajittelee uusia muistoja ja miettii, onko varmasti pannut ne oikeaan järjestykseen vai peräti kirjoittanut ne jo johonkin toiseen lukuun. Hänellä on niin paljon tapahtumia pidettäväksi järjestyksessä, niin monta vainajaa, jotka ovat olleet hänelle tärkeitä. Hän herättää henkiin osoitekirjan nimet, ihmiset jtka kulkivat ohitse ja jättivät jälkensä." Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja Otava (2018) Alkuteos Den rödä adressboken  2017 Suomentanut Tuula Kojo 316 sivua Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi Kesto 9 tuntia 37 minuuttia. Doris Alm on 96-vuotias ja tietää, että elinaikaa ei ole jäljellä enää paljon. Toisaalta hän ei sitä haluakaan vaan on valmis lähtemään. Kaikki rakkaat ympäriltä ovat jo kuolleet, paitsi Yhdysvalloissa asuva sisarentyttärentytär Jenny, joka on Dorikselle tärkeä ja jolle Doris alkaa kertoa elämäntarinaansa. Tukena on vuosikymmeniä mukana kulkenut punainen osoitekirja, johon Doris on merkinnyt elämänsä tärk

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

"Sillä lailla useimmat meistä varmaan selviävät elämästä, puolittain tietoisina, puolittain epätietoisina, väistellen väläyksiä muistoista, jotka eivät voi olla totta. Mutta kun näen muiden kävelevän tyytyväisinä kaduilla, aivan kuin kauhu ei koskaan valtaisi heitä, tajuan, etten tiedä, millaista muilla on. Elämä on enimmäkseen arvuuttelua." Elisabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton Tammi (2018) Alkuteos My Name Is Lucy Barton  (2016) Suomentanut Kristiina Rikman 164 sivua Lucy Barton joutuu sairaalaan pitkäksi aikaa. Eräänä päivänä hänen äitinsä ilmaantuu sairaalahuoneeseen, istuu tuolilla sängyn jalkopäässä eikä päiväkausiin poistu tyttärensä luota. Äidin ja tyttären yhdessäolo johtaa menneiden muistelemiseen. Vaikka naiset puhuvat enemmän muista ihmisistä kuin itsestään, hahmottuu rivien välistä kuva Lucy Bartonin kurjasta lapsuudesta, perheestä, joka oli "kummajaisia – – jopa siinä pikkuisessa maalaiskaupungissa Illinoisin Amgashissa, missä kyllä riitti talonröt

Kati Hiekkapelto: Suojattomat

"Anna tiesi, ettei Sammyn tarina ollut mitenkään tavaton. Paperittomia oli maailmassa jatkuvasti enemmän, ihmisiä, jotka jostakin syystä oli pakotettu lähtemään kauas pois kotoaan, joiden toivo paremmasta huomisesta, mahdollisuudesta asettua aloilleen ja elää rauhassa, ei ollut millään tavoin heidän omissa käsissään vaan viranomaisten, lakimiesten ja poliittisten päättäjien käsissä – –." Kati Hiekkapelto: Suojattomat Otava (2014) 298 sivua Äänikirjan kesto 10 tuntia 58 min. Lukija Elina Latva Maahanmuuttajataustainen Anna Fekete on pääosassa Kati Hiekkapellon dekkarissa Suojattomat , joka jatkaa Kolibrista  alkanutta tarinaa. Vaikka sarjan ensimmäinen osa onkin minulle vieras, oli kyytiin helppo päästä tästä kakkososastakin: liikkeelle lähdetään tavalla, joka imaisee heti mukaansa, ja Anna Feketen hahmo tuntuu lähestulkoon saman tien tutulta. Aloitus tarinassa onkin varsin raju, kun hetimiten päädytään keskelle narkomaanien illanviettoa eikä väkivallalta vältytä. H

Leena-Kaisa Laakso: Tämän maailman laidalla

"Salthill, ihana Salthill, iiriksi Bóthar na Trá, tie meren äärellä. Paikka, johon rakastuin. Vanhat talot, vanha huvipuisto. Menneen ajan tunnelma. Toisella puolella meri, toisella baarit, kasinot ja isojen ikkunoiden talot. Edessä tie Connemaraan, takana kaupunki." Leena-Kaisa Laakso: Tämän maailman laidalla - Tarinoita Irlannin länsirannikolta Reuna (2018) 228 sivua Leena-Kaisa Laakson teos Tämän maailman laidalla  vie lukijan Irlantiin unenomaiselle ja kiehtovalle matkalle, jonka ei toivoisi päättyvän lainkaan. Perusteltua on miettiä, pitäisikö kirjassa olla ainakin varoitustarra "Saattaa herättää voimakasta matkakuumetta" tai ehkä jopa "Saattaa aiheuttaa vastustamatonta halua muuttaa vihreälle saarelle". Tämän maailman laidalle on yhdellä adjektiivilla määriteltynä ihastuttava. Runollinen ilmaisu ja faktat Irlannin länsirannikosta muodostavat yhdessä nautinnollisen kokonaisuuden, jonka parissa ajatukset lentävät Atlantin rannikolle, missä esi