Kirjakaapin kummitus

Tänään 6.7. vietetään Eino Leinon ja runon ja suven päivää. Päivän juhlistamiseksi Anki julkaisi runohaasteen , jonka ytimessä on runous: ideana on kirjoittaa runoista ja jakaa runojen ilosanomaa. Mainio haaste, johon oli helppo tarttua, vaikken varsinaisesti runoasiantuntija olekaan. Mutta ehkä onkin hyvä muistaa, että runoja on monenlaisia eikä runojen lukeminen vaadi sen enempää asiantuntemusta kuin muunkaan kaunokirjallisuuden lukeminen. Siispä rohkaisun sana: jos yhtään kiinnostaa, etsiskele sinulle sopivaa runoutta, uppoudu ja nauti! Ankin haasteesta löytyy varmasti hyviä lukuvinkkejä! Kuva: Niina T. / Yöpöydän kirjat Minä luin haastetta varten kaksi runoteosta: Johanna Venhon runoelman  Yhtä juhlaa (WSOY 2006) ja Henriikka Tavin kokoelman Maaliskuu (Poesia 2012). Ensin mainittu on Venhon kolmas runoteos, jälkimmäinen puolestaan on osa Tavin 12-hanketta, jonka ideana oli kirjoittaa yksi runokirja vuoden jokaisen kalenterikuukauden aikana – siis kaksitoista runokirjaa vuodessa...

Olen metsässä niin kauan, että alkaa hämärtää. Kun menen kotiin, äiti ottaa minut kainaloon. Työnnän jalat peiton alle. Minä olen äidin kainalossa, ja meidän talo on metsän kainalossa. Niin kuin metsä olisi talon äiti. Johanna Venho & Sanna Pelliccioni: Metsämuistikirja Teos 2022 40 sivua Johanna Venhon kirjoittama ja Sanna Pelliccionin kuvittama Metsämuistikirja  vie metsään. Kertomuksen päähenkilöllä Kaarnalla on muistikirja, johon hän kirjaa ajatuksiaan metsästä. Lisäksi muistikirjaa koristavat esimerkiksi löydetyt puiden lehdet. Puun vihreä tukka hohtaa auringossa, ja lintu tietää, missä siivekäs on turvassa. Metsän rauha on kuitenkin uhattuna. Metsässä ryskyy ja Kaarnaa pelottaa. Aikuiset puhuvat kaavoituksesta, ja metsäkone "runnoo tonttujen ovelle vievän polun". Kaarna päättää toimia: hän sitoo narulla puihin ilmoituksia pysäyttääkseen uhkaavat koneet. Kaarna tapaa metsässä Tuulipojan, jonka kanssa hän pääsee vielä aiempaa syvemmälle rakastamaansa luontoon. Kaiken ...

Viime talvena yritin yhtenä pimeänä iltana selittää Atelle, että Toven teksteissä on tärkeintä se, että ne kuvaavat sitä mikä ei näy. Näkymätöntä ei tarvitse todistaa havainnolla, pitää vain uskoa. Tove kirjoittaa tavallisista asioista, joissa on paljon kätkettyä. Johanna Venho: Syyskirja WSOY 2021 Päällyksen maalaus Rauha Mäkilä Päällys Martti Ruokonen 280 sivua Johanna Venho tarkastelee Syyskirjassaan  ikonista kirjailijaa ja taidemaalaria Tove Janssonia. Vaikka liikkeelle lähdetään vuodesta 2019, eletään paljolti elokuussa 1991. Päättymässä on viimeinen kesä, jonka Tove on puolisonsa Tuulikki Pietilän kanssa viettänyt rakkaalla Klovharun saarellaan. On tullut aika tunnustaa, että saari ei enää ole ikääntyvien naisten tavoitettavissa ja on aika jättää jäähyväiset. Samana kesänä nuori Maria saapuu Pellinkiin. Hänen unelmansa on tavata Tove, mutta ei ole aivan helppoa kohdata ihmistä, joka on saanut omassa mielessä niin merkittävän aseman. Romaani nivoo yhteen nuoren opiskelijan ja...

"Kun isä kuoli, alkoi maailma kieppua ilman akselia, ja siitä alkoi se toivominen. Että jossain olisi joku, joka ymmärtäisi minut, Sylvin, paremmin kuin itse osasin. Se loputon toivominen." Johanna Venho: Ensimmäinen nainen WSOY 2019 262 sivua Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen  kertoo Sylvi Kekkosesta, Suomen pitkäaikaisimman presidentin puolisosta. Sylvin ohella katse kohdistuu myös Essi Renvalliin, joka yrittää saada valmiiksi Sylvin muotokuvaa. Tehtävä tuntuu kovin vaikealta. Elokuussa 1966 Sylvi ajaa pienellä autollaan Katerman mökille saadakseen olla rauhassa ja lukeakseen päiväkirjojaan, jotka joutaa polttaa mökillä samalla reissulla. Romaani keskittyy muutamaan kesäiseen päivään mökillä mutta kuvaa samalla laajempaa ajallista kaarta, kun Sylvi lukee päiväkirjojaan, muistelee menneitä ja pohtii asemaansa Urho Kekkosen puolisona. Avioliitto on muuttunut toveruudeksi, ja suhde puolisoon on ristiriitainen. Urho on onneni, ja onnettomuuteni. Mahdoton sa...