Kirjakaapin kummitus

Tuhto sanoi vielä, että luotsaamisen taito periytyi sukupolvelta toiselle. Jos meri tyyntyi, tiesi olevansa tuulensuojassa. Silloin oli edettävä hitaasti. Onnettomuuksia tulisi aina olemaan. Haaksirikkoja. Sinäkin olit kuulemma selviytynyt yhdestä haaksirikosta viisikymmentäluvulla. Halusin kuulla lisää, mutta Tuhto sanoi, ettei siitä saanut puhua. Meri ei rakasta ketään, poikasi kuiskasi. Karoliina Niskanen: Sillinpyytäjä Bazar 2026 kansi Sanna-Reeta Meilahti 332 sivua Röödilän satama on kielletty 11-vuotiaalta Frejalta. Sinne ei saa mennä, vaikka satamaan ovat saapumassa komeat Saukko-laivat ja niillä seilaavat sillinpyytäjät. Laivat eivät ole syypää kieltoon mennä Röödilään. Laivoja vaarallisempia ovat Luotoset, ja he Freijaa vasta kiinnostavatkin. Erityisesti häntä kiinnostaa Torsti Luotonen, joka on Freijan isä. Siitä tosiasiasta ei vain juuri puhuta, sillä ylväällä sillinpyytäjällä on perhe Röödilässä. Freija kuitenkin löytää mahdollisuutensa päästä katsomaan laivoja. Kovin lähel...

Annabelin ympärillä oli sekä hänen perheensä jumalaisuuden että oman valovoimansa takia niin hehkuva auta, että kaikki janosivat sen lämpöön, mutta kyllä minuakin liehiteltiin. Olin hyvä keksimään leikkejä ja organisoimaan pelejä, joten en jäänyt Annabelin varjoon. Se, että yhdistimme voimamme, teki meistä entistä kadehdittavampia. Annina Holmberg: Annabel Lee Siltala 2025 kansi Jenni Saari 378 sivua Annabel Lee aloittaa Häpeämättömät-romaanisarjan, jonka keskiössä on aikuiseksi kasvava naisnelikko: Annabel, Angelika, Lolita ja Lara löytävät toisensa koulutyttöinä: ensin 1970-luvulla ystävystyvät Annabel ja Angelika, sitten Lolitan myötä kahdesta tulee kolme. Vuosikymmenen vaihteessa Lara täydentää triosta kvartetin, ja alkaa vuosikymmenten yhteinen matka. Avausosan kertojana toimii Angelika, joka tarkastelee tapahtumia jälkikäteen. Hän siis tietää, mitä tulee tapahtumaan, ja tarjoileekin lukijalle vihjeitään. Mutta hän myös eläytyy siihen, miten tytöistä kasvoi teinejä ja sitten aikui...

Yritän keskittyä kahvilasta kantautuvaan, grillattujen maissien makeaan tuoksuun. Vedän makeutta sieraimista sisään, puhallan ilman suun kautta ulos. Koetan katsella äitini yli, aavana aaltoilevaa merta, pitkälle horisonttiin. En onnistu, näen vain äitini sivuprofiilin, erotan hänen taukoamatta papattavat huulensa. Millaista versiota hän mahtaa parhaillaan kertoa? Tiina Katriina Tikkanen: Kerro minulle äidistäsi Atena 2025 kansi Elina Warsta 170 sivua Tiina Katriina Tikkasen esikoisteos Toinen silmä kiinni  jäi mieleen, ja niinpä ilahduinkin suuresti, kun sain lahjaksi kirjailijan uusimman romaanin. Kerro minulle äidistäsi  jatkaa esikoisromaanin tematiikkaa hyvin kiinnostavalla tavalla. Kertomus alkaa prologimaisella kuvauksella hetkestä etelänlomalla. Kotiinlähtö on koittamassa pian, kolmen sukupolven matka on tulossa päätökseensä. Julia, hänen tyttärensä ja äitinsä asettuvat hellehattuineen rannalle, pohtivat jäätelön ostamista. Sitten rantaretken tunnelma muuttuu äkkiä, ku...

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

Kirjoittamisessa vaikeinta on sisään pääseminen, kalvon puhkaiseminen joka päivä. Toiseksi vaikeinta on ulos pääseminen. Välillä minä uppoan liian syvälle ja nousen pintaan liian nopeasti. Jälkeenpäin tuntuu että on apposen auki ja ihoton. Koko maailma tuntuu kostealta ja taipuisalta. Kun nousen työpöydän äärestä, suoristan kaiken. Maton pitää olla samassa linjassa lattialautojen kanssa. Hammasharjan pitää olla kohtisuoraan hyllyn reunaa kohti. Vaatteet eivät saa olla nurinpäin. Äidin safiirin pitää olla sormen keskellä. Lily King: Kirjoittajia & rakastajia Johnny Kniga 2025 alkuteos Writers & Lovers  2020 suomentanut Salla Voutilainen kansi People’s 335 sivua Eletään 1990-luvun loppua. Caseyn elämä ei ole erityisen auvoisaa: hän on menettänyt äitinsä äkillisesti ja parisuhdekin on päättynyt. Elämä ulkomailla on vaihtunut arkeen kotiseudulla, missä hän työskentelee tarjoilijana. Palkasta ei jää paljoakaan käteen, vaikka vuokra ankeasta ”asunnosta” ei ole suuri. Isoimman osa...

Vilkuillessaan ympärilleen Gráinne huomasi miehen seisovan yhden rakennuksen katolla puiston länsipuolella. Mies oli sonnustautunut Irlannin kansanarmeijan tummanvihreään ja hänen yläpuolellaan liehui Irlannin kolmivärinen lippu. Nyt Gráinne tiesi, missä vapaustaistelijat olivat. Hän jätti pyöränsä liikkeen oviaukkoon ja juoksi rakennuksen sivuovelle. Se oli lääketieteen laitos. Hänen lähestyessään ovi avautui ja hänet nykäistiin sisään. Kathleen McGurl: Smaragdinvihreä sydän Bazar 2025 alkuteos The Girl with the Emerald Flag suomentanut Tuukka Pekkanen kansi Jenni Saari äänikirjan lukija Johanna Kokko kesto 10 h 47 min Irlannin historia on minulle valitettavan hämärää, mutta onneksi (kauno)kirjallisuuden avulla voi paikata tietämyksen aukkoja. Yhden kurkistuksen vehreän saaren historiaan tarjoaa Kathleen McGurlin romaani Smaragdinvihreä sydän , joka on saanut innoituksensa todellisista tapahtumista. Romaani asettuu kahdelle aikatasolle: Ensimmäisen maailmansodan aikana Gráinne liittyy...

Nämä piirikunnat ostettiin kokonaan. Maat, sairaalat, oikeustalot ja koulut yhtiön omistuksessa. Ei kaivoshommiin mitään kummoista koulutusta tarvinnut, joten ne antoivat koulujen rapistua, ja varmistivat, etteivät tehtaat ja tuotantolaitokset saaneet jalansijaa. Ei mikään muu kuin hiili. Vielä nykyäänkin piti kulkea pitkiä matkoja, että löytyisi muuta työtä. – Ei mikään sattuma, herra Armstrong sanoi. Ja kerrankin me uskottiin häntä. Koska syvällä meidän ajukoppien syövereissä alkoivat palaset loksahdella paikoilleen ja meidän maailma kävi jollain hirvittävällä tavalla järkeen. Isät kotona juomassa kaljaa kalsareissaan, äidit ostamassa ruokaa sossun kupongeilla. Armeijan värvärit kiiltävissä kultanapeissaan haalimassa onnettoman tulevaisuuden jättipottia. Ei hemmetti. Barbara Kingsolver: Demon Copperhead Gummerus 2025 alkuteos Demon Copperhead   suomentanut Antero Tiittula äänikirjan lukija Valtteri Turunen kesto 24 t 52 min Damon Fieldsin eli Demon Copperheadin lähtökohdat elämää...

Elämä loppui. Elämä jatkui. Arktinen tarina muuttui megafaunan tarinasta ihmisen tarinaksi. Sekin on kestänyt jo todella kauan. Eikä ihmisenkään tarinoista ole jäänyt paljon jäljelle, sillä oma historian muistimme on vain pieni osa niistä. Kierikissä, Yli-Iissä Oulun lähellä, on kivikautinen asuinpaikka, joka nyt on metsää, suota ja joenpenkkaa mutta jossa on ollut yhtäjaksoista asumusta muutaman tuhannen vuoden ajan, alkaen noin 7 000 vuoden takaa. Asukkaat siellä ovat siis aikanaan kantaneet mukanaan tuhansien vuosien historiaa. Tämän hetken Suomen vanhimmalla kaupungilla Turulla on ikää kaupunkina noin 800 vuotta. Mitä tarinoita ja myyttejä Kierikin esi-ihmisillä oli tuollaisessa paikassa? Kuinka he itsestään kertoivat? Kuinka pitkälle heidän kerrottu muistinsa ylsi? Jäljellä on asuinkuoppia ja pieniä esineiden paloja, joista ei voi paljon päätellä. Jotain tapahtui, elinolosuhteet muuttuivat, kaikki hiljeni. Markku Heikkilä: Arktisen maailman jäljillä Into 2023  äänikirjan lukij...

Kuvittelin ennen, että paratiisi on paikka, jossa on kauneuesta huolimatta jotaki ahistavaa ja pelokasta. Täälä ei kuitenkaan kenenkään tarvihte lymytä eikä peljätä mitään, ei ees sielunvihollista. Paitsi ehkä mun ihteni. Erja Tulasalo: Oranssi puutarha Atena 2023 kansi Tuuli Juusela 228 sivua Maaru on lestadiolaisperheestä, ja niin on myös Eliisa, Maarun ”syjänystävä” ja kesärakkaus. Hehkuvan kesän lumo ei kuitenkaan kanna pitkälle 1990-luvun Pohjanmaalla, siellä naisten välinen rakkaus on mahdoton. Molemmat nuoret naiset tekevät omat valintansa: Eliisa menee naimisiin ja on pian raskaana; Maaru lähtee Helsinkiin. Siellä hänenlaiselleen on enemmän tilaa. Mutta meneepä Maaru minne tahansa, on jokin jotenkin vinossa. Hän on rakastanut väärin, hän on vääränlainen, ja silti hän aavistaa, että ei kaikki voi olla väärin vaan toisinkin voisi olla. Helsingissä hän saakin nähdä, ettei ole aavistuksissaan väärässä. Eliisa on Maarulle kuin peili, josta heijastuvat toisenlaiset uskomukset, toisen...

Hänen oikea ja todellinen elämänsä – niin Rebecca näistä kuvitelmista ajatteli. Toisin kuin hänen valheellinen tosielämänsä, joka vilisi kyläilemään poikkeavia sukulaisia ja juhlavieraita ja remonttimiehiä. Vähitellen hän vajosi niin syvälle oikeaan ja todelliseen elämäänsä, että hänestä tuli outo ja etäinen, ja joskus kesti monta minuuttia ennen kuin hän sai kootuksi itsensä, kun häneltä kysyttiin jotakin. Mutta kukaan ei tuntunut huomaavan mitään. Anne Tyler: Aikaa sitten aikuisina Suuri Suomalainen Kirjakerho 2002 alkuteos Back When We Were Grownups 2001 suomentanut Kristiina Drews 330 sivua Rebecca elää viisikymppisen naisen arkea, johon kuuluu työtä ja sekalainen perhe; tytär, ottotyttäret, vävyt, lastenlapset, isosetä – niin pysyvät kuin vaihtuvammatkin jäsenet. Rebecca on jäänyt leskeksi vuosia aikaisemmin, ja eräänä päivänä kesken huviretken hän tajuaa, että ”hänestä oli tullut ihan väärä ihminen”. Kiinnostuin suuresti romaanin ideasta, ja ryhdyinkin innolla lukemaan kertomusta...

Maija näki jo kaukaa, että Aili istui rollaattorin päällä kotitalonsa tuulikaapissa. Lenkkitossut, jotka vielä kantakaupungin kaduilla menettelivät, olivat nyt aivan liian kevyet ja ohuet. Ne päästivät sohjoa sisään niin että varpaissa litisi. Milla von Plato: Hyvää iltaa WSOY 2023 kansi Martti Ruokonen 240 sivua Maijan lapsuudessa Arvi Lind sanoi aina TV-uutisissa hyvää iltaa, ”vaikka koskaan ei voinut tietää, oliko ilta hyvä”. Oliko päiväkään hyvä, ainakaan kovin monella, kun samaan aikaan lama vei monelta työn ja elannon.  Milla von Platon esikoisromaani Hyvää iltaa  kulkee niin 1990-luvulla, historiallisen vaikeissa lamavuosissa, kuin myös 2010-luvulla. 1990-luvulla Maija on koulussa, jossa opettajia lomautetaan ja pyyhekumit puolitetaan. Lähempänä nykyaikaa Maija on kätilö, joka toivoo saavansa vakituisen työn samalla, kun syntyvyys pienenee ja säästötoimet uhkaavat synnytysosastoja. Maijan ohella toinen tärkeä henkilö on Aili, entinen naapuri lapsuusajoilta. Ailista muot...

Suomen kielen kurssilaisten rivit alkoivat harveta. Ihmiset todellakin muuttivat Suomeen juhannusjuhlissa kuullun kutsun rohkaisemina. Vera puhui asiasta Georgille, jonka tutkimusmatka Baikalille oli peruuntunut ja tiedekunnan varat jäädytetty. He elivät ystäviltä saaduilla lainarahoilla, ryyneillä ja Ninan koulussa jaettavan ruoka-avun säilykkeillä. Ehkä heidänkin kannattaisi alkaa koota tarvittavia papereita. Ihan varmuuden vuoksi, vaikka eivät he olleet mihinkään muuttamassa. Mitä he siellä vieraassa maassa tekisivät? Ei heitä siellä kukaan odottanut. Mutta jos tilanne muuttuisi vielä huonommaksi, olisi ainakin joku pakotie. Anna Soudakova: Varjele varjoani Atena 2022 kansi Laura Noponen 277 sivua Anna Soudakovan toisinkoinen Varjele varjoani  kertoo maahanmuuttajaperheen tarinaa kahden sukupolven kautta. Vera ja Georgi rakastuvat 1980-luvulla ja perustavat perheen. Heidän tyttärensä Nina on lapsi, kun olot Pietarissa alkavat käydä yhä kehnommiksi ja perhe tekee päätöksen: he mu...

Lapsena norkoilin isän ja Jeren mukana jäähallilla. Siellä opin arvostamaan ratkaisijoita. Ymmärsin, että vaikka olisi muuten hävinnyt elämässä, sai vastustajan päihittämisen jälkeen kokea, miltä kanttiinista ostettu makkara maistui voittajan suussa. Noora Vallinkoski: Koneen pelko Atena 2022 kansi Jussi Karjalainen 359 sivua Noora Vallinkosken romaani Koneen pelko  on järisyttävän hyvä romaani luokan kysymyksestä. Romaanin päähenkilö Johanna on oppinut, että opiskelu ei kannata mutta kannattaa olla "hyvä jätkä". Hän seuraa vierestä työläisisänsä ja veljensä ponnisteluja maailmassa, jossa ei oikein tunnu olevan tilaa perusduunareille. Maailma muuttuu ja teknologinen kehitys ei kysy, kuka pysyy junan vauhdissa ja kuka ei. Ei kai ole ihme, että jotkut päätyvät katsomaan sivusta, miten toiset istuvat junan ykkösluokassa ja tuntuvat tietävän suuntansa. Johanna pyristelee pois. Hän haluaa muuta kuin lähiöelämää Aukossa. Kun Jere-veli sekoilee ja pyristelee työttömänä elämässä etee...

Nyt he erottavat jo mustana vellovan meren majakan juurella, kuin tumman tahran tai vuosikymmeniä riehuneen rajuilman jättämän arven. Vaikka Jory on lähestynyt paikkaa lukemattomia kertoja, aina tätä Majakoiden ruhtinatarta lähestyessään hän tuntee samaa mitättömyyttä, ehkä jopa hienoista pelkoa, melkein kuin majakka soimaisi häntä. Maiden, tuo viisikymmentä metriä korkea viktoriaanisen suunnittelun ja rakentamisen taidonnäyte, piirtyy mahtavana vasten taivaanrantaa, uljaana vaaleana linnakkeena, joka on taannut merenkulkijoiden turvallisuuden. Emma Stonex: Majakanvartijat Otava 2022 alkuteos The Lamplighters  2021 suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi kansi Max Ellis 379 sivua 1970-luvulla syrjäiseltä majakkasaarelta katoaa kolme majakanvartijaa. Cornwallissa sijaitsevan majakan ovet on lukittu sisäpuolelta, ja miehet ovat kadonneet jälkiä jättämättä. Parikymmentä vuotta myöhemmin mysteeri on edelleen selvittämättä. Kirjailija Dan Sharp haluaa kirjoittaa aiheesta kirjan ja tavata kad...

Hymyilen ruudulle. Tervehdyksiä sataa kuin vanhalle tutulle, vaikka olen ollut kanavalla vasta muutaman kuukauden. Kokeillut ensin kerran, sitten toisen, sitten kolmannen. Pulmu Kailamo & Taru Kumara-Moisio: Tenho Enostone 2022 kansi Katri Niinikangas 230 sivua Tenho  on Pulmu Kailamon ja Taru Kumara-Moision ensimmäinen yhteisteos. Kumara-Moisio on kirjoittanut kirjoittanut jo useita teoksia, mutta kirjailijanimi Kailamolle tämä romaani on esikoinen. Jos toiveita saa esittää, lukisin mielelläni vastaisuudessakin näiden kirjailijoiden yhteisteoksia. Tenho  on nimittäin mukaansa tempaava romaani, jota oli ilo lukea. Se vie 1990-luvulle, ja ajankuvassa on jotain hyvin kiehtovaa ja tunnistettavaa. Tuntuu siltä, että ajallinen miljöö on rakennettu huolella, ja se paitsi herättää muistoja myös ilahduttaa muistuttaessaan monesta niin ysäriläisestä yksityiskohdasta. Romaanin päähenkilö on Kata. Vuonna 2016 hän elää keskellä aviokriisiä. Elämä on tavallaan asettunut uomiinsa jo kau...

Tämä on viimeinen vuosi, tärkein vuosi, jokainen opettaja julistaa vuorollaan. Mutta niin moni minun ihmisistäni on kirjoittanut viime tai edellisenä vuonna, ettei omassa abivuodessa ole samanlaista hohtoa. Elän itsekin jo puolittain siinä toisessa maailmassa, jossa näyttäisi olevan sekä enemmän että vähemmän vapautta. Olenko siis kaikkein vapain vai kaikkein vähiten vapaa? Koko kolme vuotta on tähdännyt ainoastaan ylioppilaskirjoituksiin. Ihan kuin ne olisivat elämän tähtihetki. Siitä se alamäki alkaa. Yleissivistyksemme on kuulemma korkeimmillaan juuri nyt. Ei hyvältä näytä. Jenni Toivoniemi: Valtakausi WSOY 2022 kansi Hilla Semeri 416 sivua äänikirjan kesto11 t 11 min Elokuvantekijä Jenni Toivoniemen esikoisromaani Valtakausi  vie 1990-luvun Kallioon. Joukko nuoria elää aikuisuuden tuntumassa: osa henkilöistä elää abivuottaan, osa on hieman vanhempia. Jokaiselle kertomuksen kuvaama vuosi on kuitenkin tavalla tai toisella merkityksellinen. Keskeinen henkilö tuntuu olevan Bambi, j...

Ajatus leimahtaa ja hiipuu, sukeltaa metsänpeittoon ja ponnahtaa suonsilmästä pilvenkaistaleita lainehtivalle taivaalle. Ajatus on valonsäie, joka sinnittelee esiin äkisti pimentyneen auringon syrjästä. Keinutan auringonsädettä kämmenellä, tuuditan sitä villilintuna sykkivää sydäntäni vasten. Katson Tyttöön, joka nukkuu kyljelleen käpertyneenä, huulet raollaan, lähellä silmieni nähdä, lähellä kämmenteni tuntea. Valo kimpoilee sormieni lomasta teltan kylkiin, lennähtää sokaisevana kipuna takaisin silmiini. Silja Vuorikuru: Kultalintu, mustasulka Kustannus Aarni 2021 kansi Laura Sivonen 250 sivua Aiemmin tietokirjailijana esiintyneen Silja Vuorikurun esikoisromaani Kultalintu, mustasulka  on yksi Kustannus Aarnin "Minä ja metsä" -kirjoituskilpailun voittajista. Kilpailun nimestä huolimatta ei olla koko ajan metsässä vaan se on lisäelementti, joka on henkinen pakopaikka ja unelmien kohde tytölle, jonka elämässä on kohtuuttoman paljon raskaita asioita. Romaanin päähenkilö on Iiri...

Viime talvena yritin yhtenä pimeänä iltana selittää Atelle, että Toven teksteissä on tärkeintä se, että ne kuvaavat sitä mikä ei näy. Näkymätöntä ei tarvitse todistaa havainnolla, pitää vain uskoa. Tove kirjoittaa tavallisista asioista, joissa on paljon kätkettyä. Johanna Venho: Syyskirja WSOY 2021 Päällyksen maalaus Rauha Mäkilä Päällys Martti Ruokonen 280 sivua Johanna Venho tarkastelee Syyskirjassaan  ikonista kirjailijaa ja taidemaalaria Tove Janssonia. Vaikka liikkeelle lähdetään vuodesta 2019, eletään paljolti elokuussa 1991. Päättymässä on viimeinen kesä, jonka Tove on puolisonsa Tuulikki Pietilän kanssa viettänyt rakkaalla Klovharun saarellaan. On tullut aika tunnustaa, että saari ei enää ole ikääntyvien naisten tavoitettavissa ja on aika jättää jäähyväiset. Samana kesänä nuori Maria saapuu Pellinkiin. Hänen unelmansa on tavata Tove, mutta ei ole aivan helppoa kohdata ihmistä, joka on saanut omassa mielessä niin merkittävän aseman. Romaani nivoo yhteen nuoren opiskelijan ja...

Joka ilta hevoset tulevat takaisin. Joka ikinen ilta, aivan itsestään, ne palaavat portista sisään. Ne tietävät, että täällä on herkkuja. Ne tietävät, että täällä olen minä, niiden emäntä, se jolla on lempeä ääni, omenoita ja porkkanoita, vaikken ole enää pitkään aikaan antanut  niille herkkuja. Mutta ennemmin tai myöhemmin vihreä ruoho alkaa vetää niitä poispäin. Ne huomaavat uutta ruohoa, uusia tupsuja, kurkottavat päätään, rouskuttavat, sulattavat ja siirtyvät eteenpäin. Aikuinen mongolianvillihevonen tarvitsee 3,5 kilogrammaa ruokaa päivässä. Se on aika monta heinänkortta. Ne ovat tehokkaita ruohonleikkureita. Ennemmin tai myöhemmin niiden on pakko tajuta, että ne tulevat toimeen ilman minua eikä totutusaitaus ole niiden koti. Vasta sitten ne ovat oikeasti villejä. Maja Lunde: Viimeiset Tammi 2020 alkuteos Przewalskis hest  2019 suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry 533 sivua   Maja Lunden Mehiläisten historia  avasi ilmastokvartetin ja jäi todella vaikuttavana lukukok...

Vaikka ihmisiä on kaikkialla ja paljon, olen yksinäisempi kuin ikinä, en tiedä minne olen menossa ja mistä tulossa, kuljetan mukanani jatkuvasti noutokahvia, vaihdan kuulumisia tarjoilijoiden ja samassa jonossa olevien kanssa mutta en kuitenkaan katso kadulla kävellessäni ketään silmiin. Pajtim Statovci: Tiranan sydän Otava 2016 271 sivua Nuori albaani Bujar elää 1990-luvun alussa, Jugoslavian hajoamisen aikaan, maaseudulla melko tavallista elämää, joka kuitenkin mullistuu. Isä kuolee, sisar katoaa ja äiti vaipuu masennukseen. Bujar karkaa parhaan ystävänsä Agimin kanssa ensin pääkaupunkiin Tiranaan ja sieltä Italiaan, onnellisempaan Eurooppaan, jossa pitäisi olla mahdollisuuksia enemmän kuin köyhässä kotimaassa. Ehkä siellä olisi vapaammassa maailmassa voisi olla vapaamminen todellinen, oma itsensä? Itseä ei kuitenkaan pääse pakoon eikä elämä välttämättä ole juuri hohdokkaampaa uusissa paikoissa, vaikka kuinka kiertää ja etsii. Romaanin minäkertoja tuntuu olevan hukassa itsensä mutta ...