Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2020.

Tietokirjabingon koonti

Kirjat kertovat -lukupäiväkirja järjesti vuodelle 2020 tietokirjabingon, jossa saavutin yhden bingon. Yhteensä luin bingoon kaksitoista tietokirjaa, joten hajamerkintöjä ruudukkoon ilmaantui myös. Tässä koko bingo: Bingokohtiin luin seuraavat teokset: Kirjassa on useita kirjoittajia:  Ellun Kanat Oy, Mitä tapahtuu huomenna lukemiselle? Kirjan aihe on ajankohtainen: Risto Isomäki, Mitä koronapandemian jälkeen Saan kirjasta voimaa:  Tove Jansson & Tuulikki Pietilä, Haru, eräs saari Vuonna 2020 julkaistu kotimainen tietokirja:  Maarit Lassander, R ahaviisaus Kirjassa pohditaan tulevaisuutta: Tim Marshall,  Maapallo hallussa Kirja, jota suosittelen muillekin:  Ulla-Maija Paavilainen, Suurin niistä on rakkaus – Kirsti Paakkasen tarina Kirja avartaa ajatteluani: Maria Pettersson, Historian jännät naiset – merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja Kirja käsittelee historiaa:  Hallie Rubenhold,  Viisi – Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit Kirjassa on eläimiä:  Steinunn Sigurđ

Kerttu Vuolab: Valon airut

Niinä aikoina, kun maan ja auringon nuoret Ilman haltia, Tuulen haltia ja Veden haltia kohtasivat elämäntoverinsa, maailma alkoi muuttua melkoisesti. Kesken sulhastoiveidenssa Veden haltia kohtasi muinoin Kentänpään eukon Jäämereen saapuessaan. Mutta Guvron ei vihjannut Rávdnálle mitenkään, että oli taas nuuskimassa toisten välisiä asioita. Kerttu Vuolab: Valon airut – kertomusromaani Atrain Kustannus 2015 alkuteos Bárbmoáirras  2008 suomentanut Riitta Taipale 248 sivua Valon airut  on kertomusromaani, joka avaa saamelaiskulttuuria ja kansanperinnettä kiehtovalla tavalla. Romaanissa toimivat ihmisten rinnalla saamelaisjumalat ja -haltiat, ja kaikki tapahtuva on kiinteästi yhteydessä ympäröivään maailmaan ja luontoon. Koska luonto ja yliluonnolliset voimat ovat niin suuri osa kokonaisuutta, on teos mystinen ja tunnelmallinen. Jotain viehättävää on siinä, kuinka kiinteä yhteys ihmisellä ja luonnolla on, kuinka ihminen on osa luontoa eikä jokin irrallinen osa. Selvää myös on, että ihminen

Maria Pettersson: Historian jännät naiset

  – Minä odotan. 24-vuotias Milunka Savi ć  seisoo asennossa komentavan upseerin edessä. Hän on monesta pahasta paikasta selvinnyt, kokenut, tovereidensa arvostama sotasankari. Se ei välttämättä auta, sillä hänen sukupuolensa on paljastunut. Serbian armeijassa ei olekaan taistellut huimapäinen nuorimies Milun Savi ć vaan maalaistyttö Milunka. Maria Pettersson: Historian jännät naiset  – merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja Atena 2020 502 sivua Maria Petterssonin Historian jännät naiset  on monin tavoin huikea teos. Kirjaan on koottu vaikuttavan ja laajan taustatyön tuloksena kymmenien naisten pienoiselämäkerrat, teos on ulkoasultaan upea ja sisällöltään vakuuttava. En ihmettele lainkaan Petterssonin kirjan saamaa suosiota ja näkyvyyttä.  Teos on jaettu seitsemään osioon, joissa esitellään erilaisia naisia tieteestä taiteeseen ja urheiluun, hallitsijoista aktivisteihin ja toisinajattelijoihin sekä rikollisiin ja virkavaltaan. Oman osionsa saavat myös sotilaat ja vakooj

Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät

Juri ja Boris ovat myös tulleet pöytään. Jakavat yhden jakkaran. He katsovat Mihaa yhtä ihastunein ja lumoutunein katsein kuin tytöt. Maria tietää, että pikkuveli rakastaa musiikkia. Juri seuraa paikaltaan näiden nuorten aikuisten, sodan vuosina melkein vanhuksiksi muuttuneiden arasti sädehtivää, pikkuhiljaa yhä vahvemmin roihuavaa elämänjanoa. Se näkyy heidän naurussaan, suurissa eleissään ja keskusteluissaan, joissa puhutaan kaikesta muusta paitsi sodasta, pelosta ja kärsimyksestä. Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät Atena 2020 244 sivua Anna Soudakovan Mitä männyt näkevät  pohjautuu esikoiskirjailijan isoisän elämäntarinaan. Ja se tarina onkin kertomisen arvoinen: Juri elää Neuvostoliiton kuohuvaa 1900-lukua ja näkee niin sorron vuodet kuin 1990-luvun mullistuksen. Romaanin sivuilta hahmottuu matka Stalinin vallan alta kohti turkulaista lähiökerrostaloa. Romaanin käynnistää prologi, joka sijoittuu 2010-luvulle Turkuun. Ollaan nykyajassa, romaanin kertojan Marian ukki on väsyneenä sa

Jenny Gladwell: Sydämeni lahja

Ulkoilmabaari hotellin katolla oli henkeä salpaava. Pitkiä salvianvihreitä sohvia, matalia tuikkujen täplittämiä pöytiä, taustalla pehmeää puheensorinaa ja vaimeaa musiikkia. Tulipadoissa loimuavien liekkien ansiosta oleskelualueella oli mukavan lämmintä, vaikka viileä ilma saikin hengityksen huuruamaan. Yhdeltä syrjältä avautui näkymä kohti kaupunkia, jonka valot tuikkivat illan hämärässä, ja toisella puolella erotti tunturien tummat hahmot, jotka jatkuivat kaukaisuuteen ja näyttivät miltei aavemaisilta mutta silti kauniilta. Koboltinsiniseen venepäänteiseen mekkoon sonnustautunut Natasha keskusteli baarimikon kanssa. Bloggaajakolmikko oli asettunut sohvalle. Philipistä ja Sandrasta ei näkynyt jälkeäkään, mutta Ben ja Nick istuivat kahdestaan sohvalla siemailemassa olutta. Jenny Gladwell: Sydämeni lahja Otava 2020 alkuteos A Gift in December suomentanut Aura Nurmi 302 sivua äänikirjan lukija Maija Paunio kesto 10 h 45 min Joulun aikaan sopi mainiosti kuunneltavaksi Jenny Gladwellin ro

Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä

Gulffi roikotti kanisterin auton eteen, avasi konepellin ja alkoi lisätä öljyä moottoriin. Minä jatkoin kiillottamista ja trasseli tanssi auton pellillä hienoja kiemuroita. Halutti vihellellä. Ensin huulten välistä karkasi pelkkää suhinaa. Piti puhaltaa monta kertaa ennen kuin sain aikaiseksi ääntä. Kohta löysin oikean tavan ja onnistuin päästämään ilmaa huulten välistä niin että se kuulosti vihellykseltä. Keskityin ja onnistuin yhä paremmin. Trasseli pyöri pehmeästi musiikin tahdissa peltiä vasten. Mielessä hyrisi mukavasti ja oli aikuisen olo.  Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä Karisto 2020 297 sivua Anne Vuori-Kemilän Mustaa jäätä  ei ollut kiinnittänyt huomiotani ennen kuin bongasin muutaman kehuvan blogiarvion (esimerkiksi Arja ). Viimeistään Finlandia-ehdokkuus innoitti  tekemään varauksen kirjastoon, ja joululoman odotus kuluikin juonivetoisen ja tiheätunnelmaisen romaanin parissa sujuvasti. Mustaa jäätä  on rosoinen, karu ja tumma. On eksyksissä olevia henkilöhahmoja, räntäsadett

Natalie Cox: Ota minut syliin

En kuule, kun auto ajaa pihaan, ja hätkähdän keittiön ovelta kantautuvaa kevyttä naputusta. Nostan katseeni ja näen jättimäisen koiran naaman häilyvän ikkunassa. Hurtan kalmanvaalea pää on suuren ruokalautasen kokoinen ja pimentää ikkunan lähes kokonaan. Sen ruskeat silmät pyyhkivät uhkaavasti yli keittiön ja ellen tietäisi paremmin, voisin vaikka vannoa että se silmäilee uutta majapaikkaansa kauhunsekaisin tuntein. Erotan juuri ja juuri Hugon hahmon koiran vieressä. Natalie Cox: Ota minut syliin Otava 2020 alkuteos Not Just For Christmas suomentanut Inka Parpola äänikirjan lukija Kati Tamminen kesto 9 h 36 min Joulun aikaan sopii mainiosti Natalie Coxin viihteellinen romaani Ota minut syliin – varsinkin, jos lukija kaipaa hieman romantiikkaa ja pakoa arjesta. Romaani sijoittuu joulun tienoille ja tarjoaa kepeän, juonivetoisen tarinan, jonka suurin kysymys on: saako päähenkilö onnensa? Tarinan päähenkilö on Charlie, jonka petollinen poikaystävä on ottanut ja lähtenyt. Kun Charlien asun

Paula Nivukoski: Mainingin varjo

Evalina seisahtui kalliolle, levitti kätensä. Koko maailma olisi heidän. Ei vain puutarhan syrjäiset polut myöhäisinä kesäiltoina tai raatihuoneen kellotapulin salainen vintti. Koko maailma. Evalina katseli saarta ja rakastui siihen heti. Paula Nivukoski: Mainingin varjo Otava 2020 381 sivua Mainingin varjo  vie lukijan yksinäiselle saarelle ja vuoteen 1911. Evalina ja Anders rakastuvat, minkä seurauksena papin tytär karkaa kotoaan ja päätyy asumaan vaatimattomiin oloihin köyhän kalastajansa kanssa. Eikä aikaakaan, kun pariskunta odottaa perheenlisäystä, vaikka laillinen vihkiminen puuttuukin. Muutenkin tarinassa odotetaan paljon. Odotetaan vihkimistä, odotetaan miestä kala- tai kaupunkireissulta takaisin kotiin, odotetaan myrskyn tyyntymistä. Elämä on odottavaa ja ikään kuin jonkinlaisessa välitilassa olemista – muutos siintää jossakin – ja samalla hyvin verkkaista. Paljon ei saarella tapahdu, mutta sitä enemmän tapahtuu Evalinan päässä. Nykyhetkeen sekoittuvat muistot Evalinan mennei

Jhumpa Lahiri: Missä milloinkin

Yleensä lounastan trattoriassa muutaman askeleen päässä kotoa. Ruokapaikka on pieni, sinne pitää tulla keskipäivään mennessä, muuten siellä ei ole enää tilaa ja joutuu odottamaan yli kahteen. Syön yksin muiden yksinäisten tuntemattomien ihmisten kanssa, mutta näen siellä usein tuttuja kasvoja. Jhumpa Lahiri: Missä milloinkin Tammi 2020 alkuteos Dove mi trovo  2018 suomentanut Helinä Kangas 148 sivua Missä milloinkin  -pienoisromaanin myötä Jhumpa Lahiri nousee niiden harvojen kirjailijoiden joukkoon, jotka ovat pystyneet luomaan kaunokirjallisuutta muillakin kielillä kuin äidinkielellään. Intialaistaustainen ja Yhdysvalloissa elänyt Lahiri muutti vuonna 2013 perheineen Roomaan oppiakseen italian kielen paremmin. Tavoite on mitä ilmeisemmin toteutunut, sillä Missä milloinkin  on julkaistu alun perin italiaksi nimellä Dove mi trovo . Kielen vaihtamisesta huolimatta ilmaisu romaanissa ei ole kömpelöä tai yksinkertaista. Ilmaisu on erilaista kuin Lahirin aiemmissa teoksissa: jossain määrin

Liane Moriarty: Sulje silmäsi ja laske kymmeneen

Tuntui oudolta nähdä heidät marketissa muutama päivä sitten. En seurannut heitä. Minä vain osuin sinne. Se oli sattuma. Tavallaan. Olin heidän kotinurkillaan, koska olin ajanut sitä kautta kotiin, ja päätin käydä samalla kaupassa. En edes ajatellut Patrickia ja Elleniä, mikä on harvinaista herkkua. Olin etsimässä kaurahiutaleita. Liane Moriarty: Sulje silmäsi ja laske kymmeneen WSOY 2020 alkuteos The Hypnotist's Love Story suomentanut Helene Bützow 471 sivua Liane Moriartyn uusin suomennettu romaani Sulje silmäsi ja laske kymmeneen  sukeltaa stalkkauksen ja hypnotisoinnin maailmaan. Hypnoterapeuttina työskentelevä Ellen tapaa mukavan miehen, maanmittari Patrickin, joka on kaikkea, mitä nelikymppinen nainen voi toimia. Ellen ei hätkähdä lainkaan sitä, että Patrickin ex, Saskia, stalkkaa miestä jatkuvasti. Ennemminkin Ellen kiinnostuu naisesta ja tämän tarkoitusperistä: mitä Saskia oikein vainoamisellaan tavoittelee ja miksi? Ellen alkaa lähestyä pelottavaa 40 vuoden rajapyykkiä ja t

Maja Lunde: Viimeiset

Joka ilta hevoset tulevat takaisin. Joka ikinen ilta, aivan itsestään, ne palaavat portista sisään. Ne tietävät, että täällä on herkkuja. Ne tietävät, että täällä olen minä, niiden emäntä, se jolla on lempeä ääni, omenoita ja porkkanoita, vaikken ole enää pitkään aikaan antanut  niille herkkuja. Mutta ennemmin tai myöhemmin vihreä ruoho alkaa vetää niitä poispäin. Ne huomaavat uutta ruohoa, uusia tupsuja, kurkottavat päätään, rouskuttavat, sulattavat ja siirtyvät eteenpäin. Aikuinen mongolianvillihevonen tarvitsee 3,5 kilogrammaa ruokaa päivässä. Se on aika monta heinänkortta. Ne ovat tehokkaita ruohonleikkureita. Ennemmin tai myöhemmin niiden on pakko tajuta, että ne tulevat toimeen ilman minua eikä totutusaitaus ole niiden koti. Vasta sitten ne ovat oikeasti villejä. Maja Lunde: Viimeiset Tammi 2020 alkuteos Przewalskis hest  2019 suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry 533 sivua   Maja Lunden Mehiläisten historia  avasi ilmastokvartetin ja jäi todella vaikuttavana lukukokemuksena mieleeni.

Laura Arffman: Mona-Liisa

Vaikka olen vielä nuori, olen miettinyt kirjan kirjoittamista jo useasti elämäni aikana. Minut tunnetaan parhaiten maastohiihtäjänä, mutta julkisen kuvan takana on paljon muutakin, mistä en ole koskaan yleisölle puhunut. Erilaisia käänteitä on ehtinyt olla elämän varrella enemmän kuin itsekään välillä uskon. Nyt kun aika meinaa loppua kesken, toivon, että jotain jää minusta muistiinkin. (Kirjan esipuhe, Mona-Liisa Nousiainen) Laura Arffman: Mona-Liisa – urheilija, muusikko, ihminen Gummerus 2020 319 sivua äänikirjan lukija Laura Arffman kesto 11 h 27 min Kyynelittä on vaikea lukea tai kuunnella Laura Arffmanin kirjoittamaa elämäkertaa Mona-Liisa . Mona-Liisa Nousiainen (o.s. Malvalehto) oli huipputason hiihtäjä, muusikko ja äiti, jonka elämä päättyi kohtuuttoman nuorena, vain 36-vuotiaana. Tieto tästä varjostaa elämäkerran lukemista, ja viimeistään siinä vaiheessa, kun kirjassa kerrotaan Mona-Liisan sairastumisesta ja kuolemasta, ovat tunteet pinnassa. Mona-Liisa ei kuitenkaan ole miss

Evie Wyld: Me olemme susia

Kun oksa napsahtaa tytön takana, hän tuntee mahansa muljahtavan ja tietää tehneensä virheen. Evie Wyld: Me olemme susia Tammi 2020 alkuteos The Bass Rock 2020 suomentanut Aleksi Milonoff 417 sivua Evie Wyld jäi vahvasti mieleeni Kaikki laulavat linnut -romaanin myötä: EU:n kirjallisuuspalkinnon voittanut romaani oli lukuelämys, joka onnistui yllättämään. Vaalin romaania mielessäni pitkään lukemisen jälkeen ja ylistin sitä aina, kun mahdollisuus tarjoutui. Niinpä oli itsestäänselvyys, että Wyld asettui kertaheitolla ihailemieni kirjailijoiden joukkoon. Me olemme susia  on rakenteeltaan edellistä suomennosta sirpaleisempi. Kun Kaikki laulavat linnut sijoittui kutakuinkin samaan aikaan, liikutaan Me olemme susia -romaanissa kolmella aikatasolla: 1700-luvulla Sarahia syytetään noituudesta, 1800-luvulla Ruth etsii paikkaansa kotirouvana ja nykyajassa Viviane toimii talonvahtina ja yrittää löytää itsensä. Ja näiden kolmen naisen tarinoiden välissä on aika ajoin suorastaan pelottavia välähdy

Kirjoja rahasta

Mikä tahansa aihe, josta ei puhuta avoimesti, pitää sisällään vallan, häpeän ja syyllisyyden rakenteita, joita on vaikea tehdä näkyviksi. Jos haluaa tuntea hallitsevansa tilanteen, se vaatii kykyä sanoa, että tämä on minun tilanteeni, johon vaikuttaa minun taustanui ja johon pohjautuu minun tulevaisuuteni. Jos haluan selviytyä vaikeasta tilanteesta, fiksuinta on puhua siitä. Tämä pätee niin mielenterveyteen kuin rahaankin, ja etenkin se pätee tilanteeseen, jossa puhutaan niiden keskinäisestä suhteesta. (Maarit Lassander: Rahaviisaus ) Maarit Lassander: Rahaviisaus Atena 2020 260 sivua äänikirjan lukija Hannamaija Nikander kesto 6 h 29 min Julia Thurén: Kaikki rahasta – näin säästin kymppitonnin vuodessa Gummerus 2018 325 sivua äänikirjan lukija Heljä Heikkinen kesto 8 h 45 min Maarit Lassanderin  Rahaviisaus  on kirja, jossa yhdistyvät raha ja mielen hyvinvointi. Kirjailija tarkastelee aihettaan psykologian näkökulmasta ja avaa sitä, miten ihmisen rahaan muodostuu ja miten tuohon suhte

Kirjoja ulapalta -lukuhaasteen koonti

Nannan kirjakimaran Kirjoja ulapalta – merellinen lukuhaaste on tullut päätökseensä. Minä luin haasteeseen nämä viisi teosta: Tove Jansson & Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari Jenna Kostet: Linnunluisia Kassandra Montag: Tulvan jälkeen Delia Owens: Suon villi laulu   Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti Viiden teoksen joukkoon päätyi kaksi tietokirjaa ( Haru, eräs saari  ja Ankeriaan testamentti ). Painetussa muodossa nautin kaikki muut paitsi Kassandra Montagin tulevaisuuteen sijoittuvan Tulvan jälkeen -romaanin, jonka kuuntelin äänikirjana. Kaikkien teosten äärellä pääsi merellisiin tunnelmiin ja loppujen lopuksi kaikista voi sanoa, että miljöö on niissä merkittävä. Oikeastaan jokaisen äärellä voi aistia kosteuden ja tuntea veden läheisyyden, niin merkittävässä osassa vesistöt kirjoissa ovat. Kirjojen äärellä pääsi sukeltamaan syvyyksiin ja kellumaan aalloilla, kuten Nanna haastepostauksessaan toivoikin. Kiitos Nannalle ihanasta haasteesta! Merellisissä kirjoissa on jotain hyv

Jenna Kostet: Linnunluisia

Eräänä päivänä saaren päällä leijailee paksu sumu. Pilvi on nielaissut koko maailman. Majakka on päällä koko päivän, ja sen valo haparoi pitkin maisemaa, joka on pehmeä kuin pumpuli. Isä murjottaa, koska huonon sään takia hotellissa yöpyvien lintututkijoiden kanssa sovittu veneretki peruuntuu. Minä olen kiitollinen sumusta, koska se antaa kulkea suojassa katseilta. Saan olla piilossa niin, että voin olla kuka tahansa ja mikä tahansa, eikä minun tarvitse pelätä. Jenna Kostet: Linnunluisia Aula & Co 2020 357 sivua Linnunluisia- romaanin miljöönä on saari. Se sijaitsee Turun ulkosaaristossa, on eristyksissä, säiden armoilla ja aivan omanlaisensa. Omanlaisiaan ovat myös saaren ja romaanin ihmiset, ja omanlaisensa on romaanin tunnelma. Jännitteitä on ilmassa, henkilöiden välillä, kaikessa, ja jännitettä Jenna Kostet taitavasti romaaniinsa rakentaa. Tarinan keskiössä on perhe, joka on stereotyyppisen perheen kuva: isä, äiti ja kaksi lasta. Lapset ovat jo aikuistuneet, ja toinen heistä, M

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

Irene oli jo niin tottunut näkemään toiset kaljuina, ettei hän enää osannut kiinnittää siihen huomiota. Hiusten menetys tuntui tapahtuneen iäisyyksiä sitten, jossakin toisessa ajassa ja paikassa. He olivat katselleet toistensa ajeltuja päälakia ensin leirillä, sitten matkalla kohti rajaa ja nyt kävellessä tänne. Hän oli tietenkin pistänyt merkille toisten kallon muodon ja arvet, säilyneet suortuvat ja kasvavan sängen, mutta ei ajatellut sitä eikä ottanut enää puheeksi. Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa WSOY 2020 351 sivua  Vaellusromaani ei ole minulle mieleisin kaunokirjallisuuden alalaji. Usein huomaan kyllästyväni jatkuvaan taivaltamiseen ja hitaaseen maisemien vaihtumiseen. Tommi Kinnusen vaellusromaanin Ei kertonut katuvansa  kohdalla en kuitenkaan kyllästy. Romaanin juoni vetää hyvin ja seuraan mielelläni viiden naisen vaeltamista Norjasta kohti Rovaniemeä ja sieltä eteenpäin.  Matkalla ovat Irene, Aili, Veera, Katri ja Siiri. Alkuun heistä selvimmin esiin piirtyy Irene, mutt

Karoliina Niskanen: Tilhi

Tilhi tuli osaksi perheemme elämää, kun se oli vasta heiveröinen ja hauras, vähän omituinen seitsenvuotias linnunpoikanen, jolla oli oranssi irokeesi ja luiset siivet. Sen liekehtivät silmät huusivat: täältä jumalauta tullaan! Vaikka Tilhin sisällä rämisi lujaa, oli se meillä asuessaan kuitenkin näkymätön ja hiljainen poika, kuin mykkä aave. Tilhi ei aluksi puhunut mitään, ainakaan muille kuin minulle. Niin minä sen muistan. Karoliina Niskanen: Tilhi Bazar 2020 304 sivua äänikirjan lukija Karoliina Niskanen kesto 8 h 7 min Suomisen perheessä on kaikki hyvin. Inkeri ja Iiro ovat standardin mukaisen kaksilapsisen perheen lapset, äiti ja isä ovat kiireisiä mutta tyytyväisiä töissään. Suomisen perheellä menee niin hyvin, että he voivat avata ovensa uudelle perheenjäsenelle, Tilhille, joka tarvitsee kodin, on heiveröinen ja vähän erikoinen, hauraan pinnan alla täynnä tappuraa. Kun perheen esikoinen Inkeri saa oman lapsen, hän ymmärtää, että hänen on pakko löytää kadonnut pikkuveli Tilhi. Ja

Satu Vasantola: Kaikki kadonneet

Isä on sanonut, että seikkailussa voi kestää yöhön asti. Ja että seikkailuja on edessä monta. Jos Annu vain osaa pitää suunsa kiinni, niitä tulee, Annu pääsee iltaisin isän mukaan, saa nähdä uusia paikkoja, leikkiä takapenkillä tai kiivetä hattuhyllylle, katsella autosta kaupungin valoja, jotka ovat kuin helminauhoja teiden yllä. Ja jos kaikki menee hyvin, isä ostaa Annulle jäätelön, vie uimaan joelle melkein keskellä yötä, keijukaisten ja sudenkorentojen aikaan. Satu Vasantola: Kaikki kadonneet Tammi 2020 272 sivua äänikirjan lukija Hannamaija Nikander kesto 7 h 41 min Satu Vasantolan esikoisromaani En palaa takaisin koskaan, luulen  (2018) jätti kirjailijan nimen mieleeni. Kun huomasin Vasantolalta ilmestyneen uuden romaanin, klikkasin sen hetimiten äänikirjahyllyyni. Kannatti klikata. Romaanin päähenkilö on lääkäri Annu, jonka menneisyydessä on jotain hämärää. Vähitellen keriytyy auki kaikki se, mikä on tehnyt naistentautien lääkäristä yksinäisen oman tiensä kulkijan: lapsuuden kumm

Jelena Tšižova: Muistista piirretty kaupunki

"Mainittakoon muuten, että Dunja-mummo ompeli myös päällysvaatteita, mutta ei emännän käyttöön. Itse en ehtinyt nähdä tätä, mutta tiedän äidin kertomasta: ilman ompelukonetta, pikkuruisin siistein pistoin, ja leikkasi ilman kaavoja, silmämääräisesti. Nyt se tuntuu kummalliselta, mutta ennen vallankumousta monet ompelivat siten: harsimalla koottu vaatekappale sovitettiin vartalon mukaiseksi nuppineulojen avulla." Jelena Tšižova: Muistista piirretty kaupunki Into 2020 alkuteos  Город, написанный по памяти   (Редакция Елены Шубиной, 2019 suomentanut Kirsti Eira 331 sivua Jelena Tšižovan Muistista piirretty kaupunki  hämmensi alkuun. Ryhdyin lukemaan romaania mutta pian ymmärsin, että tässä onkin kysymys muistelmateoksesta. Kirjailija tarkastelee omaa historiaansa ja sukunsa historiaa neljän sukupolven ajalta: paljon Tšižova muistaa itse, paljon on kuulopuheiden varassa. Tšižovan suvun tarina ulottuu neljän sukupolven taakse. Kun ollaan Venäjällä, ehtii noiden vuosikymmenten ajal

Iikka Hackman: Tähän aikaan huomenna

 Isä kertoi sairaudestaan ja säätiöstä. Gratia Deis oli Sveitsissä toimiva säätiö, joka kannatti ihmisten itsemääräämisoikeutta kuolemaan liittyvissä asioissa. Parantumattomasti sairaat saattoivat varata siltä ajan ja matkustaa kuolemaan rauhassa, omilla ehdoillaan. Isä oli varannut. Isä oli menossa Sveitsiin tekemään itsemurhan. Avustettu itsemurha, miten virastolta maistuva sana: avustushakemus, sosiaaliavustus, avustussurma. Itsemurha. Isä. Tyhjyys. It-sek-kyys. Kö? Iikka Hackman: Tähän aikaan huomenna WSOY 2020 226 sivua äänikirjan lukijat Anssi Niemi ja Rosanna Kemppi kesto 10 h 50 min Iikka Hackmanin esikoisromaani Tähän aikaan huomenna  herätti huomioni kiinnostavan asetelman vuoksi: 67-vuotias Arvo saa tietää sairastavansa parantumatonta lihasrappeumatautia. Hän haluaa päättää kuolemastaan itse ja hakeutua Sveitsiin saadakseen eutanasian. Matkalle mukaan lähtee tytär Sanna, ja samalla, kun isä ja tytär matkaavat kohti Keski-Eurooppaa nykyajassa, tekee isä muistois

Terhi Kokkonen: Rajamaa

He halaavat ja miehen ruumis on lämmin paidan alla. Se voisi yhtä hyvin olla kylmä, Karo ajattelee. Karo olisi kävellyt ulos huoneesta eikä kukaan olisi ollut odottamassa. Olisi pitänyt kertoa Riston äidille: olimme onnettomuudessa, poikasi on kuollut. Soittaa seuraavaksi siskolle. Ehkä Karo olisi lähentynyt tämän kanssa, ehkä he olisivat tukeneet toisiaan. Hautajaisissa joku Riston lapsuudenystävä olisi romahtanut kaikkien järkytykseksi ja he olisivat yhdessä hoitaneet tilanteen ja korjanneet likaiset astiat pois. Terhi Kokkonen: Rajamaa Otava 2020 äänikirjan lukija Terhi Kokkonen kesto 4 h 24 min Terhi Kokkosen esikoisromaani Rajamaa  sijoittuu erikoiselle seudulle. Paluumatkalla Lapin-lomalta Karo ja Risto joutuvat onnettomuuteen ja päätyvät pysähtyneeseen paikkaan pysähtyneeseen tilaan odottamaan ja ihmettelemään. Mutta mitä? Kummallinen lomakylä on omituinen ja siellä tapahtuu omituisia asioita. Vai tapahtuuko Karon elämässä muutenkin omituisia asioita? Lomakylässä olon aikana ja

Tove Jansson & Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari

Meri kohtaa niityn pikkuruisessa lahdenpoukamassa, joka on lähinnä mutka ruohomatossa ja johon mahtuu vetämään maihin jollan, se on saaren turvallisin paikka. Pohja on kivinen. Mutta me huomasimme että pohjimmaisena oli aivan sileä kallio ja yritimme raivata sen vapaaksi. Heittelimme ja nostelimme ja kieritimme kiviä lännen puolelle ja pääsimme yhä lähemmäs upeaa kalliota. Mutta seuraavana keväänä oli meri tuonut kaiken takaisin entisille paikoilleen, jolloin teimme kaiken uudestaan toiseen suuntaan, ja tällä kertaa talvimyrskyt tulivat idästä ja kaikki oli taas ennallaan. Tove Jansson & Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari WSOY 1996 alkuteos Anteckningar från en ö suomentanut Liisa Ryömä 103 sivua Kesäajan ihastuttavaa lukemista oli Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän teos Haru, eräs saari . Pitkään olen kirjaa käsiini havitellut, mutta lähikirjastossa sitä ei ole ollut saatavilla. Kun somesta huomasin parin tuttavan päässeen tänä kesänä vierailemaan saarella, tein viimein seutuvara

Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa

Inkeri katseli ympärilleen. Kaksi kuukautta sitten hän oli kuullut, että täällä jossain oli ollut sodan aikana vankileiri. Inkeri vilkaisi vielä valokuvaa. Tumppasi tupakan, katsoi ympärilleen ja piilotti kehyksen nopeasti kainaloonsa. Jos savannilla rauhanhetkiä oli vähän, muualla maailmassa niitä oli vielä vähemmän. Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa Otava 2020 298 sivua äänikirjan lukija Toni Kamula kesto 8 t 31 min Kylläpä on vaikuttava teos tämä Petra Rautiaisen esikoisromaani Tuhkaan piirretty maa . Sen äärellä kylmää usein, ja vähintään yhtä usein tulee pohtineeksi, miten ajat ja aatteet ihmisyyteemme vaikuttavat. Kuinka kauhistuttavalta vaikuttaa nyt se ajatusmaailma, joka Rautiaisen romaanin ajassa, 1940-luvulla, vallitsee. Ja kuinka lähellä tuo ajatusmaailma lopulta kuitenkin on. Tuhkaan piirretty maa  vie Suomen Lappiin. Tapahtumien nykyhetki on 1940-luvun loppu, takaumin palataan muutama vuosi taaksepäin. Tapahtumat sijoittuvat Inariin ja Enontekiölle: ensin mainitussa