Kirjakaapin kummitus

Joku huutaa kellonajan ääneen. Hissin pitäisi olla pian perillä, Anahitan Maassa. Järvelle lasti tuotaisiin helikopterilla. Me saisimme nähdä kuinka säiliö aukenisi, Anahita ilmestyisi meille uudessa olomuodossaan, tervehtisi meitä ja Takht-i Suleimanin pintaa, laskeutuisi sen syvyyksiin ja ottaisi sen asumuksekseen. Ja pelastaisi meidät siinä sivussa, karkottaisi kuumuuden ja kuivuuden ja niiden mukana seuranneen tuhon. Tiina Raevaara: Tulevaisuuden aaveet Novelleja Haamu 2024 kansi Karoliina Norontaus 220 sivua En varsinaisesti ole dystopioiden saati kauhun ystävä. Mutta niin vain piti tarttua Tiina Raevaaran novellikokoelmaan Tulevaisuuden aaveet  – ensinnäkin koska pidän Raevaaran kirjallisesta otteesta, johon voi aina luottaa, ja toiseksi koska jokin kauhun ja tieteen yhdistämisessä kiinnostaa. Kokoelmassa on kahdeksan novellia, jotka kaikki esittelevät aivan omanlaisensa maailman. Kokoelman avaavassa Yhteydessä  ollaan hyvin apokalyptisissa tunnelmissa, kun pieni seurue ...

 "Kuolema", toistan järkyttyneenä, ja hetken minusta tuntuu kuin mieleni jakautuisi kahtia. Toinen puoli keskustelee vanhan taiteilijan kanssa teoksen nimestä, ja toinen tajuaa kauhistuneena, että veistoksen päällä on palasiksi revitty ihmisruumis. Tiina Raevaara: Sielujen syöveri Like 2022 kansi Timo Numminen 298 sivua Kaksoiskierteestä  ja Polaaripyörteestä  tuttu Eerika Hämeranta on asettunut Suomeen tyttärensä Tuulikin kanssa. Elämä on tasaista, mutta mieltä painaa pitkäaikainen ystävä, lähes sisar Kristiina, jota pitäisi käydä tapaamassa vankilassa. Eikä menneisyyskään jätä rauhaan varsinkaan, kun Eerika törmää edesmenneiden vanhempiensa vanhaan ystävään, psykologi ja taiteilija Harriet Paasilaiseen. Harriet kutsuu Eerikan tutustumaan taidenäyttelyynsä ennen virallisia avajaisia. Retki lähikaupunkiin muuttuu kammottavaksi, kun taidenäyttelystä löytyy ruumis. Vainaja ei jää ainoaksi, vaan Harrietin ympärillä tuntuu tapahtuvan kummallisen paljon ikäviä asioita. Samaan ...

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o...

Kahden ihmisen soluista muodostuneille kimeereilleni ei ollut kotia. Kukaan ei tiennyt niistä. Olin halunnut vain kokeilla, lähtisikö kimeerinmuodostus ollenkaan käyntiin, ja nyt yhtäkkiä silmieni edessä oli eläviä ihmiskimeereitä, laboratoriossa luotuja, maailman kahdeksas ihme, jotain yhtä aikaa niin salaista ja vaiettua ja silti niin kaunista. Luonto oli ihmeellinen; vaikka ihminen puhaltaa kimeereihin hengen, luonto ottaa nopeasti ohjat. (Kaksoiskierre) Tiina Raevaara: Kaksoiskierre (Like 2020) 260 sivua Polaaripyörre (Like 2021) 317 sivua Kaksoiskierre  aloittaa kirjasarjan, jonka päähenkilö on Eerika, yksinhuoltajaäiti ja tutkija. Tutkijan työstään Eerika tosin on luopunut, mutta Kaksoiskierteen  alussa hän joutuu vastentahtoisesti palaamaan geenitutkimuksen pariin.  Eerikan entinen pomo Kari S. Pajusuo on palannut Suomeen ja haluaa jatkaa tutkimusta, joka jäi aiemmin kesken ja jonka jatkumiselle Eerika on tärkeä. Pajusuo tietää salaisuuden, jonka Eerika ei halua pa...

"Naakat olivat vallanneet talon. Niitä pursusi oviaukosta pelkkinä siipinä ja kiiltävinä sulkina. Huusin kauhusta ja nostin kädet kasvojeni eteen. Lintuja vain tuli ja tuli, kun ne lensivät kohti ulkoilmaa. Kuin talo olisi ollut täynnä naakkoja, valtava lintusäiliö, josta niitä nyt purkautui paineella." Tiina Raevaara: Korppinaiset (Like 2016) 281 sivua Tiina Raevaaran Korppinaiset  on jatkoa Yö ei saa tulla -romaanille, jossa tutustuttiin niin Johannekseen kuin hänen rakastettuunsa Aaloon. Kun edellinen romaani kytkeytyi Nukkumatti-tarinaan, on Korppinaisten  innoittajana Edgar Allan Poen runo Korppi . Intertekstuaalisuus toimii hyvin; se antaa lukijalle oivalluksia ja innoittaa. Tarinan minäkertoja on Johannes, joka kaipaa Aaloa, nuoruudenrakastettuaan. Aalon piti olla kuollut, niin Johannekselle uskoteltiin, mutta hän onkin elossa. Nyt Johannes odottaa Aaloa uuteen kotiinsa, isovanhemmiltaan jääneeseen vanhaan taloon. Viimein nainen saapuukin, mutta erilaisena ...

"Minun oli pakko saada nukuttua tänäkin yönä. En saanut jäädä unettomaksi. En voinut jäädä odottamaan Nukkumattia, minun täytyi eksyttää se kintereiltäni. Minun oli pakko nukkua." Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla (Paasilinna 2015) 238 sivua Tiina Raevaaran romaanin Yö ei saa tulla päähenkilö ja minäkertoja on Johannes, joka käy kelloliikkeessä töissä ja elää rauhallista elämää. Sitten yllättäen hän tapaa nuoruudenystävänsä Antin vuosien tauon jälkeen, ja kaikki muuttuu. Antti on Aalon, Johanneksen nuoruudenrakastetun, veli, joka janoaa kostoa. Aalo on tehnyt vuosia aiemmin itsemurhan, ja Antin mielestä tragediaan on syyllinen, jonka on saatava rangaistuksensa. Juttuun sekoittuvat menneisyydestä niin Antin tyttöystävä Karoliina kuin Aalon salainen rakkaus Sandvall ja tämän vaimo, nukkenainen. Vilkaisin Sandvallin kasvoja ja muistin niiden ilmeen sinä iltana, meren rannalla, muistin sittenkin, kuinka hän oli seissyt rannalla ja katsellut mereen. Minun Aaloni vedessä! Mi...

"Kerron teille Pauliinasta, koska minua on pyydetty tekemään niin. Teen arvokasta työtä: te janoatte tietoa, ja minä tarjoan sitä. Ruokin teitä yksityiskohdilla, syillä ja selityksillä. Järjestän maailman kaaoksen puolestanne." Tiina Raevaara: Laukaisu (Paasilinna 2014) 120 sivua Tiina Raevaaran pienoisromaani nostaa esille aiheen, joka on valitettavasti viime vuosina ollut turhan usein julkisuudessa esillä. Romaanissa isä päätyy surmaamaan perheensä. Pauliinalla ja Kerkolla on kaksostytöt, Elma ja Anni. On koti, jossa piti elää hyvää elämää mutta jossa eletäänkin sotkuista, kylmää, märkää ja pahanhajuista elämää. Makuuhuoneessa haisi masennus, tunkkainen ja kostea masennus. Verhot oli vedetty kiinni, valoja ei edes saanut syttymään, sillä lamput olisi pitänyt vaihtaa kauan aikaa sitten. Verho oli sielläkin revitty puoliksi alas, tai ehkä se oli heittäytynyt itse irti pidikkeistä silkkaa alakuloisuuttaan. Romaanissa luodaan lohduton kuva perheen elämästä. Kerkko o...