Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella 2020-luku merkityt tekstit.

Ulrika Lagerlöf: Valkomaa

Sitten hän löytää ruoka-artikkelin ja pysähtyy lopultakin lukemaan. Juttu kertoo nykyaikaisista puolivalmisteista ja siitä, kuinka paljon helpompaa kotirouvan on valmistaa ateria, jos tämä käyttää apunaan säilykkeitä, joita nykyään saa jokaisesta sekatavarakaupasta. Mukana on jopa esimerkki, jossa faluninmakkaraa valmistetaan uunissa pilkotun sipulin sekä tomaattikeiton kera, jota voi ostaa valmiina purkissa. Siv tuijottaa reseptiä. Järki sanoo, ettei se voi olla kovin hyvää, mutta kroppa päättää toisin. Hän nousee, hakee reseptikirjan ja lyijykynän ja alkaa kirjoittaa reseptiä ylös vapisevin sormin. Kyllä sitä ainakin voi kokeilla, sehän saattaa maistua paremmalta kuin miltä kuulostaa, ja olisi kyllä hyvä testata joitakin näistä puolivalmisteista, joista puhutaan niin paljon. Kynä lipsahtaa paperilla, hän painaa liian kovaa, ja kärki melkein katkeaa, roikkuu löysästi hauraassa puuvaipassa. Hän sulkee silmänsä tiukasti, puristaa kynää kouristuksenomaisesti, hänen on jatkettava kirjoitt...

Ulrika Lagerlöf: Lakkasuo

Kuljettuaan lyhyen matkaa metsän tiheämmässä osassa hän lähestyy suota ja kuulee taas helinän. Hän katsahtaa edessään olevan maiseman ylitse ja sitten hän näkee sen. Kaunis vaadin, jolla on kello kaulassa. Se kääntyy katsomaan häntä ja juoksee sitten pois. Sen perässä tulee vielä kymmenisen poroa. Ulrika Lagerlöf: Lakkasuo Otava 2025 alkuteos Hjortonmyren  2024 suomentanut Kristiina Vaara kansi Jenni Saari äänikirjan lukija Sanna Majuri kesto 12 t 17 min 1930-luvun lopulla Siv saa tehtäväkseen ryhtyä metsätyömiesten kokiksi. Talven ajan hänen työnään on valmistaa ruokaa miehille, jotka ahkeroivat päivät metsissä. 17-vuotias Siv yöpyy miesten kanssa savottakämpässä ja varmistaa, että raatajat saavat syödäkseen. Alku on nuorelle naiselle haastava, sillä eihän hän tiedä kämpän käytänteitä eikä osaa valmistaa kaikkia ruokia, joita miehet toivovat saavansa. Mutta hän oppii ja löytää paikkansa metsästä. Siellä hän myös tapaa saamelaisen Nilan, joka on jotain aivan erityistä, Kohtaamisest...

Chimamanda Ngozi Adichie: Surumerkintöjä

Suru on julma opettaja. Sitä oppii miten raakaa, miten vihantäyteistä ikävöinti voi olla. Sitä oppii, miten tyhjiltä osanotot voivat tuntua. Sitä oppii, miten paljon surussa on kyse kielestä; kielen pettämisestä ja kielen tavoittelusta. Chimamanda Ngozi Adichie: Surumerkintöjä Otava 2022 alkuteos Notes on Grief  2021 suomentanut Cristina Sandu 91 sivua Chimamanda Ngozi Adichie Surumerkintöjä  on omistettu kirjailijan isälle. James Nwoye Adichie menehtyi vuonna 2020, 88-vuotiaana. Vaikka isä oli iäkäs, tuli suru-uutinen yllätyksenä ja moni asia jäi kesken. Surumerkintöjä on pieni ja kaunis kirja surusta, siitä miten maailma muuttuu yllättäen aivan toisenlaiseksi, miten suru-uutinen ”tuntuu ankaralta juurilta kiskomiselta”. Minut riuhtaistaan irti maailmasta, jonka olen tuntenut lapsesta asti. Vaikka surijoita on paljon, on menetys kuitenkin pohjimmiltaan henkilökohtainen kokemus. Surijan yksinäisyyden kokemusta lisää se, että matka Yhdysvalloista Nigeriaan on mahdoton koronan v...