Kirjakaapin kummitus

"Viesti oli lyhyt ja lakoninen. 'Ikävä Väinöä. Voisitko hakea sen takaisin?' Istahdin pöydän ääreen. Hakea Väinön takaisin? Minä? Miten? Olinhan toki edellissyksynä matkannut transsissa Tuonelle hakemaan Tietäjää taltuttamaan Kullervon henkeä, mutta sen koomin en ollut kokeillut shamaanintaitojani. Eihän minulla ollut edes omaa rumpua!" Mervi Heikkilä: Pohjolan porteilla (Haamu 2017) 165 sivua Mervi Heikkilän nuortenkirja Pohjolan porteilla  jatkaa Louhen liitosta ja Tuonella kulkijoista tutun Roonan tarinaa. Liikkeelle lähdetään varsin arkisista mutta tietyllä tapaa suurista teini-ikäisen elämään kuuluvista asioista, kun Roona miettii suhdettaan Aleksiin, mutta pian liikahdetaan selvästi kauemmas tavallisen teinin kuvioista, kun Roona saa yllättäviä vieraita. Tytön isä on saanut huolestuttavan näyn, joka enteilee pahaa. Hyvää ei lupaile myöskään Roonan lähellä viipyvä tumma varjo. Roona saa apua Sampsalta, joka tutustaa tytön Iraidaan, shamaanii...

"- Tuonelta se on tullut. Tuonelle se on ajettava. Ei ole Tuonen rakki, eikä Louhi, sitä ei silmä näe eikä käsi kosketa. Mutta tyttö osaa karhuna juosta ja hakea sen ainoan väkevän, joka voi ajaa pahan pois." Mervi Heikkilä: Tuonella kulkijat Haamu 2016) 159 sivua Tuonella kulkijat  on itsenäinen jatko-osa nuortenkirjaan Louhen liitto , ja aiemmasta kirjasta tuttua perinteiden, fantasian ja tavallisen elämän sekoittamista on luvassa myös tässä teoksessa. Päähenkilö Roona on teinityttö, jota ei voi aivan tavallisena pitää: tytön suku on varsin erikoista väkeä ja lisäksi Roona hallitsee salaperäisiä taitoja. Tuonella kulkijat  alkaa melko tavanomaisissa merkeissä, kun Roona matkaa lomareissulle Turkuun tapaamaan isäänsä. Matkalla mietityttävät niin heinänteko Valpurin luona kuin poikaystävä Aleksi, mutta Turussa mielen valtaavat aivan muut asiat. Isän lisäksi kaupungista ovat salaperäisesti kadonneet kaikki linnut, ja lopulta Roona päätyy retkelle tavallisen maailman r...

"Heinäkuun puolivälissä aurinko porotti kuin hullu. Ei voinut muuta kuin syödä jäätelöä, uida tai löhöillä varjoissa kirjoja tai lehtiä lukien. Tai ajaa mopolla, jos sattui sellaisen omistamaan ja oli lupa ajaa." Mervi Heikkilä & Jussi Matilainen: Kummajaisten kylän kuuma kesä (Haamu 2015) Kuvitus Miranda Koskinen 135 sivua Kummajaisten kylän kuuma kesä on itsenäinen jatko-osa kirjalle Kummajaisten kylä , joka ilmestyi viime vuonna. Kun aloitusosa oli kokoelma tarinoita, on tämä toinen osa yhtenäisempi kokonaisuus, joka sijoittuu kuumaan kesään. Niko, Aino, Sara, Sampo ja Omppu viettävät kesälomaa, johon sisältyy tietenkin uimista ja kosolti vapaa-aikaa, ystävyyssuhteita ja vähän lämpimämpiäkin tunteita. Tavallista kesälomaa sekoittaa uusi opettaja, joka tuntuu viihtyvän Susi-Herkon autiolla mökillä ja joka katoaa yllättäen. Samalla esimerkiksi metsien ja lampien salaperäiset voimat tuntuvat tulevan helteessä kovin lähelle. Kummajaisten kylän kuuma kesä on le...

"Olin ihan varma, että jos salaisuuteni paljastuisi, joutuisin välittömästi silmätikuksi, enkä saisi hetken rauhaa. Olisin paikallinen nähtävyys, kuin jokin kummallinen luonnonoikku, kolmikätinen lapsi tai parrakas nainen." Mervi Heikkilä: Louhen liitto (Haamu 2015) 151 sivua Tänään, Kalevalan päivänä ja suomalaisen kulttuurin päivänä, julkaistaan Kalevalan  180-vuotisjuhlavuoden tunnelmissa Mervi Heikkilän nuortenromaani Louhen liitto . Kalevalaiset tarut ovatkin teoksessa läsnä, samoin kuin suomalainen kansanperinne ja historia. Louhen liiton  päähenkilö on teinityttö Roona, jolla on kannettavanaan suuri salaisuus. Hän osaa jotain erityistä ja yllättyy lapsena ymmärtäessään, että muilla ihmisillä ei tuota erikoista taitoa ole. Pian hän ymmärtää, että taito on viisaampi pitää salassa. Salaisuuksia on muillakin. Roonan äiti kertoo tytölle jotain, joka mullistaa koko siihenastisen elämän ja vaikuttaa tytön kesäsuunnitelmiin. Edessä on kaksiviikkoinen vierailu tylyn ...

"On olemassa kahdenlaisia kirjoja. Toiset laittavat lukijansa koville ja saavat pohtimaan jopa oman elämän sisältöä ja arvoperustaa. Toiset teokset taas päästävät lukijansa helpommalla ja antavat tarinan vain rullata eteenpäin. Kirjallisuuden herkullisuus on siinä, että olipa kirja kumpaa tyyppiä tahansa, voi luvassa olla nautinnollinen lukukokemus." (Juha Gröhn) Päivi Artikainen, Kirsi Haapamatti, Mervi Heikkilä ja Merja Mäki: Rakkaani, romaanihenkilö (Avain 2014) 144 sivua Päivi Artikaisen, Kirsi Haapamatin, Mervi Heikkilän ja Merja Mäen toimittama teos Rakkaani, romaanihenkilö  sisältää useiden eri kirjoittajien kertomuksia heille tärkeistä romaanihenkilöistä. Joukossa on niin fiktiivisiä hahmoja, joihin on voinut samaistua, kuin heitä, joiden kanssa ei todellisessa elämässä todennäköisesti ainakaan ystävystyisi - ja kaikkea siltä väliltä. Janssonin henkilöitten joukosta löysin jo lapsena sen, joka oli kaikkein kivoin. Minun tapauksessani oli kyse samastumises...

"Silloin näin sen: hänen ihonsa ei ollut niin kuin tavallisten ihmisten, vaan se oli kiveä. Silmätkin olivat oudonpuoleiset, kuin kiiltävää katinkultaa. Ja suipot pikku kissankorvat pilkottivat hiusten seasta." Mervi Heikkilä & Jussi Matilainen: Kummajaisten kylä Kuvitus Miranda Koskinen (Haamu 2014) 141 sivua Mervi Heikkilän ja Jussi Matilaisen nuortenkirjassa Kummajaisten kylä  seikkailevat tavalliset viides-kuudesluokkalaiset tytöt ja pojat. Niko, Aino, Sampo, Karri, Otto, Omppu ja Riku asuvat Korpikylässä, Sara puolestaan lomailee siellä etiäisiä saavan Miina-mummonsa luona. Lapsilla on tavallisia ikäistensä iloja ja suruja: kavereita, kiinnostusta vastakkaista sukupuolta kohtaan, ikäviä opettajia, perhesuhteiden muutoksia... Kirja koostuu viidestätoista tarinasta, joissa nuoret kokevat seikkailuja erilaisissa kokoonpanoissa. Arkea värittävät mystiset vivahteet, kun eräällä ullakolla nähdään kaksi ruumista tai kun akvaariokalat katoavat kummallisesti erikois...

"--Näin runometsät uneksin ja kutsuin niihin sinutkin." Mervi Heikkilä: Lupsukieli ilomieli. Tassulan väen runoja (Sudenhenki 2007) 72 sivua Mervi Heikkilä on kirjoittanut esikoisrunokokoelmansa runot sekä myös kuvittanut ne. Runokokoelma jakautuu kuuteen osaan, ja runoissa seikkailee Tassulan väki. Runokokoelma on kirjoittajansa kuvittama. Pääasiassa runot ovat riimitettyjä ja niihin muotoutuu rytmikästä poljentoa, joka viehättää lapsia: Siu, siu susilapsi, paina silmät umpeen.  Minä tuon kaislikosta sulle valkolumpeen. Myös eläinhahmojen kautta kerrotut tarinat viehättävät pientä lukijaa. Ylipäätään runokokoelma on hyvänmielinen ja mukavalla tavalla perinteinen: siihen on helppo tarttua, vaikkei runous olisikaan tuttu genre. Tyttäreni, joka sanoi inhoavansa runoja, luki lopulta kokoelman yhdeltä istumalta - ja ääneen!