Kirjakaapin kummitus

Paaterissa käynninjälkeen Eva palasi toistuvasti mieleeni. Olimme tutkineet lasten kanssa pitkään ateljeessa esillä olevaa, Pessiä ja Illusiaa kuvaavaa teosparia. Lasten oli ollut vaikea pitää sormensa erossa sileistä, pehmeän muotoisista puuveistoksista. Evan luomat hahmot kiinnostivat heitä, koska peikko ja keijukainen olivat heille entuudestaan tuttuja. Yrjö Kokon sadun herättämän kummallisen haikeuden vuoksi Pessi ja Illusia -veistos tuntui myös omasta mielestäni jonkinlaiselta vihjeeltä, jota minun teki mieli seurata. Ehkä se, mikä puhutteli minua, oli puhutellut myös Evaa. Nelli Hietala: Puun sielu Aula & Co 2026 kansi Sanna-Reeta Meilahti 224 sivua Kirjailija joutuu leikkaukseen. Sairaalahuoneen ikkunasta näkyy mänty.  Vakavan sairauden myötä kirjailijan luontosuhde syventyy. Hän ymmärtää, että hänen tehtävänsä on tulla ihmiseksi, joka hän on oikeastaan tietämättään aina ollut, ja äkkiä katse hakeutuu kotia ympäröiviin puihin uudella tavalla. Haavan parantuessa päivä päi...

Eeva oli sanonut kaipaavansa väriä, ja nyt hän taas kuitenkin katseli harmaan sävyjä. Ilona oli katselevinaaan karttoja, mutta oikeasti hän mietti Niinan, Eevan, Kiiran, Markukseb ha Suttuparran sanoja. Ehkä hänen pitäisi laajentaa elämänpiiriään, alkaa treffailla, elää vähän ja miettiä uraansa. Mitä hän elämältä oikein kaipasi? Hän myös mietti sitä ihmeellistä ja hahmotona, mitä hänen ja Markuksen välillä oli tapahtumassa. Hän kaipasi jotain. Hän oli kaivannut jo pitkään, ja nyt jokin uusi ja selittämätön oli pyrkimässä pintaan. Oliko se hyvä asia? Soili Pohjalainen: Tukka hyvin Atena 2026 kansi Emmi Kyytsönen 272 sivua Ilona on jonkinlaisessa taitekohdassa elämässään. Kiira-tyttären huone on tyhjentynyt, ja jotain tyhjää Ilona tunnistaa myös sisällään. Hän kaipaa jotain muttei oikein tiedä mitä. Suhde Kiiran isän Markuksen kanssa on päättynyt jo kauan sitten sinänsä mitättömän tilanteen myötä, mutta nyt on ollut havaittavissa jonkinlaista lähentymistä. Oliko Markuksen jättäminen aika...

  Kun tummansininen m/s Isla ajoi Rymättylästä kohti Pähkinäisiä, Heikki ei enää miettinyt, viihtyisivätkö Pilvi ja Jasper yhdessä. Alun ujostelun jälkeen kaksikko oli löytänyt yhteisen sävelen pelattuaan ensin viisi kierrosta korttia. Pilvin äiti Päivi oli iloinen ja vaivattomasti naurava nainen, joka työskenteli vuorovastaavana Kupittaan koulun keittiössä. Heikki oli huomannut Päivin ilmeisen kiinnostuksen jo eskarin vanhempainillassa syksyllä, mutta yhteisestä retkipäivästä he olivat sopineet vasta tulevien ekaluokkalaisten tutustumispäivässä. Leena Paasio: Lännessä loistaa majakka WSOY 2026 äänikirjan lukija Leena Pöysti kesto 10 t 6 min Kotisatama-sarjan kakkososa oli yksi loppukevään odotetuimpia romaaneja, ja se napsahtikin kuunteluuni heti pian julkaisun jälkeen. Tiesin odottaa, että Meriön sisaruksista kertovan sarjan toisessa osassa painottuisi Heikki-veljen tarina, kun avausosa Tuuli kääntyy etelään kertoi maailmalta kotiseudulle palanneesta Hennasta. (Ja nyt tajusin, et...

Katoamisen tunne alkaa tuntua uudella tavalla voimakkaana kahdeksannen kuukauden alussa. Se ei ole epämukava tunne. Välillä nainen makoilee sängyllä, tuijottelee kattoon ja tunnustelee, onko katoamisen tunne jollain tavalla inhottava tai ahdistava, mutta hän ei löydä itsestään sellaisia tuntemuksia. Vain jonkinlaista välinpitämätöntä keveyttä, mikä on oikeastaan virkistävää kaiken sen fyysisen painon rinnalla. Sanni Vaarnila: Kaapissa on joku ja muita kertomuksia Momentum Kirjat 2026 kansi Iiris Kallunki 153 sivua Sanni Vaarnilan novellikokoelma Kaapissa on joku ja muita kertomuksia  tarjoaa monenlaisia kurkistuksia ihmisten mielenmaisemiin ja erilaisiin – niin konkreettisiin kuin mielensisäisiin – tiloihin, joissa me tässä maailmanajassa saatamme liikkua. Novelleja yhdistää erityinen tunnelma, joka saa milloin kiinnostumaan, milloin innostumaan, joskus myös yllättymään. Kokoelman avaa niminovelli Kaapissa on joku . Sen päähenkilö herra Ishikawa alkaa epäillä, että kodissa olevassa...

Toisena purjehduspäivänä ohitimme Kodiakin saaret auringon laskeutuessa horisontin taakse ja jatkoimme matkaamme pidem­mälle kohti Alaskan niemimaata. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan purjehdimme etelään – mutta vain sen verran, että voisimme taas kääntyä pohjoiseen. Tuuli oli yltynyt, ja kun aamunkoitteessa heräsin neljän tunnin uniltani, saavuimme Geographical Harbour -nimiseen ankkuripaikkaan reivatulla purjeella. Paikka tunnetaan suuresta ruskeakarhupopulaatiota. Karhut tulevat lasku­veden aikaan rannalle syömään simpukoita. Saavuimme juuri oikeaan aikaan, sillä näimme heti kaksi valtavaa ruskeakarhua rannalla lekottelemassa, kaivelemassa simpukoita kivien alta ja nautiskelemassa. Karhut eivät olleet alkuunkaan kiinnostuneita veneestämme, joten vietimme tovin seuraten heidän simpukankaiveluaan. Ruskeat möllykät löntystelivät rannalla etsien hiekan alta aina lisää purtavaa. Jylhät vuoret reunustivat maisemaa, ja hetki oli maaginen. Sohvi Kangasluoma: Sitten purjehdimme pohjoiseen –...

Kun herään, on äidin syntymäpäivä, mutta en muista montako vuotta hän täyttää. Olen nukkunut hyvin. En ole nähnyt unta Doriksesta enkä Yrjöstä. Herään omaan nauruuni. Sitten muistan. Äiti täyttää tänään 110. Peter Sandström: Glory Days S&S 2025 ruotsinkielinen alkuteos Glory Days suomentanut Outi Menna kansi Fredrik Bäck 295 sivua Glory Days  – ovatko sellaiset päivät vain muistoissa, kun romaanin päähenkilö matkaa taksissa äitinsä syntymäpäiville, Glory Days -nimiseen hoitokotiin, joka on saamassa lapun luukulle? Ainakin muistoja on paljon, sillä Peter Sandströmin romaanissa ei matkusteta vain paikasta toiseen vaan myös ajassa taaksepäin: päähenkilö kertaa elämäänsä ja suhdetta läheisiinsä, vaimoonsa ja lapsiinsa, mutta myös lukuisiin naisiin, joista hän käyttää nimitystä schwester. Naisiakin on ollut ilmeisen paljon. Glory Days  ei ole erityisen juonivetoinen romaani vaan ennemminkin kokoelma erinäisiä muistoja ja kohtauksia elämän varrelta. Osa sijoittuu lapsuuteen, osa...

Jälkiteollisen yhteiskunnan ihanteeksi nousi yhteisön jäsenen sijasta yksilö, ja individualismista tuli yhteiskunnan läpileikkaava arvo. Yksilöllisyys tarkoitti ihmiselle vapautumista, mahdollisuutta päättää asioistaan ja elää omanlaistaan elämää. Individualismi voi kuitenkin mennä niin pitkälle, että vapautumisen sijasta siitä tulee uusi normi, ja suvaitsevaisuus, kyky ymmärtää muita ja tahto pitää huolta myös yhteiskunnan heikoimmista vähenevät. Positiivisen, ihmiselle hyviä asioita tuovan yksilöllisyyden sijasta siirrytään itsekkyyteen. Vaikka yhteiskunnan hyvinvointi kasvaa, se ei takaakaan enää psyykkistä hyvinvointia. Liisa Keltikangas-Järvinen: Itsekkyyden aika – Miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin WSOY 2026 kansi Nina Leino äänikirjan lukija Hannamaija Nikander kesto 6 t 49 min Psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen pureutuu Itsekkyyden aika  -teoksessaan nykyaikaan ajatuksia herätellen ja keskusteluun houkutellen. Hän sanoittaa...

Totta, heräämme huoneessa, jossa on pakkasta, ja monet meistä ovat nukkuneet huonosti, mutta eilinen ja punaviini ja päätös uudesta reitistä piristävät meitä huippuiskuun. Ryhmämme on optimistinen. ”Iloista vaeltajaa” hyräillään. Minua paleltaa. Hetkellisessä mielenhäiriössä vakuutun jopa siitä, että ulkona täytyy olla lämpimämpää. Täytyy päästä ulos! Pian! Huolehtimisvastaava muistuttaa varovasti, että hiihdämme tänään melkein yhtä pitkän matkan kuin eilen ja että hiertymät vain suurenevat ja pahenevat siitä. Muistutus ei kuitenkaan pure meihin. Laitamme teippiä ja laastaria ja pukeudumme ja menemme aamupalalle emmekä asetu väärään jonoon kertaakaan, we are on a roll , kiitämme kaikkia eilisestä, kaikki ovat ystäviä keskenään, tiedämme, mitä teemme termospulloillamme, pakkaamme eväämme, vastaanoton mies kiittää vierailusta ja kertoo, että häntä esittävän puuveistoksen on valmistanut paikallinen moottorisahataiteilija ja että se siirretään pian keskeisemmälle paikalle. Pääsemme ulkoilm...

Päättelin, että jäniksenpoika tarvitsi nyt enemmän vapautta ja avasin lammaskarsinan veräjän, jotta se pääsisi juoksemaan koko puutarhaan. Se näytti nauttivan takaa-ajoleikeistä suuremmassa tilassa. Se syöksyi minuun päin ja pinkoi pois, kiiti takaisin ja toisti saman, juoksi, väisteli ja kierteli minua loputtomasti auringonpaisteessa välkehtivällä ruoholla ja härnäsi minua lähdöillään. Se juoksi edestakaisin pensaiden viertä vauhdilla, jota oli mahdotonta seurata silmillä tai kameralla. Kun se kiihdytti, maa sen ympärillä muuttui silmissäni utuiseksi. Jäniksenpoika kääntyi aina paikallaan, ei koskaan kiertänyt kaarta, ja pystyi tekemään sen nopeassa vauhdissa. Leikkiemme aikana varoin seuraamasta sitä liian läheltä, jotta se ei pelästyisi. Useimmiten se leikki yksin, ponnahti ilmaan ja laskeutui jalat levällään kuin olisi sokissa ja kauhuissaan, ja laukkasi sitten ruohikolla edestakaisin jyrkkiä, samansuuntaisia linjoja. Chloe Dalton: Ystävänä jänis Atena 2025 alkuteos Raising Hare ...

Kuvittelen katselevani mökkiä ylhäältä päin kuin istuisin rantakoivun latvassa tarkastelemassa alapuolella levittäytyvää pihaa. Talo on varjossa aamun ensi tuntien aikana, siellä se on nytkin vaitonaisena järvelle viettävällä rinteellä. Näen yhtäkkiä yksityiskohtia, joita en ole ajatellut lapsuuden jälkeen: vinon antennin, joka on kiinni savupiipussa, pyykkinarun jolle isä on ripustanut vaatteet värien mukaiseen järjestykseen, ja hilseilleen ja haalistuneen punamullan talon eteläseinässä. Aurinko nousee hitaasti, ja kun se yltää katon tasalle, tiilet hehkuvat kuin vanhat kultaharkot. Nurmella on kastetta. Järvi kimaltaa, on aivan tyyntä. Alex Schulman: 17. kesäkuuta Nemo 2025 alkuteos 17 juni kansi Sara R. Acedo suomentanut Jaana Nikula 267 sivua Vidar työskentelee opettajana, kunnes ei enää työskentelekään: dramaattinen välikohtaus koululla ajaa miehen pois töistä kotiin odottamaan, että välikohtaus saadaan ratkottua. Vidar ei ymmärrä, mitä tapahtui, ennen kaikkea ei sitä, mikä sai hä...

Äänensävyni ei jättänyt arvailuille sijaa. Minua raivostutti Oksan diktaattorimaisuus. Hän vain päätti, että minä lähtisin Lappiin ja sillä sipuli – kysymättä mielipidettäni lainkaan. Hänkö vain oletti, että minulla ei ollut muuta elämää? Häpeäkseni jouduin myöntämään, että tällä hetkellä ei juuri ollutkaan. Mutta Oksa ei tiennyt sitä. Anna-Maija Naakka: Sydän ladulla Docendo 2026 kansi Tiia Javanainen äänikirjan lukija Leena Pöysti kesto 11 t 12 min Sydän ladulla  aloittaa Pohjoisen kutsumat -kirjasarjan ja on urheilutoimittajanakin työskennelleen Anna-Maija Naakan esikoisteos. Toimittaja on myös romaanin päähenkilö Lumi Salenius, joka joutuu yllättäen vasten tahtoaan siirtymään urheilutoimitukseen töihin. Eikä siinä vielä kaikki: parisuhde petolliseksi osoittautuneen miehen kanssa on juuri päättynyt ja urheilutoimitusta taas luotsaa mies, joka on aikanaan tuhonnut Lumin urheilu-uran ja melkeinpä koko elämänkin. Lumin suhtautuminen urheiluun on ristiriitainen. Oman urheilu-uran ki...

Keskellä salia on samppanjatorni, johon kireästi hymyilevä tarjoilija kaataa kuplivaa nestettä kullansävyisellä nahalla päällystetystä pullosta. Hänellä on kädessään valkoiset hanskat, enkä muista milloin olisin viimeksi nähnyt jotain niin yliampuvaa. Kännykät kuvaavat, laseja poimitaan, minäkin tartun laakeaan lasiin ja silmäilen tilaa. Mariannea ei näy ja hetken olen helpottunut. Minulla on aikaa tarkkailla hänen maailmaansa, niin kuin olen tehnyt jo pitkään etäältä. Johanna Forss: Pidot Tammi 2026 kansi Markko Taina 195 sivua Maria ja Marianne. Parivaljakko, joka piti aikanaan yhtä mutta jonka vuodet ovat sittemmin erottaneet. Nyt Maria saa keskelle perhearkea kutsun Mariannen juhliin. Pikkukaupungin tytöt ovat päätyneet eri suuntiin: Maria työskentelee museossa mutta häntä polttelee haave jostain muusta; Mariannesta on tullut laajalti verkostoitunut ja menestynyt vaikuttaja, joka osaa miehensä kanssa brändätä. Uteliaisuus ja kenties myös jonkinlainen kaipaus vetävät Mariaa juhliin,...

Olin alkanut ymmärtää, mitä Helmi oli tarkoittanut ensimmäisenä työpäivänäni varoittaessaan, että tämä paikka oli hullu. Olin kyllä kunnaneläinlääkärin sijaisuuksia tehdessäni tottunut päivystysvuoroihin ja siihen, että niiden aikana yöunet usein jäivät lyhyeksi. Olin tottunut tasaisin väliajoin omistamaan myös arkiyöt ja viikonloput työlle tavalliseen tapaan pyörivän päiväpraktiikan lisäksi. Siihen en ollut tottunut, että tuon päivystyksen lisäksi jokainen ilta ja viikonloppu oli joka tapauksessa omistettu ensisijaisesti työlle, sillä porotöihin oli oltava valmis lähtemään milloin vain, ja niitä riitti. Vapaa-aika oli sitä aikaa, mitä sattui jäämään yli. Venla Jyrkinen: Eläinlääkärinä revontulten mailla Otava 2025 239 sivua Venla Jyrkinen kertoo omaelämäkerrallisessa Eläinlääkärinä revontulten mailla -teoksessaan siitä, miten nuori eläinlääkäri tuntee pohjoisen kutsun ja siirtää elämänsä Helsingistä Lappiin. Vuodenkierron mukaan rakentuvassa teoksessa kuljetaan kaamoksesta yöttömään y...

Nyt hän nukkui. Tai ei hän nukkunut, vaan oikeasti hän oli sammunut. Hän makasi tummanharmaa puku päällään hieman vinossa valkoisten tyynyjen ja paksun peiton päällä. Pitkän miehen nilkat roikkuivat sängyn reunan yli. Pää retkotti tyynyllä niin, että leuka oli noussut korkealle. Takaraivo oli painunut hieman tyynyn reunan yli ja antoi päälle tilaa pudota anatomisesti parempaan asentoon. Se oli myös hyvä asia. Hänen ilmatiensä pysyisivät hyvin auki eikä kieli painuisi tukkimaan hengitysteitä. Silti huone täyttyi säännöllisistä korahduksenomaisista äänistä, ja mietin kuumeisesti mitä minun pitäisi tehdä. Kukaan ei ollut kokouksesta onneksi kysellyt hänen peräänsä eikä seuralaisillakaan ollut merkittyä ohjelmaa. Johanna Aatsalo: 2784 päivää WSOY 2025 kansi Nina Leino / PdeR äänikirjan lukija Johanna Aatsalo kesto 10 t 2 min Suomalaisten alkoholinkäyttö on muuttunut viime vuosina aiempaa maltillisemmaksi. Silti yhä edelleen olemme kansaa, jota vaivaa alkoholin ongelmakäyttö. THL:n reilu vu...

Myrsky huuhtoo rantaan ajopuuryteikköön takertuneen naisen. Hänet äkkää hylkeiden joukossa viihtyvä tyttö, joka puikkelehtii pulleiden, nukkuvien eläinten lomitse kohti hyrskyvää rantaviivaa. Kovakouraiset aallot kantavat möykkyä lähemmäksi nousuveden myötä. Kuunvalossa himertää jotain maidonvalkoista. Olkapää, tyttö arvelee. Ja hiuksina levää. Puunpalan päällä hento käsivarsi. Charlotte McConaghy: Kesyttämätön pimeä WSOY 2025 alkuteos Wild Dark Shore kansi Ville Laihonen suomentanut Saara Pääkkönen äänikirjan lukija Sanna Majuri kesto 11 t 9 min Charlotte McConaghy teki minuun valtavan vaikutuksen romaanillaan Viimeinen muuttolintu , ja sittemmin   Täällä oli susia  valikoitui empimättä lukulistalleni. Samoin kävi tämän viimeisimmän suomennoksen kanssa. Kesyttämätön pimeä  vie pienelle saarelle keskelle ei mitään. Lähellä Etelämannerta olosuhteet ovat karut eikä yhteyksiä muualle oikein ole. Saarella asuu Dominic Salt perheineen. Leski-isä huolehtii kolmesta lapsestaan p...

Joulun lähestyessä käy usein niin, että alkaa kaipailla luettavaksi ja nähtäväksi jotain pehmoista ja lämpöistä. Klikkailinkin äänikirjahyllyyn useamman jouluisen kertomuksen ihan vain sillä perusteella, että esittelyteksteissä luvataan ajankohtaan sopivaa tunnelmaa. En perehtynyt kirjojen saamiin arvosteluihin, vaikka olisi ehkä pitänyt. Tässä joka tapauksessa joulukvartettini vuosimallia 2025: Maria kävelee ympäri ruokasalia sytyttämässä kynttilöitä. Pöydät on katettu kahdelle eri seurueelle: polttariporukalle keskelle salia ja pariskunnalle ikkunan eteen. Vähän outo valinta polttareiksi, joulubuffet saaristossa, hän ajattelee. Toivotaan muiden vieraiden takia, etteivät ne metelöi liikaa. Hän kurkistaa ikkunasta ja näkee veneen perätuhdon, kun Dennis on menossa mantereelle. Vene nostattaa aaltoja, jotka kulkevat tasaisena jonona muuten peilityynessä vedessä. Lämpötila on laskenut huomattavasti, ja radiossa, joka on soinut koko päivän hänen valmistellessaan ruokia, luvattiin lumisadet...

Dolores Parkissa istuskelun jälleen kävelin Airan kanssa takaisin Harvey Milk Plazalle, varmistin vielä kerran, että hän osaisi siitä kämpille, laskeuduin portaat alas suuren sateenkaarilipun kohdalta ja matkustin Montgomery Stationille. Sitten kävelin Market Streetiä eteenpäin, kiertelin Westfieldin ostoskeskuksessa, joka on kaikesta päätellen sulkeutumassa, kuten monet keskustan merkkiliikkeistä, katselin ostoskärryjään työntäviä kodittomia, joita oli keskustassa vielä enemmän kuin Castron kulmilla ja mietin, miten yhteiskunta, joka näyttää pinnalta niin kehittyneeltä, voikin olla pohjimmiltaan täysi kehitysmaa. Tiina Tuppurainen: Jossain on aina San Francisco Avain 2025 310 sivua Nykyajassa Emmi matkustaa tätinsä Airan kanssa San Franciscoon. Aira on jäänyt hiljattain puolisonsa hylkäämäksi ja on allapäin – ensialkuun on epävarmaa, lähteekö Emmin täti lainkaan matkaan kauas valtameren taakse, vaikka on pitkään reissusta haaveillut. 1980-luvulla Tony elää riemukasta vapauden aikaa Sa...

When he looked back out, the sky was blank and blue. He took a sip of the bitter coffee and stared again at the file he hadn’t saved. It wasn’t easy to see it now, in the glare of the sunlight, so he changed the font to bold and tilted the screen. For a while he tried again to focus on what was there, but in the end he decided to settle down to the raft of letters which would all be identical, except for the name.  Claire Keegan: So Late in the Day – stories of women and men Grove Press 2023 119 sivua Olen ihastunut suuresti irlantilaiskirjailija Claire Keeganin taidokkaaseen ja eleettömän vaikuttavaan kerrontaan. Marraskuussa suomeksi ilmestyvä So Late in the Day  valikoituikin lukulistalleni nimenomaan kirjailijan vuoksi. Halusin lukea Keeganilta jotain alkuperäiskielellä, ja lukiessani vaikutuin niin Keeganin kuin myös hänen teoksiaan suomentaneen Kristiina Rikmanin taidoista: tuntuu, että aiemmin suomeksi lukemistani teoksista on tunnistettavissa kirjailijan tyyli yhtä lai...

Yritän keskittyä kahvilasta kantautuvaan, grillattujen maissien makeaan tuoksuun. Vedän makeutta sieraimista sisään, puhallan ilman suun kautta ulos. Koetan katsella äitini yli, aavana aaltoilevaa merta, pitkälle horisonttiin. En onnistu, näen vain äitini sivuprofiilin, erotan hänen taukoamatta papattavat huulensa. Millaista versiota hän mahtaa parhaillaan kertoa? Tiina Katriina Tikkanen: Kerro minulle äidistäsi Atena 2025 kansi Elina Warsta 170 sivua Tiina Katriina Tikkasen esikoisteos Toinen silmä kiinni  jäi mieleen, ja niinpä ilahduinkin suuresti, kun sain lahjaksi kirjailijan uusimman romaanin. Kerro minulle äidistäsi  jatkaa esikoisromaanin tematiikkaa hyvin kiinnostavalla tavalla. Kertomus alkaa prologimaisella kuvauksella hetkestä etelänlomalla. Kotiinlähtö on koittamassa pian, kolmen sukupolven matka on tulossa päätökseensä. Julia, hänen tyttärensä ja äitinsä asettuvat hellehattuineen rannalle, pohtivat jäätelön ostamista. Sitten rantaretken tunnelma muuttuu äkkiä, ku...