Nyt hän näki vain robottien lyhyeksi kynimää ruohoaavaa, joka laskeutumispaikan laidalla venähti luonnottoman korkeaksi. Kaukana taivaanrannassa etäisten vuorten siluetit kohosivat läpikuultavina mutta oudon massiivisina. Valkoinen maasturi odotti heitä nurmikolla ovet auki, mutta he olivat liian hämmentyneitä mennäkseen heti sisään. Maisemassa ei ollut mitään poikkeuksellista, ja silti se oli vieras. Taivas oli vieras, sen sinisyydessä oli outo, turkoosinvioletti vivahde, ilmassa jotain väärää. Keho tuntui nyt vielä oudommalta kuin aluksessa, sen keveydessä oli jotain kuvottavaa. Tämä ei ole edes keinotekoinen maa, Lea tajusi. Tämä ei ole maa alkuunkaan. Meidän ei kuuluisi olla täällä. Piia Leino: Hämärän laulu S&S 2025 kansi Jussi Karjalainen äänikirjan lukija Outi Vuoriranta kesto 7 t 54 min Eletään tulevaisuudessa, jossa on mahdollista matkata vaikkapa avaruuteen, jos elämä maapallolla tuntuu liian ankealta ja todellinen irtiotto tuntuu tarpeelliselta. Lea on juuri sellaisessa ...