Kirjakaapin kummitus

Sylvien mieleen tuli ennustamisleikki, jota he olivat lapsena leikkineet. Vaikka he olivat vasta lähteneet Julian luota, ikävä tuntui kipeänä viiltona Sylvien kyljessä. Sylvie näki siskoistaan, että hekin ajattelivat leikkiä, ja Emelinen kulmien väliin ilmestynyt ryppy kertoi, että siskoa kadutti tapa, jolla hän oli pyyntönsä muotoillut. He olivat vastikään saaneet tietää, että Julia oli lähdössä pois puoleksi vuodeksi. Kaikkien mielestä lähteminen oli virhe. ´Hirveä ajoitus´, Cecelia oli sanonut. ’Hän lähtee karkuun’, Emeline oli todennut. Mutta Sylvie aavisteli, että isosisko oli pikemminkin lähtemässä jotakin kohti. Kohti uutta elämää. Julia halusi ajatella elämänsä uusiksi, ja sellaista oli vaikea toteuttaa, jos ympärillä oli ihmisiä, jotka olivat tunteneet hänet pikkutytöstä asti. Ann Napolitano: Kaunokaisia WSOY 2024 alkuteos Hello Beautiful suomentanut Minna Kujamäki alkuperäispäällys Donna Cheng kannen maalaus Jessica Miller 479 sivua Ann Napolitanon Kaunokaisia  on tainnut oll

– Äiti ja iskä, arvatkaa mitä. Tiedän miksi Elmeri on niin hankala. Seurasin häntä viime yönä vauvojen salaiseen tapaamiseen. Siellä koko juttu palasi mieleeni. Kaikki johtuu salaliitosta, vauvojen salaliitosta. Kaikki vauvat opetetaan hankaliksi ennen syntymää. Se tapahtuu sellaisessa isossa koulussa. Minäkin kävin sitä joskus. Kai & Ken Vainiomäki: Vauvakoulu – Vauvojen suuri salaliitto Otava 2024 38 sivua On aika käydä yöpuulle, mutta pienellä Emilialla on vanhemmilleen kerrottavaa. Äitiä ja isää väsyttää jo, ja Emilian pikkuveli Elmeri on sikeässä unessa. Vai onko sittenkään? Esittääkö vauva vain? Juuri siitä Emilia haluaa puhua. Hän on nimittäin saanut selville, miksi Elmeri aiheuttaa vanhemmilleen niin paljon vaivaa. Emilia tietää, miksi Elmeri kakkaa kaikki vaatteensa likaisiksi toppapukua myöten juuri sillä hetkellä, kun minkäänlaista viivästystä ei kaivattaisi. Hän tietää myös, miten Elmeri osaa havahtua hereille heti, jos vanhemmat yrittävät poistua huoneesta. Takana on v

Että näkisin yhdellä / katseella kaiken tämän: / miten asettuvat vedet ja tunturit eri valoihin, / pojan kasvaessa, tunturioksien haaroessa / moneen suuntaan, – – Tomi Kontio: Tunturin luokse, rakkaan Teos 2023 kansi Jenni Saari / Sory Jenny Visuals 94 sivua Harvakseltaan – liian harvoin – tulee tartuttua runoihin. Nyt kirjastosta käsiini löytyi Tomi Kontion runokokoelma Tunturin luokse, rakkaan , ja löytö teki minut päivien ajan tyytyväiseksi. Kokoelma muistutti siitä, miksi runoja olisi hyvä aika ajoin lukea: ne voivat pieninäkin annoksina elähdyttää, herättää tunteita ja saada irtautumaan hetkeksi arjen keskeltä. Kaikkea edellä mainittua Tunturin luokse, rakkaan  nimittäin teki. Runoihin uppoutuminen sai minut virkistymään ja muistamaan, miten kaunis voi maailma olla ja miten kauniisti ympärillä olevaa voi sanoin kuvata. Monessa kohtaa huomasin liikuttuvani samalla, kun tuntui kuin olisinkin ollut keskellä tunturimaisemaa arkisen sohvannurkan sijaan. Tunturissa kurjenkanervat / ojen

Pitäis keksiä joku keino kertoo Lädelle, et oon ihastunu siihen. En uskalla sanoo sille suoraan tai edes tekstarilla. Se tuntuis nololta. Mietin, et jos vihjaisin Kaitsun kautta Lädelle. Saija Ketola: Pari suhdetta Suuri Kurpitsa 2024 188 sivua Ai että. Saija Ketolan sarjakuvateos Pari suhdetta  vie varsinaiselle nostalgiamatkalle nuoruuteen ja niihin aikoihin, kun tunteet leiskuivat suuntaan jos toiseen. Se muistuttaa siitä, minkälaista on ihastua ja odottaa merkkejä mahdollisesta vastakaiusta, se muistuttaa nuoruuden hehkusta ja kaihosta. Pari suhdetta -kokoelman Saikun tunneherääminen aiheuttaa varsin tiuhaan vaihtuvaa tunneilotulitusta. Hän nimittäin rakastuu alkuun tämän tästä, rakkauden kohteet vain vaihtuvat. Ja miten ihanaa sekin on, että saa rakastua ja kuiskuttaa kavereiden kanssa, toivoa parasta ja vain olla rakastunut . Ja mitä sitten seuraakaan, kun kaikki ei jääkään vain perhosiin vatsanpohjassa vaan edessä on ensimmäinen oikea seurustelusuhde? Miten löytää omanlaiset tav

Hulda ja Jaakko pudistelivat huvittuneena päätään – Peter näki rahaa minne ikinä katsoi. Mutta nyt heillä oli muuta ajateltavaa. Huldan ja Peterin talo oli yksi sadoista, jotka piti rakentaa uudestaan. Heidän isänsä oli tilannut hirsiä Liedosta ja koska hän oli tärkeä herra ja hänellä oli varaa maksaa, ne myös tulivat nopeasti. Monet rakentajat eivät olleet yhtä onnekkaita: ei missään ollut valmiina hirsiä niin monen talon rakentamiseen. Roope Lipasti: Rauniokaupungin lapset WSOY 2023 kansi Sami Saramäki 138 sivua Eletään Turun palon jälkeistä aikaa. Kaikkialla leijuu savun tuoksu ja kadut ovat täynnä tuhkaa. Edessä on kylmä talvi, joka tuntuu jo ajatuksenakin tavallista kylmemmältä, ovathan monet menettäneet kotinsa eikä ruokaakaan ole säilössä liiemmälti. Ennen talven tuloa Jaakolla, Huldalla ja Peterillä on kuitenkin tehtävää. Tiedetään, että pahamaineinen Kierosilmä-Kalle käytti tulipalon aiheuttaman kaaoksen hyödykseen ja anasti turkulaisilta paljon arvoesineitä. Ryöväri vain ei o

Kalvo. Kalvoihin kiteytyi Momon kuva maailmasta. Hän oli kolmekymmentävuotias ja koki, että hänet erotti maailmasta vähintään yksi kalvo. Se ei ollut samanlainen kuin naamiot, joita hän levitti asiakkaidensa kasvoille. Tätä kalvoa ei voinut nähdä. Se sai hänet tuntemaan itsensä pikkuruiseksi vesikirpuksi, joka uiskenteli yksin meressä solukalvonsa suojissa. Meri ympäröi hänen kehoaan muttei ikinä aidosti koskettanut häntä. Chi Ta-wei: Kalvot Hertta 2024 Kiinankielinen alkuteos 膜 1996 suomentanut Rauno Sainio kansi Satu Enstedt 179 sivua Lukupiirimme syksyn ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui taiwanilaisen Chi Ta-wein Kalvot , joka osoittautuikin varsin mystiseksi ja monikerroksiseksi pieneksi romaaniksi. Jo vuonna 1996 alkujaan ilmestynyt teos on nyt saatu suomeksi Rauno Sainion kääntämänä. Kalvot  sijoittuu tulevaisuuteen vuoteen 2100. Otsonikadon vuoksi eläminen maanpinnalla on muuttunut mahdottomaksi, ja sen vuoksi ihmiskunta on pääosin asettunut asumaan merenpohjaan suojakalvon alle.

Pelkäsin, että tapaaminen olisi lopulta pettymys. Että se olisi kuin suurin osa taiteesta: ehkä ihan kiinnostava, mutta silti kyvytön muuttamaan mitään. Puhelimeni alkoi väristä takkini taskussa. Yksityisviesti: En malta odottaa, että näen sinut . Hieman imelää ehkä, mutta joka tapauksessa minua alkoi hymyilyttää. Olen säilyttänyt tuon viestin kaikki nämä kuukaudet, vaikka monta muuta olen poistanut vihaisestikin. Juuri tuosta viestistä on tullut minulle tärkeä: ajattelen, että se on jonkinlainen todiste. Todiste siitä, että en ole vain kuvitellut kaikkea. Maisku Myllymäki: Valvoja WSOY 2024 kansi Anna Makkonen 302 sivua Maisku Myllymäen toisinkoinen Valvoja  on nimeltään monimerkityksinen: romaanin minäkertoja Maia on museon valvoja, mutta hän on myös vapaa-ajallaan valvoja, koska ei kykene nukkumaan. Valvoja  on myös sisällöltään monimerkityksinen ja siten hyvin kiinnostava. Valvoja  on yhdenpäivänromaani, joka keskittyy joulukuiseen päivään. On Kuvanveistäjät ihmisen äärellä -näytte

Minulla on kuumetta (38,7) ja päätäni särkee enkä mene tänään töihin. Me emme halua ottaa mitään riskejä. Syysflunssa, elintarvikkeiden käsittely… Pienimmistäkin valituksista voi tulla seurauksia, isäpuoleni sanoo. Mutta nyt minulla on hyvää aikaa aloittaa kertomukseni projektista nimeltä Rautaruukki. Kerron erään terästehtaan synnystä vaarin ja kamreerin valvonnassa. Tässä tulee taas yksi tarina noususta ja tuhosta, voittajista ja häviäjistä. Thella Johnson: Rauha Johnny Kniga 2024 alkuteos Fred 2023 suomentanut Jaana Nikula kansi Sara R. Acedo 428 sivua Thella Jonsonin Rauha  on menneeseen ja kahteen maahan sukeltava runsas romaani. Se kuvaa erään suvun tarinaa neljän henkilön kautta, mutta kertojana on koko ajan Elina Kansa. Hän maalaa lukijan eteen kuvan vaaristaan Tapani Kansasta, äidistään Marjatta Kansasta ja isäpuolestaan Bodi Adnanista. Neljännessä osassa pääroolissa on kertoja itse, ja siinä sidotaan lankoja yhteen mutta jätetään myös sitomatta, sillä eihän kaikki kuitenkaan

Kävellen, meloen tai hiihtäen liikkuu ihmisen kokoista vauhtia, ympäristön kokoista vauhtia.Ehtii huomata oranssinkeltaisen jäkälän kiven harjalla, kastepisarat violeteilla juolukanlehdillä ja maahan pudonneen riekonsulan. Näkee pisaran putoavan melankärjestä tyyneen järvenpintaan tai merikotkan leijailevan korkealla taivaan sinessä. Pääsee ihastelemaan saukon mahaliukujälkeä lumella ja tunturikoivun oksankärkiin huurtuneita kimmeltäviä taideteoksia. Kuulee ja haistaa haavikon havinan, malttaa pysähtyä sattumalta löytämänsä lähteen äärelle juomaan raikasta pohjavettä. Jouni Laaksonen ja Päivi Mattila: Pitkät vaellukset – Kuukausiksi retkille SKS Kirjat 2024 ulkoasu Emmi Kyytsönen 240 sivua Jouni Laaksonen ja Päivi Mattila ovat molemmat paitsi tietokirjailijoita ja retkeilytoimittajia myös kokeneita luonnossa liikkujia. Pitkät vaellukset -kirjaa tehdessään he ovat yhdistäneet voimansa ja koonneet tuhdin tietopaketin pitkistä vaelluksista kiinnostuneille. Pitkällä vaelluksella ei tässä t

Sata pitkäkarvaista, / nuhaista ja kiukkuista, / oranssia, pilkkuista, / sapelihammasmuurahaista / marssi metsässä hyvän tovin / vaikka satoi vettä kovin. Johanna Kettunen-Huang: Riimikirpun runolaari Tinydragon tmi 2013 kuvitus Riitta Maliniemi 48 sivua Johanna Kettunen-Huangin lapsille suunnattu runoteos Riimikirpun runolaari  oli täsmävalinta Helmet-lukuhaasteeseen, jonka 12. kohta on lastenrunokirja . Kirjastossa aikani lastenrunokirjoja selailtuani päädyin valitsemaan teoksen, jossa vaikutti olevan mukavaa riimittelyä ja selkeitä kuvia. Ensivaikutelma osui hyvin kohdilleen. Riimikirpun runolaari  tarjoaa sellaista riimittelyä, että runoja on kiva lukea ääneen lapsille. Kirjassa on myös viihtyisää katseltavaa, sillä Riitta Maliniemen kuvitus täydentää runoja hyvin ja on miellyttävän selvälinjaista. Teoksen monissa runoissa seikkailevat erilaiset eläimet, mikä varmasti viehättää pieniä lukijoita. Ilahduttavaa on erityisesti se, miten runoissa käsitellään erilaisia tunteita. Esimerki

Niin se meni. Vainoamista ja saalistusta oli vaikea määritellä, koska se tapahtui pikkuhiljaa. Vähän täällä, vähän tuolla, ehkä, ehkä ei, kenties, en tiedä. Se ilmeni jatkuvana vihjailuna, vertauskuvina, kuvailuna, metaforina. Maitomies saattoi tarkoittaa sitä, mitä arvelin hänen tarkoittavan, mutta saattoi yhtä lailla olla tarkoittamatta yhtään mitään. Anna Burns: Maitomies Docendo 2019 alkuteos Milkman  2018 suomentanut Laura Jänisniemi kansi Luke Bird 399 sivua Anna Burnsin Maitomies  oli täsmävalintani Helmet-lukuhaasteeseen, johon piti löytää Booker- tai Pulitzer-palkittu teos. Burnsin romaani voitti vuonna 2018 The Man Booker -palkinnon ja on kiinnostanut minua jo muutaman vuoden. Nyt olikin hyvä syy piipahtaa kirjastossa poimimassa Maitomies  mukaan. Romaanin minäkertoja on 18-vuotias nuori nainen ja monen mielestä erikoinen. Hän esimerkiksi lukee kirjoja kävellessään, eikä se näytä ympäröivässä yhteisössä erityisen tavanomaiselta. Erikoisen kiinnostavaksi minäkertoja muuttuu, k

Janssonin elämän merikartta tarjoaa tarkastelupisteitä myös hänen kirjallisiin maastoihinsa. Varhaislapsuudesta alkanut vahva tunneside Itämeren saaristoon oli hänen tuotantonsa käyttövoima, loputon inspiraation lähde, jonka tarjoamia aihelmia hän vartioi teoksesta toiseen. Jansson sijoitti meren äärelle niin muumikirjansa kuin valtaosan muista romaaneista ja novelleistaan. Pieni saari tai kaistale merenrantaan riitti seikkailujen maastossa tai ihmisluonnon ytimen tarkasteluun. Sanna Nyqvist: Rannalla – Miten kirjailijat löysivät meren Tammi 2024 kansi Markko Taina 283 sivua Kirjallisuustieteilijä Sanna Nyqvist paneutuu Rannalla -teoksessaan siihen, miten muutamat kirjailijat löysivät meren ja minkälaisia merkityksiä merimaisemat kirjailijoiden teoksissa saavat. Mukana ovat Jane Austen, August Strindberg, Marcel Proust, Virginia Woolf ja Tove Jansson. Kirjailijoita on siis vain viisi (ja tietenkin sitä miettii, ketä muita olisi lukijana halunnut mukaan) mutta rajaus on hyväksi: ei se m

– Palaa omaan maailmaasi, Walter lopetti alakuloisesti. Sitten hän käveli pois taakseen katsomatta. Hän astui ajoradan reunalle kiinnittämättä huomiota siihen, että jonkin huonekalufirman pakettiauto lähestyi punaisia valoja kovaa vauhtia. Auto kurvasi jalkakäytävälle ja pysähtyi juuri sinne, missä hän odotti, että pääsisi kadun yli. Todennäköisesti häntä rangaistaisiin yrityksestä paeta Saksan demokraattisesta tasavallasta, ja todennäköisesti syy oli minun. Deborah Levy: Mies joka näki kaiken S&S 2024 alkuteos The Man Who Saw Everything  2019 suomentanut Sari Karhulahti kansi Elina Warsta 262 sivua Vuonna 1988 Saul Adler astuu suojatielle Abbey Roadilla Lontoossa. Auto on törmätä häneen, ja hän kaatuu lyöden samalla lonkkansa katuun. Hetkeä myöhemmin hän tulee tyttöystävänsä Jenniferin jättämäksi ja lähtee pian tekemään tutkimusta Itä-Berliiniin. Mukanaan hänellä on Jenniferin ottama Beatles-henkinen valokuva itsestään, ja sen hän vie tuliaisiksi mennessään. Jakautuneen Saksan itä

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy

Ehkä paikka pelinkehittäjänä ei sittenkään ollut vielä menetetty. Ensimmäinen tehtävä oli oikeastaan aika helppo. Pelata peliä ja miettiä parannusehdotuksia. Pelaamisen Zeta osasi vaikka unissaan. Hän voisi näyttää Adalle ja Eveliinalle, että hänestä oli hyötyä. Heli Koskinen: Zeta – Paras peli voittakoon! Kustannus-Mäkelä 2023 kuvitus Mari Luoma 135 sivua Zeta – Paras peli voittakoon! on jatkoa sarjalle, jonka avausosa Zeta – Uskallatko pelata? ilmestyi pari vuotta sitten. Kakkososa jatkaa avausosan tarinaa mutta toimii hyvin myös itsenäisenä teoksena. Aloitusosassahan Zeta oli Pedossa eli peliriippuvaisten toipumiskeskuksessa. Siellä hän paljasti ystävineen kavalan taustajuonen, johon kietoutui peliyhtiö DIO Games. Samainen peliyhtiö on mukana myös tässä kertomuksessa, jonka ytimessä on mahdollisuus päästä kehittämään kokonaan uutta peliä Levelin leivissä. Itse asiassa Zeta on alkuun siinä käsityksessä, että pelinkehittäjän paikka on jo hänen. Sittemmin selviää, että Zeta joutuu kav

Nuoruus ja kesä kuuluvat jotenkin luontaisesti yhteen Niinpä kesäisiin kuunteluhetkiin valikoitui nuortenkirjakvartetti, jota ei voi laadun puutteesta moittia. Hienoissa teoksissa nuoruus on monella tapaa läsnä kuohuineen mutta ei irrallaan ympäröivästä maailmasta. He ovat harjoitelleet numeroaan salassa monta kuukautta, mutta eivät ole koskaan esittäneet sitä yleisön edessä. Se ei oikein sovi sirkukseen, missä he tekevät akrobaattisia liike­sarjojaan aina hevosen selässä. Numeron on tarkoitus olla kuin yhtä jatkuvaa, loputtoman hidasta ja hallittua liikettä. Se vaatii tasapainoa ja valtavasti voimaa heiltä molemmilta. Kun ei voi ottaa vauhtia tai ”repäistä” itseään liikkeelle, on kamppailtava painovoiman koko mahtia vastaan – ja voitettava se. Johan Ehn: Hevospojat Otava 2024 alkuteos Hästpojkarna kansi Pär Åhlander suomentanut Sirje Niitepõld äänikirjan lukija Miiko Toiviainen kesto 10 t 10 min Johan Ehnin Hevospojat tuli vastaan kirjasomessa siinä määrin ylistävin kommentein höystet

Kaarina hätkähti. Entäpä jos hän yrittäisi: lasten seuralaisena ja lukujen ohjaajana! Miksi hän ei siihen pystyisi? Sillähän olisi koko pulma ratkaistu, eikä hänen tarvitsisi kuluttaa penniäkään isän rahoja, joita hän nyt itse niin kipeästi tarvitsi. Päinvastoin saisi pistää vielä satamarkkasen säästöön – omia ansaitsemiaan rahoja, saisi auttaa omalta taholtaan isää ja äitiä. Kunnallisneuvoksetar! Sehän oli kovin hienoa ja kuulosti samalla niin hauskalta ja maalaiselta. Sen enemmän siekailematta Kaarina istuutui kirjoituspöytänsä ääreen, ja töhrittyään puolisen tuntia pari kolme paperiarkkia täyteen hän viimein löysi sopivan sanamuodon vastaukselleen – ja kiirehti sitä lennättämään sanomalehtikonttoriin. Anni Swan: Kaarinan kesäloma WSOY 1993 (16. painos) alkuteos 1918 156 sivua Anni Swanin Iiris rukka  (1916) oli minulle lapsena hyvin rakas teos. Jostain syystä en kuitenkaan tullut juurikaan tarttuneeksi kirjailijan muihin teoksiin. Ollin oppivuodet  taisin jossain vaiheessa lukea, mu

Pääni oli tyhjä ja sydämeni raskas. Muutamat viikot Olgan kanssa tuntuivat kokonaiselta elämältä, ne olivat mittaansa suurempia ja hautasivat alleen paljon. Kaikki oli pirstaloitunut jollain omituisella tavalla Eurooppaan saavuttuani. Olin elänyt lyhyessä ajassa monta erilaista elämää, eikä niillä tuntunut olevan paljoakaan tekemistä toistensa kanssa. Ainoastaan sodan lohduton maisema pysyi taustalla, se oli kuin alati humiseva tuuli tai sävellyksen läpi soiva teema. Tulevaisuutta ei kannattanut miettiä, kaikki muuttui niin nopeasti. JP Koskinen: Ukkoslintu Like 2024 kansi Tommi Tukiainen 400 sivua Ukkoslintu  täydentää JP Koskisen Tulisiipi -trilogian. Nyt eletään 1900-luvun alkua ja tapahtumia niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa tarkastellaan Janne Kuuran eli James Frostin silmin. Hän haluaa Duluthista maailmalle ja suuntaa New Yorkiin haaveillen toimittajan pestistä New York Timesissa. Henkilöt luovat selkeän jatkumon Haukansilmälle , trilogian kakkososalle. Pelkkä paikallistapahtum

Olin kuvitellut, ettei Nyy Jorkiin tulisi talvea lainkaan, mutta kyllä sielläkin satoi vähän lunta. Joulukuussa äidin maitohinkki jäätyi keittiön seinäkomerossa ennen kuin isä muisti tukkia tuuletusluukun. Veikon jobi päättyi, hedelmäkauppias häipyi toiseen kaupunkiin eivätkä muut kauppiaat tarvinneet juoksupoikaa. Kävimme Veikon kanssa kansopissa katsomassa aseita, mutta siellä ei ollut samanlaista revolveria kuin Dianalla, muita kylläkin. JP Koskinen: Haukansilmä Like 2021 kansi Tommi Tukiainen 467 sivua Luin vuosia sitten Tulisiiven , joka aloitti Kuuran suvusta kertovan trilogian. Kun avausosa sijoittui 1930–40-luvulle ja vei Amerikasta Neuvosto-Karjalaan, ollaan nyt 1800-luvun loppupuolella ja varsin tiiviisti unelmien maassa, jossa kaiken pitäisi olla mahdollista. Kuuran perhe matkustaa Amerikkaan ja asettuu ”Nyy Jorkiin”, mistä matka jatkuu länteen, siellä kun mahdollisuuksia pitäisi olla vielä enemmän. Kuuran perheen tarinaa kerrotaan Yrjön silmin. Amerikassa hän saa nimekseen

Tätä en osannut selittää Unnille, sitä miten syvällä se oli, en ymmärtänyt sitä itsekään mutta nyt ymmärrän, mökissä metsässä neljäkymmentäkahdeksan vuotta liian myöhään, miten syvällä se oli, miten syvällä se on. Unni ei olisi ymmärtänyt, sillä hän ei ollut nähnyt äitiä toiminnassa, äitiä huutamassa hysteerisesti, epätoivoisena, raivoissaan ja oveani hakaten, jos olin onnistunut pääsemään sen sisäpuolelle ajoissa ja sulkemaan sen ja painautumaan sitä vasten. Unni luuli että äiti pelkäsi puolestani niin kuin useimmat äidit pelkäävät tytärtensä puolesta, raiskauksia ja pahoinpitelyjä, mutta minun äitini pelkäsi sitä mitä keksisin itse tehdä vapaaehtoisesti. Tätä en osannut selittää edes itselleni, tunsin sen vahvasti mutta minulla ei ollut sille sanoja, ja jos minulla olisi ollut sanoja, Unni ei olisi sittenkään ymmärtänyt niitä, hänen kotiolonsa olivat niin radikaalisti erilaiset kuin minulla. Vigdis Hjorth: Toisto S&S 2024 alkuteos Gjentakelsen  2023 suomentanut Katriina Huttunen