Gulffi roikotti kanisterin auton eteen, avasi konepellin ja alkoi lisätä öljyä moottoriin. Minä jatkoin kiillottamista ja trasseli tanssi auton pellillä hienoja kiemuroita. Halutti vihellellä. Ensin huulten välistä karkasi pelkkää suhinaa. Piti puhaltaa monta kertaa ennen kuin sain aikaiseksi ääntä. Kohta löysin oikean tavan ja onnistuin päästämään ilmaa huulten välistä niin että se kuulosti vihellykseltä. Keskityin ja onnistuin yhä paremmin. Trasseli pyöri pehmeästi musiikin tahdissa peltiä vasten. Mielessä hyrisi mukavasti ja oli aikuisen olo. Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä Karisto 2020 297 sivua Anne Vuori-Kemilän Mustaa jäätä ei ollut kiinnittänyt huomiotani ennen kuin bongasin muutaman kehuvan blogiarvion (esimerkiksi Arja ). Viimeistään Finlandia-ehdokkuus innoitti tekemään varauksen kirjastoon, ja joululoman odotus kuluikin juonivetoisen ja tiheätunnelmaisen romaanin parissa sujuvasti. Mustaa jäätä on rosoinen, karu ja tumma. On eksyksissä olevia henkilöh...