Kirjakaapin kummitus

Kankaristossa on järvi, metsä ja puille pulputtava Vehkajoki, kylpylä ja keltainen talomme. Jäämeren rannalla köyristävät selkäänsä lumihuippuiset vuoret, ja jyrkästi kuohuihin putoavat pahdat ovat täynnä kirkuvien lintujen pesiä. Anni Kytömäki: Margarita Gummerus 2020 582 sivua Anni Kytömäen romaani Margarita on romaani rakkaudesta, elämästä ja luonnosta. Se on ylistyslaulu monimuotoiselle luonnolle ja kertakaikkisen upea romaani. Tarinaa jää hellimään mieltä lukemisen päätyttyä, ja sen kaihoisa sointi jää ilmaan pitkäksi aikaa. Ihana, ihana Margarita . 1940–50-luvuille sijoittuvaa tarinaa kerrotaan kolmen eri henkilön näkökulmasta. Senni asuu Kankaristossa ja työskentelee kylpylässä. Hierojan opit ovat tulleet isältä, joka on menehtynyt sotatantereiden liepeillä. Mikko on sotilas, joka elää keskellä sotaa. Antti tutkii metsiä ja päättää metsähakkuista. Ehdottomaksi päähenkilöksi nousee Senni, jonka elämäntarinaan sekä Antti että Mikko jollain tapaa kytkeytyvät. Senni tuntee ihmisen l...

"Laskeudun röykkiölle ja tutkin kallionkylkeä lähempää. Punertava kiviaines on täynnä soikeita, mustia silmiä. Joissain on vaalea keskusta, toiset ovat pikimustia. Kaikkia ympäröi ohut, vaalea kehä kuin auki rävähtäneet silmäluomet." Anni Kytömäki: Kivitasku (Gummerus 2017) 645 sivua Anni Kytömäen Kivitaskua  odotin innolla, sillä kirjailijan esikoisteos Kultarinta  (2014) oli oikein vakuuttava avaus, joka antoi luvan odottaa Kytömäeltä paljon. Esikoisesta tuttua on tässä toisessakin linnun nimeä kantavassa kirjassa, mutta paljon on uutta: Henkilöt ovat uusia tuttavuuksia, Suomesta poiketaan suureen itänaapuriin ja nykyajasta aikaan ennen itsenäisyyttä. Ennen kaikkea miljöö on muuttunut: metsästä on siirrytty kalliomaisemiin, ja kivi on romaanissa tärkeä elementti. Erityisesti viehätyinkin siitä, miten kauniisti ja elinvoimaisesti Kytömäki romaaninsa maisemia rakentaa. Kallioiden ja vesistöjen ihailijana tunsin olevani Kivitaskun  maisemissa kotonani. Louhur...

"Puut hivuttautuvat liki. Väistän katoksi kurottavia oksia ja pyyhkäisen hämähäkinverkon kasvoiltani. Kuuset seisovat hievahtamatta, naavojen ja luppojen nauhat yllään kuin joulukoristeet. Metsän sisuksista loistavat valkoisten jäkälien peittämät haavat, ainoat puut, joiden lehdet saavat lähes tyynenäkin iltana tuulen sävelestä kiinni. Pysähdyn. Polku kiertää matalaa mäkeä, jolla kasvaa suuria mäntyjä." Anni Kytömäki: Kultarinta (Gummerus 2014) 644 sivua Anni Kytömäen esikoisromaania Kultarinta  on blogeissa kehuttu paljon (katso esimerkiksi Minnan , Marian , Katjan ja Maijan tekstit), eikä suotta. Tulin johdatelluksi lempeästi metsään, joka sulki minut syleilyynsä ja josta en olisi halunnut pois. Romaani jakautuu kahteen osaan, isän ja tyttären tarinaan. Erikin näkökulmasta kuvataan lapsuutta, joka loppuu äkkiä, kun äiti menee pois: Aamuyöllä ponnahdan istumaan ja hapuilen olkapäiden yli selkääni. Lapaluut työntävät terävät tynkänsä vastaan. Puolivalmiit siivet ...