Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Riikka Ala-Harja: En Saab

Ratissa täytyy osata tehdä sekunnissa päätös, siinä vaiheessa ei oo mitään väliä onks pitkä vai lyhyt vai keskimittanen. Formulakuskit on aina kääpiöitä, mut niiden autotkin on kääpiöitä. Saab on isompi ja vahvempi kun muut. Tää muikkeli on isompi ja vahvempi kun moni muu, tai en mä sen vahvuudesta osaa sanoo, mut pituushomma on selkee.


Riikka Ala-Harjan romaanin En Saab mainostetaan olevan törkeänhauska maantieromaani. Minulle se on maantieromaani, kyllä. Se on myös törkeä mutta ei minusta niinkään hauska. Huumorintajuni ei riitä, ehkä se on rikki samaan tapaan kuin Olgan Saabin turvavyö. Varaosia vain on vielä huonommin saatavilla kuin Olgan vanhaan autoon.

Rikkinäinen on myös romaanin päähenkilö Olga, jonka kerronnan kautta koko tarina rakentuu. Roisin puheen ja tissipuheen takana on petetty ja jätetty nainen, joka tajuaa olevansa maailmassa aika yksin. Olga iskee silmänsä autokorjaamon lähes kaksimetriseen naiseen.
Muikkelin pitkät jalat ja sirot kädet ja jossain haalarin alla kok…

Ulla Lehtonen ja Sari Airola: Metsän outo vieras

Metsään oli tullut eläin kumma, / piikkiselkä, tappisilmä, kuono sillä kovin tumma. / Hiiri kertoi: – Puhkuu niin kuin villisika, / keinuu kulkiessaan – tassussako vika?
Vaikka lastenkirjoja tulee luettua paljon – perheen rutiineihin kuuluu lukea vähintään iltasatu päivittäin kuopukselle – mutta harvemmin kirjoitan lukemistamme kirjoista blogiin. Nyt Helmet-lukuhaaste innoitti ottamaan yhden viime aikojen suosikkikirjoista esille. Samalla kuittaantuu haasteesta kohta 13: Kotimainen lasten- tai nuortenkirja.


Metsän outo vieras valikoitui kirjastosta sattumalta mukaamme. Kotona huomasimme, että kyseessä onkin riimitelty tarina, jota elävöittävät Sari Airolan kauniit kuvat.

Viehättävässä tarinassa on kysymys siitä, että tuttuun ja turvalliseen metsään saapuu outo vieras. Vieraan tulo aiheuttaa huhupuheita ja – ennen kaikkea – pelkoa. Tarinat vieraasta kasvavat matkan varrella niin, että yhtäkkiä tulokkaalla on viisi silmää ja torahampaat. Todellisuus kuitenkin on toinen.

Kun metsän asukka…

Liisa Talvitie: Valoa ja varjoja – Jukka Jokiniemi, sokean elämäntarina

Tieto sokeuteen johtavasta silmänpohjan rappeumasta oli sellainen, että se olisi saattanut luhistaa kenet tahansa. Alkusokin jälkeen Jukka kuitenkin käänsi riskin voitokseen ja alkoi suunnitella tulevaisuuttaan sen mukaan. Hän nopeutti opiskelutahtiaan, vaikka hitaasti hiipuvaa näkökykyä oli vielä tallella moneksi vuodeksi eteenpäin.
Jukka Jokiniemi ei ollut minulle nimenä tuttu ennen Liisa Talvitien kirjaan tarttumista. Hänen yrityksensä sen sijaan on tuttu: Jokiniemi on Innojok-yrityksen toimitusjohtaja. Innojok valmistaa erilaisia valaisimia, ja tuotevalikoimiin kuuluu myös monen suomalaisen kotoa löytyvä Lokki-designvalaisin.
Innojokin ensimmäinen tuote oli suurennuslasivalaisin, joiden tarpeen Jukka oli oivaltanut jo työskennellessään HYKSissä näkövammaisten kanssa. Liisa Talvitien teoksessa avataan Jukka Jokiniemen elämäntarinaa ja kuvataan sitä, kuinka roihuvuorelaisesta vilkkaasta lapsesta tulee tekniikan tohtori ja toimitusjohtaja. Keskeinen elämänkäänne on se, että opiskelua…

Elly Griffiths: Kadonneet ja kuolleet

Hän tiesi heti sen nähdessään, kenestä oli kysymys. Luurangon yllä näkyi vielä vaateriekaleita, ja se makasi kasvot maata vasten, kädet sidottuna selän taakse. Tämä ei vielä Ruthia hätkäyttänyt vaan se, mitä luurangolla on toisen käsivarren paikalla: kärjestä miltei olemattomiin ruostunut rautakoukku. Kun luuranko oli kaivettu esiin ja se lantion muodonkin perusteella oli naisen, Ruth oli entistä vakuuttuneempi, että kyseessä oli Jemima Green, joka tunnettiin myös nimellä Koukkumuori.
Ruth Galloway -sarjassa on ehditty jo kuudenteen osaan, joka vie niin henkilönsä kuin lukijansakin viktoriaaniselle ajalle. Sarjan päähenkilö, arkeologi Ruth Galloway, löytää haudan. Onko hauta viktoriaanisen ajan lapsenmurhaajan viimeinen leposija? Millaisia kauhuja Koukkumuorina tunnetun taruhahmon tarinan taakse piiloutuu? Kuka todellisuudessa oli Jemima Green, joka otti hoitaakseen kasvattilapsia ja jonka toisen käden korvasi rautakoukku.

Samaan aikaan, kun Ruth selvittelee menneisyyden kaikuja, saap…

C. J. Tudor: Paluu pimeästä

Mietin edelleen, miksi oikein tulin takaisin. Kyllä, Arnhill on yksinäinen, puoliksi unohdettu piste kartalla. Mutta ulkomailla olisi ollut turvallisempaa. Tuhansien mailien päässä veloistani ja ihmisistä, jotka eivät suhtaudu myönteisesti, kun toinen joutuu tappion kierteeseen. Ainakaan siinä tapauksessa, jos hän ei pysty maksamaan.
C. J. Tudorin Liitu-ukko oli viime vuonna varsin täräyttävä uutuus, ja kun huomasin kirjailijalta ilmestyneen uuden teoksen, klikkasin sen heti Storytel-hyllyyni. Pisteet muuten siitä, että kirjailijan suomennettujen teosten kannet ovat sopivasti samanlaisia mutta kuitenkin erilaisia. Tässä kohtaa ratkaisu tuntui toimivalta.

Vähän samankaltainen asetelma on nyt kuin oli Liitu-ukossakin. Paluu pimeästä -tarinan päähenkilö Joe tekee paluumatkan menneisyytensä, aivan niin kuin teki Liitu-ukon Eddiekin. Vuosien taakse on jäänyt jotain hämärää, ja on aika tehdä tilit selviksi menneisyyden kanssa. Joe on kuitenkin varsin yksin ilman lapsuuden kaveripiiriä, joka…

Tatu Kokko: Kävelevien patsaiden kaupunki

Päivä kirkastuu aamuksi. En ole enää puistossa. En ole enää Kuopiossa. Taputan puun runkoa jossakin aivan muualla. Katson ja ymmärrän. Olen Jyväskylässä. On alkava syksy, sen näkee haalistuneista sävyistä ja muutamista varisseista lehdistä, joiden vihreys on siirtynyt puun sisään. Driu, driu, driu, virittelee leivo lähtövirttä.
Tatu Kokon uutuusromaanin Kävelevien patsaiden kaupunki lähtöasetelma on kiinnostava. Päähenkilö ja minäkertoja Vilja elää tiukasti nykyajassa, kohtaa 2000-luvun nuoren aikuisen haasteita ja ympäröivän yhteiskunnan ahdasmielisyyttä.

Samaan aikaan Vilja kuitenkin lipuu ajassa taaksepäin. Hän vierailee 1800-luvulla Minna Canthin maailmassa ja maisemissa, kun patsaat omassa lähiympäristössä alkavat liikkua. Osasyynä aikamatkoihin on se, että Vilja päättää lopettaa mielialalääkityksensä, joka tekee turraksi ja tunnottomaksi.

Yksi innoittaja henkiseen ja myös fyysiseen aikamatkaan on se, että Vilja on intohimoisen kiinnostunut Minna Canthista. Kirjastonhoitajan työn…

Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen

Lehdissä ei ole vielä ehditty kirjoittaa kovin paljon vainajasta, joka on löydetty Romanian suurlähetystön edestä, Gunnar silmäilee netin uutisvirtaa saadakseen uutta ajateltavaa. Hänen pulssinsa nousee kun hän lukee iskusta, jonka kohteena oli kerjäläinen Berzeliin puistossa tänään ruokatunnin aikaan; tuntematon tekijä oli heittänyt happoa miehen päälle ja paennut paikalta.
Sofie Sarenbrantin Osasto 73 jätti vähän ärsyyntyneeseen mielentilaan avoimella lopullaan. Toisaalta lopetus oli senlaatuinen, että tuntui, etten voi jättää rikospoliisi Emma Sköldistä kertovaa sarjaa kesken. Niinpä Storytelin kirjahyllyyn klikkautui myös sarjan kolmas suomennettu osa, Kerjäläinen.

Dekkarin lähtötilanne on se, että Tukholman kaduilla asuvia kerjäläisiä vaanii sarjamurhaaja. Avainhenkilöksi nousee nuori kerjäläisnainen Soraya, joka näkee liikaa ja joka toisaalta voi olla merkityksellinen tappajan tavoittamisessa.

Samaan aikaan Sköldin perhe viettää muistotilaisuutta kirkossa, eli lukija saa vastauk…

Emma Vepsä: Tie Teheraniin – peukalokyydillä Iraniin

Tuo harmaa tiistaiaamu oli tuhansien kilometrien liftausmatkan ensimmäinen päivä. Seuraava etappini olisi Latvian pääkaupunki Riika, mutta lopullinen päämäärä oli huomattavasti kauempana. Olin päättänyt liftata Tallinnasta Iranin pääkaupunkiin Teheraniin, koska molempien kaupunkien nimi alkoi T:llä. Se oli minulle riittävän hyvä syy lähteä matkaan.
Emma Vepsän teos Tie Teheraniin kuvaa sellaista matkustamisen tapaa, johon itse en kykenisi. Tiedän, että minulla ei riittäisi rohkeus matkata tuhansia kilometrejä liftaamalla: eihän sitä koskaan tiedä, millaisen sekopään kyytiin osuu!

Vepsä kuitenkin matkustaa rohkeasti mutta ei hullunrohkeasti. Hän tiedostaa riskejä ja luottaa vaistoihinsa. Lisäksi hän onnistuu matkustamaan määränpäähänsä, Tallinnasta Teheraniin, ja vielä vähän pidemmällekin. Tuhansien kilometrien matkalle mahtuu monenlaisia autoilijoita ja vain muuan ikävä kokemus. Liftatessaan Emma Vepsä kohtaa uusia ihmisiä ja uusia paikkoja. Edes yhteisen kielen puuttuminen ei useinka…

Katri Alatalo: Ikuisesti, siskoni

Tuuli yltyi, se kantoi yhä kylmempää jäätä ja kovempia sanoja, näkymättömiä kivensiruja, joista huokui raivo ja ikuisuus.Luulit olevasi meitä viisaampi, kuolevainen, koe siis voimamme nyt. Sinusta tulee kuolematon kuten meistä. Pystytkö kantamaan sellaisen voiman?Ei, ei. En minä mitään sellaista pyytänyt. Doilidh –
Katri Alatalon fantasiaromaanin Ikuisesti, siskoni päähenkilö on Caitriona, Cat, joka on kuolematon. Ikuinen nuoruus kuulostaa ensi alkuun tavoittelemisen arvoiselta, mutta Cat on tuomittu kuolemattomuuteen nuoruutensa valtavan virheen vuoksi. Nainen kantaa tuomiotaan mukanaan vuosikymmenestä toiseen, katsoo harvojen läheistensä vanhenemista ja maailman muuttumista.

Cat on druidi, jolla on mystisiä voimia ja kyky keskustella jumalten kanssa. Jumalat vain ovat jäämässä unohduksiin, kun ihmiset eivät enää usko entisaikojen jumaliin vaan suuntaavat henkisyytensä muualle. Uutta toivoa ikiaikaisille jumalille tuo Gilly, jolla on mittavia voimia ja josta tulee Catin oppilas.

Cati…

Minna Eväsoja: Melkein geisha

Japanissa heittäydyin elämänvirtaan kuin juureton vesiheinä tunnetussa vanhassa runossa ja otin avoimin mielin vastaan sen, mitä elämä eteeni toi. Tarinani Japanista kertovat arjen sattumuksista ja ohikiitävistä hetkistä, jotka saivat minut pysähtymään ja pohtimaan elämän eriskummallisuutta ja kulttuurisen rikkauden tuomia elämyksiä.
Mikä onni onkaan saada lukea Minna Eväsojan kirjaa Melkein geisha – hurmaava ja hullu Japani juuri Japanissa. Osakalaisessa hotellissa ja junamatkalla Osakasta Shirokoon uppoudun Eväsojan kuvauksiin Japanista, japanilaisista ja japanilaisuudesta. Samalla koen olevani onnellisesti keskellä sitä, mistä Eväsoja kirjoittaa.

Melkein geishan äärellä koen monenlaisia tunteita. Oivallan, huvitun, ilahdun, ärsyynnyn ja innostun. Usein nauran, mutta huomaan myös kyynelehtiväni. Uppoudun Eväsojan avustuksella Japaniin, jota on tietenkin vaikea pienen loman aikana todella tavoittaa. Tuntuu, että saan kuitenkin hieman paremmin kiinni kaikesta, kun matkaoppaanani on Min…

Hassan Blasim: Allah99

Edessä on vielä pitkä tie ennen kuin saan haastateltua 99 jumalaa, ja rahoitus on loppumassa, Tilillä on jäljellä juuri ja juuri tarpeeksi yhteen haastattelumatkaan Suomen ulkopuolelle. Olen nyt päättänyt, että matkustan apurahan viime rippeillä Kairoon ja yritän löytää sieltä setäni.Marraskuun pimeys laskeutui yllemme kaksi päivää sitten. Sinä valmistaudut kirjoittamaan huonosta seksistä.
Irakilaistaustainen kirjailija Hassan pakenee kotimaastaan, päätyy Suomeen ja perustaa blogin nimeltä Allah99. Innoittimena toimii havainto siitä, että arabikustantamot eivät suostu julkaisemaan kirjailijan novelleja tai runoja.
Ajattelin, että sopivan simppeli ja rajattu lähtökohta blogille olisi kerätä aineistoa haastattelemalla ihmisiä tästä todellisuudesta (sic). Kehyskertomuksen kaikelle aineistolle ehtisi miettiä myöhemminkin. Tuo lähtötilanne kuvaa varsin hyvin sitä, mistä romaanissa on kysymys. Tarina on täynnä ääniä, jotka lähtevät blogiin haastatelluilta. Lisäksi seassa on kirjailijan omaa…

Joel Haahtela: Adèlen kysymys

Seison kallionjyrkänteen reunalla ja näen edessäni vuoret, jotka katoavat kohti merta. Laaksossa leijuu joulukuista sumua ja vihreä niitty jyrkänteen alapuolella peittyy ohueen lumeen.Nainen putosi kalliolta yhdeksänsataa vuotta sitten, juuri tästä kohdasta. Mutta hän ei kuollut niin kuin ihmiset kuolevat, vaan jatkoi putoamisen jälkeen elämäänsä, vaikka lopulta hänenkin aikansa tuli kuten jokaisen. Myöhemmin nainen julistettiin pyhäksi. Joel Haahtelan pienoisromaani Adèlen kysymys sijoittuu Pyreneitten vuoriston katveeseen. Klassillisten kielten opettaja Helsingistä on matkustanut luostariin tutkimaan satoja vuosia vanhaa luostarin pyhimyksen Adèlen tarinaa. Mies haluaa selvittää, mitä tapahtui naiselle, joka ei kuollutkaan pudottuaan jyrkänteeltä vaan löytyi putoamisensa jälkeen läheiseltä niityltä rukoilemasta. Eikä naisessa ollut merkkiäkään loukkaantumisesta vaan hän jatkoi elämäänsä useita vuosia kuollakseen luonnollisella tavalla vasta myöhemmin.

Kuolemansa jälkeen Adèle julist…

Heidi Köngäs: Mirjami

Jatkamme töitämme ihan hiljaisina, vain radio on auki, uutisten välillä soitetaan surumusiikkia. Helsinkiä pommitettu, paljon kuolonuhreja, sanotaan uutisissa.Ajatukset sakkaavat. Loukkaantuneita. Kuolonuhreja. Tavallisia ihmisiä.
Mirjami on Sandran tyttäristä keskimmäinen – äidin tarinaan päästiin tutustumaan romaanissa Sandra(2017), mutta Sandran tarinaa ei tarvitse tuntea pystyäkseen uppoutumaan Mirjamin ja hänen läheistensä elämään Mäntässä. Sotavuosien varjo on pitkä ja se vaikuttaa niin Mirjamin kuin hänen sisartensa Soilin ja Annikin elämään. Tarinan kertojia ovat sisaret ja heidän äitinsä.

Lähtöpiste on 1920-luvun lopulla, kun kaikki kotitalosta myydään. Perhe pakkaa vähät tavaransa ja muuttaa uudelle kotiseudulle, sinne mihin oli valtavan pitkä matka. Matkalla saavuttiin ensin Vilppulaan, mistä jatkettiin lopulliseen määränpäähän Mänttään.
Ympärillä oli vain suota ja lepikkoa, mutta meidän tontille oli nopeasti kyhätty koppeli, jossa oli vain yksi huone. Me juostiin katsomaan …

Margaret Atwood: Testamentit

Nicole-vauvasta oli tullut Gileadin mainoskasvo. Kaikissa helmityttöjen esitteissä oli hänestä sama kuva. Hän näytti tavalliselta vauvalta, mutta oli silti Gileadissa pyhimyksen asemassa, sanoi meidän opettajamme. Nicole oli meidänkin ikonimme: kaikissa gileadinvastaisissa mielenosoituksissa oli mukana Nicole-vauvan kuva ja sellaisia iskulauseita kuin NICOLE-VAUVA – VAPAUDEN SYMBOLI! Tai: NICOLE-VAUVA NÄYTTÄÄ TIEN! Niin kuin vauva muka voisi näyttää tietä minnekään, ajattelin itsekseni.


Margaret Atwoodin Testamentit on odotettu jatko Orjattaresi-romaanille, joka on kolmekymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen ällistyttävän ajankohtainen – jopa ahdistavan ajankohtainen. The Handmaid's Tale -televisiosarjan myötä Atwoodin romaani on ollut esillä viime vuosina varmaan enemmän kuin ikinä aiemmin, ja uutuusromaanillaan Testamentit Atwood vastaa lukuisiin pyyntöihin kertoa, mitä Gileadiin kuuluu myöhemmin.

Kun kuuntelen Testamentteja, näen mielessäni maailman sellaisena, kuin se katsojie…

Elina Kilkku: Täydellinen näytelmä

Alina kaipasi töihin kuitenkin muista syistä kuin rahan takia. Hän rakasti teatteria. Yksinhuoltaja-freelancerin oli vain hankala yhdistää työntekoa lastenhoitoon tai edes saada töitä kilpaillulta alalta, joten Alina ei ollut päässyt ohjaamaan mitään esikoisensa Leevin syntymän jälkeen eli neljään vuoteen. Vanhan freelancer-kentän sanonnan mukaisesti sillä, mitä osasit, ei ollut väliä. Väliä oli sillä, kenet tunsit. Elina Kilkku on teatterialan ammattilainen: hän on teatteriohjaaja, näytelmäkirjailija ja teatteriopettaja. Ei siis ole mikään ihme, että Kilkun romaani Täydellinen näytelmä kuvaa purevasti nimenomaan teatterimaailmaa kaikkine kommervenkkeineen.

Romaanin päähenkilö on Alina, joka on vangittu omaan yksinhuoltaja-arkeensa. Kahden pojan äiti tasapainoilee perhe-elämän ja työelämäkaipuunsa välillä, yrittää epätoivoisesti löytää töitä samalla, kun rahat ovat jatkuvasti loppu ja poikien isä pakenee sujuvasti velvollisuuksiaan poistumalla maasta. Esiripun avautuessa lähtötilanne …

Kyung-sook Shin: Hovitanssija

Geunjeongmunin portille johtavan sillan alla virtasi kirkasvetinen puro. Victor oli pysähtynyt katselemaan vettä, kun hän huomasi vanhemman ja nuoremman hovineidin kävelevän kaarevan sillan yli heitä kohti. Vanhemmalla hovineidillä oli jalassaan siniset, kärjestä ylös kaareutuvat kengät. Hän käveli pontevasti ja itsevarmasti. Hänen askeleensa huokuivat ylpeyttä siitä, että hän oli hovineiti. Victor suuntasi kameransa kohti tämän takana kävelevää, punakenkäistä hovineitiä.Joissakin silmissä on kohtalo.
Kyung-sook Shin nousi Suomessakin julkisuuteen romaanillaan Pidä huolta äidistä (linkki kustantajan sivuille tässä), joka on julkaistu 36 maassa. Hovitanssija vie lukijan 1800-luvun lopun Koreaan ja sieltä Ranskaan, erilaiseen aikaan ja erilaisiin maailmoihin kuin mihin nykyajan ihminen on tottunut. Ja kuinka taidokkaasti hän sen tekeekään!

Romaanin päähenkilö on Yi Jin, kaunis ja viehättävä hovitanssija. Hovineidit ovat kuninkaan omaisuutta, mutta kun ranskalainen diplomaatti Victor rak…

Milla Ollikainen: Pirunkuru

Miksi juuri hän eikä toinen mies? Miksi juuri silloin? Miksi ajoneuvo oli juuri siinä, juuri niin päin? Miksi sade tiheni juuri silloin? Toinen mies ei lakkaa koskaan kysymästä.Kivikeot ovat niin valtavia, että mittasuhteet vääristyvät. Kun onnettomuus tapahtuu, se näyttää leikiltä. Niin kuin taivaasta voisi pian ilmaantua pullean lapsen sormi, joka painaisi auton oikein päin, nostaisi miehen takaisin ohjaamoon ja työntäisi uudelleen vauhtiin.
Milla Ollikaisen Lappiin sijoittuvia dekkareita olen kuullut monen kehuneen, ja niinpä Storytelin kirjahyllyyn klikkautui kuin itsestään Pirunkuru. Vasta myöhemmin tajusin, että teos on trilogian viimeinen osa, eli aika hassusta kohdasta aloitin Ollikaisen tuotantoon tutustumisen. Pahemmin en sen kuitenkaan huomannut lukukokemusta haittavaan, vaan Pirunkuru tuntui toimivan vallan mainiosti myös itsenäisenä osana.

Tarinan päähenkilöitä ovat lappilainen poliisi Juhani Vuontisjärvi ja muualta muuttanut toimittajaharjoittelija Krisse, jotka päätyvät…

Pia Strømstad & Trond Bredesen: 10 suurta seikkailijaa

– Olen tarinankertoja: siinä on kaikkien tutkimusmatkojeni pointti. Siinä että lähtee paikkoihin, joissa kukaan muu ei ole käynyt, ja palaa kertomaan tarinan, jota kukaan ei ole aikaisemmin kuullut.
Lapsille ja nuorille suunnattu tietokirja 10 suurta seikkailijaa marssittaa lukijan eteen esimerkiksi sellaisia hahmoja kuin Neil Armstrongin ja Thor Heyerdahlin – ensimmäisen kuussa käyneen ihmisen ja norjalaisen tutkimusmatkailijan, joka purjehti Tyynenmeren ylitse. Seikkailijoiden galleriassa esitellään myös henkilöitä, jotka eivät ole suurelle yleisölle niin tuttuja. Ainakaan minä en esimerkiksi tiennyt, että amerikkalainen Alan Eustace teki viisi vuotta sitten maailmanennätyksen hyppäämällä heliumkuumailmapallon kyydistä yli 41 000 metrin korkeudesta.

10 suurta seikkailijaa on kokoelma huimia seikkailuja mutta ennen kaikkea se kuvaa joukkoa ihmisiä, joita ajaa eteenpäin palo tehdä jotain, mitä kukaan muu maailmassa ei ole aiemmin tehnyt. Päämäärien saavuttaminen ei ole itsestään selvää…

Tuomas Kokko: Tosi kivat juhlat

Kerran minut oli kutsuttu kesämökille viikonlopuksi. Jätin menemättä, koska en halunnut muiden ihmisten pitävän minua yksinäisenä. En halunnut olla mökkireissun ainoa sinkku.Sen sijaan olin viikonlopun kotona ja katsoin YouTube-videoita, koska en halunnut istua itsekseni paljussa lonkerotölkki kädessäni.
Tuomas Kokon esikoisromaanin Tosi kivat juhlat päähenkilö lienee monen mittarin mukaan jollain tapaa epäonnistunut. Mies on työtön, yksinäinen ja rahaton. Yliopistotutkinto ei takaa työpaikkaa eikä yrityksistäkään oikein ole apua. Muuttohommiin ei huolita, puhelinmyynnistä tulee potkut.

Sosiaalitoimiston byrokratia iskee päin kasvoja ja rahat loppuvat. Siinä vaiheessa houkuttavat pikavippitarjoukset, jotka vaikuttavat liian hyviltä ollakseen totta. Eivätkä ne koko totuutta paljastakaan, ennen kuin on jo myöhäistä. Mutta se tunne, kun yhtäkkiä tilillä onkin rahaa!

Tuomas Kokko luo uskottavan kuvan nykyajan ihmisestä, joka näkee ympärillään onnistumisia niin työelämässä kuin parisuhteis…

Leïla Slimani: Adèle

Adèle painoi silmät visusti kiinni, ikään kuin miehen näkeminen olisi ällöttänyt häntä, ikään kuin hän olisi ajatellut jo tulevia miehiä, kunnon tosi miehiä, muukalaisia, niitä jotka osaisivat ottaa hänen ruumiinsa. Adéle sulkee varovasti asunnon oven. Rakennuksen pihalla hän sytyttää tupakan. Vielä kolme henkosta ja sitten hän soittaa aviomiehelleen.
Ranskalais-marokkolainen Leïla Slimani nousi monien suomalaislukijoiden tietoisuuteen romaanillaan Kehtolaulu, joka on kertomus valtavasta tragediasta. Adèle osoittaa, että Slimani on osannut jo esikoisromaanissaan hätkähdyttää.

Romaanin päähenkilö on nimen mukaisesti Adèle, joka elää monen mittapuun mukaan hyvää elämää. Nainen työskentelee toimittajana ja on naimisissa lääkärimiehen kanssa. Pariskunnan pieni poika on Adèlelle rakas, vaikkei hän haluakaan enempää lapsia.

Adèlella on kuitenkin salaisuus: hän janoaa ja haluaa lähes alinomaa seksiä, on kyltymätön halussaan päästä miesten katseiden ja tekojen kohteeksi. Arkielämä perheen kan…

Inka Nousiainen: Mustarastas

Ja täällä mä nyt olen, ilman muita suunnitelmia, pysähtelen välillä, suljen silmät. Mietin, mistä asti tulee tuuli, joka kasvoihin nyt osuu. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mulla on tilaa kunnolla ajatella. Ajatella esimerkiksi sua. On niin paljon kaikenlaista, mitä mä olen halunnut sulle sanoa, ja senkin takia mä olen nyt täällä. Syksyllä tulee kuluneeksi kolmekymmentä vuotta siitä, kun sä et palannut kotiin.

Eeva on kadottanut veljensä. Juha katosi laivalta muutamia kuukausia ennen kahdeksantoistavuotispäiväänsä. Kotona oli odottamassa auto, vuosimallin -83 Mazda 626, kotiin jäi punainen toppatakki muistuttamaan veljestä, joka ei yhtäkkiä enää palaa.

Juha katosi Vaasanlaivojen M/S Fennia-alukselta, joka matkasi Sundsvallista Vaasaan. Nuorukainen nähtiin viimeksi sunnuntai-iltana 6.8.1989 klo 23. Sen jälkeen havaintoja ei ole. Kaverit Ketola ja Kuusela tulevat seuraavana päivänä ilmoittamaan, että Juhaa ei enää nähty, jonnekin se jäi. Siitä alkaa perheenjäsenten odottaminen, kaipau…

Elina Hirvonen: Punainen myrsky

Taistelemme itse tekemillämme miekoilla, kivääreillä, kranaateilla. Nauramme, painimme, kutitamme. Meidän leikeissämme kukaan ei kuole. Edes mielikuvituksessa, edes leikisti, meidän kotonamme ei kukaan kuole.Vuosia myöhemmin opin sodasta paljon. Opin, miten Iran lähetti taistelijoiksi nuoria miehiä ja koulupoikia, joiden kaulaan ripustettiin muoviset paratiisin avaimet, ja miten Irakin sotilaat ampuivat näitä lapsia sinappikaasulla, joka kärvensi lasten ihon ja keuhkot. Ajattelen minua ja Bardia juoksemassa ympäri pihaa käsissämme kepeistä tehdyt miekat, maailmaa, jonka pihan kiertävät muurit meiltä silloin sulkivat.
Elina Hirvosen Punainen myrsky kattaa vuosikymmenten mittaisen matkan 1950-luvulta nykypäivään saakka. Kilometreissä matka on myös pitkä: Irakista siirrytään Saudi-Arabian kautta Suomeen, kuumuudesta viileään Pohjolaan. Henkisesti matka lienee vielä pidempi kuin ajassa tai kilometreissä mitattuna.

Romaanin päähenkilö on poika, joka kasvaa mieheksi. 1950-luvulta alkaa poja…

Maja Lunde: Sininen

Ja sitten ne olivat yhdessä, jäätikön vesi ja meren vesi, ennen kuin aurinko veti taas pisarat puoleensa, nosti ne höyrynä ilmaan, yhä korkeammalle, pilviin, sinne missä painovoima ei niihin vaikuttanut.
Maja Lunden Sininen liikkuu kahdella aikatasolla. Vuonna 2017 Norjassa veneilee Signe, joka on "liian vanha itkemään" ja kantaa mukanaan menneisyyden muistoja. Muistot ovat kauniimmasta maailmasta, jossa lapsuudenkodin läheisiä koskia ei ollut vielä padottu. Toisaalta muistoissa on jatkuvasti mukana äiti, jonka kanssa naisella on kovin ristiriitainen suhde.

Vuonna 2041 tarinan minäkertoja on David, joka on paennut perheensä kanssa Ranskassa Argelèsin kylästä juosten. Pakomatkalla perhe on puolittunut, kun vaimo Anna ja poika August ovat kadonneet. David saapuu Lou-tyttärensä kanssa leiriin, johon ovat monet muutkin paenneet sietämättömiä olosuhteita. Kerta toisensa jälkeen David käy kysymässä vaimonsa ja lapsensa perään. Kerta toisensa jälkeen vastassa on tietämättömyys.

201…

JP Koskinen: Tulisiipi

"Moottori ulvoi, pakokaasu painui siipien alle, vauhti kiihtyi ja yhtäkkiä olin jo ilmassa. Tuntui, kuin olisin juuri eilen kivunnut koneesta ulos ja Nikolai olisi tuhertanut vihkooni merkintöjään. Puhkaisin usvan, sen yläpuolella oli aivan kirkasta. Sydämeni jätti muutaman lyönnin väliin, ääretön taivas oli typerryttävän kaunis."

JP Koskisen uutuusromaani Tulisiipi vie lukijan ensin Amerikkaan, missä unelmien pitäisi olla toteutettavissa ja minne moni on unelmien perässä lähtenytkin. Kaarle on toisen sukupolven amerikansuomalainen, jonka suku on muuttanut Suomesta paremman elämän toivossa. Kun Amerikkaan iskee lama, alkavat houkuttelevat tiedot työläisten paratiisista kuulostaa koko ajan paremmilta.

Sitten lähdetäänkin Neuvosto-Karjalaan. Siellä pitäisi ahkeran työnteon tuottaa tulosta, siellä toivotetaan Amerikkaan lähteneet tervetulleiksi. Ja niin pakkaa Kaarlen perhe laukkunsa ja muuttaa maahan, jossa kaikki saavat osallistua päätöksentekoon ja jossa työläisiä arvostetaa…

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

"'Ai', sanoin ja katsoin kanin kastanjanruskeaa turkkia, valkoista häntää ja kahta pientä papanaa, jotka olivat pudonneet sen takapuolesta, ja ajattelin, että se tosiaan näyttikin pojalta.
'No mikä sen nimi voisi olla?' kysyin.
'Jumala', veli sanoi mahtipontisesti."

Sarah Winmanin esikoisteos Kani nimeltä jumala jäi jo vuosia sitten mieleeni kiittävien arvioiden ja erikoisen nimensä takia. Kun bongasin romaanin kirjaston hyllystä, lähti se isompia miettimättä mukaani.

Romaanin päähenkilö ja minäkertoja on Elly, joka syntyy 1960-luvun lopulla essexiläisperheeseen Joen pikkusiskoksi. Joe on sisarelleen tärkeämpi kuin kukaan muu, ja juuri Joe hankkii Ellylle kanin, joka nimetään jumalaksi ja jolla on myöskin suuri merkitys Ellyn elämässä.
'Sanoinhan, että hankin sinulle oikean ystävän.'
'Se on kani!' sanoin ihastuksesta suunniltani. Merkittävä henkilö Ellyn elämässä on myös koulukaveri Jenny Penny, joka osaa tehdä taikoja ja elää erilaisess…

Joël Dicker: Stephanie Mailerin katoaminen

"Maanantai 23. kesäkuuta 2014
33 päivää ennen Orphean 21. teatterifestivaalin ensi-iltaa.
Näin Stephanie Mailerin ensimmäisen ja viimeisen kerran, kun hän tuli kuokkimaan läksiäisiini New Yorkin osavaltion poliisilaitokselle."

Kaksikymmentä vuotta ehtivät Jesse Rosenberg ja Derek Scott ajatella, että he ratkaisivat koko Orphean pikkukaupunkia kohauttaneen perhesurman. Vuonna 2014 Jesse on jäämässä eläkkeelle mutta joutuukin kohtaamaan nuoren toimittajan, joka kyseenalaista vuosien takaisen urotyön. Stephanie Mailer on varma, että oikeaa surmaajaa ei koskaan löydetty. Sitten nuori nainen katoaa.

Seuraa tapahtumavyyhti, jonka langat leviävät moneen suuntaan. Lukijana huomaa epäilevänsä vähän kaikkia, ärsyyntyvänsä ajoittain runsaudesta mutta pysyvänsä kuitenkin kuin langoilla kiinni tarinassa. Sillä onhan niin, että mysteerit on selvitettävä. Kuka tappoi kaupunginjohtajan perheen kaksikymmentä vuotta aiemmin? Mitä tapahtui Stephanie Mailerille?

Juoni vetää hyvin, vaikka aika ajo…

Pajtim Statovci: Bolla

"Seuraava tunti kuluu kotoisammin kuin yksikään aiempi elämässäni. Tilaamme toiset kahvit, vaimennamme ääntämme ja kun huomaan hänen englanninkieliset kirjansa, vaihdamme kieltä. Se tuntuu luontevalta; englantia puhuessamme emme ole albaani ja serbi, vaan irti täältä, romaanista revittyjä sivuja."


Pajtim Statovcin Bolla kertoo kahdesta miehestä ja heidän rakkaudestaan. Arsim ja Miloš tapaavat vuonna 1995 Pristinassa, juuri ennen lähellä olevan maailman hajoamista, kahtia jakautumista. Nuoret miehet ovat täynnä haaveita ja tulevaisuudentoivoa: toinen haluaa lääkäriksi, ehkä kirurgiksi, toinen haaveilee urasta opettajana. Heidän rakkautensa ei kuitenkaan kestä päivänvaloa, sillä toinen on naimisissa, he edustavat eri kansallisuuksia ja ovat miehiä.

Mitä sitten tapahtuukaan rakkaudelle, haaveille ja tulevaisuudentoivolle? Mihin miesten tiet vievät, kun Arsim joutuu pakenemaan Kosovosta? Mitä tapahtuu Milošille? Mitä elämä on uuden vuosituhannen alussa? Voivatko kerran rakastune…

Kirjankansibingo 2019

MarikaOksa loihti kesälle kirjankansibingon, josta löytyy lisätietoa täältä. Olikin hauskaa taas kiinnittää erityishuomiota kirjojen kansiin, ja jonkin verran valikoin luettavaa sillä perusteella, mikä kansi sopii bingoruudukkoon.

Sainkin bingoruudukkoon merkintöjä varsin mainiosti: täysbingo jäi vain yhtä ruutua vajaaksi: Ei kuvaa -ruutuun en löytänyt kirjaa.



Tässä bingoon lukemani kirjat:

Ensimmäinen vaakarivi:
Romantiikka: Kate Morton, Kellontekijän tytär
Kirja: Penelope Fitzgerald, The Bookshop
Yö: Sami Makkonen, Kalevala
Puu: Virpi Hämeen-Anttila, Tiergartenin teurastaja
Huonekalu: Domenico Starnone, Kepponen


Toinen vaakarivi
Ruutuja: Rachel Cusk, Ääriviivat
Lempiväri: Liane Moriarty, Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista
Nainen: Jojo Moyes, Ne jotka ymmärtävät kauneutta
Ei kuvaa:
Lomahaave: Elly Griffiths, Korppikuningas


Kolmas vaakarivi:
Harrastus: Merete Mazzarella, Varovainen matkailija
Hauska kansi: Roope Lipasti, Jälkikasvukausi
Matkalla: Erin Kelly, Älä jää pimeään
Jännitys: Anna…