Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Virpi Hämeen-Anttila: Tiergartenin teurastaja

"Hirvittävät murhatapaukset. Silvottu ruumis kanaalissa. Tiergartenin teurastaja on valloillaan. Björk mietti hetken: tahtoiko hän tietää mitään? Kun ei voinut tutkia. Ja ehkä tapaus oli liian kammottava..."



1920-luvulle sijoittuva harrastajaetsivä Karl Axel Björkistä kertova dekkarisarja on edennyt jo viidenteen osaan. Tällä kertaa ei ollakaan kotimaassa, vaan päähenkilö saa Gustav-sedältään toimeksiannon. Björkin on määrä matkustaa Berliiniin tarkastamaan sedän yrityksen "haarakonttuurin" kirjanpidon ja arvioimaan, miten toimintaa Saksassa voisi tulevaisuudessa kehittää.

Kirjanpitoasiat jäävät kuitenkin suurelta osiin sivuun, sillä Berliinissä on meneillään jotain kammottavaa. Tiergartenin teurastajaksi nimitetty murhaaja etsii ja löytää uhreikseen lapsia. Jäljet ovat karmeita ja sille, että sarjamurhaajasta puhutaan teurastajana, on syynsä.

Tiergartenin teurastaja jatkaa sarjan aiemmista osista tuttuun tapaan vetävällä juonella ja kiehtovalla ajankuvalla. Ehkä vo…

Katri Lipson: Kaikkein haikein leikki

"Minä olisin antanut sinulle sen nimen, mutta äitisi ei halunnut. Minulle olet ollut aina Sebastian. Nyt tiedät sitten senkin."

Leikiltä tuntuu Katri Lipsonin romaanin Kaikkein haikein leikki lukeminen. Ei siinä mielessä, että lukeminen olisi kepeää ja vaivatonta vaan siinä mielessä, että tarina tuntuu leikittelevän lukijansa kanssa, pakenevan ulottuvilta kikattavan lapsen lailla juuri silloin, kun tuntuu, että siitä on saanut jonkinlaisen otteen. Tähänastisen vuoden erikoisimpia lukukokemuksia, epäilemättä.

Romaani muodostuu kuudesta episodista, jotka ovat vain löyhästi yhteydessä toisiinsa. Vai ovatko sittenkin enemmänkin? Kaikissa on mukana Sebastian, kaihoisan katseen kohde, ihailtu ja kaivattu. Hän on salaperäinen ja tavoittamaton mutta kuitenkin läsnä – ajoittain sivussa, ajoittain hyvinkin tiiviisti osana tarinaa, mutta aina jonkun ajatuksissa.
Viimein mies oivaltaa, ettei poikaa ole olemassa. Ei siksi, että mies on hänet kuvitellut, vaan poika itse on itsestään niin …

Laura Honkasalo: Vie minut jonnekin

"Kerran kuussa meillä oli Miskan kanssa treffi-ilta, olimmehan kiireisiä lapsettomia uraihmisiä, DINK-pariskunta (double income no kids). Väliäkös sillä, vaikka minun urani voisi kohta vajota Mariaanien haudan pohjalle. Miska valitsi ravintolat, ruoka kiinnosti häntä eri tavalla kuin minua. Nyt oli vuorossa trendikäs syöttölä Espalla. Sisustus mustia pintoja ja vaaleaa vaneria. Napue-pullot pönöttivät valaistussa vitriinissä kuin pyhät artefaktit."

Nella on kolmekymppinen nainen, jonka elämä on mallillaan. On ihana mies, kiva koti, hyvä työpaikka ja toimivat suhteet lähisukuun. Jotain kuitenkin puuttuu.

Aika tutulta vaikuttava lähtötilanne. Eikä tarinalla varmaan pyritäkään maailmaa mullistamaan vaan ennemminkin kuvaamaan nykyihmistä tilanteessa, jossa kaiken pitäisi olla kunnossa. Silti jokin sisällä kaihertaa eikä voi olla varma, ovatko omat unelmat nyt tässä vai pitäisikö uskaltaa sittenkin hakeutua kohti jotain ihan muuta. Rohkenisiko seurata omia halujaan vaikka se tark…

Sofie Sarenbrent: Avoimet ovet

"Enää kolme neljännestuntia näyttöön, joka ratkaisee tulevaisuuden. Tuskan, surun ja kieltäymyksen vuodet voivat olla pian ohitse. Enää yksi ainoa vuorokausi jäljellä talossa, sen jälkeen Cornelia Göransson ja tytär Astrid saisivat lopultakin rauhan."

Ovet käyvät ja ovat avoinna, kun kiinteistönvälittäjät esittelevät myytäviä asuntoja Sofie Sarenbrentin dekkarissa Avoimet ovet. Kiinteistönvälitys kuitenkin muuttuu kovin vakavaksi, kun myytävistä asunnoista alkaa löytyä ruumiita.

Ensin kuusivuotias Astrid löytää isänsä kuolleena kodin vierashuoneesta asuntonäytön jälkeisenä yönä. Hans ja Cornelia olivat eroamassa, minkä vuoksi asunto oli myynnissä. Ei ole mikään yllätys, että poliisi alkaa epäillä entistä vaimoa, varsinkin kun tämä yöpyi parin yhteisen tyttären kanssa samassa asunnossa samana yönä, kun mies pääsi hengestään. Toinen kuolemantapaus kuitenkin mullistaa Hansin kuoleman tutkinnan. Selvitetyksi luultu tapaus asettuu toiseen valoon, kun asuntonäytön alkaessa uudesta…

Roope Lipasti: Jälkikasvukausi

"Illalla kävimme Pian kanssa kävelyllä ja ihmettelimme tätä nukkumisen määrää. Ennen kaikkea ihmettelimme sanontaa, että on kuin laittaisi rahaa pankkiin kun nuori mies nukkuu. Meillä nimittäin alkavat pankkitilit olla siinä tapauksessa melko täynnä."
Jälkikasvukauden minäkertoja on mies, joka kirjoittaa teini-ikäisten kasvattamiseen opasta. Samaan aikaan kotona mellastaa kaksi teini-ikäistä, jotka osoittavat, että elämä ei aina suju oppaiden mukaan. Ylevät ajatukset teinien kanssa elämisestä päätyvät romukoppaan, kun todellisuus iskee päin kasvoja.
Kasvatuksessa olennaista on huumori. Elämä ei yleensä ole kauhean vakavaa vaikka se murrosikäisestä sellaiselta tuntuisi. Pitää vain rohkeasti yrittää löytää asioita, joille voi nauraa nuoren kanssa! Onnea matkaan! Minäkertojan lapsista yksi on jo muuttanut omilleen, mutta kahden kotona asuvan kanssa riittää tekemistä senkin edessä. Ertiyisesti väriä elämään tuo Elias, joka esimerkiksi harrastaa mopon hajottamista osiin rassaamist…

Domenico Starnone: Kepponen

"Minulla ei tosiasiassa ollut lainkaan hauskaa. Leikkituokio pojan kanssa ei ollut ainoastaan verottanut voimiani vaan oli lisäksi haalistanut mielikuvat, jotka olisin halunnut pikimmiten tallentaa paperille. Pilkahdus mielikuvista oli tehnyt niistä tavoitettavia mutta sen myötä ne olivat menettäneet lumonsa, joka on ominaista sellaiselle, mitä ei pysty kuvaamaan."

Kepposen päähenkilö on 75-vuotias Daniele Mallarico. Hän on tavoitellut maailmaa muuttavaa taideuraa mutta jäänyt tavoitteestaan. Mies on kuitenkin ansioitunut kuvittaja, joka nyt kuitenkin pelkää, että luovuuden lähde on tukahtunut eikä hän enää kykene siihen, mihin parhaimpina päivinään.

Leskimiehen tytär pyytää isäänsä Napoliin hoitamaan nelivuotiasta Mario-poikaa siksi aikaa, kun Betta on puolisonsa kanssa työmatkalla. Daniele suostuu vastentahtoisesti palaamaan lapsuudenmaisemiinsa ja huolehtimaan pojasta, vaikka mieluummin hän paneutuisi vimmaisesti kuvitustöihinsä osoittaakseen, ettei aika ole vieläkään ajan…

Erin Kelly: Älä jää pimeään

"Tiesin, että juuri jotakin sellaista meidän piti tehdä, mikäli emme halunneet pelkästään jäädä henkiin vaan myös iloita elämästämme. Että vain todistaessamme uutta auringonpimennystä ja seistessämme sen varjossa löytäisimme jälleen valon elämäämme."



Erin Kellyn dekkarissa Älä jää pimeään tarinaa viedään eteenpäin eri aikatasoilla. Vuosituhannen vaihteessa Laura ja Kit, joiden näkökulmista tapahtumia tarkastellaan, ovat nuoria ja vastarakastuneita. Auringonpimennysfestivaaleilla Cornwallissa he päätyvät todistamaan rikosta, jonka uhri on Beth – vai onko sittenkään? Viisitoista vuotta myöhemmin Laura ja Kit odottavat kaksosia. He elävät muutoin tavallista elämää mutta ovat pyrkineet hävittämään tiedot todellisista identiteeteistään täysin. Toimiminen sosiaalisessa mediassa on ehdottomasti kiellettyä, kumpikin on vaihtanut nimensä ja pariskunnan jäljittäminen on pyritty tekemään mahdottomaksi.

Tarinan nykyhetkessä Laura jää kotiin odottamaan, viimeisillään raskaana, kun Kit lä…

Penelope Fitzgerald: The Bookshop

"It is a good book, and therefore you should try to sell it to the inhabitants of Hardborough. They won’t understand it, but that is all to the good. Understanding makes the mind lazy."

Kirjaluotsi-blogissa törmäsin kiehtovalta kuulostavaan kirjaan, joka on Penelope Fitzgeraldin The Bookshop. Kirjan päähenkilö on leskirouva Florence Green, joka keksii perustaa englantilaiseen merenrantakylään kirjakaupan. Kaikki kyläläiset eivät hankkeesta kuitenkaan innostu, ja vaikka tukijoitakin kylästä löytyy, on vastustus vahvaa. Huomaamattaan Florence onnistuu astumaan esimerkiksi Violet Gamartin varpaille, joka onkin varsinainen matroona.

Romaani on haikea kuvaus erään naisen ponnisteluista pienen yrityksen parissa. Samalla tarinassa tarjotaan lakonista huumoria ja kiinnostavia henkilöhahmoja. Persoonallisuuksia kyläyhteisöön mahtuu, niin hyvässä kuin pahassa.

Kovin kaunista kuvaa ihmisluonnosta The Bookshop ei lukijalleen tarjoa, mutta toisaalta Florencen luottamus asioiden järjestymi…

André Aciman: Kutsu minua nimelläsi

"Aivan kuin kaikki tämä olisi ollut osa minua koko elämäni ja minä olisin hukannut sen ja hän olisi auttanut minua löytämään sen. Uni oli ollut oikeassa. Tämä oli kuin tulisi kotiin kuin kysyisi: missä olen ollut koko elämäni? Joka oli vain toinen tapa kysyä, missä sinä olit minun lapsuudessani, Oliver. Joka taas oli toinen tapa kysyä, mitä on elämä ilman tätä. Ja sen vuoksi lopulta juuri minä, ei hän, päästin suustani kerta toisensa jälkeen: Sinä tapat minut jos lopetat."

André Acimanin Kutsu minua nimelläsi on kuin helteen paahtama iho, hyvällä tavalla nihkeä ja lämmin. Se on kiihkeä ja samaan aikaan hidas, viipyilevä ja haikea.

Tarinan päähenkilö on 17-vuotias Elio, jonka kotiin majoitetaan aina kesäisin ulkomaalaisia vaihto-opiskelijoita. Kesä 1987 kuitenkin mullistaa koko elämän, kun Elion kotihuvilaan saapuu amerikkalainen Oliver. Seuraa kiihkeä ajanjakso, jolloin Oliver pyörii jatkuvasti Elion ajatuksissa ja jättää lähtemättömät jälkensä nuorukaisen mieleen.

Vaikka El…

Kim Thúy: Ru

"Ensimmäinen kanadalainen opettajani auttoi meitä seitsemää ryhmän nuorinta vietnamilaista ylittämään sillan joka johti nykyisyyteemme. Hän vahti asettautumistamme hellästi kuin äiti keskoslastaan."

Kim Thúy on nuorena Vietnamista pakolaisena Kanadaan muuttanut kirjailija, jonka romaani Ru on omaelämäkerrallinen. Kirjan nimi on kiehtovasti monimerkityksellinen; näin nimen merkitystä avataan romaanin takakannessa:
Vietnamin kielessä sana "ru" tarkoittaa kehtolaulua ja tuudittamista. Ranskan kielessä "ru" tarkoittaa pientä puroa ja kuvaannollisesti virtaamista, esimerkiksi kyynelten, veren tai rahan. Kim Thúyn ja hänen koko perheensä elämä mullistuu, kun kommunistit saapuvat Saigoniin. Kotitalosta annetaan puolet kommunistien käyttöön, ja tilat erotetaan tiilimuurilla. Vuoden kuluttua uuden kommunistihallinnon viranomaiset tulevat viemään loputkin, ja alkaa olla aika suunnitella lähtöä.
Hyvin pian musiikki, joka oli auttanut lapsisotilaita avaamaan kätensä …

Risto Isomäki: Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen

"Virheiden tekeminen ei voi olla kuolemansynti, koska kaikki tekevät virheitä. Mutta takertuminen kestämättömiin asemiin ja kyvyttömyys myöntää vanhojakaan virheitä on ylellisyys, johon meillä ei maailman nykyisessä tilanteessa ole varaa."
Etelä-Euroopan helteet ovat puhuttaneet viime aikoina. Yle uutisoi 29.6.2019, että YK:n ilmatieteellisen järjestön mukaan tämä vuosi tulee olemaan historian kuumimpia. Ilmastonmuutos mietityttää ja pelottaakin.

Ilmastoahdistukseen apua tarjoaa Risto Isomäen uutuusteos Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen. Isomäki pohtii kirjassaan useista eri näkökulmista sitä, mitä Suomessa voitaisiin tehdä ilmastonmuutoksen jarruttamiseksi. Ote on ratkaisukeskeinen, ei maailmanlopun kuvia maalaileva, ja erityisesti kirjailija tarkastelee – kirjan nimen mukaisesti – sitä, mitä juuri Suomi voisi tehdä sen sijaan, että keskitymme pohtimaan pelkästään omaa hiilijalanjälkeämme.
Suomalaisilla yliopistoilla, tutkimuslaitoksilla, pk-yrityksillä, suuryrityksil…

Sami Makkonen: Kalevala

Sami Makkosen sarjakuvasovitus Kalevalasta kuulosti etukäteen kiintoisalta ja tervetulleelta. Tummasävyinen tulkinta lähtee liikkeelle Väinämöisen synnystä ja käsittelee niin Ainon kuin Lemminkäisenkin kohtaloita.

Piirrokset ovat jopa synkkiä ja yksityiskohtaisia. Tekstiä on paikoin hyvinkin vähän ja tarinaa viedään eteenpäin kuvien avulla. Kuvissa riittääkin tutkittavaa.

Hämmennystä piirrostyylissä herättää se, että kylmässä Pohjolassa naiset esitetään pyllyt paljaina ja pitkäsäärisinä. Seksismi tuntuu vähän tarpeettomalta, tarinassa olisi kyllä muutenkin riittävästi aineksia.

Sarjakuvaa lukiessani mietin myös, kuinka hyvin kokonaisuus avautuu lukijalle, joka ei Kalevalaa entuudestaan tunne. Sen verran tarinaan aukkoja jätetään, että kokonaisuuden hahmottaminen ilman ennakkotietämystä voi tuottaa haasteita. Toisaalta lukiessa ilahduttaa tuttujen seikkojen havaitseminen: esimerkiksi toisinto Akselo Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti -teoksesta on upea.

Joka tapauksessa Makkonen on luo…

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija

"Lale yrittää olla nostamatta katsettaan. Hän tarttuu ojennettuun paperilappuun, josta hänen on tatuoitava viisi numeroa lappua pitelevän tytön iholle. Siinä on jo numero, mutta se on haalistunut. Lale painaa neulan tytön vasempaan käsivarteen ja tekee numeron kolme niin varovasti kuin osaa. Verta tihkuu, mutta neula ei ole painunut tarpeeksi syvälle, joten hänen on piikitettävä numero uudestaan. Tyttö ei värähdäkään kivusta, jota Lale tietää tuottavansa. Heitä on varoitettu: älkää sanoko mitään, älkää tehkö mitään."

Heather Morrisin esikoisromaanin Auschwitzin tatuoija syntytarina on kiinnostava: Vuonna 2003 kirjailijalle esiteltiin iäkäs mies, jolla oli tarina kerrottavanaan. Morris kirjoitti Lale Solokovin tarinan ensin elokuvakäsikirjoitukseksi ja myöhemmin romaaniksi. Nämä tiedot löytyvät kustantajan sivuilta.

Natsi-Saksaan ja keskitysleirille sijoittuva tarina perustuu siis todellisuuteen, mikä toki tuo tarinaan omanlaisensa lisän. Liikkeelle lähdetään siitä, kun Lale …

Suvi Ratinen: Matkaystävä

"– Te ilmeisesti kuulutte Markon kanssa myös samaan herätysliikkeeseen?
– No en todellakaan kuulu enää, kimpaannun ja kävelen lähelle ikkunaa, mahdollisimman kauaksi suljetusta keittiönovesta. – Ja mitä se tähän liittyy?
– Ihan vaan taustat halutaan selvittää, poliisi sanoo rauhallisesti."


Suvi Ratisen esikoisromaanin päähenkilö on nuori nainen, jonka nimeä ei mainita. Nainen on rakentanut elämänsä Helsinkiin ja pyrkinyt jättämään ison osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan taakseen, unohduksiin. Tasapainoa kuitenkin horjuttaa tieto lapsuudesta ja nuoruudesta tutun Järvisen Markon katoamisesta.

Jos naiselta kysytään, hän ei ole ollut koskaan mitenkään erityisen läheinen Järvisen Markon kanssa. Heitä kuitenkin yhdistää yhteisen kouluajan lisäksi myös se, että molempien perheet kuuluivat lestadiolaisten yhteisöön, ja siksi kai heidät mieluusti yhteen kuuluviksi ajateltiin. Minäkertojan mielestä he olivat kuitenkin vain matkaystäviä, sittemmin toisistaan erkaantuneita ja etäälle pää…

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

"Kun isä kuoli, alkoi maailma kieppua ilman akselia, ja siitä alkoi se toivominen. Että jossain olisi joku, joka ymmärtäisi minut, Sylvin, paremmin kuin itse osasin. Se loputon toivominen."

Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen kertoo Sylvi Kekkosesta, Suomen pitkäaikaisimman presidentin puolisosta. Sylvin ohella katse kohdistuu myös Essi Renvalliin, joka yrittää saada valmiiksi Sylvin muotokuvaa. Tehtävä tuntuu kovin vaikealta.

Elokuussa 1966 Sylvi ajaa pienellä autollaan Katerman mökille saadakseen olla rauhassa ja lukeakseen päiväkirjojaan, jotka joutaa polttaa mökillä samalla reissulla. Romaani keskittyy muutamaan kesäiseen päivään mökillä mutta kuvaa samalla laajempaa ajallista kaarta, kun Sylvi lukee päiväkirjojaan, muistelee menneitä ja pohtii asemaansa Urho Kekkosen puolisona. Avioliitto on muuttunut toveruudeksi, ja suhde puolisoon on ristiriitainen.
Urho on onneni, ja onnettomuuteni. Mahdoton sanoa, mikä minusta olisi tullut jonkun toisen miehen kanssa. Urho on…

Rachel Cusk: Ääriviivat

"Sellaista tunnetta hän ei ole kokenut sen koommin, ja hänestä melkein tuntuu, että ollakseen edelleen kirjailija hänen pitäisi tulla kirjailijaksi uudelleen, vaikka yhtä hyvin hänestä voisi tulla astronautti tai maanviljelijä. Hän ei ikään kuin aivan muista, mikä alunperin ajoi hänet sanojen pariin tuolloin vuosia sitten, vaikka hän pelaakin sanoilla edelleen. Ehkä tässä on kysymys vähän samasta kuin avioliitossa, hän sanoi. Sitä pystyttää kokonaisen rakenteen hetken huumassa, joka ei koskaan toistu."



Ääriviivojen päähenkilö ja minäkertoja on englantilainen nainen, kirjailija, joka matkustaa Ateenaan kirjailijoiden kesäkouluun opettamaan luovaa kirjoittamista. Ennen matkaansa nainen on muuttanut Lontooseen avioeron seurauksena.
Sanoin, että olin vastikään muuttanut Lontooseen maaseudulta, missä olin asunut kymmenen vuotta, viimeiset kolme yksin lasteni kanssa. Talo oli toisin sanoen ollut perheemme koti ja minä olin jäänyt katsomaan, miten siitä oli tullut hauta, joskaan en …

Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä

"Titi huomasi, että häntä tarkkailtiin. Katse tytön silmissä muuttui. Oli kuin ihminen olisi paljastunut koneen alta ja Ilmo olisi nähnyt vilaukselta persoonan kaiken kieltäytymisen, tunnollisuuden ja itsensä kurittamisen alla. Tytön sisällä asui joku, siellä ei ollut pelkkää tyhjää."
Titi kasvaa vanhoillislestadiolaisessa perheessä ja ajautuu yksinhuoltajaäiti Riitan siipien suojiin. Riitta elää poikiensa Ilmon ja Niklaksen kanssa, on teatteri-ihminen ja taiteilija. Titi sukeltaa Riitan myötä aivan erilaiseen maailmaan kuin mihin hän on tottunut.

Titin lapsuutta ja nuoruutta leimaavat epäilys ja kysymykset, jotka eivät sovi uskovalle. Tyttö etsii itseään ja omaa paikkaansa samalla, kun arvailee äidin mielentiloja ja yrittää olla apuna. Teatteri tarjoaa Titille mahdollisuuden olla jotain muuta kuin mitä on, mutta sisimpänsä hän haluaa pitää piilossa. Kenellä on mikäkin rooli, kuka on mitäkin ja kuka mitenkin elämänsä hallitsee – siinä keskeisiä kysymyksiä, joihin romaania lu…

Minna Rytisalo: Rouva C

"Tämän osa haluan olla, tähän haluan kuulua, niin hän ajatteli, näistä ihmisistä ja heidän elämästään tietää, olla osa tätä kaikkea. Osa maailmaa, elävä ja aktiivinen, ei kamarin nurkista katseleva ulkopuolinen joka ei tohdi sanoa mitään ellei häneltä erikseen kysytä."

Rouva C. on fiktiivinen kertomus todellisesta henkilöstä, naisesta jonka tunnemme parhaiten nimellä Minna Canth. Romaanin alussa hän on vielä Minna Johnson, lankakauppiaan tytär Kuopiosta, joka haluaa päästä opettajaseminaariin. Vaikkei perhe ajatusta innolla kannatakaan, pitää Minna päänsä ja muuttaa Jyväskylään, järvikaupunkiin, opiskelemaan. Siellä hän kohtaa lehtori Ferdinand Canthin, jonka kanssa päätyy lopulta naimisiin ja perustamaan perheen. Kuten tiedetään, Ferdinand kuolee melko varhain ja Minna jää lapsikatraansa kanssa yksin. Rouva C.  päättyy siihen, kun Minna pakkaa muuttokuorman ja palaa lastensa kanssa lapsuudenkotiinsa Kuopioon ryhtyäkseen kauppiaaksi.

Minulle tämä romaani tarjosi ristiriitaise…

Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei

"Talon rakentaminen, mökin osto, auton vaihto, työpaikan vaihto, lainaehtojen neuvottelu uusiksi, remontointi, näistä asioista pöydässä keskusteltiin. He puhuivat siitä, millainen puhelin kannatti hankkia ja millainen puhelinliittymä ja sähkösopimus, miten usein kukakin kävi Facebookissa, mikä ruokakauppa oli halvin, millainen treeni oli tehokkain. Hanne hyrisi mielessään ja kellui mukana menossa. Tällaistako muilla oli koko ajan?"



Nina Lykken kolmas romaani Ei, ei ja vielä kerran ei on kustantajan mukaan "herkullinen satiiri etuoikeutettuun elämään eksyneestä keskiluokasta". Katse kohdistuu Ingridiin ja Janiin, jotka ovat olleet naimisissa neljännesvuosisadan. Pariskunnan täysi-ikäiset pojat eivät ole ymmärtäneet lähteä kotoa mihinkään vaan kuvittelevat, että palvelu pelaa kuin hotellissa. Ingrid ihmettelee perhe-elämän omituisuuksia ja on leipääntynyt työhönsä opettajana. Jan puolestaan on juuri saanut ylennyksen ja hakee uutta hehkua elämäänsä suhteesta nuorempa…

Anna Ekberg: Salattu nainen

"Keskellä lattiaa on maalausteline selkäpuoli heihin päin. He kävelevät lähemmäksi, Ellen tarttuu hänen käteensä, ja hän huomaa sen vapisevan. Maalaus on pieni, ei m ikään jättiläismäinen teos. Ellen ottaa kiinni maalauksesta ja kääntää sen varovasti ympäri. – Salattu nainen, hän kuiskaa."


Anna Ekbergin dekkari Salattu nainen valikoitui kuunneltavakseni Storytelin kirjavalikoimasta ihan sattumalta. Kiinnitin huomiota mielenkiintoiseen nimeen ja kiehtovaan kansikuvaan, jonka merkitys avautui tarinan loppupuolella vähän pelottavallakin tavalla.

Tarinan päähenkilö on Louise, joka osoittautuukin olevan kolme vuotta aiemmin kadonnut Helene, suuren yritysimperiumin perijätär. Nainen jättää rakastamansa miehen, Joachimin, sekä pienen kahvilansa Christiansön saarella ja palaa entiseen elämäänsä Edmundin vaimoksi ja kahden lapsen äidiksi. Paluu on hankala, sillä muistot menneisyydestä ovat pyyhkiytyneet Helenen muistista kokonaan. Uuteen elämään sopeutumista mutkistaa myös se, että p…

Elly Griffiths: Korppikuningas

"– Vastaapa nyt: liittyykö siihen arkeologiseen löytöön jotain ristiriitoja? 
Henry hieroo naamaansa. Lopulta hän sanoo miltei kuiskaten: – Kampuksen oikeistoryhmä on rasistisia ääliöitä, joilla ei riitä keskenään jaettavaksi edes yhtä aivosolua. Mutta heidän lisäkseen on alaryhmä, jonkinlainen salaseura. He kutsuvat itseään Valkoiseksi kädeksi. Heillä on pakkomielteinen suhde historiaan, varsinkin kuningas Arthuriin."
Ruth Galloway on taas täällä. Nyt hän on taapero-Katen äiti ja yksinhuoltaja, joka saa murheellisen uutisen: entinen opiskelukaveri Dan on kuollut tulipalossa. Hieman ennen kuolemaansa Dan on lähettänyt Ruthille kirjeen, joka antaa otaksua, ettei kuolintapauksessa olekaan kysymys pelkästä onnettomuudesta. Minkä merkittävän löydän Dan teki ennen kuolemaansa?

Ruth matkustaa Blackpoolin kaupunkiin tutkiakseen asiaa tarkemmin. Sattumalta sinne päätyy perhelomalle tietenkin myös komisario Harry Nelson, jonka kanssa Ruth leikkii kissa-hiirileikkiä ja joka on kotoisin…

Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut

"Ei. Ei toivoa. Toivossa ei ollut järkeä. Äidin laatikossa olevat paperit olivat varmistaneet sen. Tämä ei voinut mitenkään olla totta. Jos hän ottaisi rahat, se olisi... no, oli turha kierrellä sitä, mitä hän tosiasiassa oli harkitsemassa. Se olisi petos. Rikos. Niin yksinkertaista se oli."


Harriet Westaway on menettänyt äitinsä hiljattain ja ajautunut taloudelliseen umpikujaan. Hieman kyseenalainen ammatti ei auta taistelussa koronkiskontaa vastaan, ja kun Harriet saa tiedon hänelle luvatusta perinnöstä, on tieto enemmän kuin tervetullut ja tarpeellinen. Asiassa on vain yksi ongelma: Harriet on varma, että perintöä ei ole todellisuudessa tarkoitettu hänelle. Perinnönjättäjä Hester Westaway ei ole Harrietin isoäiti, vaikka kirjeessä niin väitetään.

Ahdingossaan Harriet kuitenkin päätyy hyppäämään mukaan riskipeliin. Hän lähtee viimeisillä rahoillaan kohti cornwallilaista kartanoa, jossa perintö ja muut perilliset odottavat. 
Kuten odottaa sopii, kartanomaisemissa seuraa mon…