Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2017.

Juhani Aho: Papin tytär

"Elli oli hänen nimensä.      Jo pienenä teki hänen mielensä tikapuille kiivetä, ensin alimmalle piille, sitten piitä ylemmä, yhtä piitä, kahta, ja määrä oli päästä neljännelle piille, joka oli paksumpi kuin muut. Ja sieltä sitten katsella alaspäin keittiön rappusille, jossa kerjäläislapsia leikitteli, ja eteenpäin pihamaata pitkin, jonka keskellä Musti makasi käppyrässä." "Juhani Ahon koski" - Huopanankoski Viitasaarella. Kirjabloggaajien klassikkohaasteessa on meneillään jo neljäs kierros, ja tällä kertaa haastetta emännöi Yöpöydän kirjat -blogi . Klassikkohaaste on siitä mukava, että siitä on tullut jo perinne, jota osaa odottaa. Lisäksi haaste ilahduttaa siinäkin mielessä, että valinnanvaraa riittää aina vain: lukemattomia klassikoita kun on edelleen nolostuttavan paljon. Aiemmilla kierroksilla olen lukenut ulkomaisia klassikkoteoksia, joten tällä kertaa olikin hyvä tarttua kotimaiseen teokseen semminkin, kun meneillään on kotimaamme suuri juhlavuos

Kuinka klassikkohaastekirja valitaan?

Klassikoita, klassikoita. Kirjabloggaajien klassikkohaaste on taas käsillä! Neljättä kertaa haaste kokoaa bloggaajia lukemaan klassikkoteoksia, ja tällä kertaa rupeamaa emännöi Yöpöydän kirjat -blogi . Nyt ei käsillä kuitenkaan ole klassikkopostaus vaan tarina siitä, kuinka luettavaa kirjaa ei ehkä kannata valita, ellei halua tehdä niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kirjan valikoimisesta arjen haastetehtävää. Yksinkertaisimmillaan kirjan valinta tapahtuu näin: Pidä listaa klassikoista, jotka vaikuttavat kiinnostavilta. (Esimerkiksi klassikkohaastepostauksista löytyy hienoja vinkkejä!) Hanki kirja vaikkapa kirjastosta itsellesi. Lue kirja. Vaikeammaksi asian voi tehdä siten, että ei pidä klassikkolistaa vaan luottaa pettämättömään muistiinsa. Viime kesänä klassikkohaastebloggauksia lukiessani ihastelin, miten kiehtovia kirjoja on maailma pullollaan. Mutta en kirjoittanut mitään muistiin. En yhtäkään nimekettä. Klassikkohaasteen lähestyessä kannattaakin sitten k

Blogistanian Tieto -palkinnon voittaja on...

Kirjabloggaajat äänestivät eilen 27.1. vuoden 2016 parhaista kirjoista, ja minulla oli kunnia emännöidä tietokirjallisuuspalkintoa. Voittaja oli lopulta selvä, vaikka 31 äänestäjän äänet jakautuivat kaikkiaan 55  teokselle. Logo: Marja-Leena Liipo Vuoden parhaaksi tietokirjaksi valittiin Mari Mannisen teos Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret  (Atena). Myös tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut teos oli selvästi bloggaajien mieleen, sillä se saalisti peräti 19 pistettä. Neljä äänestäjää nosti kirjan listallaan ykköseksi. Toiseksi tuli  Yuval Noah Hararin  Sapiens: ihmisen lyhyt historia  (Bazar, suom. Jaana Iso-Markku). Teos sai yhteensä 11 pistettä ja oli kolmen bloggaajan listalla ykkönen. Kolmannelle sijalle äänestettiin  Rosa Meriläisen ja Saara Särmän Anna mennä! Opas hauskempaan elämään (S&S). Teoksen pistedaldo oli 9: yhden äänestäjän listalla Anna mennä! sijoittui ykköseksi. Kolmossijasta olikin tiukka taistelu

Blogistania-äänestykset

Logo: Marja-Leena Liipo No niin. Taas on aika Blogistanian kirjaäänestysten, ja taas on aika huokailla, miten vaikeaa äänestäminen tällä(kin) kertaa oli. Mutta kyllä se nyt vain tuntuu siltä, että nimenomaan juuri tällä kertaa äänestäminen oli erityisen vaikeaa! Viime vuosi oli kerta kaikkiaan huikean hieno kirjallisesti ajatellen, joten valintojen tekeminen tosiaan oli haastavaa. Melkein unettomuuteen saakka johtaneet äänestyspohdinnat päättyivät lopulta, kun pakko oli ne päättää. Neljästä kategoriassa äänestän kolmessa: vuonna 2016 julkaistua lasten- ja nuortenkirjallisuutta luin niin vähän, että pisteitä en ryhdy kategoriassa jakelemaan. Äänestykseni toimii siten, että eniten pisteitä minulta saava on ykkösenä, kaksi pistettä saa kakkonen ja yhden pisteen saava on kolmosena. Finlandia Erityisesti juuri Finlandian kohdalla joutui painia heittämään ihan kunnolla, sillä kotimainen kirjallisuus onnistui niin moneen kertaan ilahduttamaan, liikuttamaan, koskettamaan, innostutt

Mikko Kalajoki: Miesmuisti

"Minun muistojani ei ole kenelläkään muulla kuin minulla, ainakaan siinä muodossa ja siinä järjestyksessä kuin ne uniini tulevat." Mikko Kalajoki: Miesmuisti WSOY 2017 286 sivua Mikko Kalajoen kolmas romaani Miesmuisti  marssittaa eteemme Arto Tiensuun, jonka elämä voisi olla kauniisti mallillaan. On perhe, työpaikka, pian uusi kotikin. Mutta kun Tiensuun arkeen kurkistaa, alkaa pian hahmottua, mikä kaikki on pielessä. Esimerkiksi vaikka se, että vaimo pompottaa, vaikka mies tekee perheensä eteen sen, minkä ehtii. Tai vaikka se, että kives kipuilee. Eikä elämä kahden poikaviikarin kanssakaan aina aivan mutkatonta ole. Ja sitten pitäisi hoitaa vielä työ lapsuudenkaverin alaisuudessa. Haasteita päähenkilöllä riittää, se on selvää. Haasteita kyllä riittää lukijallakin, joka ei välttämättä jaksa innostua siitä, miten Tiensuu vatvoo (miehisiä) vaivojaan ja kyttää nuorta ja nättiä päiväkodin työntekijää. Kärjistetty kouhotus ei oikein imaise mukaansa, ennen kuin tarina

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlandia 2016

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

"Synnyttämällä taivaaseen, mietin, vaikka tiedän, ettei se kirjaimellisesti niin mene, sillä synnyttämisen lisäksi tarvitaan myös usko. Tai uskon lisäksi synnyttäminen. Mutta ilman synnyttämistä ei ole taivaaseen menemistä, tai ainakin pitää ehtiä tehdä vilpitön parannus ennen kuolemaa. Minulla on raskas olo." Pauliina Rauhala: Taivaslaulu Gummerus 2013 284 sivua Kirjojen Suomen 101 kirjaa -hankkeessa vuoden 2013 kirjaksi valittiin Pauliina Rauhalan esikoisromaani Taivaslaulu , jonka saamia kiitoksia kyllä ilmestymisvuonna huomasin. Silti kirja ei minun lukemistooni ulottunut ennen kuin nyt, Kirjojen Suomen myötä. Olikin ilahduttavaa saada arvonnassa luettavaksi kirja, joka kiinnosti mutta oli minulle entuudestaan vieras. Taivaslaulu on Viljan ja Aleksin rakkaustarina. Nuoret rakastuvat, haaveilevat tulevaisuudesta ja menevät naimisiin, kuten kuka tahansa nuoripari. Heidän rakkaustarinaansa kuitenkin määrittelee vanhoillislestadiolaisuus, johon liittyy tiukkoja sä

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa

"Yhden lapsen politiikka oli nykivää, ja sen vaikutukset yllättivät päättäjät kerta toisensa jälkeen. Sen nimissä sanottiin yhtä ja tehtiin toista. Periaatteessa yhden lapsen politiikka piti toteuttaa valistuksen keinoin, mutta keskusvalta jakoi maakuntiin niin tiukat tavoitteet, että pakkoabortit ja joukkosterilaatiot olivat hyvin yleisiä." Mari Manninen: Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena 2016) 205 sivua Mari Mannisen tietokirja Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret  voitti Tietokirjallisuuden Finlandian. Palkinnosta päätti Jörn Donner, joka piti Helsingin Sanomien mukaan voittajateosta koskettavana ja riipaisevana. Toimittajana työskentelevä Manninen asuu Pekingissä ja on kirjoittanut Kiinasta suomalaisiin lehtiin. Kirjassaan Mari Manninen avaa kiinalaista yhden lapsen politiikkaa monipuolisesti eri näkökulmista. Näkökulmia teokseen tuovat haastateltavat, joita toimittaja-kirjailij

Ari Räty: Syyskuun viimeinen

"Mies seisoo valtatiesillan kupeeseen rakennettua levähdyspaikkaa reunustavan kaiteen takana ehkä viide- tai kuudensadan metrin päässä ja tuijottaa hievahtamatta. Syyskuu tuijottaa takaisin. Pelko muuttuu irralliseksi, epäolennaiseksi tunteeksi." Ari Räty: Syyskuun viimeinen (Tammi 2017) 311 sivua Ari Rädyn esikoisdekkari Syyskuun viimeinen  kattaa pitkän ajanjakson. Kuinka pitkän, se ei täysin selviä. Tarina kuitenkin saa alkusysäyksensä, kun koulupojat löytävät kesken liikuntatunnin heinikosta kuolleen tytön. Tyttö on surmattu, mutta rikos jää selvittämättä, vaikka tappajaehdokkaita poliisi vuosien mittaan esitteleekin. Paljon myöhemmin koulupoikajoukon yksi jäsen, Tomi Ristimäki joka tunnetaan lempinimellä Syyskuu, ei ole vieläkään näkemäänsä unohtanut. Hän on päättänyt, että vielä joskus hän löytää erikoisella tavalla liikkuvan miehen, joka tappoi nuoren Elinan. Tarunhohtoinen Etsijä, yksinäinen moottoripyörämies. Vaikka hän ei ollut koskaan arvostellut poliise

Aino Kivi: Maailman kaunein tyttö

"Äiti halusi neljä tytärtä. Siitä hän aina puhuu. Neljä täydellisen kaunista tytärtä. Neljä tytärtä, jotka pääsisivät tanssitunneille ja soittotunneille ja parhaisiin kouluihin ja parhaisiin työpaikkoihin ja ihan minne tahansa." Aino Kivi: Maailman kaunein tyttö (Into 2016) 329 sivua Maailman kaunein tyttö  kertoo eräästä perheestä. Perheessä on neljä tytärtä: Aliisa, Ada, Anni ja Alma. Vanhempineen tytöt muodostavat täydelliseltä vaikuttavan ydinperheen, joka viettää kesää saaressa. Kesä kuitenkin muuttaa kaiken dramaattisella tavalla, ja vuosia myöhemmin siskoista nuorin, Alma, pyrkii selvittämään, mitä oikein tapahtui silloin, kun hän oli pieni tyttö, taapero vasta. Romaanin kertojina toimivat vuorotellen siskot, heistä kolme. Kaiken yllä on kuitenkin jollain tapaa Aliisa, jonka ääntä ei kuulla kuin vähän satunnaisten päiväkirjasivujen kautta. Aliisa on läsnä vaikkei olekaan, hän on varjo, joka nähdään silloinkin, kun hän ei paikalla ole. Neljätoistavuotias huik

Hanna Weselius: Alma!

"Tämän episodin näkeminen tai siitä kertominen tai siitä kuuleminen ei tuota minkäänlaista mielihyvää. Katse tarkentuu vastahakoisesti, kerronta yrittää karata muihin kiintopisteisiin tässä keinahtelevassa merimaisemassa tai jopa kokonaan toisiin maanosiin ja aikoihin." Hanna Weselius: Alma! (WSOY 2016) 210 sivua Kas, siinä hän on: Alma! Alma Mahler (1876-1964), joka asettaa oman työnsä ylähyllylle, jotta aviopuoliso Gustav Mahler saa vaimonsa jakamattoman huomion ja tuen. Vai saako sittenkään? Onko Alma kuitenkin nainen, joka pitelee ohjia käsissään enemmän kuin hänen miehensä ymmärtää? Joka tapauksessa hän, sacherkakkunen, puuterivippa, aiheuttaa päänvaivaa, hänestä tulee suoranainen ongelma,  The Alma Problem . Ja katso: tuossa on Aino, joka kokee luomisen tuskaa toisessa ajassa ja toisessa paikassa. Alman tavoin hänkin on taiteilija, Alman tavoin hänelläkin on vaikeuksia saada esille töitään. Alman tavoin Ainokin on äiti. Sitä paitsi Aino haluaa uskoa, että eh

Sjón: Valaan suusta

"Tuo suopea todistajanlausunto sekä kuninkaan allekirjoittama kirje mukanani astuin laivaan Kööpenhaminassa viime keväänä, täysin varmana siitä, että kotona Islannin maaperällä oikeuteni palautettaisiin. Mutta se ilo oli lyhytikäistä. Kanssani samalla laivalla matkustivat tanskalaisten korvia niin pehmeästi edellisenä syksynä nuoleskelleen herjauskielen lähettiläät, jotka olivat siten saattaneet minut kiven sisään." Sjón: Valaan suusta (Like 2016) Islanninkielinen alkuteos Rökkurb ý snir - skádsaga  2008 Suomentanut Tuomas Kauko 272 sivua Islantilaiskirjailija Sjón hurmasi minut teoksellaan Poika nimeltä Kuukivi , joten oli selvää, että myös tuorein suomennos, Valaan suusta , kuuluisi lukemistooni ennemmin tai myöhemmin. Kuukiven tapaan myös tämä teos on historiallinen romaani, mutta nyt matkataan ajassa kauemmas taaksepäin, aina 1600-luvulle saakka. Romaanissa eletään vuotta 1635. Kirjailija ja parantaja Jonas Pálmason saa kokea, millaista on joutua yhteisön s

Blogistanian vuoden 2016 parhaat kirjat - äänestyssäännöt

Logot: Marja-Leena Liipo Jälleen on käsillä aika, kun kirjabloggaajat äänestävät kirjoista! Bloggajayhteisö nostaa esille teoksia, jotka ansaitsevat tulla luetuiksi. Noudattelevatko palkinnot eri kategorioissa esimerkiksi Finlandia-palkinnon suuntaa, se jää nähtäväksi - ja sitä jännitetään tammikuun lopulla. Olen iloinen siitä, että tänä vuonna minäkin olen mukana emännöimässä: toimin Tieto-palkinnon ääntenlaskijana! Jotta palkinnoilla on painoarvoa, on tietenkin tärkeää äänestää. Anna siis äänesi, kirjabloggaaja! Säännöt ovat tässä: Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2016 Kirjabloggaajat äänestävät vuoden 2016 parhaista kirjoista neljässä eri kategoriassa. Kategoriat ovat: •     Blogistanian Finlandia •     Blogistanian Globalia •     Blogistanian Kuopus •     Blogistanian Tieto Bloggaajat julkaisevat antamansa äänet blogeissaan perjantaina 27.1.2017 klo 10.00. Tulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1.2017 klo 10.00. Blogistanian Fin