Meitä sisaruksia on viisi. Asumme eri kaupungeissa, jotkut ulkomailla, emmekä kirjoittele usein. Tavatessamme välillämme voi olla välinpitämättömyyttä tai hajamielisyyttä. Mutta yksikin sana riittää. Yksikin sana tai lause, joku niistä vanhoista lauseista, joita lapsuudessamme kuultiin ja toistettiin loputtomat kerrat. Riittää, että joku meistä sanoo 'emme tulleet Bergamoon pitämään torikokousta' tai 'miltäs rikkihappo haisee', ja löydämme taas aiemmat välimme, lapsuutemme ja nuoruutemme, jotka ovat pysyvästi sidoksissa noihin sanoihin ja lauseisiin. Yksikin niistä riittäisi meille toistemme tunnistamiseen pimeässä luolassa miljoonien ihmisten joukosta. Natalia Ginzburg: Kieli jota puhuimme Aula & Co 2021 italiankielinen alkuteos Lessico famigliare 1963 suomentanut Elina Melander 254 sivua Natalia Ginzburgin Kieli jota puhuimme hämmentää heti alussa. Saatesanoissaan kirjailija ilmoittaa kirjassa esiintyvien paikkojen, seikkojen ja henkilöiden olevan todellisia. Hän...