Kirjakaapin kummitus

Linja-autopysäkillä on vain yksi ihminen. Menen seisomaan hänen vierelleen. Tekisi mieli sanoa jotakin, mutta en sano. Sanat ovat arkoja ja takkuisia. Kun kirjoitan, jokin takkujen selvittämisessä hävettää. Kynä yrittää tehdä isoja lauseita, korkeita kaaria, mutta aikomukset katkeavat pieniksi palasiksi. Riitta Jalonen: Henkivakuutus Tammi 2026 kansi Laura Lyytinen 139 sivua Kirjailijan elämän on täyttänyt kirjoittaminen, mutta nyt on muutoksen aika. Kirjoittaminen saa jäädä, niin kirjailija päättää. Vuosikymmenten ajan elämä jatkui kirjasta seuraavaan kirjaan , mutta nyt elämä saa jatkua toisin. Mutta voiko kirjoittaja ja sanoista elävä lopettaa kirjoittamisen noin vain, yhdellä päätöksellä? Entä, kun elämässä ei enää olekaan keskeneräisiä lauseita ja kirjojen asettamia askelmerkkejä? Missä on silloin merkitys? Kirjailija ei oikein tiedä itsekään, miksi pyytää puolisoaan ostamaan kynän. Olisi pitänyt jo tottua elämään ilman kirjoittamiseen sopivaa kynää.  Kynä ei pysy kotelossaan,...

Isoäiti menetti muistinsa ennen kuolemaa. Hänet vietiin vanhainkotiin sen jälkeen, kun hän löytyi pakkasesta yöpaitasillaan etsimästä lapsiaan. Kun Lili ensimmäisen kerran meni hänen luokseen vierailulle, huone oli hiljainen. Kädet, jotka olivat talvisin tehneet ristipistotöitä ja nyplänneet pitsiä ja kesäisin nikkaroineet, maalanneet, istuttaneet, siirtäneet kaksin multaisin kourin palstanaapurin käsiin joriinin juuria, liljan sipuleita, nostaneet maasta perunaa. Nuo kaiken osanneet kädet olivat tarttuneet hänen käsiinsä hauraina ja viileinä, ja isoäiti oli sanonut: ”Nyt minulla on vielä yks tehtävä. Muuttua semmosesta joka on semmoseks jota ei ennee oo.” Sirpa Kähkönen: Marius Siltala 2026 äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn kesto 5 t 48 min On kaunis kesäpäivä, ja Lili viettää sitä oleillen pienessä mökissä pääkaupunkiseudulla. Hän odottaa Mariusta, nuorta ranskalaismiestä, joka saattaa tulla vielä käymään Lilin luona ennen lähtöään pois. Tai sitten ei.  Seuranaan kuusikymppis...

Katson verta valuvaa kumpua ja vihdoin ymmärrän: Minä olen Tarinoiden kumpu, olen kaikki saamelaisnaiset. Niin kauan kuin Tarinoiden kumpu vuotaa verta, minäkin vuodan verta. Minä tosiaan vuodan verta. Veri valuu tippoina lumeen. Suvi West: Syntien kummun naiset S&S 2025 äänikirjan lukija Suvi West kesto 10 tuntia Suvi Westin on määrä kirjoittaa vahvoista saamelaisnaisista tietokirja, joka on jo ennen syntyään niin merkittävä, että sille on myönnetty apuraha. Kirjoittaminen kuitenkin takkuaa. Edes paluu kotiseudulle Saamenmaalle ei auta, sillä kirjoittamisen eteen tunkevat nuoruusmuistot ja vanhat tuttavuudet sekä pohdinnat siitä, minkälainen saamelaisen pitäisi olla. Työtä sotkee vielä kaiken lisäksi Flow-Suvi, joka juhlii ja vie kirjahanketta aivan omaan suuntaansa. Eikä kirjoittamista varsinaisesti edistä kustantajakaan, jolla on omien vaatimustensa ohella epäilyksiä hankkeen etenemisestä. Kun hän matkaa Saamenmaalle passattavaksi, ei kirjoittamiselle ole tilaa juuri lainkaan, j...

Saidin ääni on lämmin ja kirkas. Sen kepeys tuntuu uhmaavan kaikkea painoa, painovoimaa itseään. Ehkä hänellä on aina ollut sellainen: Vastavoimaääni. Ääni, joka näyttää keskisormea vain olemassa. Ehkei hän ole koskaan sopinut mihinkään, on ollut aina vaarassa, ja siksi tämä ei ole hänelle mitään uutta. Nyt vain koko maailma – tai se mitä me siitä tiedämme – on samankaltainen kuin Saidin maailma aina. Kuinka kummallista. Onko sellainen lopulta romahdus lainkaan, joka vain tekee maailmasta toisillekin samanlaisen kuin se on toisille aina ollut? Veera Ikonen: Rakkaudella, meistä WSOY 2026 kansi Sanna-Reeta Meilahti 379 sivua Sade on joskus virkistävää ja usein luonnolle tarpeen, mutta ajoittain se on harmaudessaan myös väsyttävää ja saa mielen apeaksi. Entä jos sataisi viikkokausia, kuukaudesta toiseen? Sellaista maailmaa kuvaa Veera Ikosen toisinkoinen Rakkaudella, meistä , joka sijoittuu johonkin lähitulevaisuuteen, lähestulkoon nykyhetkeen.  Romaanin maailmassa on paljon nykyajast...

”Mä kutsun sitä satunnaisten aaltojen teoriaksi”, hän kertoi. ”Me luullaan olevamme jotenkin kontrollissa, mutta elämän käänteet on vähän niin kuin setti satunnaisia aaltoja, joiden syntyyn on vaikuttanu tuhat eri asiaa. Niihin voi hukkua. Niitä vastaan voi räpiköidä. Tai sitten niillä voi surffata. Jos aalto on huono, parempia on tulossa. Jos se on hyvä, voi elää hetkessä ja nauttia vauhdista siitä huolimatta, että se tulee väistämättä hiipumaan. Surffaus opettaa, että ainoo asia, johon voi todella vaikuttaa, on se, miten aaltoihin suhtautuu.” Janette Back: Satunnaisten aaltojen teoria Otava 2026 kansi Laura Noponen äänikirjan kesto 9 t 1 min äänikirjan lukija Saara Lehtonen Kirsi vinkkasi blogissaan Janette Backin Satunnaisten aaltojen teoria  -esikoisromaanista ja sai kiinnostukseni heräämään. En ole tainnut hetkeen lukea mitään Australiaan sijoittuvaa ja toisaalta viittaukset veteen ja aaltoihin saavat sydämeni sykkimään varsinkin näin kesäaikaan. Romaanin päähenkilö on suomal...

Hertta laski päiväkirjansa kahvilan pöydälle ja silitti sen kirkkaanpunaista karvaista pintaa. ”Mahoton ryijy siulla”, hän kuiskasi ja vilkaisi äkkiä ikkunasta ulos, näkisikö ystäviensä tulevan. Kun hän nosti pirtelönsä seasta pillin nuollakseen sen suklaista pintaa, sulanutta jäätelöä tipahti pöydälle. Ennen kuin Hertta ehti hakea paperia, oviaukosta pöllähtivät sisään Alice ja Iida, ystävät, jotka hän oli tuntenut jo ala-asteelta asti. Hertta tunki vauhdilla päiväkirjansa reppuun, sillä hän tiesi, mistä ystävät aikoivat häneltä udella – varsinkin, jos näkisivät, että karvaryijyvihko on mukana. Onko ollut mitään sutinaa? Ootko päässyt panemaan? Tälläkään kertaa Hertalla ei ollut mitään uutta kerrottavaa. Mutta he onneksi kävisivät myös Alicen ja Iidan asiat läpi, jotka nekään eivät olleet aina ihan mallillaan. Jokainen kuulusteltiin vuorollaan. Henriikka Rönkkönen: Herttaässä Atena 2025 kansi Sanna Mander äänikirjan lukija Oona Airola kesto 5 t 6 min Hertta on nuori aikuinen mutta kok...

Olin kiinnittämässä peiliin bucket-listani. Tai veivilistani, kuten suomalainen käännös kuuluu. Mitä tavoitella ja tehdä ennen kuin kuolen, heitän veivini. Koko elämähän on täynnä listoja; kauppalistoja, lomalistoja, kodinhoitolistoja, harrastuslistoja… To do-listojen asiat ovat kevyempiä, arkipäiväisempiä tavoitteita, kuten Muista hammaslääkäri tai osta pakastevihanneksia. Veivilistaan kirjataan painavat asiat. Lista tehdään tarkkaan, pitkäjänteisemmin, varsinkin kun toiveissa on löytää uusi elämänkumppani. Minä olen listoja. Asioiden pitää olla hallinnassa. Koko elämä. Hannamari Järvelä: Metsän syli Saga Egmont 2026 kansi  Lisa Bygdén äänikirjan lukija Carola Rindell kesto 9 t 11 min Helmi alkaa olla viisikymppinen ja jonkinlaisessa taitekohdassa elämässään. Työ tympii, parisuhde on ajanut karikolle ja jonkin sortin muutos houkuttaa. Listoja rakastava Helmi päättää tehdä bucket- eli veivilistan asioista, joita hän haluaa tehdä ennen viimeistä henkäystään. Samoihin aikoihin, kuin ...

Viimeisenä perjantaina ennen katoamistaan Xaskia käveli Naumin kanssa Viisjoen läpi. Auringonvalo pujotteli alas maan pinnalle lukemattomien puiden ja köynnöskasvien vehreiden kerrosten lomasta. Ilma oli lämmin ja kostea, vielä sateesta märkä aluskasvillisuus pyyhki paljaita jalkoja. Viiksiapinat rymysivät korkealla oksiston sokkeloissa ja säikäyttivät lentoon parven tuohtuneita kultasiipiä. Siiri Enoranta: Keskusteluja kukkasten kanssa WSOY 2026 kansi Riikka Turkulainen 332 sivua Viisjoen maailma on ihmeellinen ja ihastuttava. Hyväntahtoisesti hyrisevät leelia-kukkaset ovat kaiken keskipiste, ja niiden kukinta on muutaman kerran vuodessa kaikkia kiinnostava ilmiö. Tai melkein kaikkien: muualta saapunut Sona ei oikein ymmärrä, miksi kukista kohistaan niin paljon. Ei hän oikein ymmärrä Xaskiaakaan, joka opiskelee leelittareksi ja on varsin ärhäkkä tapaus. Toisaalta sekä Xaskia että tämän heila Naum kiinnostavat Sonaa suuresti. Xaskia on paneutumassa leeliansa hoitamiseen, kun hän jo...

Kun murku nousee, ei tehdä mitään. Silloin pitää olla ihan hiljaa paikoillaan ja odottaa, että murku menee ohi. Vasta kun taivas on selvinnyt, mietitään mitä seuraavaksi tehdään, Humu sanoo. Nousen istumaan ja nojaan pääni kultamiehen olkapäähän. Olen lähtenyt uutta kohti niin monesti, että voin tehdä sen vielä tämän kerran ja ehkä ihan uudella tavalla, mitään keksimättä ja kenellekään valehtelematta. Minna Rytisalo: Sylvia WSOY 2025 kansi Ville Laihonen 296 sivua Hollantilainen Sylvia Petronella van der Moer saapui vuonna 1949 Suomen Lappiin. Hän vietti siellä vain vähän aikaa mutta hurmasi tapaamansa ihmiset niin, että Lemmenjoelta löytyvät edelleen naisen mukaan nimetyt Petronellankukkulat. Jokin Lapissa jäi pysyvästi 25-vuotiaan Sylvian mieleen, sillä hänen tahdostaan osa hänen tuhkastaan on ripoteltu Lemmenjoelle ja Inariin. Sylvia Petronella on Minna Rytisalon romaanin päähenkilö. Romaanin aikana hän tekee pitkää matkaa jalan Lemmenjoelle: Jäkäläpään tunturijonoilla taivaltaessaa...

Vieraita tulee harvoin ja jos tulee, niin useimmiten sunnuntaisin. Tullessaan he näyttävät kirjekyyhkyiltä, joiden nokka on tulvillaan vihreitä oksia kaukomaalta, mutta samalla he ovat myös tuskallisia muistutuksia elämästä, joka jatkuu ilman heitä jotka ovat jääneet saarelle, vailla toivoa poispääsystä. Muistutuksia ajasta, joka kuohuu ohi. Menetetyistä vuosista. Kasvavista lapsista ja harmaantuvista rakastajista. Vanhemmista, jotka kuihtuvat heidän silmiensä edessä, ja sisaruksista, jotka vain kyllästyvät ja unohtavat tulla käymään. Äideille lasten välttelevät katseet ovat erityisen tuskallisia, vieraus joka asettuu lasten piirteisiin ja olemukseen. Heidän jäykät vastauksensa halauksiin, joista he toivovat pääsevänsä irti, kun taas ne jotka halaavat, haluavat vain jatkuvasti pitää kiinni. Niille naisille, joilla on lapsia, elämä käy melkein sietämättömäksi ja odotus lyhyiden vierailujen välissä aivan liian pitkäksi. Heidän silmänsä loistavat epätoivosta aina kun he katsovat lapsiaan....

Oliko hän tosiaan matkustanut yhtäkkiä yksin Britannian länsirannikolle vain lapsuutensa hevoskirjojen innoittamana? Oliko siitä vasta muutama päivä, kun hän oli ilmoittanut pomolleen Elsalle, että halusi pitää kaikki talven aikana kertyneet ylityöpäivät nyt, siis mieluummin heti, ja ostanut siltä istumalta lentolipun? Hän, järkevä, rauhallinen ja kaiken tarkasti etukäteen suunnitteleva Sini Järvi, josta työkaverit sanoivat, että hän oli täsmällinen ja ennustettava kuin sveitsiläinen kello. Mitähän töissä puhuttiin hänen äkillisestä lomastaan? Tiina Lifländer: Merta edemmäs Gummerus 2026 äänikirjan lukija Henna Mäki-Filppula kesto 7 t 52 min Tiina Lifländer tutustuttaa lukijan Järven Siniin, joka on aina ollut kovin järkevä. Se isosisko, johon voi luottaa; vastuullinen ihminen, joka tekee taatusti työnsä.  Mutta sitten Sini repäisee ja yllättää niin läheisensä kuin ehkä jopa itsensäkin. Loma työstä muotoutuu irtiotoksi ja suoranaiseksi loikaksi uuteen, kun Sini matkaa Walesiin ja j...

Kun pääsin takaisin Green Parkin aseman kohdalle, ohitin jälleen saman sanomalehtikojun. "Miehen ja vaimon raaka hotellimurha", luki täälläkin kojun kylkiin kiinnitetyissä julisteissa. Harkitsin hetken jonkin makean herkun ostamista ja katselin kojun valikoimaa, kun huomioni kiinnittyi karamellien sijaan johonkin muuhun. Evening Standard, iltapäivälehti. Helena Steen: Aviomiehen salaisuus Docendo 2025 kansi Timo Numminen 331 sivua Tämänvuotiselle dekkariviikolleni osuu toinenkin sarja-avaus Kovaonnisen hatuntekijän tapaan: Aviomiehen salaisuus  aloittaa Ilona Berg ja englantilaiset murhat -sarjan ja sijoittuu 1920-luvun Lontooseen. Suomalaissyntyinen Ilona saapuu sinne tuoreen aviomiehensä Wernerin kanssa tavatakseen tämän sukulaisia ensimmäistä kertaa. Lontooseen saavuttuaan Ilonan mies poistuu hotellista mennäkseen omille asioilleen. Kun mies viipyy asioillaan, Ilona lähtee miehensä varoitteluista huolimatta ulos ja saa yllättäen huomata olevansa leski. Aviomies on nimittäi...

Paaterissa käynninjälkeen Eva palasi toistuvasti mieleeni. Olimme tutkineet lasten kanssa pitkään ateljeessa esillä olevaa, Pessiä ja Illusiaa kuvaavaa teosparia. Lasten oli ollut vaikea pitää sormensa erossa sileistä, pehmeän muotoisista puuveistoksista. Evan luomat hahmot kiinnostivat heitä, koska peikko ja keijukainen olivat heille entuudestaan tuttuja. Yrjö Kokon sadun herättämän kummallisen haikeuden vuoksi Pessi ja Illusia -veistos tuntui myös omasta mielestäni jonkinlaiselta vihjeeltä, jota minun teki mieli seurata. Ehkä se, mikä puhutteli minua, oli puhutellut myös Evaa. Nelli Hietala: Puun sielu Aula & Co 2026 kansi Sanna-Reeta Meilahti 224 sivua Kirjailija joutuu leikkaukseen. Sairaalahuoneen ikkunasta näkyy mänty.  Vakavan sairauden myötä kirjailijan luontosuhde syventyy. Hän ymmärtää, että hänen tehtävänsä on tulla ihmiseksi, joka hän on oikeastaan tietämättään aina ollut, ja äkkiä katse hakeutuu kotia ympäröiviin puihin uudella tavalla. Haavan parantuessa päivä päi...

Eeva oli sanonut kaipaavansa väriä, ja nyt hän taas kuitenkin katseli harmaan sävyjä. Ilona oli katselevinaaan karttoja, mutta oikeasti hän mietti Niinan, Eevan, Kiiran, Markukseb ha Suttuparran sanoja. Ehkä hänen pitäisi laajentaa elämänpiiriään, alkaa treffailla, elää vähän ja miettiä uraansa. Mitä hän elämältä oikein kaipasi? Hän myös mietti sitä ihmeellistä ja hahmotona, mitä hänen ja Markuksen välillä oli tapahtumassa. Hän kaipasi jotain. Hän oli kaivannut jo pitkään, ja nyt jokin uusi ja selittämätön oli pyrkimässä pintaan. Oliko se hyvä asia? Soili Pohjalainen: Tukka hyvin Atena 2026 kansi Emmi Kyytsönen 272 sivua Ilona on jonkinlaisessa taitekohdassa elämässään. Kiira-tyttären huone on tyhjentynyt, ja jotain tyhjää Ilona tunnistaa myös sisällään. Hän kaipaa jotain muttei oikein tiedä mitä. Suhde Kiiran isän Markuksen kanssa on päättynyt jo kauan sitten sinänsä mitättömän tilanteen myötä, mutta nyt on ollut havaittavissa jonkinlaista lähentymistä. Oliko Markuksen jättäminen aika...

  Kun tummansininen m/s Isla ajoi Rymättylästä kohti Pähkinäisiä, Heikki ei enää miettinyt, viihtyisivätkö Pilvi ja Jasper yhdessä. Alun ujostelun jälkeen kaksikko oli löytänyt yhteisen sävelen pelattuaan ensin viisi kierrosta korttia. Pilvin äiti Päivi oli iloinen ja vaivattomasti naurava nainen, joka työskenteli vuorovastaavana Kupittaan koulun keittiössä. Heikki oli huomannut Päivin ilmeisen kiinnostuksen jo eskarin vanhempainillassa syksyllä, mutta yhteisestä retkipäivästä he olivat sopineet vasta tulevien ekaluokkalaisten tutustumispäivässä. Leena Paasio: Lännessä loistaa majakka WSOY 2026 äänikirjan lukija Leena Pöysti kesto 10 t 6 min Kotisatama-sarjan kakkososa oli yksi loppukevään odotetuimpia romaaneja, ja se napsahtikin kuunteluuni heti pian julkaisun jälkeen. Tiesin odottaa, että Meriön sisaruksista kertovan sarjan toisessa osassa painottuisi Heikki-veljen tarina, kun avausosa Tuuli kääntyy etelään kertoi maailmalta kotiseudulle palanneesta Hennasta. (Ja nyt tajusin, et...

Valo lankesi linnanpihalle, kapealle kujalle ulkoseinien ja kappelin väliin. Kesän valo lämpimänä aamuna, taivas punersi, sää oli muuttumassa. Silti Hedwigiä hytisytti. Mitä miehille oli tapahtunut? He makasivat maassa kuin elottomina. Hän tönäisi yhtä, mutta tämä ei vieläkään liikahtanut. Hän yritti uudelleen, huusi: ”Sotilas!” Mies oli yksi heidän omistaan, tai oli ollut, Christophin kaartista kääntynyt petturi. Myös Theoderich irrotti otteensa Gebhardista ja tuli hänen viereensä, ravisteli maassa makaavaa miestä ja nosti tämän seinää vasten. Miehen silmät olivat kääntyneet ympäri ja hänen suustaan kuului mökellystä. Saara Henriksson: Kerjäläiskuningatar Into Kustannus 2025 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn kesto 9 t 33 min Ruhtinatarabbedissa Amanda Hedwig Margareta julistetaan täysi-ikäiseksi tultuaan Quedlinburgin vapaan ja maallisen keisarilliselle luostarin valtiattareksi. Samalla hän on saksilaisen kaupunkivaltion suojelija ja suurnainen, joka pitää ...

Briitta Mickelsson käveli maantien reunaa kädessään kimppu sinivuokkoja. Eri oli poiminut vuokot hänelle ladon takaa lehdosta ja sanonut, että ne olivat kuin hänen silmänsä, ja se sininen oli maailman kaunein väri. Briitan mieleen olivat enemmän Erikin lämpimän ruskeat silmät. Sinisiä silmiä nimittäin näki melkein jokaisella, mutta Erikin lisäksi vain Mattilan väellä oli Vaaralan kylässä ruskeat silmät. Virpi Hämeen-Anttila: Sarastus Otava 2023 kansi Piia Aho, Päivi Puustinen äänikirjan lukija Panu Vauhkonen kesto 10 t 41 min Sarastus  käynnistää viihteellisen Synnyinmaa-sarjan vetävästi, kuten historiallisen romaanin taitajalta Virpi Hämeen-Anttilalta sopii odottaakin. Erik on köyhän torpan poika, jolle ei syntyperän perusteella ole suurta menestystä luvassa. Päijäthämäläinen kyläyhteisö ei katso hyvällä, kun Erik pyrkii itseään parempaan seuraan: rakkaus vauraan talon tyttäreen on niin epätasapainoinen kuin olla voi. Erikin pitäisi monen mielestä muistaa asemansa ja tyytyä siihen...

Katoamisen tunne alkaa tuntua uudella tavalla voimakkaana kahdeksannen kuukauden alussa. Se ei ole epämukava tunne. Välillä nainen makoilee sängyllä, tuijottelee kattoon ja tunnustelee, onko katoamisen tunne jollain tavalla inhottava tai ahdistava, mutta hän ei löydä itsestään sellaisia tuntemuksia. Vain jonkinlaista välinpitämätöntä keveyttä, mikä on oikeastaan virkistävää kaiken sen fyysisen painon rinnalla. Sanni Vaarnila: Kaapissa on joku ja muita kertomuksia Momentum Kirjat 2026 kansi Iiris Kallunki 153 sivua Sanni Vaarnilan novellikokoelma Kaapissa on joku ja muita kertomuksia  tarjoaa monenlaisia kurkistuksia ihmisten mielenmaisemiin ja erilaisiin – niin konkreettisiin kuin mielensisäisiin – tiloihin, joissa me tässä maailmanajassa saatamme liikkua. Novelleja yhdistää erityinen tunnelma, joka saa milloin kiinnostumaan, milloin innostumaan, joskus myös yllättymään. Kokoelman avaa niminovelli Kaapissa on joku . Sen päähenkilö herra Ishikawa alkaa epäillä, että kodissa olevassa...

Thyra katseli ympärilleen ja yritti epätoivoisesti keksiä jotakin keskustelunaihetta. Seinät oli päällystetty ruskealla rintapaneelilla ja pullonvihreällä paperilla. Keittiönpuoleista sivuseinää hallitsi korkea tummapuinen kaappi, jossa oli esillä porsliinikannuja, sinikuvioisia lautasia ja tinavateja. Vastakkaisella sivuseinällä riippui kaksi potrettia. Toinen niistä esitti keski-ikäistä, ankarakatseista ja parrakasta miestä, jonka sotilaspuvun rintapieli oli täynnä kunniamerkkejä. Pään asento oli ylväs. Toinen kuva esitti nuorta kaunotarta, jolla oli lähes mustat suortuvat kammattuina ylös ja vaaleanpunainen ruusu korvan takana. Naisen hiusten väri ja nenän muoto olivat samat kuin Thyralla, mutta muuta yhdennäköisyyttä ei ollut. Thyra vilkaisi isoäitiä. Ehkä muotokuvat esittivät heidän isovanhempiaan, mutta hän ei uskaltanut kysyä. Ann-Christin Antell: Kätketty tähti Gummerus 2026 äänikirjan lukija Sanna Majuri kesto 10 t 4 min Adelin tyttäret -sarjan kakkososa keskittyy Thyra Adelii...

Toisena purjehduspäivänä ohitimme Kodiakin saaret auringon laskeutuessa horisontin taakse ja jatkoimme matkaamme pidem­mälle kohti Alaskan niemimaata. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan purjehdimme etelään – mutta vain sen verran, että voisimme taas kääntyä pohjoiseen. Tuuli oli yltynyt, ja kun aamunkoitteessa heräsin neljän tunnin uniltani, saavuimme Geographical Harbour -nimiseen ankkuripaikkaan reivatulla purjeella. Paikka tunnetaan suuresta ruskeakarhupopulaatiota. Karhut tulevat lasku­veden aikaan rannalle syömään simpukoita. Saavuimme juuri oikeaan aikaan, sillä näimme heti kaksi valtavaa ruskeakarhua rannalla lekottelemassa, kaivelemassa simpukoita kivien alta ja nautiskelemassa. Karhut eivät olleet alkuunkaan kiinnostuneita veneestämme, joten vietimme tovin seuraten heidän simpukankaiveluaan. Ruskeat möllykät löntystelivät rannalla etsien hiekan alta aina lisää purtavaa. Jylhät vuoret reunustivat maisemaa, ja hetki oli maaginen. Sohvi Kangasluoma: Sitten purjehdimme pohjoiseen –...