Siirry pääsisältöön

Upea päivä Helsingissä

Pääsin eilen viettämään Helsingissä muutaman tunnin ihan omaa aikaa, ja käytin tuon ajan hyödykseni tehokkaasti. Ensin suuntasin Ateneumiin Tove Janssonin näyttelyä katsomaan.


Täytyy myöntää, että hämmästyin sitä, kuinka monipuolinen, lahjakas ja tuottelias kuvataiteilija Tove Jansson on ollut. Oli todella mielenkiintoista tutustua hänen tuotantoonsa, sillä se tuntuu kertovan hänestä myös ihmisenä hyvin paljon.


Olen säästänyt Tuula Karjalaisen Janssonista kirjoittamaa kirjaa ensi syksyyn, mutta nyt tuntuu, että näyttelystä olisi varmaan saanut irti enemmän, jos kirja olisi tullut luettua ensin. Näyttelyesitteestä ja näyttelytilojen tiedoista toki sai ensiapua tiedonnälkään.

Kortteja ja jääkaappimagneetti.
Ateneumin kaupan tarjotinvalikoimaa.

Ateneumista suuntasin Akateemiseen kirjakauppaan, jonne odotettiin saapuvaksi Jhumpa Lahiria. Ostin pokkarina hänen teoksensa Kaima, vaikka myös uutuusteos Tulvaniitty olisi ollut tarjolla. Sitä en kuitenkaan raaskinut nyt ostaa, koska hinta oli melko korkea.


Kirjailija Miina Supinen haastatteli Lahiria, joka kertoi uutuusteoksestaan ja sen synnystä. Kertomuksen taustalta löytyy tositarina kalkuttalaisista veljeksistä, jotka asuivat samalla asuinalueella Lahirin isoisän kanssa.

Romaanin kirjoittaminen kesti kuusitoista vuotta, eikä kirja päästä lukijaa helpolla. Silti aion ehdottomasti hankkia kirjan jossain vaiheessa luettavakseni, sillä tarina kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta.

Jhumpa Lahiri Miina Supisen haastateltavana.

Tähän mennessä Jhumpa Lahiri on sijoittanut tarinansa Intiaan ja Yhdysvaltoihin, mutta nykyään hän asuu Roomassa. Miina Supinen kysyi, kirjoittaako Lahiri tulevaisuudessa Roomaan sijoittuvan tarinan, ja kirjailija vastasi, että se on hyvin mahdollista. Haastattelun jälkeen kirjailija signeerasi teoksiaan.


Upea, aurinkoinen päivä Helsingissä tarjosi kirjan ystävälle paljon!

Kommentit

  1. Tällainen olisi ihan unelmapäivä. Tove Jansson-näyttelyyn aion ehdottomasti käydä tutustumassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihana, virkistävä päivä. :) Janssonin näyttelystä jäi sellainen olo, että sen voisi kiertää uudelleenkin.

      Poista
  2. Sinullapa on tosiaan ollut mukava kirjallinen päivä. Minä kävin katsomassa Tove-näyttelyn maaliskuussa heti kun se oli auennut ja pidin aivan hurjasti. Saatanpa pistäytyä siellä vielä uudelleen kesän aikana, kuka tietää. Hieno ja tasapainoinen kokonaisuus, joka kattaa Janssonin koko uran upeasti.

    Minä olin kuuntelemassa Lahiria torstaina ja kiinnostuin myös uudesta kirjasta. Olen lukenut Tämä siunattu koti, joka jäi vahvasti mieleen. Nyt on kesken Kaima, josta pidän hurjasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Janssonin näyttely oli kyllä elämys, jonka voisi kokea uudelleenkin. Onneksi aikaa on syyskuulle saakka.

      Minä olen lukenut Lahirilta Tuoreen maan, ja nyt tosiaan Kaima odottaa lukuvuoroaan. Kiva kuulla, että pidät siitä!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o