Kirjakaapin kummitus

Istun niin hiljaa kuin pystyn, en nyyhki enkä kuivaa niitä kahta kyyneltä, jotka valahtavat silmistä, mutta seuraavat pysäytän, en halua keskeyttää mitään, en häiritä heitä, olla vaivoiksi, en liikauta sormeakaan vaan yritän ajatuksissani löytää Mikon, löytää talon jonka hän rakentaa, siellä me istumme, oman pöytämme ääressä, ja lapset astelevat lähemmäs kun minä luen kirjettä, ehkä kirjettä Pehriltä, sanoja joilla hän kuvaa uutta elämäänsä Amerikassa, mutta kun lähestyn kuvittelemani tuvan seinää, käteni kurkottaa toista kuvaa kohti, se on kai muistoni, siitä kun pienenä tartuin jääpuikosta, joka roikkui katosta talon kulmassa, se oli käsivarren paksuinen ja ylsi lähes maahan saakka, mutta sitten minä katkaisin sen. Ääni helisi siinä hiljaisessa maailmassa ja jää tuntui kädessä painavalta, niin pitkältäkin, että sitä oli vaikea pidellä. Ingeborg Arvola: Villien tuulten ranta Gummerus 2025 alkuteos Vestersand suomentanut Aki Räsänen äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto 13 t 33 min...

Kolme taloa tällä puolen jokea ovat lähempänä toisiaan kuin Santaniemellä. Pienempiäkin ne ovat. Eeva odottaa pisimmässä ja matalimmassa talossa, jonka toisessa päässä ovat asunnot ja toisessa eläinten tilat. Piipusta nousee savu ja ikkunoissa on valot. Lunta ei ole edelleenkään satanut, ja tänä aamuna pimeys on raskas ja tiheä. On helppo nähdä väärin, ja päättelenkin nopeasti näkeväni väärin, kun näen talon katolla varjoja. Ei varjoja. Pelkkää aamuhämärää. En ota varjoja mukaani synnyttävän naisen luo, en nähnyt enkä kuullut sitä mikä katolla odotti, ja jos jotain näin, ajattelen itsekseni, niin enkeleitä. Teen ristinmerkin kolme kertaa ja astun ulko-ovesta takaperin sisään. Pidän katseeni ovessa, kunnes se on kokonaan kiinni.  Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu Gummerus 2024 alkuteos Kniven i ilden 2022 suomentanut Aki Räsänen äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto 10 t 40 min Vuonna 1859 Priita-Kaisa päättää jättää kotimaisemansa Sodankylässä. Hän suuntaa suksensa kohti pohjoist...