Sirkalla on sivuhahmon nimi. Pääosilla on aina kauniit nimet, Aurora tai sellainen jokin muu kaunis ja lyyrinen. Sirkka on vain Sirkka, töksähtävä ja arkinen. Sirkka on nimien nakkikastike. Anni Saastamoinen: Sirkka Kosmos 2019 188 sivua Äänikirjan lukija Pirjo Heikkilä kesto 4 t 4 min Sirkka tuntui yhtäkkiä tulevan esille siellä, täällä. Kehuja kantautui korviin, rinnastuksia Mielensäpahoittajaan – moni kiitteli myös romaanin äänikirjaversiota, jonka lukijaksi Pirjo Heikkilä on kuulemma aivan omiaan. Ja niinpä päätin minäkin ottaa kuunneltavaksi Sirkan , joka ei varsinaisesti nimellään houkutellut (eikä kannellakaan). Mutta voi tavaton, miten mainio kokemus tämä pienehkö romaani onkaan! Pidän todella paljon ytimekkäästä ja lakonisesta ilmaisusta, tavallisen arjen (kärjistävästä) kuvauksesta ja siitä, miten hulvattomuuteen sekoittuu jotain kaihoisaa, pikkuisen sisintä kaihertavaa. Välillä naurattaa, välillä melkein itkettää. Paljon ei Sirkassa tapahdu, ja siin...