Siirry pääsisältöön

Slavenka Drakulić: Aivan kuin minua ei olisi

"Sitten S.:n elämä muuttui toiseksi. Oudoksi. Tai ehkä käsittämättömäksi. S. makaa sairaalavuoteessa Tukholmassa, eikä vieläkään tiedä, miksi asiaa nimittäisi, vaikka tietää, että sille on olemassa sana. Se sana on sota. Mutta sota on hänelle vain yleinen nimittäjä, kollektiivinen sana monille yksittäisille kohtaloille."
Slavenka Drakulić: Aivan kuin minua ei olisi
(Otava 2000)
Kroaatinkielinen alkuteos Kao da me nema 1999
Suomentanut Seija Uuskoski
254 sivua
Slavenka Drakulić on kirjoittanut romaanin eurooppalaisen lähihistorian suuresta kauheudesta, Balkanin sodasta. Romaani alkaa maaliskuusta (tai ilmeisesti kyseessä on suomennosvirhe ja ollaan helmikuussa) 1993, kun päähenkilö S. maksaa tukholmalaisessa sairaalassa synnytettyään juuri lapsen. Lapsi on S.:n mielessä tunkeilija, sairaus, taakka, kasvain. Lapsi on kuin kaikkien koettujen kauheuksien symboli, josta S. haluaa vain päästä eroon.

Tukholmasta siirrytään ajassa lähes vuosi taaksepäin Bosniaan, B:n kylään. Sieltä opettajana toimiva S. viedään monen muun tavoin linja-autolla voimistelusaliin odottamaan jotain, josta ei ole tietoa. Selvää on vain se, että voimistelusaliin kootut ovat syyllisiä.

S.:stä tuntuu etteivät ihmiset pysty ymmärtämään, että he ovat aseistettujen miesten mielestä syyllisiä vain koska ovat yleensä olemassa, koska he ovat erilaisia kuin aseistetut miehet, koska he ovat muslimeja. Ja että se on riittävä syy.
 Jo voimistelusalissa selviää, että maailma on muuttunut toiseksi eikä paluuta entiseen ole. S. ja monet muut viedään linja-autolla vankileirille, jossa elämän ytimen muodostavat pelottavat huhut tapahtumista, kauhu, epätietoisuus ja ihmisyyden menetys. Rutiinit auttavat selviämään päivästä toiseen, mutta sitten S. siirretään naistenhuoneeseen, jossa öisin pelätään, kuka naisjoukosta haetaan sotilaiden raiskattavaksi.
Hän tuntee selvemmin kuin koskaan, että häneltä on viety oikeus omaan itseensä, että häneltä on viety oman ruumiinsa hallinta.
On kauhistuttavaa ja ahdistavaa lukea, miten sotatilanteessa ihmisiä kohdellaan. On kuin heitä ei olisi enää olemassakaan. Kirjailija on haastatellut kirjaansa varten vuosien ajan naisia, jotka kokivat Balkanin sodan. Siten taustalta löytyy todellisia tapahtumia, mikä tekee lukemisesta vielä ahdistavampaa. On vaikeaa ymmärtää, miten ihminen muuttuu sodan tullen ihmiselle sudeksi ja miten epäinhimillisesti toiselta voidaan viedä ihmisarvo. Eikä sitä, kumpi hallitsee ja kumpi joutuu hallittavaksi, sanele oikeastaan muu kuin sattuma.

Slavenka Drakulić kirjoittaa hyvin. Ihmisistä ja paikoista käytetään vain etukirjaimia, mikä voi olla hyvä etäännyttämisen keino. Siitä huolimatta kirja tulee iholle ja tekee välillä jopa fyysisesti pahan olon. Siksi en haluaisi suositella kirjaa kenellekään mutta silti pidän kirjan lukemista tärkeänä, sillä romaani kertoo todellisuudesta, jolta haluaisi mieluummin sulkea silmänsä mutta josta on hyvä tietää, jotta voisi ymmärtää.


Luin hiljattain lehdestä, että Balkanin sodan jäljiltä on kateissa yhä edelleenkin noin kymmenentuhatta ihmistä. Äskettäin oli löydetty joukkohauta, johon oli haudattu yli sata ruumista. Romaanin S. joutui todistamaan tällaisten joukkohautoihin vietyjen kuolemia.


Tällä surullisella kirjalla saan yhden suorituksen Ihminen sodassa -haasteeseen ja olen nyt sotilasarvoltani luutnantti.

Kommentit

  1. Tämä on ihan kauhea kirja. Mutta myös hyvä. Luin tämän joskus opiskeluaikojen alkupuolella ja vaikutuin syvästi. Samalla kiinnostuin Bosnian sodasta, sillä halusin tietää siitä lisää. Edelleen moni asia on epäselvä, mutta sen tiedän, että sodan jälkiä korjataan ja kallista hintaa maksetaan edelleen.

    Hyvin kiteytetty: tätä ei halua suositella, mutta kyllä tämä kannattaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kiteytyy mielestäni hyvin yksi kaunokirjallisuuden perustehtävistä: tuoda lukijan eteen kuva siitä, millainen tämä maailma on kaikessa kauheudessaan. Sodan todellisuus hyppää tässä kirjassa silmille tavalla, joka jää mieleen. En halua lukea tätä uudelleen mutta silti olen tyytyväinen, että luin kirjan.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Sitä tämä kirja todella on. Pahinta on, että taustalla on todellisia tapahtumia.

      Poista
  3. Olen samaa mieltä Suketuksen kanssa, että tämä tosiaan on ihan kauhea kirja. En suostuisi lukemaan uudestaan. Ja jos tästä joskus tehdään (tai on tehty) elokuva, en varmasti mene katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuva on ajatuksenakin kamala. En todellakaan menisi katsomaan. :(

      Poista
  4. Tuo kansi on vangitseva, mutta tuskin tätä nyt lukisin. On ihan tarpeeksi lukea kirja suomalaisesta itsemurhasta tai heistä, jotka ovat siihen päätyneet, huhtikuussa, kuussa, jonka T.S. Eliot on nimennyt kuukausista julmimmaksi. Kasni silti, sen perusteella olisin tähän tarttunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on tosiaan vangitseva, tytön katse on niin intensiivinen. Tämän kirjan jälkeen on vaikea tarttua mihinkään aihepiiriltään synkkään teokseen. Nyt tarvitsen jotain kevyttä lukemista.

      Poista
  5. Kirjat, jotka voivat aiheuttaa pahan olon, ovat tärkeitä.. Ne herättelevät ja saavat ehkäpä muutoksiakin aikaan. Kiitos hienosta, mielenkiintoisesta arviostasi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♡
      Monet asiat jäävät helposti vain luvuiksi, mutta kaunokirjallisuuden avulla tapahtumille voi antaa kasvot. Se on mielestäni tärkeää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on