Kirjakaapin kummitus

”Mä kutsun sitä satunnaisten aaltojen teoriaksi”, hän kertoi. ”Me luullaan olevamme jotenkin kontrollissa, mutta elämän käänteet on vähän niin kuin setti satunnaisia aaltoja, joiden syntyyn on vaikuttanu tuhat eri asiaa. Niihin voi hukkua. Niitä vastaan voi räpiköidä. Tai sitten niillä voi surffata. Jos aalto on huono, parempia on tulossa. Jos se on hyvä, voi elää hetkessä ja nauttia vauhdista siitä huolimatta, että se tulee väistämättä hiipumaan. Surffaus opettaa, että ainoo asia, johon voi todella vaikuttaa, on se, miten aaltoihin suhtautuu.” Janette Back: Satunnaisten aaltojen teoria Otava 2026 kansi Laura Noponen äänikirjan kesto 9 t 1 min äänikirjan lukija Saara Lehtonen Kirsi vinkkasi blogissaan Janette Backin Satunnaisten aaltojen teoria  -esikoisromaanista ja sai kiinnostukseni heräämään. En ole tainnut hetkeen lukea mitään Australiaan sijoittuvaa ja toisaalta viittaukset veteen ja aaltoihin saavat sydämeni sykkimään varsinkin näin kesäaikaan. Romaanin päähenkilö on suomal...

Jeanne katseli tarkasti nuorta miestä. Katse oli lempeä, vaikka kulmakarvat olivatkin tiukasti kurtussa. Poika herätti hänessä luottamusta, mutta kuten Pierre niin usein muistutti, hän oli liian hyväuskoinen. Kun hän viimeksi oli avannut ovensa tuntemattomalle, hän oli päätynyt kymmenosaisen tietosanakirjasarjan omistajaksi. Virgine Grimaldi: Saman katon alla Otava 2024 alkuteos  Il nous restera ça  2022 suomentanut Susanna Tuomi-Giddings kansi Studio Lgf. äänikirjan lukija Satu Paavola kesto 6 t 49 min Jeanne on seitsemänkymppisenä jäänyt yllättäen leskeksi. Surun lisäksi arkea painaa huoli taloudesta, sillä elämä on kallista Pariisissa eikä pieni eläke riitä kattamaan menoja. Vähäisiä vaihtoehtojaan punnittuaan Jeanne päättää etsiä vuokralaisen asuntonsa ompeluhuoneeseen, joka on tätä nykyä joutilaana. Ompeleminen ei ole oikein vetänyt leskirouvaa puoleensa aikoihin. Asunnoille on kysyntää, sen Jeanne saa pian huomata. Hän ehtii hädin tuskin asettaa vuokrailmoituksen es...

Vieraita tulee harvoin ja jos tulee, niin useimmiten sunnuntaisin. Tullessaan he näyttävät kirjekyyhkyiltä, joiden nokka on tulvillaan vihreitä oksia kaukomaalta, mutta samalla he ovat myös tuskallisia muistutuksia elämästä, joka jatkuu ilman heitä jotka ovat jääneet saarelle, vailla toivoa poispääsystä. Muistutuksia ajasta, joka kuohuu ohi. Menetetyistä vuosista. Kasvavista lapsista ja harmaantuvista rakastajista. Vanhemmista, jotka kuihtuvat heidän silmiensä edessä, ja sisaruksista, jotka vain kyllästyvät ja unohtavat tulla käymään. Äideille lasten välttelevät katseet ovat erityisen tuskallisia, vieraus joka asettuu lasten piirteisiin ja olemukseen. Heidän jäykät vastauksensa halauksiin, joista he toivovat pääsevänsä irti, kun taas ne jotka halaavat, haluavat vain jatkuvasti pitää kiinni. Niille naisille, joilla on lapsia, elämä käy melkein sietämättömäksi ja odotus lyhyiden vierailujen välissä aivan liian pitkäksi. Heidän silmänsä loistavat epätoivosta aina kun he katsovat lapsiaan....

Sitten hän löytää ruoka-artikkelin ja pysähtyy lopultakin lukemaan. Juttu kertoo nykyaikaisista puolivalmisteista ja siitä, kuinka paljon helpompaa kotirouvan on valmistaa ateria, jos tämä käyttää apunaan säilykkeitä, joita nykyään saa jokaisesta sekatavarakaupasta. Mukana on jopa esimerkki, jossa faluninmakkaraa valmistetaan uunissa pilkotun sipulin sekä tomaattikeiton kera, jota voi ostaa valmiina purkissa. Siv tuijottaa reseptiä. Järki sanoo, ettei se voi olla kovin hyvää, mutta kroppa päättää toisin. Hän nousee, hakee reseptikirjan ja lyijykynän ja alkaa kirjoittaa reseptiä ylös vapisevin sormin. Kyllä sitä ainakin voi kokeilla, sehän saattaa maistua paremmalta kuin miltä kuulostaa, ja olisi kyllä hyvä testata joitakin näistä puolivalmisteista, joista puhutaan niin paljon. Kynä lipsahtaa paperilla, hän painaa liian kovaa, ja kärki melkein katkeaa, roikkuu löysästi hauraassa puuvaipassa. Hän sulkee silmänsä tiukasti, puristaa kynää kouristuksenomaisesti, hänen on jatkettava kirjoitt...

Vastaus ilmestyi heti. Ei, hän ei ollut mikään pakoreitti. Hän oli saanut Berthan näkemään kirkkaasti. Tunteet lähes tuntematonta miestä kohtaan eivät olleet ainoa asia, joka veti häntä puoleensa. Koko sirkus houkutteli häntä. Ihmiset, tuoksut ja tarinat. Mademoiselle Bassinin korsetista vapaa vyötärö. Heddan terävä kieli ja vahvat kädet. Charlesin tapa puhua hänelle kuin he olisivat tunteneet toisensa vuosikausia eivätkä vain muutamaa tuntia. Tunne olemisesta paikassa, jossa hänen ei ensimmäistä kertaa tarvinnut piilotella tai hillitä mitään puolta itsestään. Evelyn Scala Schreiber: Tyttö joka karkasi Otava 2026 alkuteos Privatflickan  2025 suomentanut Jaana Palanterä kansi Nina Leino / PdeR 526 sivua Tyttö joka karkasi  on Bertha, maineestaan huolta pitävän porvarisperheen tytär. Bertha ei halua samanlaista elämää kuin sisarellaan Julialla, joka on päätynyt kunniallisiin naimisiin Augustin kanssa ja joka etenee elämässään vanhempiensa toivomalla tavalla. Ensin Bertha kiinnos...

Briitta Mickelsson käveli maantien reunaa kädessään kimppu sinivuokkoja. Eri oli poiminut vuokot hänelle ladon takaa lehdosta ja sanonut, että ne olivat kuin hänen silmänsä, ja se sininen oli maailman kaunein väri. Briitan mieleen olivat enemmän Erikin lämpimän ruskeat silmät. Sinisiä silmiä nimittäin näki melkein jokaisella, mutta Erikin lisäksi vain Mattilan väellä oli Vaaralan kylässä ruskeat silmät. Virpi Hämeen-Anttila: Sarastus Otava 2023 kansi Piia Aho, Päivi Puustinen äänikirjan lukija Panu Vauhkonen kesto 10 t 41 min Sarastus  käynnistää viihteellisen Synnyinmaa-sarjan vetävästi, kuten historiallisen romaanin taitajalta Virpi Hämeen-Anttilalta sopii odottaakin. Erik on köyhän torpan poika, jolle ei syntyperän perusteella ole suurta menestystä luvassa. Päijäthämäläinen kyläyhteisö ei katso hyvällä, kun Erik pyrkii itseään parempaan seuraan: rakkaus vauraan talon tyttäreen on niin epätasapainoinen kuin olla voi. Erikin pitäisi monen mielestä muistaa asemansa ja tyytyä siihen...

Yhtäkään vekkiä ei saa jäädä. Käsi tärisee vähän raudan painosta, patalappu yrittää lipsahtaa välistä, ja lasken raudan hetkeksi hellalle. Kun oikein höristän, kuulen miten tohtori liikkuu salin puolella. Tuo on keinutuolin ääni, tuo yskäisy. Pelkään ja toivon, että hän tulisi tähän, hakisi jotakin ja näkisi miten näppärästi saan hihatkin silitettyä, kehuisi sitä miten hyvin olen selviytynyt enkä ole rikkonut mitään vielä kertaakaan, mutta ei hän koskaan tule. Kello lyö puoli seitsemän lyönnin. Vien silitetyt takit vastaanottohuoneeseen ja nenäliinan kellariin pukuhuoneen pöydälle. Ihan viimeiseksi lakaisen kellarin portaat, niissä rahisee hiekanmuruja. Niina Niskanen: Harakanmuna Otava 2026 äänikirjan lukija Krista Kosonen kesto 16 t 39 min Amilda – Milda – on matkalla Helsinkiin etsiäkseen elannon mahdollisuuksia, ja juuri ennen perille saapumistaan hän yllättyy. Junassa onkin myös pikkusisko Ellida, Lelu, joka suuntaan sojottavana ja tuhruissaan . Sitä Milda ei ole osannut odottaa, ...

Olin alkanut ymmärtää, mitä Helmi oli tarkoittanut ensimmäisenä työpäivänäni varoittaessaan, että tämä paikka oli hullu. Olin kyllä kunnaneläinlääkärin sijaisuuksia tehdessäni tottunut päivystysvuoroihin ja siihen, että niiden aikana yöunet usein jäivät lyhyeksi. Olin tottunut tasaisin väliajoin omistamaan myös arkiyöt ja viikonloput työlle tavalliseen tapaan pyörivän päiväpraktiikan lisäksi. Siihen en ollut tottunut, että tuon päivystyksen lisäksi jokainen ilta ja viikonloppu oli joka tapauksessa omistettu ensisijaisesti työlle, sillä porotöihin oli oltava valmis lähtemään milloin vain, ja niitä riitti. Vapaa-aika oli sitä aikaa, mitä sattui jäämään yli. Venla Jyrkinen: Eläinlääkärinä revontulten mailla Otava 2025 239 sivua Venla Jyrkinen kertoo omaelämäkerrallisessa Eläinlääkärinä revontulten mailla -teoksessaan siitä, miten nuori eläinlääkäri tuntee pohjoisen kutsun ja siirtää elämänsä Helsingistä Lappiin. Vuodenkierron mukaan rakentuvassa teoksessa kuljetaan kaamoksesta yöttömään y...

Hiljan mökin ovella lappaa juhlivaa työväkeä aamusta iltaan. Käskystä kaikki, lapsetkin lyövät puukkonsa terä edellä kuistin raakalautaan ennen kuin on lupa astua kynnyksen yli. Sääntö on käynyt kaikille jo selväksi, kaikki ymmärtävät järjestelyn yhteiseksi parhaaksi. Teräase taskussa ei kenelläkään ole asiaa kynnystä pidemmälle. Susanna Åke: Eläjä Otava 2025 kansi Piia Aho äänikirjan lukija Marja Myllylä kesto 13 tuntia Eletään 1950-lukua, ja oikeastaan kaikesta on pulaa. Takana ovat vaikeat ajat, mutta moni kantaa mukanaan näkymättömiä murheita. Niitä voi yrittää hukuttaa viinaan, jos sitä vain jostain saa. Viinakorteilla rajoitetaan alkoholin ostoa, eikä monikaan tunnu sitä saavan riittämiin. Hilja ryhtyy myymään pimeää viinaa heille, joille viinakortin juomat eivät riitä. Pitsien myyminen vaihtuu huomattavasti tuottoisampaan puuhaan, ja Kielon kanssa Hilja haalii pulloja kätköihinsä ja myy, kun asiakas tulee ovelle koputtelemaan. Helppoa rahaa, vaikka joskus käy mielessä, tuleeko t...

Joulun lähestyessä käy usein niin, että alkaa kaipailla luettavaksi ja nähtäväksi jotain pehmoista ja lämpöistä. Klikkailinkin äänikirjahyllyyn useamman jouluisen kertomuksen ihan vain sillä perusteella, että esittelyteksteissä luvataan ajankohtaan sopivaa tunnelmaa. En perehtynyt kirjojen saamiin arvosteluihin, vaikka olisi ehkä pitänyt. Tässä joka tapauksessa joulukvartettini vuosimallia 2025: Maria kävelee ympäri ruokasalia sytyttämässä kynttilöitä. Pöydät on katettu kahdelle eri seurueelle: polttariporukalle keskelle salia ja pariskunnalle ikkunan eteen. Vähän outo valinta polttareiksi, joulubuffet saaristossa, hän ajattelee. Toivotaan muiden vieraiden takia, etteivät ne metelöi liikaa. Hän kurkistaa ikkunasta ja näkee veneen perätuhdon, kun Dennis on menossa mantereelle. Vene nostattaa aaltoja, jotka kulkevat tasaisena jonona muuten peilityynessä vedessä. Lämpötila on laskenut huomattavasti, ja radiossa, joka on soinut koko päivän hänen valmistellessaan ruokia, luvattiin lumisadet...

Joki kohisee pimeän läpi ja ilmassa tuntuu kosteus. Se virtaa uutterasti, vaikka koko muu maailma on pysähtynyt. Hannes seisahtuu ja jään sen rinnalle. Tarkkailemme säilyykö hiljaisuus aloillaan. Rannan kymmenet pikkuruiset puohit piirtyvät esille mustuutta mustempina. Päreen läikähdyksiä ei erotu. Vielä edellisenä vuotena Oulun porvarit olivat täällä paossa. Nyt he ovat jatkaneet matkaansa Tornion kautta länteen Piitimeen, Luulajaan ja Uumajaan, ja kaikki tuntuu jähmettyneen paikoilleen. Aitat ja muutamien kalastajien ja jähtimiesten töllit murjottavat äänettöminä. Jenni Räinä: Vaino Otava 2025 kansi Piia Aho äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto 7 t 10 min Pohjois-Pohjanmaalla vallitsee vuonna 1715 pelko. Valpuri lähtee pakoon venäläisiä, joiden edellä kulkee tieto miesten väkivaltaisuudesta ja tuhovoimasta. Miesten joukossa on eräs, jonka Valpuri tuntee varsin hyvin ja joka tuntee seudun paremmin kuin toverina. Kustaa on nimismiehen poika mutta hän haluaa sulkea silmänsä menneel...

”On irvokasta, että elämä asettaa hänet tällaiseen tilanteeseen, hän on aina pitänyt valkoista laivaa turhan toivon symbolina, on kirjoittanut siitä novellinkin, niin hyvän että se on antanut lohtua elämässä pettyneille; New Yorkissa naiset jonottivat hänen nimikirjoitustaan käännöskokoelman kanteen. Novelli kertaa vanhaa legendaa hurmossaarnaajasta ja työorjista Lasnamäen rantaniityllä Tallinnassa odottamassa laivaa, jonka ovat näkevinään ulapalla auringon häikäisyssä, se veisi heidät Krimille, siellä ei riistettäisi, siellä riittäisi kaikille leipää ja maitoa, hunajaakin. Hän on matkalla Ruotsiin, maahan, joka on luvannut ottaa kaikki pakenevat vastaan, on luvannut antaa ruokaa, suojaa ja turvaa, mutta viime aikoina sieltäkin on kantautunut puheita, ettei vieraita voida enää vastaanottaa, että älkää tulko tänne.” Suvi Ratinen: Pakolainen Otava 2025 kansi Piia Aho äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto 8 t 11 min Aino Kallaksen Sudenmorsian  oli taannoin vaikuttava klassikkoluk...

Olin palannut sisään sairaalaan ja tarkkailin odotusaulan potilaiden vointia. Jos joku vaikutti todella huonovointiselta, mittasin sykkeen ja tunnustelin kuumetta. Aulassa vellovista keskustelun pätkistä sain koottua jonkinlaisen kokonaiskäsityksen siitä, mitä lähistöllä oli tapahtunut. Kinnilän kylässä punikit olivat olleet jumissa pitkiä aikoja eivätkä tienneet ulkomaailmasta yhtään mitään. Joku rohkea postipoika oli halunnut auttaa ja oli käynyt hakemassa ja viemässä sanomalehtiä ylittäen taistelurintaman mennen tullen, eikä kukaan ollut ampunut häntä. Ei kukaan. Se tarina ilahdutti sairaalani vastaanottoaulassa, potilaat taputtivat ja naureskelivat. Kyllä tämä vielä tästä , he sanoivat ja nyökyttelivät. Ei tämä olekaan niin paha. Petra Rautiainen: Puuntappajat Otava 2025 kansi Tuomo Parikka 217 sivua Kevättalvi 1918 on kaoottinen. Nuori Suomi elää keskellä sekasortoa, kahtiajakautuneisuuden aikaa, ja eräässä saaressa keskellä Saimaata sijaitseva sairaala on otettu Punaisen Ristin k...

Ajatuksissani palaan noihin öihin, yritän kirjoittaa siitä, miltä tuntuu nukkua samalla vuodesohvalla kuolevan äidin kanssa, mutta ajatukseni juuttuvat asuntoon, hänen tuoksunsa ja televisioon. Luulen, että ajatusten sotkeutuminen johtuu siitä, ettei ahtaassa pienessä tilassa ole mahdollista erottaa kirjaimia. Sitä voi kuvailla raskaaksi mykkyyden tunteeksi, se oli nimenomaan mykkyyttä. Asetuin makuulleni seinän viereen ja jännitin koko vartaloni niin, etten edes hipaisisi nukkuvaa äitiä turhaan. Asetuin makuulleni ja jähmetyin horrokseen. Helmikuiset yöt ovat niin sameita. En ole koskaan pitänyt helmikuusta, jonka taivas kietoutuu sameaan, haaleaan harsoon. Oksana Vasjakina: Haava Otava 2023 alkuteos Рана 2021 suomentanut Riku Toivola kannen kuva Rijksmuseum, Amsterdam ("Kurjenmiekka", tuntematon 1817) 261 sivua Runoilija Oksana Vasjakinan esikoisromaani Haava  keskittyy kuolemaan. Kertojan äiti kuolee ja on kuollut, ja tytär matkustaa tuhkauurnan kanssa Siperiaan haudatakse...

Iltaisin leirintäalueella tuli eristäytynyt ja maailmasta irrallinen olo. Rajanpinnassa nettiyhteys oli välillä huono, välillä olematon. Minkä tahansa sivun lataaminen kesti niin kauan, että käytin puhelinta oikeastaan vain kellona. En seurannut uutisia, en tiennyt mitä maailmassa tapahtui. Se oli oikeastaan rauhoittavaa. Kun yhteys toisinaan palasi, puhelimeen tippui viestejä. Luin niitä huolimattomasti, aivan kuin minulla olisi ollut kiire. Välillä lähetin viestin jonnekin jollekin tai sain viestejä, joissa kysyttiin mitä minulle kuului. Ystävällisiä viestejä, joissa ei ollut mitään erityistä sisältöä, vain elonmerkki tai ajatus yhteydestä. Elli Salo: Keräilijät Otava 2025 kannen maalaus Pipsu Isola  kannen taitto Piia Aho 206 sivua Heini asettuu rajaseudulle tutkimaan sotien aikaista jäämistöä. Kainuulaisella leirintäalueella Heini tutustuu petokuvaaja Aniin, kirjastonhoitaja Ljudmilaan ja koiraan, joka kantaa nimeä Ystävä. Tarkoitus on löytää sotien aikaisia hautoja, ja Heini h...

Kalla näki kuusten röpelöisten oksien takaa, kuinka Hukkalinnan valot kutsuivat häntä luokseen. Viimeinkin kotona. Hänen jalkansa tuntuivat raskailta, nälkä kurni vatsassa. Kotimatkan aikana Kallaa oli alkanut harmittaa, ettei hän ollut mökissä sanonut mitään, vaan oli juonut teensä omissa ajatuksissaan ja pötkinyt tiehensä. Häntä lohdutti ajatus, että oli jo myöhä ja kun hän huomenna näkisi kontiopojan, he voisivat jutella kaikessa rauhassa. Kimmo Ohtonen: Soturin tie Otava 2018 335 sivua Kun etsiskelin kirjaa, jota voisin lukea yhdessä kuopuksen kanssa, osui kirjastossa vastaan luontotoimittaja Kimmo Ohtosen nuortenromaani Ikimaa – Soturin tie , joka avaa Ikimetsä -fantasiatrilogian. Romaani sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, joka ei vaikuta erityisen viehättävältä. Luonto ei kukoista ja yleisilme on kohtuullisen ankea. Teini-ikäinen Oliver asuu Kuusilaaksossa, missä hänen isänsä toimii plantaasinvartijana. Äiti on erikoisen ihmisen maineessa, ja kun hän katoaa, Oliver jää etsint...

Nuorena mikään tehtävä ei tuntunut liian suurelta, me rakastimme omia voimiamme. Maalasin suurta ja voitokasta mutta nyt haluan pienempää, eikä Rijnvliet ole siihen tyytyväinen. Hän on ylisuurten ideoiden mestari, kunhan muut vain toteuttavat ne, hän löytää kyllä sopivat tekijät. Siksi ihmettelen, miten hän on tullut kiinnittäneeksi huomionsa niinkin pieneen olentoon kuin Jacob. Joel Haahtela: Sielunpiirtäjän ilta Otava 2025 kansi Päivi Puustinen äänikirjan lukija Anssi Niemi kesto 3 t 5 min 1600-luku ja Hollanti. Ikääntynyt taiteilija työstää salaperäistä maalausta ja ottaa oppipojan, joka on kovin lahjakas. Oman elämän ja uran illassa taiteilija saa odottamatonta iloa siitä, kun saa seurata nuoren lupauksen Jacobin työtä. Sitten kaupungissa syttyy tulipalo, joka vaikuttaa kaikkiin. Sielunpiirtäjän ilta  on kaunis romaani taiteesta, taiteen tekemisestä ja elämänkulusta. Se kuvaa levollisesti ja ymmärtäen ihmistä, joka tietää, että on aika astua sivuun ja tehdä tilaa muille. Sivuun...

Kuljettuaan lyhyen matkaa metsän tiheämmässä osassa hän lähestyy suota ja kuulee taas helinän. Hän katsahtaa edessään olevan maiseman ylitse ja sitten hän näkee sen. Kaunis vaadin, jolla on kello kaulassa. Se kääntyy katsomaan häntä ja juoksee sitten pois. Sen perässä tulee vielä kymmenisen poroa. Ulrika Lagerlöf: Lakkasuo Otava 2025 alkuteos Hjortonmyren  2024 suomentanut Kristiina Vaara kansi Jenni Saari äänikirjan lukija Sanna Majuri kesto 12 t 17 min 1930-luvun lopulla Siv saa tehtäväkseen ryhtyä metsätyömiesten kokiksi. Talven ajan hänen työnään on valmistaa ruokaa miehille, jotka ahkeroivat päivät metsissä. 17-vuotias Siv yöpyy miesten kanssa savottakämpässä ja varmistaa, että raatajat saavat syödäkseen. Alku on nuorelle naiselle haastava, sillä eihän hän tiedä kämpän käytänteitä eikä osaa valmistaa kaikkia ruokia, joita miehet toivovat saavansa. Mutta hän oppii ja löytää paikkansa metsästä. Siellä hän myös tapaa saamelaisen Nilan, joka on jotain aivan erityistä, Kohtaamisest...

Autossa matkalla kotiin lapset nukahtivat takapenkille. Olin palaamassa asiantuntijatyöhöni muutaman viikon päästä. Sanoin E:lle että haluaisin työn jolle ei tarvitsisi omistautua niin paljon, ja lisäksi haluaisin käydä teknoklubeilla vaikka en ehkä pystyisikään hankkiutumaan tänne parin viikon päästä uudelleen juhliakseni yötä sivurakennukseen rakennetulla berliiniläistyylisellä klubilla. Yritin selittää itsellenikin vähän epämääräistä toivetta, en halunnut yksittäistä isoa iltaa vaan nimenomaan rutiinin, ja hän sanoi, mä voin lähtee mut mä oon ehkä liian estynyt pystyäkseni tanssimaan. Lamaannuin ja mietin miten paljon helpompaa on saada ihmiset suostuteltua paikkoihin, joihin he eivät halua tulla, kuin saada heidät tanssimaan. Sanoin E:lle, pitäisikö sun kokeilla jotain, vaikka ekstaasia, ja vilkaisin sen jälkeen automaattisesti takapenkille. Lapset jatkoivat uniaan. E naurahti emmekä vähään aikaan puhuneet mitään, mutta hetken horisontissani oli hyvin paljon asioita, jotka eivät li...