Kirjakaapin kummitus

Aina siihen saakka naisliike oli kasvanut. Susan Faludin vuonna 1991 ilmestynyt tietokirja  Takaisku  sekä Anita Hillin Yhdysvaltain senaatissa antama lausunto tuomari Clarence Thomasin ahdistelutapauksesta ja sen aiheuttama järkytys auttoivat feminismin kolmatta aaltoa löytämään muotonsa aidosti inklusiivisena, seksipositiivisena ja tulevaisuuteen toiveikkaasti suhtautuvana liikkeenä. Tehdessäni tätä kirjaa varten taustatutkimusta tyrmistyin siitä, kuinka tehokkaasti valtakulttuuri tukahdutti tämän energisen aktivismin. Musiikin maailmassa vihaiset naisrokkarit sysättiin vuosikymmenen mittaan syrjään ja heidän tilalleen nostettiin huomattavan nuoria ja huomattavasti sopuisampia popparityttöjä. Muodin maailmassa arvonsa mukaista palkkaa vaatineet ja toisiaan tukeneet vahvat supermallit korvattiin heikoilla ja passiivisilla teinitytöillä. 1990-luvun kuluessa feminismi määriteltiin kulttuurin saralla uudelleen kollektiivisesta taistelusta yksilölliseksi. Rodullisuuden, luokan ja...

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää! Paitsi että. Voiko päivä olla varsinaisesti hyvä, jos tasa-arvon suhteen on edelleenkin sarkaa kynnettävänä ja paljon työtä tehtävänä? Onko edelleen niin, että tasa-arvo on kaunis sana mutta toimet sen toteuttamiseksi jäävät vain juhlapuheisiin? Onko Minna Canthin (1844–1897) ajoista mikään muuttunut? On toki moni asia muuttunut, mutta edelleen on paljon tehtävää. Sen osoittavat esimerkiksi viime aikojen somekohut, jotka todistavat sen, että edelleen nainen joutuu puolustamaan paikkaansa. Siksi on tarpeen, että tasa-arvon juhlimisen lisäksi mietitään, mitä voidaan tehdä, jotta Suomi olisi todellisuudessa tasa-arvon mallimaa ja vaalisi niitä ihanteita, joita jo Canth aikanaan tasa-arvon edelläkävijänä nosti esille. Minna Canthin perintö on yllättävän ajankohtainen siis edelleen ja sitä tulee vaalia. Yksi konkreettinen toimi, joka perinnön vaalimiseksi voidaan tehdä, on Minna Canthin kotitalon, Kanttilan, korjaustyö. Viime aikoina on Kuopiosta ka...