Siirry pääsisältöön

Maria Autio: Varjopuutarha

"Mutta aina minä narahdin. Vaikka outoudelleni ei olisi ollut nimeä, erotuin joka tapauksessa. Ympärilläni leijui aura, jonka muut näkivät, mutta minä en. Se sai heidät kavahtamaan, kummeksumaan ja kiertämään kauempaa. Pahimmillaan inhoamaan ja vihaamaan."
Maria Autio: Varjopuutarha
(Karisto 2014)
202 sivua
Nuortenkirja Varjopuutarha on sydämeen käyvä kertomus lievästi autistisesta Pihlasta. Pihla on lukiota käyvä nuori, joka toisten ikäistensä tavoin haluaisi kuulua joukkoon mutta erilaisuutensa takia on jollain tapaa erillinen, usein myös yksinäinen.

Jo päiväkodissa huomataan, että Pihlassa on jotain kummallista. Peruskoulussa hän päätyy erityisluokalle sermien taakse, omaan "majaansa". Hyvää tarkoittava tukitoimenpide ei Pihlan silmissä näyttäydy vain myönteisenä seikkana:
Minun maineeni levisi erityisoppilaana, jolla oli oma avustaja. Taneli oli kuin kaksimetrinen huutomerkki, joka ei voinut jäädä keneltäkään huomaamatta.
Koulu-uran alussa Pihlan ystäväksi ilmaantuu Matja, joka myös kokee erilaisuutta mutta ryhtyy muiden tapaan kiusaamaan Pihlaa, jonka elämään hän palaa kymmenen vuoden kuluttua uudelleen.

Pihla kirjoittaa elämästään Kronokselle, joka elää hänen mielikuvituksessaan. Liikuttavalla tavalla Pihla uskoo, että Kronos ymmärtää, ja vaikka poika elääkin vain hänen mielessään, hän uskoo tämän joskus kohtaavansa. Samaan aikaan todellisuudessa Pihla joutuu kokemaan ennakkoluuloja. Vaikka hän yrittää sulautua valtamassaan, hän erottuu muista ja saa ihmetteleviä katseita osakseen.
Tajusin, että oli ihan sama vaikka olisin reissannut Paratiisisaarille. Otsassani luki "outo" kaikilla maapallon kielillä.
Pihlalle tärkeä paikka on kaupungin puisto, jolla on kaunis historia mutta ruma nykyisyys. Pihla näkee puistossa sen kauneuden, menneisyyden barokkipuutarhan, ja hän viettää siellä mielellään aikaansa, kunnes puisto muuttuu kauhun näyttämöksi. Tärkeästä puistosta tulee paikka, joka pitää mieluummin kiertää kaukaa. Puistosta muodostuu kuitenkin symbolisesti tärkeä Pihlan matkalla kohti itsenäistymistä.

Kirjaa lukiessa tulee väkisin pohtineeksi outoutta ja normaaliutta. Kuka lopulta määrittelee normaalin rajat? Pihlan kohdalla riittää, että hän on hidas ja kömpelö, liikkuu eri tavalla kuin muut. Milloin ihminen on riittävän samanlainen toisten kanssa välttyäkseen oudon leimalta?

Varjopuutarha kertoo hienolla tavalla erilaisuudesta, erillisyydestä, yksinäisyydestä ja itsenäistymisestä. Hienovaraisesti se muistuttaa, että pohjimmiltaan meillä kaikilla kuitenkin on samanlaisia unelmia, toiveita ja haluja. Maria Autio kirjoittaa todella kauniisti ja luontevasti sortumatta sormella osoittamiseen. Varjopuutarha on uskottava, koskettava ja monisyinen kertomus autistisesta tytöstä, ja kirjan soisi kuluvan mahdollisimman laajasti erityisesti varsinaisen kohderyhmänsä - nuorten - käsissä.

Tästä nuortenromaanista ovat kirjoittaneet myös Sinisen linnan kirjaston Maria, Rita ja Kirjasähkökäyrän Mai.

Kommentit

  1. Vaikuttaa ehdottomasti kirjalta, jota olisi hyvä lukea myös kouluissa. Miten erilaisuuden sietäminen voikin olla niin vaikeaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin ajattelin. Monesti suvaitsemattomuuden taustalla on yksinkertaisesti tietämättömyyttä ja siitä aiheutuvaa pelkoa. Kaunokirjallisuus voisi tuoda lähelle asioita, joita ei muuten arkielämässä kohtaa.

      Poista
  2. Oi miten kauniisti kirjoitit kirjasta. Tämä on sanomaltaan oikein arvokas kirja.
    Kyllä minua hiukan huolettaa tuo koulujen kiireinen aikataulu, jossa kirjoille ja lukuharrastuksen kehittymiselle annetaan aina vain vähemmän aikaa.

    Varhaiskasvatuksen puolella lapset kuuntelevat kirjoja innokkaasti, joten lukusiemen istutetaan siellä. Mielestäni kaunokirjallisuuden lukeminen oppilaille joka päivä auttaisi mm. keskittymiseen. Kirjojen valikoimisella on kyllä suuri merkitys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mai!

      Ylipäätään kiire on nykyajan vitsaus. Olen nyt nauttinut siitä, että saan olla kotona ilman jatkuvaa aikataulutusta ja kiirettä. Tiedän, että kun työelämään taas palaan, leppoisa arki on muisto vain.

      Kouluissa kaunokirjallisuutta voisi mielestäni käyttää enemmän apuna erilaisten asioiden käsittelemisessä. Esimerkiksi autismiin voisi tutustua juuri tämän kirjan avulla. Lasten Keskuksellahan on hienoja vinkkejä kirjoista, jotka käsittelevät eri aiheita.

      Poista
  3. Tämä on hieno kirja, hyvää fiktiota ja antaa myös tietoa autismista. Olisi tosiaan hyvä lukea yläasteen tai lukion äikässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on ja niin olisi. Minua kosketti kirjassa se, miten Pihla kärsii itse erilaisuudestaan. Ja kuitenkin hänellä on ihan samanlaisia unelmia kuin ikätovereillaan. Samanikäiset eivät kuitenkaan välitä katsoa pinnan alle vaan antavat erilaisuuden nousta muuriksi.

      Poista
  4. Hieno postaus. Kiitos linkistä Kirjasähkökäyrään jonka vastaavaa kirjaraporttia en ollut ennen lukenut. Vien molemmat linkit Facebookin Asperger-keskusteluryhmään ( = "lievä autismi") ja kirjailijalle itselleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentista ja linkityksistä! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o