Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2016.

William Shakespeare: Kesäyön unelma

Klassikkohaasteen kolmas osa on täällä! Haastetta emännöi tällä kertaa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogi . Keijukaisten valtias, Helena on täällä, kas! Häntä seuraa pyydellen noitumani miekkonen. Nähkääs ilveet ihmisten! Hulluus suur' on suvun sen! William Shakespeare: Kesäyön unelma (Otava 1999) Alkuteos A Midsummer Night's Dream 1600-luku Suomentanut Yrjö Jylhä 95 sivua Päätin jo hyvissä ajoin lukea seuraavaan Klassikkohaasteeseen Shakespearea, jonka tuotantoa olen hieman tarkastellut vuosia sitten. Herran kynäilyt ovat kiinnostaneet myöhemminkin, mutta en vain ole tullut teoksiin tarttuneeksi. Alkukesästä päätin ottaa lukuun Kesäyön unelman , kun bongasin useamman kiittävän arvion teoksen Suomenlinnassa tänä vuonna pyörivästä kesäteatteriversiosta. Arvelin, että aikaa teos on kestänyt hyvin, kun sitä vielä 2010-luvulla teattereissa nähdään. Mielelläni olisin Suomenlinnaan suunnannut minäkin, mutta valitettavasti Helsingin-matkani ajankohdalle ei sat

Leeni Peltonen: Valvomo - Kuinka uneton oppi nukkumaan

"Aamuyöllä se tuli, pakokauhu. Sudenhetki, sysimusta hetki. Vihasin tätä paskatautia, vihasin ja häpesin. Se asui sisälläni kuin ahne loinen. Mädätti sisältäpäin, imi kaiken voiman ja myrkytti elämäni. Olin väsynyt kamppailemaan. Olin väsynyt valvomaan. Olin väsynyt elämään unettoman minäni kanssa." Leeni Peltonen: Valvomo - Kuinka uneton oppi nukkumaan (Otava 2016) 146 sivua (e-kirja) Leeni Peltosen teos Valvomo  kertoo unettomuudesta, joka on pahimmillaan koko elämän rampauttava vaiva. Jokainen yöllä asioitaan murehtinut tietää, miten ahdistavaa se on, mutta kun valvominen aiheuttaa vielä kroonista väsymystä, joka vaikuttaa arkisiin toimiin ja arjessa selviytymiseen, voi unettomuudesta tulla todellinen peikko. Olin unettomina öinä pelkkä sykkyrällä käpristelevä huolikimppu. Ymmärsin itsekin, että tällainen murehtiminen oli naurettavaa. Miksi minun pitäisi kantaa kaikki maailman taakat? Miksi kuvittelin, että voisin? Miksi en osannut olla huolehtimatta? Leeni P

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

"Kerron sinulle kaiken", oli Elisabeth sanonut heidän erotessaan. Ajatus sai Saaran hengityksen tiivistymään. Tällaisia asioita tapahtui hänelle, Saaralle. Miehiä, jotka seurasivat Elisabethia keskellä päivää. Ajatus sekä innosti häntä että sai poltteen leviämään vatsasta ylöspäin." Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa (Teos 2016) 335 sivua Olen säästellyt kirjoitustani Leena Parkkisen romaanista Säädyllinen ainesosa , sillä kirja sopii mielestäni erinomaisesti meneillään olevaan naistenviikkoon sekä Leenan nimipäivään. Tarinan valokeilaan asettuvat naiset, ja miehet asettuvat valoisan alueen reunoille tai varjoon. Ja millaiset naiset valokeilassa ovatkaan! Kirjablogien naistenviikkoa emännöi Tuija . Saara on ehkä päällepäin tavallinen kauppalan tyttö mutta sitkeä ja rohkea. Rakasta, kärsi ja unhoita sopisi Saaran motoksi, ja niin hän kai yrittääkin toimia. Hän yrittää olla muiden toiveiden kaltainen ja unohtaa omat halunsa, tyytyä siihen, mitä on. Olla

Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus

"Jimin viereinen sänky on aina tyhjä. Valkoisena ja valmiiksi pedattuna se näyttää siltä kuin se odottaisi jotakuta. Me makaamme kumpikin omassa sängyssämme ja tähyilemme kattoon, minä turkissani ja Jim sairaalan verkkareissa. Me kulutamme aikaa pelaamalla šakkia." Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus (Tammi 2016) Alkuteos Beckomberga. Ode till min familj Suomentanut Outi Menna 366 sivua Sara Stridsbergin romaani Niin raskas on rakkaus  on saanut osakseen runsaasti myönteistä huomiota, eikä ihme. Tarina on kirpeän kaunis ja koskettava, se väreilee ja kimaltelee tavalla, jollaiseen ei usein törmää. Näkökulma on Jackien, jonka alkoholisti-isä Jim päätyy Beckombergan mielisairaalaan, kun tytär on 13-vuotias. Jollain tavoin varsin mutkattomasti sairaalasta tulee Jackielle paikka, jossa hän vierailee usein ja joka tulee hänelle tutuksi asukkaineen ja työntekijöineen. Valtava laitos ei toimi viimeisen päälle sääntöjen mukaan vaan seinien sisällä on tilaa persoonille

Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä

"Tarpoessani yläkertaan kartano tuntui jotenkin viileämmältä kuin aiemmin. Laboratorion korkeista, verhottomista ikkunoista katselin Ilium Filmsin autoja, jotka olivat kerääntyneet keittiöpuutarhan punaisen tiilimuurin viereen kuin elefantit juomapaikalle." Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä (Bazar 2016) Alkuteos I am Half-sick of Shadows Suomentanut Maija Heikinheimo 213 sivua (e-kirja) Flavia de Luce, näsäviisas ja pikkuvanha etsivätyttö, on täällä taas. Tällä kertaa kotikylän rauhaa sekoittaa lähestyvän joulun lisäksi Flavian kotikartanoa lähestyä karavaani: tytön isä on rahapulassaan antanut Ilium Films -yhtiölle luvan käyttää perheen kotia elokuvan kuvauspaikkana. Buckshaw'n kartano onkin dekkarin tapahtumapaikka, kun kuvausryhmä ja erityisesti kuuluisa näyttelijätär Phyllis Wyvern sekä ohjaaja Val Lampman asettuvat historialliseen ympäristöönsä. Lisää tohinaa aiheuttavat säiden haltijat, jotka intoutuvat tarjoamaan lunta siinä määrin runsaasti, et

Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa

"Björk vaelsi kotiinsa Nikolainkatu viidentoista ylimpään kerrokseen pää mieleenjohtumista raskaana. Astuttuaan ovesta hän riensi oikopäätä työpöytänsä ääreen, otti ylimmästä pöytälaatikosta muistikirjansa ja pani aletusten merkittävät tosiasiat ja epäilykset, joita Hietalahden tulipaloon liittyi." Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa (Otava 2016) 348 sivua Karl Axel Björkin tutkimukset alkavat näköjään olla jokakesäistä ajanvietettäni. Viime kesänä Käärmeitten kesä  vei keskelle salaseuroja ja rodunjalostusta, toissa kesänä ministeriön virkamies ja harrastajaetsivä Björk tuli tutuksi sarjan avausosan Yön sydän on jäätä  myötä. Edelleen eletään 1920-luvun Helsingissä, itse asiassa ajallisesti ei ole kauas avausosasta siirryttykään. Ja sehän kelpaa, -20-luku on kiehtovaa aikaa ja edellisistä osista tuttuun tapaan Hämeen-Anttila luo ajankuvaa taiten. Tällä kertaa Björkin huomio kiinnittyy tuhopolttosarjaan, joka Helsinkiä riivaa. Poliisi kiinnostuu tuhopolt

Chester Brown: En koskaan pitänyt sinusta

"Chester kiltti... Sano että rakastat minua." Chester Brown: En koskaan pitänyt sinusta (Huuda Huuda 2012) Alkuteos I never liked you  1994 Suomentanut ja tekstannut Hans Nissen 194 sivua Pitkästä aikaa tuli luettua sarjakuvaa, kun tartuin Elinan innoittamana Chester Brownin omaelämäkerralliseen teokseen En koskaan pitänyt sinusta . Tarinan päähenkilö on teini-ikäinen Chester, joka kasvaa kohti aikuisuutta ikävaiheeseen kuuluvien myllerrysten keskellä. Chester vaikuttaa myllerrysten keskellä varsin välinpitämättömältä. Hän on se kummajainen, joka ei koskaan kiroile, vaikka kuinka käsketään, ja tyynesti hän suhtautuu myös rakkaudentunnustuksiin, joita tyttöjen suunnalta tulee. Ystävyys omanikäisten kanssa on melko luontevaa, kunnes tunteet astuvat peliin. Rakkaus ei tietenkään toimi ennakko-oletusten mukaisesti, joten jännitteitä on tiedossa. Kuinka vaikeaa on rakkaus tunnustaa? Sanojen vaikeuteen Chester törmää useammin kuin kerran, ja viilipyttypintaan tulee sis

Jari Järvelä: Tyttö ja seinä

"Paluuta mun viimeiseen turvapaikkaan ei enää ollut, sillä mulla ei ollut mutsin kämppään avainta. Mulla ei ollut puhelinta. Mulla oli vain reppu ja mutsin säästöt, tuhatkolmesataa euroa. Pihalla odotti keula alaovea kohti musta Mersu. Sen sisällä oli porukkaa, joka halusi tappaa mut." Jari Järvelä: Tyttö ja seinä (Tammi 2016) 262 sivua Tyttö ja seinä  päättää Jari Järvelän Metro-trilogian komeasti. Tyttö ja pommi  oli minulle hätkähdyttävä lukukokemus, joka jäi mieleen. Järvelä voitti kirjallaan Suomen dekkariseuran Vuoden esikoisteos -palkinnon. Tytön ja rotan jälkeen jäin innolla odottamaan jatkoa, ja nyt päätösosa on luettu. Tuttuun tapaan pääosassa on Metro, parikymppinen nainen, joka janoaa kostoa. Myös hänelle halutaan kostaa, ja dekkariin hahmottuukin hyytävä kissa-hiiri-leikki, jossa kovia keinoja ei kaihdeta. Metro on sekaantunut isojen poikien kuvioihin, eikä hänen lähellään ole juuri ketään, johon luottaa. Metro on yksinäinen susi, taistelija, joka h

Toisen vuosineljänneksen kirjoja

Kesäinen lukuhetki. Huhti-kesäkuussa kirjoitin blogiin yhteensä 23 kirjasta. Jälleen bloggaaminen laahaa hieman perässä, sillä kaikista lukemistani teoksista en ole ehtinyt vielä kirjoittaa. Kaunokirjallisuutta luin tuttuun tapaan enemmän kuin tietokirjallisuutta. Tietokirjoja luin yhteensä 5, ja niissä näkyi yksi esseekirja, yksi elämäkerta, yksi ujoutta käsittelevä tietokirja ja kaksi omakohtaisiin kokemuksiin perustuvaa teosta. Kaunokirjallisuutta kului 18 kirjan verran. Käännetyn ja suomalaisen kirjallisuuden suhteeksi muodostui 8-15 siten, että kotimainen kirjallisuus oli enemmän esillä. Olen oikeastaan aina ajatellut, että luen enemmän nais- kuin mieskirjailijoiden teoksia, mutta usein on käynyt niin, että pitkällä aikavälillä suhde on aika tasainen. Nyt kuitenkin lukemistossani on ollut selvästi enemmän naispuolisten kirjailijoiden teoksia. Naiskirjailijoiden kirjoja 17, mieskirjailijoiden teoksia 6. Kirjaston palveluja tuli jälleen hyödynnettyä siten, että kir

Anthony Doerr: Davidin uni

"Mitä oli uni? Mitä oli kyky tuntea? Hän tarkasteli peilikuvaansa ja tajusi, ettei ollut varma, oliko tämäkin  unta - heräisikö hän hetkenä minä hyvänsä ja huomaisi olevansa jossakin muualla? Kävelikö hän nytkin unissaan?" Anthony Doerr: Davidin uni (WSOY 2016) Alkuteos About Grace 2004 Suomentanut Hanna Tarkka 427 sivua Anthony Doerr tuli Suomessakin kuuluisaksi romaanillaan Kaikki se valo jota emme näe , joka voitti viime vuonna Pulitzer-palkinnon. Kun kustantajalta (kiitos!) saapui yllättäen kirjailijan esikoisteos Davidin uni , oli romaani helppo pakata mukaan juhannuksenviettoon. Tarinan keskiössä on alaskalainen hydrologi David Winkler, joka näkee unia. Jo lapsena hän tajuaa, että jotkut todelliset tapahtumat ovat tapahtuneet jo aiemmin hänen unissaan. Aina unet eivät ennusta kauheuksia, mutta kun öisin toistuu uni oman pienen Grace-tyttären kuolemasta, ei pakokauhua voi välttää. Tyttären kauhean kohtalon välttääkseen David pakenee, jättää sanaakaan sanomatta