Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2019.

Kaisa Wallinheimo: Olenko riittävän hyvä tällaisena?

"Tutkimukset osoittavat, että tietoisuus, hyväksyntä ja omien arvojen mukainen elämä parantavat hyvinvointia. Hyväksynnän kautta on helpompi löytää intohimo elämään, joka on riittävän sallivaa, joustavaa ja myötätuntoista itseään kohtaa. Myötätunto puolestaan rakentaa elämän miellyttävyyttä, jossa ei uhriudu, vaan itsensä näkee oman hyvinvoinnin tärkeimpänä toimijana."


Kaisa Wallinheimon esikoisteos Olenko riittävän hyvä tällaisena? Painonhallinnan polut johdattaa pohtimaan paitsi painonhallintaa, myös sitä, mikä on riittävän hyvää. Kantavana ajatuksena kirjassa on tasapainoisen kehon ja mielen rakentaminen itsen hyväksymisen kautta:
Ajatus siitä, että ihmisen arvo määräytyisi sen mukaan, miltä ulospäin näyttää tai ulkonäkö määrittelisi, kuuluuko joukkoon, ei mahdu omaan arvomaailmaani.Olenko riittävän hyvä tällaisena? -kirjassa nivotaan yhteen kirjailijan omia näkemyksiä, tieteellistä tietoa, opittua ja koettua. Mukana on runsaasti ajatuksia painonhallinnasta, joihin kytkey…

Kate Morton: Paluu Rivertoniin

"Yli kahdeksankymmenen vuoden jälkeen muistan, miltä salin kello kuulosti. Muistan sen hiljaisen mutta vääjäämättömän tikityksen, jolla se rekisteröi ajan kulumista kärsimättömästi, itsevarmasti, kylmästi. Aivan kuin se olisi tiennyt jo silloin, että aika ei olisi talon asukkaiden ystävä."

Kate Morton tuli minulle kirjailijana pienissä määrin tutuksi vuosia sitten, kun luin Hylätty puutarha -romaanin. Jo silloin lukulistalleni pääsi Paluu Rivertoniin, jota moni suositteli. Kirjan pariin päädyin kuitenkin vasta nyt, yli neljä vuotta myöhemmin – hyvänä innoittajana toimi se, että huomasin romaanin löytyvän äänikirjana Storytelin valikoimista.

Tarina sijoittuu kahteen aikakauteen. Kehystarinassa eletään vuotta 1999, kun Grace Bradley saa vieraakseen ohjaaja Ursulan, joka haluaa tehdä elokuvan nuoresta runoilijasta, Robbie Hunterista, joka teki 1920-luvulla itsemurhan Rivertonin kartanon mailla. Elokuvahanke saa Gracen palaamaan ajatuksissaan vuosikymmenten taakse aikaan, jolloi…

Ani Kellomäki: Tiedostavan siemailun taito

"Alkoholimielikuvat muovautuvat ovelasti: niitä tarjotaan meille huomaamatta kepeän puheen myötä, viiniarvostelulla päivän lehdessä, perhekomedian kulissikeittiön pöydänkulmalle puolihuolimattomasti sijoitetulla pullolla sekä internetin meemiviidakoissa. Ne kaikki välittävät viestiä siitä, minkälaiset asiat kuuluvat – ehkä aikuiseen, ehkä hyvään, ehkä laadukkaaseen – elämään ja arkeen samoin kuin vanhemmuuteen, nuoruuteen, eron aikaan tai muuten vaikeiden tunteiden hetkiin."
Ani Kellomäen tietokirja Tiedostavan siemailun taito sukeltaa syvälle alkoholiin kulttuurissamme. Kirja saa lukijan katseen tarkentumaan siihen, miten alkoholia on kaikkialla. Olut, siideri, viini ja väkevät juomat näyttäytyvät eri tavoin arjessa ja juhlassa, töissä ja vapaa-ajalla, kotona ja ihmissuhteissa. Saattaa vain olla niin, että siihen, miten kosteassa ympäristössä elämme, ei tule kiinnittäneeksi huomiota ennen kuin joku kehottaa katsomaan tarkemmin. Sen Kellomäki kirjassaan tekee.

Alkoholista on…

Clare Mackintosh: Anna minun olla

"Vanhempani kuolivat seitsemän kuukauden välein, mutta koska heidän kuolemansa liittyvät toisiinsa, kuolemansyyn selvittämislautakunta hoiti molemmat tapaukset samassa kokoontumisessa. Niiden kahden päivän aikana sain tietää monia asioita, mutten sitä yhtä asiaa, joka oli minulle tärkeä.
Miksi he tekivät sen.
Jos he oikeasti tekivät sen."


Clare Mackintosh on noussut teoksillaan lempidekkaristieni joukkoon. Kuuntelin Annoin sinun mennä ja Minä näen sinut peräjälkeen (postaus täällä), ja vaikka ensin mainittu ei aivan täysin saanutkaan minua puolelleen, jokin Mackintoshin tavassa kieputtaa juonta jäi kiinnostamaan. Kirjailijan uusin dekkari Anna minun olla vetikin sitten mukanaan niin, että kirjaa tuli kuunneltua aina, kun yhtään oli mahdollista.

Lähtötilanne on se, että pienen Ellan äiti Anna on menettänyt molemmat vanhempansa. Isä päätti hypätä Beachy Headin rantakallion jyrkänteeltä kuolemaansa, ja äiti seurasi perässä reilut puoli vuotta myöhemmin. Tarinan nykyhetkessä eletä…

Robert Galbraith: Valkoinen kuolema

"– Ja sinä siis näit, että lapsi kuristettiin? Strike kysyi, kun Denise sopotti viereisessä huoneessa:
– Yhdistäkää poliisille, äkkiä.
– Mitä tuo sanoi? Billy kysyi syvät silmät suurina ja vilkaisi hädissään ovelle päin pidellen edelleen toista kättään hillitäkseen ticinsa.
– Ei mitään, Strike vastasi huolettomasi. – Minulla on muutama juttu kesken. Kerro siitä lapsesta.


Cormoran Strike, tuo karhumainen yksityisetsivä ja sotaveteraani vetää puoleensa vastustamattomasti. Hänen ja hänen avustajansa Robin Ellacottin välillä säkenöi aina vain voimakkaammin, mutta ei, lukijaa ei päästetä piinasta vielä tässä sarjan neljännessäkään osassa. Päinvastoin, mielenkiintoa kutitellaan niin, että tarinan päätyttyä tuntuu taas kerran, että millään ei malttaisi odottaa sarjan seuraavaa osaa. Helsingin Sanomat muuten paljastaa, että pseudonyymin Robert Galbraith taakse kätkeytyvä J. K. Rowling on luvannut sarjaan vähintään seitsemän kirjaa.

Tällä kertaa selvitellään paitsi Robinin ja tämän sulhasen …