Kirjakaapin kummitus

Tehtäväni on lähestulkoon mahdoton, mutta ei aivan. Olen vielä elossa. Ruumiissani on todisteita tai ainakin niiden rippeitä. Muistini reunoilla ovat jäljet, joita ryhdyn seuraamaan. Todisteita voidaan pitää saastuneina ja todistajaa epäuskottavana – ja rikokset ovat tietenkin vanhentuneet – mutta minun täytyy silti selvittää tämä. Minun täytyy ennen kaikkea selvittää se, miten kirjoitan menneen niin että palautan ihmisyyteni.  Susanna Hast: Ruumis/huoneet S&S 2022 268 sivua äänikirjan lukija Susanna Hast kesto 8 t 8 min Susanna Hastin omakohtaisesta esikoisromaanista Ruumis/huoneet on puhuttu tänä syksynä paljon, ja kirjailija voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon. Erinomaista, näin sen on täytynyt mennäkin. Ruumis/huoneet on nimittäin järisyttävä, hieno ja vaikuttava. Kirjailija tarkastelee siinä paitsi lapsuudessaan kokemaansa seksuaalista väkivaltaa myös väkivaltaa yleisemmin suhteessa vallitsevaan kulttuuriin. Tärkeää teoksessa on myös muistaminen. Romaanin minä hal

 Susi numero kuusi, emosusi, katselee minua metallihäkistään. Sen turkki on valkea kuin talvinen taivas. Naaras ei ole koskaan aiemmin tiennyt, miltä teräs tuntuu anturan alla. Ottaisin sen tiedon sudelta pois, jos voisin, sillä tuntemus on kylmäävä. Vaisto kehottaa minua rauhoittelemaan eläintä hiljaisin sanoin tai lempeästi koskettamalla, mutta minun läsnäoloni sitä kaikkein eniten pelottaa, joten jätän sen rauhaan. Charlotte McConaghy: Täällä oli susia WSOY 2022 alkuteos Once There Were Wolves  2021 suomentanut Saara Pääkkönen 358 sivua Pidin kovasti Charlotte McConaghyn romaanista Viimeinen muuttolintu  (WSOY 2021), joten kiinnostuin kirjailijan uutuusteoksesta heti, kun siitä kuulin. Kun romaani vielä osui silmiini kirjaston uutuushyllyssä, poimin sen epäröimättä mukaani. Viimeinen muuttolintu  käsitteli ilmastonmuutoksen tematiikkaa lapintiirojen kautta. Nyt ollaan jälleen ympäristön muuttumisen äärellä, mutta tällä kertaa mukana ovat sudet. Samaan tapaan kuin aiemmassa teoksessa

Zeta ei ymmärtänyt, mikä ihmeen Peto. Mutta samalla mielessä välähti taas vanhat tarinat pedosta, joka vie lapsia, jos pelaa liikaa. Oliko se sittenkin totta? Zeta pudisti ajatuksen päästään, se oli lastensatu. Hän katseli ympärilleen. Jasse ja Ramses vaikuttivat ihan normaaleilta, mutta samaa ei voinut sanoa paikasta, jossa hän oli. Heli Koskinen: Zeta. Uskallatko pelata? kuvitus Mari Luoma Kustannus-Mäkelä 2022 132 sivua Heli Koskisen esikoiskirja Zeta. Uskallatko pelata? kertoo pelaamisesta. Näkökulma on Zetan, joka on täysin koukuttunut pelaamiseen. Zeta sulkeutuu huoneeseensa ja on Warriors of Molehill -pelin lumoissa niin, ettei ehdi enää edes kouluun. Zetan vanhemmat saavat tarpeekseen ja lähettävät lapsensa peliriippuvaisten hoitolaitokseen, Petoon. Warriors of Molehill jää taakse, ja Zetaa huolettaakin suuresti se, että hän ei voi suojella kärkipaikkaansa pelin pistetaulukossa. Toisaalta hän saa yllättyä, sillä Pedossa hän saa pelata entistä koukuttavampaa peliä ja vastata kum

Tuona iltana pihan pylvään päähän lennähti haikara ja istui siinä pitkään iltayöhön. Kaikki katsoivat ihmeissään, miten lintu erottui mustana siluettina taivasta vasten, ja kaikki halusivat, että se jäisi yöksi. He nousivat hiljaa päivänvarjon alta ja poistuivat hitaasti, ettei haikara säikähtäisi. Eikä isoäiti olisi voinut nopeasti liikkuakaan. Mutta jopa Lilia oli lompsimatta kuin norsu ja kulki varpaisillaan huojuen joustavilla laihoilla jaloillaan. Mia oli löytänyt jostain raidallisen karttuunimekon ja näytti siinä 60-luvun kotirouvalta. Hän talutti isoäitiä, ja Marta kantoi lautasia ja pöytäliinaa, etteivät kissat vetäisi niitä yöllä pöydältä. Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta Aula & Co 2022 ukrainankielinen alkuteos  Спитайте Мієчку   2021 suomentanut Eero Balk kansi Laura Noponen 217 sivua Jevhenija Kuznjetsovan Kysykää Mialta  -romaani sijoittuu yhteen kesään. Silloin sisarukset Mia ja Lilia matkaavat isoäitinsä luokse Ukrainan maaseudulle. Isoäidillä on jo ikää, ja hän

Eevert istuutui ruokapöytään ja katsoi äitiään odottavasti kulmiensa alta. Viimeistään siitä katseesta Olga oli aina ennen ymmärtänyt pojan kaipaavan kuuntelijaa. Mutta nyt Olga ei huomannut lastaan lainkaan. Silloin kun hänen katseensa ei ollut kiisselissä, vilkuili hän tyytyväisenä heijastustaan kattilankannesta. Annastiina Storm: Teräsmiespoika ja muita lentäviä asioita S&S 2022 kuvitus Sari Airola 240 sivua Kymmenvuotiaan Eevertin kesästä muodostuu varsin erikoinen. Ensinnäkin hänelle selviää, että hänelläkin on isä. Isä on aikoinaan jättänyt jälkeensä vain lentäjänlakkinsa, ja se on ainoa johtolanka isän löytämiseen. Eevert päättääkin laatia kesää varteen kolmen tehtävän listan: hänen täytyy paitsi löytää isä, opetella lentämään ja pelastaa kaupunki – viimeinen kohta tosin on siinä mielessä hankala, että kaupungissa ei varsinaisesti ole pelastettavaa. Vaan pian tilanne muuttuu. Eevertin kotikaupunkiin muuttaa lumoava Buberin perhe, joka kietoo kaikki tähtipölyyn. Sen seuraukse

Avasin oven ja hän seisoi siinä tuijottaen minua vaaleanharmailla silmillään. Huopahattu muodikkaasti vinossa, mutta ei niin paljon, että häntä olisi erehtynyt luulemaan pariisittareksi. Ei, ranskalainen hän ei ollut. Aivan liian pitkä. Eikä kirjailija. Ehkä Amerikkalaisista ystävistä tai Punaiselta ristiltä. Kuuluin niin moneen järjestöön, etten itsekään oikein pitänyt niistä lukua. Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär Otava 2022 kansi Jussi Karjalainen 464 sivua äänikirjan lukija Talvikki Eerola kesto 17 t 41 min Leena Parkkisen romaani Neiti Steinin keittäjätär kietoutuu löyhästi todellisuuteen. Kirjailija Gertrude Steinilla oli tiettävästi suomalainen keittäjätär, ja hänen tarinansa alkoi kiehtoi kirjailijaa siinä määrin, että suomalaisnainen päätyi romaanin kansien väliin. Lopputulos on hyvällä tapaa jännitteinen historiallinen romaani, jonka keskeinen kysymys on: kuka on tämä mystinen ja arvoituksellinen keittäjätär? Suomalaishahmon arvoitus avautuu vähitellen, kun hänen ta

Elin Ahrenbergin toimet 1900-luvun ensimmäisinä vuosina osoittavat yhtäältä, että hän osasi etsiä sellaisia työllistymisen väyliä, joihin vaadittu taloudellinen panostus ja kulttuurinen pääoma olivat hänen mahdollisuuksiensa rajoissa ja jotka kumminkin arvostettiin esimerkiksi piian työtä korkeammalle. Toisaalta tutkija ei voi välttyä ajattelemasta, että se ei riittänyt Elinille. Hän tuntuu halunneen elämältään enemmän: ehkä merkityksellisemmän työn, jossa saattoi auttaa muita, ehkä vakinaisen viran ja paremman palkan, ehkä arvostetumman aseman, ehkä kaikki edellä mainitut asiat. Johanna Annola: Säädyttömät – Perheet ja murros pitkällä 1800-luvulla Vastapaino 2022 kannen luonnokset Albert Edelfelt ulkoasu Mirkka Hietanen 367 sivua Historiantutkija Johanna Annolan tietokirja Säädyttömät – Perheet ja murros pitkällä 1800-luvulla  vie suomalaisen yhteiskunnan historiaan. Kirja tarkastelee kahden perheen vaiheita 1700-luvun lopulta 1900-luvun alkuun saakka, ja yksilöllisten elämäntarinoide

Kevon kanjoni levittäytyi heidän eteensä kuin puiden täyttämä Atlantti, varvikkomerta syvempänä ja villimpänä. Kivireunat kohosivat rotkon sivuilla jylhinä, Kevojoki kiemurteli syvyyksissä hopeanhohtoisena nauhana. Putous oli lähellä, mutta sen vaimeaan kohinaan sekoittui myös yltyvä tuuli, jonka voimasta vihreänkirjava latvusto aaltoili ja eli. Piekana liisi laakson yllä, sukelsi välillä puiden joukkoon ja nousi jälleen ulos saaliinsa kanssa. Lintu oli isokokoinen, varmaan naaras. Aamu toivoi, että olisi sittenkin ottanut kameran mukaan. Ilona Tuominen: Huutoon vastaa kaiku vain Bazar 2022 kansi Satu Kontinen 350 sivua Aamu Niemelä ja Kiira Roslund lähtevät syysvaellukselle Lappiin. Reittinsä varrella he törmäävät epämääräiseen polttariporukkaan ja pian he huomaavat, että joku seuraa heitä. Tunnelma tiivistyy, eivätkä naiset saavu määränpäähänsä ennalta ilmoitettuun aikaan mennessä. Kun parivaljakkoon ei saada yhteyttä, huolestuu Kiiran vaikutusvaltainen suku oitis. Sukulaisia pyyhält

– Meidän pitää kertoa sulle jotain tästä meidän kodista, isä sanoi lopulta. – Tämä talo on ollut olemassa melkein kaksisataa vuotta, ja niin pitkässä ajassa ehtii tapahtua kaikenlaista. Hyvää ja pahaa. Lähes kaikki täällä asuneet perheet on olleet ihan tavallisia, eläneet niin kuin nyt yleensä eletään, mutta ennen meitä täällä asui perhe, jolle kävi pahasti. Pauliina Vanhatalo: Vastuulliset Tammi 2022 kansi Eevaliina Rusanen 253 sivua Lennin perhe muuttaa uuteen kotiin, jota varjostaa synkeä menneisyys. Viereisessä autiotalossa majailee Pasi, jolla on yhteyksiä Lennin uuden asuintalon murheeseen. Pasi saa seurakseen nuoren Valon, joka ei onnistu pysymään kuivilla vaan tarvitsee huumausaineannoksensa päivittäin. Valon äiti Niina etsii turvapaikkaa kerrostalosta. Kaikkia yhdistää pieni tehdaskaupunki ja se, että kaikilla on omat varjonsa. Ehkä murheellisimmilta tuntuvat pienen Lennin varjot. Alakouluikäisenä hän joutuu kantamaan vastuuta perheestään, suree isän vointia ja yrittää löytää

No niin. Minä olen supersankari. Ihan aito sellainen. Nyt sinä varmasti ajattelet, että tuo poika on yksi seko ja valehtelee, mutta ei, en minä valehtele. Se on ihan totta. Minä, Paavali Pattinen, ikä 11 vuotta, olen supersankareiden sukua, ja sen vuoksi minäkin olen nykyään supersankari. Vaikka olenhan minä tietysti ihan tavallinen poika. Jopa minun kotini on ihan älyttömän tavallinen. Hannele Lampela: Paavali Pattinen, supernolo supersankari kuvitus Pasi Pitkänen Otava 2022 152 sivua Paavali Pattinen on 11-vuotias koululainen, joka on tavallinen ja asuu tavallisessa – jopa tylsässä – talossa. Eräänä päivänä tavallinen elämä kuitenkin mullistuu, kun selviää, että Paavali on itse asiassa supersankari. Sitten selviää myös, että supersankarilla on töitä tehtävänä. Seuraa seikkailu, josta ei vauhtia ja vaaratilanteita puutu. Paavalilla on myös säilytettävänään suuri salaisuus, jonka kanssa ei ole aivan helppoa elää. Kirjan on uuden koululaisille suunnatun sarjan avausosa. Meidän kolmasluo

Kun tyttö kasvoi, hän varmasti ajatteli elämän suurta elokuvaa yhä, vaikka kukaan ei tarkkaan tiedä, mitä hän ajatteli. Ehkä tyttö pohti silmientakaisuutta. Ehkä hän suri yhden näkökulman suppeutta. Asia saattoi harmittaa tyttöä juuri ennen nukahtamista: jos hän olisi alkanut toden teolla ajatella oman minuutensa vankilaa, sitä, ettei hän koskaan olisi kukaan muu kuin hän itse, pelkkä hän, hän olisi murehtinut niin, että hänen vuoteestaan olisi tullut kyynelallas. Riikka Pulkkinen: Lumo Otava 2022 kansi Piia Aho 382 sivua Philippa Laakso on kuollut. Naapuri löytää hänet menehtyneenä pihalta. Vain 17-vuotiaana kuolleen nuoren kohtalo on mysteeri: mikä hänet tappoi? Ehkä vielä suurempi mysteeri on Philippa itse. Kuka hän lopulta oikein oli? Kuolemansyyntutkijat selvittävät sekä Philippan elämää että hänen lähipiiriään. Tutkinnan aikana he kuulevat niin ruumiin löytänyttä kuin kuolleen läheisiä. Jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan, ja muistojen keskellä Philippa asettuu ristivalotu